Lue keskustelun säännöt.
Onko teitä joskus hävettänyt tai nolottanut oma "huono" työ?
16.06.2024 |
En siis ajattele muiden töistä tai ammatteista mitään, mutta itseäni on hävettänyt olla esim. siivoaja ja nykyisessä työssä hävettää myös vähän, koska se on "alempana" kuin edellinen työni. Miten voisin olla häpeämättä??? Ihan normaaleista matalapalkka-alan töistä kyse, mut silti itseni kohdalla hävettää.
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama. Tuttavat ovat melkein kaikki jotain korkeasti koulutettuja opettajia tai tuottajia tms. Itsellä ei ole koskaan ollut lukupäätä ja olen huono koulussa vaikka kuinka yritän. En ole päässyt edes amk vaikka olen parille eri alalle hakenut. Häpeän aina kun kysytään missä olen töissä. Olen 30h viikossa myyjänä ja lisää tunteja en saa. Joten ei ole rahaa myöskään matkusteluun mihin ystävät pyytävät. En näe vaihtoehtoja kun en ole muuta työtä löytänyt, enkä pääse kouluun. Näillä mennään.
Mullakin on nyt 30h soppari ja rahat vähissä koko ajan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olen laitoshuoltajana. Toisaalta hyvä että on töitä mutta en mä sitä mainosta. Sanon vain että olen päiväkodissa ja vaihdan puheenaihetta. En sano että olen siivoojana siellä kun en kestä niitä ilmeitä.
Eipä kyllä ole. En koe työn arvottavan meitä ihmisiä.
En ole yhtään ylpeä, että olen ollut venälöismielisessä työyhteisössä Suomen valtiolla töissä käsittelemässä venäläismielisiä kaasuputkihanketta Venäjän eduksi Venäjän vakoojien keskellä.
Nuorempana häpesin. Kun olen sitten saanut työkavereiksi ammattilaisia, jotka tuntevat myös ammattiylpeyttä, olen alkanut itsekin arvostaa työtäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelkaa jos mahdollista. Ei työtä tarvitse hävetä, elämää on sen ulkopuolella. Lähinnä rahan takia töitä tehdään. Mielekästä tekemistä vapaalle.
Miksi kyselet tyhmiä... Miksi Suomessa on niiin paljon tyhmiä ihmisiä vielä tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2: mä olen yliopistokoulutettu ja kavereissa on kaupanalan ihmisiä, juurikin tuntisopparillakin ja ikinä en ole ajatellut, että heidän työ olisi jotenkin vähempiarvoista tai et siinä työsäs oliis mitään hävettävää. Päinvastoin, kaupassa pitää osata tulla toimeen kaikenlaisten asiakkaiden kanssa ja kaikki ei siihen pysty.
Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollu hyvissä hommissa nii ei ole tarvinnut hävetä. Enkä kyllä nyt hirveästi muiden puolesta häpeä, kaikkia hommia pitää jonkun tehdä ja yksinkertaisiin hommiin päätyy yleensä se yksinkertainen ihminen. Ei siinä sen enempää hävettävää ole, jokainen on oma yksilönsä.
Työ Ely-keskuksessa on hävettänyt minua niin pirusti. En kehtaisi koskaan enää olla valtiolla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen DI ja minua ei kiinnosta pätkääkään "minkä arvoista" työtä kukakin tekee. Töissä tehdään töitä ja vapaalla ollaan vapaalla. Vapaalla on aika samantekevää mikä on kenenkin ammatti. En edes kysy vapaalla mitä työtä kukakin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelkaa jos mahdollista. Ei työtä tarvitse hävetä, elämää on sen ulkopuolella. Lähinnä rahan takia töitä tehdään. Mielekästä tekemistä vapaalle.
Opiskelu voi johtaa maanpetturuustyöhön venäläishankkeiden pariin Venäjän hyväksi. Maanpetturuutta on syytäkin hävetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua nolottaa kun työ on hyvä ja hyvä palkkainen. Aina vähättelen mitä teen enkä ilkeä kertoa koki totuutta.
Itsekin olen töissä matalapalkka-alalla. En varsinaisesti häpeä, koska tykkään työstäni. Yleensä kuitenkin töistä puhuessa mainitsen työsuhteeni olevan vakituinen, koska se kompensoi aika paljon, että vaikka työni ei nyt se kaikista upein olekaan, niin silti se on vakituinen.
Työskentelen tiskaajana ja kerron tuttavilleni olevani ravintolatyöntekijä.
Minua hävettää, koska olen akateemisesti koulutettu ja pysyvästi köyhyysrajalla hanttihommissa. Elämä olisi voinut mennä niin eri tavallakin, jos olisin nuorena valinnut alan viisaammin ja toisaalta priorisoinut uran muiden asioiden edelle. Nyt olen kuitenkin viisikymppinen ja niistä hanttihommistakin joutuu jo taistelemaan. Opinnoistakin on niin kauan, ettei akateemisista töistä ole enää toivoakaan.
Kyllä. Olen entinen henkilökohtainen avustaja, nykyään personal trainer. Mies on korkeakoulutettu ja työpaikkansa järjestää usein avecillisia illallisia. En ennen osannut hävetä ammattejani, mutta muiden ihmisten suhtautuminen niihin saa minut sulkeutumaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut miten hyvä jälki siitä tulee muita ajatellen, jos siivous on onnistunut. Siis ei ole laapittu haisevaa yhtä rättiä seiniin, vaan kunnon tekniikalla. Miksi niin hyvää jälkeä häpeäisi. Ei ole myös pakko olla alalla jos ei kestä, silloin pitää varmaan vaihtaa tai olla ilman. Kerrostaloja on rakennettu liikaa verrattuna siihen, ettei ole muita asumisvaihtoehtoja, niissä kerrostaloissa käytäviä riittää. Etätyössä osa siivoaa itse, jos ei ole toimistorakennus.
Kaikki sanoo arvostavansa siivoojia mutta kukaan ei haluaisi olla siivoja, pariutua siivoojan kanssa tai että oma lapsi olisi siivooja.
Minulla sama. Tuttavat ovat melkein kaikki jotain korkeasti koulutettuja opettajia tai tuottajia tms. Itsellä ei ole koskaan ollut lukupäätä ja olen huono koulussa vaikka kuinka yritän. En ole päässyt edes amk vaikka olen parille eri alalle hakenut. Häpeän aina kun kysytään missä olen töissä. Olen 30h viikossa myyjänä ja lisää tunteja en saa. Joten ei ole rahaa myöskään matkusteluun mihin ystävät pyytävät. En näe vaihtoehtoja kun en ole muuta työtä löytänyt, enkä pääse kouluun. Näillä mennään.