Jääkö opiskelijat nyt vanhempien nurkkiin kun asumistuki pienenee?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Juuri näin, omilleen muutetaan  vasta sitten on työpaikka, eikä heittäydytä ottamaan lainaa ja tukia.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lienee maailman rikkaimmat opiskelijat. Kun seuraa sivusta heidän viikonloppujuhlia, matkustelua ja harrastuksia. Jokaisella mahdollisuus valtion takaamaan opintolainaa, melko suuren opintotuen lisäksi. 

Niin... Kun et näe sitä isoa joukkoa jotka ei juhli, ei matkusta, ei harrasta. Osalla on rahaa, osalla ei.

Ja kalliiksi se opintolaina tulee näillä koroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Juuri näin, omilleen muutetaan  vasta sitten on työpaikka, eikä heittäydytä ottamaan lainaa ja tukia.

No eh. Entä kun matkaa opinahjoon on satoja kilometrejä...? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Vähän särähtää tuo "äiti teki ruuan". Osallistuitko ollenkaan kotitöihin? 

 

Ehkä juurin tuon takia hän viihtyi kotona. Erikoinen järjestely ettei nuorta painosteta kotitöihin mutta toisaalta se kotityö taakka tulee vastaan sitten kun muuttaa pois. Kumpi on aitoa vanhempien rakkautta? painostaa paska hommiin jotta oppii millaista paskaa elämä on vai antaa nauttia viime hetkistä ennen paskaa elämää?

Minä jouduin raatamaan lumi töissä, nurmikon leikkuussa ja hakkaa polttopuita jne. alle 10 vuotiaana ja näin aikuisena olen vakaasti sitä mieltä että minut olisi pitänyt huostaan ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Se että muutetaan varhaisessa vaiheessa omilleen, on käytännössä ihan suomalainen erityispiirre. Euroopassa noin yleisesti asutaan vanhempien luona opiskelujen aikana. Suomessa nuori muuttaa omilleen keskimäärin 18-20-vuotiaana, kun esimerkiksi eteläisessä Euroopassa omilleen muutetaan kolmikymