Lue keskustelun säännöt.
Jääkö opiskelijat nyt vanhempien nurkkiin kun asumistuki pienenee?
Kommentit (122)
Asumme 300km etäisyydellä Helsingistä, jonne molemmat lapsemme lähtivät opiskelemaan lukion ja armeijan jälkeen. Eka vuosi 1-2 kaverin kanssa solussa ja sitten siipan kanssa saman katon alle. Toinen ei viikkokausiin nähnyt asuinkavereitaan, olivat kai töissä kotiseudullaan tms.
Nyt toinen on edelleen pk-seudulla ja toinen tuli maakuntaan takaisin, kiitos siipan. Pitäisi ajatella myös sitä, sujuuko opiskelu paremmin yksiössä vai solussa, missä mahdollisesti on ongelmakavereita!
Mistä niitä soluja nyt sitten repäistään, kun niitä on rempattu yksiöiksi hyvää kyytiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju on täynnä lapsiaan vihaavia vanhempia. Että lapsen pitää ihan maksaa vanhemmalle siitä, että lapsuuden kodissaan asuu. Huh huh. Ihan kuin omasta lapsesta tulee vieras aikuinen heti kun 18v on mittarissa. Toivottavasti nämä vanhemmat tulevat ihan vitullisen onnelliseksi niistä nuorelta nyhtämistään vuokrasatasista. Sairastuvat rintasyöpään ja lapsi ei kuskaa edes kemoterapiaan näitä vanhempiaan. Toivottavasti eivät koskaan näe lapsenlapsiaan ja kuolevat yksinäisyyteensä taudin saattelemana. Eivät ansaitse mitään parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Ehtiihän sitä parisuhteen hankkimaan myöhemminkin tulee sitten kun on tullakseen. Kaikki eivät edes halua suhdetta. -Ohis
No aika heikolta näyttää...
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Niinhän se on useissa muissa maissa. Suomessahan nuoret muuttavat pois lapsuuskodistaan nuorimpina Euroopassa.
Ja se näkyy itsemurha tilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ehtiihän sitä parisuhteen hankkimaan myöhemminkin tulee sitten kun on tullakseen. Kaikki eivät edes halua suhdetta. -Ohis
Eikä se kotona asuminen ole parisuhteen muodostumista itselläni ainakaan ole nuorena estänyt, vaikka vanhemmat ehkä vähän toivoi, että olisi aikuiselämä vähän eteenpäin vuodella parilla siirtynyt :D
Eihän siitä tietysti loppuelämän parisuhdetta tullut, mutta nuoruuteeni kuitenkin hyviä muistoja ekasta poikaystävästä, ja ylipäätään parisuhteessa sekä omien että toisen ihmisen rajojen opettelemisesta ja ennen kaikkea niiden ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta.
Kummastakaan meistä ei peräkammarin asukkia sitten kotoa lopullisesta poismuuttaessa tullut ;D
Mutta tosiaan, ei se kotona asuminen mitään estänytkään ;D
"Eihän siitä tietysti loppuelämän parisuhdetta tullut" Et tainnut ottaa hommaa vakavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Ehtiihän sitä parisuhteen hankkimaan myöhemminkin tulee sitten kun on tullakseen. Kaikki eivät edes halua suhdetta. -Ohis
Opiskeluaikaan monet löytävät sen kumppaninsa, sitä aikaa ei kannata tuhlata ja ihmetellä sitten myöhemmin miten töissä tapaa enää vain käpyikäisiä tyyppejä.
Nuorille naisille on aina vientiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Siis miten ihmeessä kotona asuminen vaikuttaa parisuhteen aloittamiseen? Tällä logiikalla kukaan teini ei edes koskaan seurustelisi.
Tänä päivänä se on suotavaa. En halua raiskaus syytettä ja sitä ei tule jos hengailen tyttöystävän kanssa hänen huoneessa jossa ovi on auki ja vanhemmat katsoo matlockia.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muutetaan varhaisessa vaiheessa omilleen, on käytännössä ihan suomalainen erityispiirre. Euroopassa noin yleisesti asutaan vanhempien luona opiskelujen aikana. Suomessa nuori muuttaa omilleen keskimäärin 18-20-vuotiaana, kun esimerkiksi eteläisessä Euroopassa omilleen muutetaan kolmikymppisenä. Monta kertaa kuulee tekosyynä sen, että aletaan perustamaan perhettä, mutta sekään ei tilastojen valossa ole totta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 31,2v, joten sen puolesta omilleen ehtisi vallan hyvin muuttaa vasta kolmekymmentävuotiaana.
Niin muutetaan, jos haluaa opiskella jotain muuta mitä kotikylässä on tarjolla.
Itse asuin muutaman vuoden omillani ennen kuin muutettiin poikaystävän kanssa yhteen. Poikaystävä muutti suoraan lapsuudenkodistaan. Aika pian minulle selvisi, että se oli iso virhe. Poikaystävän olisi kannattanut asua omillaan ainakin vuoden verran minun kan
Huomaa että olet aika itsekäs parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yh-äitinä toivoisin, että minullakin olisi joskus oma huone ja rahaa omiin menoihin. Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta minunkaan voimani eivät riitä loputtomiin. Olisi ihana muuttaa tästä kolmiosta pienempään, saada siinä samalla asuntolaina maksettua ja olisi varaa vaikka siihen autoon. Lapset olisivat kyllä edelleen tervetulleita asumaan olohuoneessa, mutta minä haluan jo joskus sieltä pois.
Ota mies.
Niin, että mies vielä elätettäväksi ja vaatimaan huomiota?
Sun tehtävä ei ole elättää miestä vaan miehen tehtävä on pitää sinusta huolta. Tietäisit jos olisit joskus saanut miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että muutetaan varhaisessa vaiheessa omilleen, on käytännössä ihan suomalainen erityispiirre. Euroopassa noin yleisesti asutaan vanhempien luona opiskelujen aikana. Suomessa nuori muuttaa omilleen keskimäärin 18-20-vuotiaana, kun esimerkiksi eteläisessä Euroopassa omilleen muutetaan kolmikymppisenä. Monta kertaa kuulee tekosyynä sen, että aletaan perustamaan perhettä, mutta sekään ei tilastojen valossa ole totta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 31,2v, joten sen puolesta omilleen ehtisi vallan hyvin muuttaa vasta kolmekymmentävuotiaana.
Niin muutetaan, jos haluaa opiskella jotain muuta mitä kotikylässä on tarjolla.
Itse asuin muutaman vuoden omillani ennen kuin muutettiin poikaystävän kanssa yhteen. Poikaystävä muutti suoraan lapsuudenkodistaan. Aika pian minulle selvisi
Jos on fiksusta kodista ja fiksu puoliso kannattaa muuttaa suoraan lapsuuden kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Siis miten ihmeessä kotona asuminen vaikuttaa parisuhteen aloittamiseen? Tällä logiikalla kukaan teini ei edes koskaan seurustelisi.
Minulla vaikutti. Vanhemmat heitti minut pois kotoa, kun en suostunut lopettamaan seurustelua.
No mun vanhemmat hakkas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Meinaat, että vanhemmat ei päästä treffeille?
Harva haluaa viettää romanttista yhteistä aikaa (=panna) kun seinän takana on iskä ja/tai äiti, sekä liuta sisaruksia.
Eiköhän ne pano hommat kuuluu sinne yhteiseen kotiin. Ei vanhemmat halua että niitä pano hommia harrasteta ellei olla lapsien saantiin sitouduttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen.
Arveletko sitä parisuhdetta tulevankaan, kun asuu kotona?
Meinaat, että vanhemmat ei päästä treffeille?
Harva haluaa viettää romanttista yhteistä aikaa (=panna) kun seinän takana on iskä ja/tai äiti, sekä liuta sisaruksia.
Kerro tuo 16v teineille. Ei tunnu hidastavan.
Sellaiset lapset millaiset vanhemmat. Eiköhän ne vanhemmatkin pane siellä keittiön pöydällä samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen ymmärtää, että omiin lapsiin laittaa rahaa jos sitä on. Ei mulla ole mahdollisuutta parin tonnin palkasta maksaa kolmen aikuisen ( kaksi aikuista lasta ) ja yhden teinin elämää.
Siksi siihen kuuluu laskea myös aviomiehen palkka. Paljon se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yh-äitinä toivoisin, että minullakin olisi joskus oma huone ja rahaa omiin menoihin. Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta minunkaan voimani eivät riitä loputtomiin. Olisi ihana muuttaa tästä kolmiosta pienempään, saada siinä samalla asuntolaina maksettua ja olisi varaa vaikka siihen autoon. Lapset olisivat kyllä edelleen tervetulleita asumaan olohuoneessa, mutta minä haluan jo joskus sieltä pois.
Samat tunnelmat. Olen totaali yyhoona huolehtinut kaikesta yksin ja nuorin enää kotona. En jaksaisi enää, jos opiskelijat muuttaisi takaisin.
Ota mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan aikuisista. Tuo yksikin kävi töissä opiskelujen lisäksi ja laittoi kaikki rahat säästöön tai bilettämiseen. Missä menee raja? Paljon näkee sitäkin, että aikuinen lapsi juo tukirahansa ja sen jälkeen majoittuu iäkkään vanhemman, yleensä äidin, luo loppu kuuksi, kun ei ole enää rahaa ruokaan. Tämäkin on varmaan teistä ihan ok? Mitäs teki lapsia silloin 60v sitten.
" Yleensä äidin" ? Sinunko maailmassasi kaikki perheet ovat vastuuttomia eroperheitä? Kyllä suurimmalla osalla lapsista on ihan kunnolliset kunnialliset perheet ja vastuulliset vanhemmat ja lapset ovat ihan tarkoituksella ja rakkaudesta tehtyjä. Eivät mitään kännikiimassa auton takapenkillä roiskaistuja vahinkoja.
Itseasiassa ei ole. Valtaosa perheistä on tänä päivänä yh perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän nuori palasi jo kotiin odottamaan parempia aikoja.
Parempi aika tulee kun valtion talous saadaan kuntoon. Veikkaan vuotta 2036 ja pidän sitä hyvinkin pitkälti todennäköisenä koska olen luonteeltani hyvinkin optimistinen ihminen.
Valtiontalous kuntoon velkaannuttamalla nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat. Sitten ihmetellään, miksei ne vuosikymmenien ajan opintolainojaan maksavat pätkätyöläiset lisäänny eikä eläkkeenmaksajia ole.
Ei siihen lisääntymiseen rahaa tarvitse. Yhteiskunta tukee paremmin kuin missään muussa valtiossa. Lisäksi koskaan ennen ei ole ollut näin hyvä tilanne suomessa tehdä lapsia. Ongelma on elämänarvoissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotona kohdellaan ihan rauhallistä täysi-ikäistä kuin potentiaalista rikollista, jonka pitää tehdä jokaisesta ajatuksestakin selonteko kolmannen asteen kuulustelussa, niin todellakin sitä alkaa kaivata itsekseen asumista. Moni ei tunnu ymmärtävän, millaista tuollainen on.
Haha! Olisipa ollut rikollisen oikeudet. Minua teininä kohdeltiin koiraakin alhaisemmin. Oli suuri yllätys aikuisena kun katkasin välit sukuun ja huomasin että vieraat ihmiset oli niin mukavia. Siksi monet ihmetttelee miten voin olla tällainen ilopilleri työpaikalla vaikka olisi miten kova stressi tilanne.
Paineessa ne timantit syntyy mutta en suosittele kenellekkään. Olisi pitänyt ottaa minut huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin asun vanhemmillani niin kauan kuin on tarpeen, vaikka oon jo 30v. Asun täällä niin kauan kunnes saan vakituisen työpaikan ettei tarvi pelätä raha-asioita. Vanhemmat samaa mieltä kanssani, sanovat että ei ennen ollut elämä näin vaikeaa. Totta kai pidän huolta kodistamme ja teen koti- ja pihatöitä ja autan muutenkin vamhempiani.
Jäät yksin, 30 v mammanpoika aina jää. Kyllä nuoren on hyvä itsenäistyä, ihan itsensä tähden.
Enhän mä eroista puhunut mitään enkä vahinkolapsista. Kokemukseni on niin, että _yleensä_ se on äiti. Iäkäs, kuten mainitsin. Olisi varmaan pitänyt sanoa vanhus. Yleensä (taas vain yleensä, ei aina) silloin isä on kuollut. On toki joitain isiäkin. Kokemus sen perusteella mitä olen nähnyt ja kuullut melkein 20v työkokemuksella kotihoidossa. Näitä on yllättävän paljon.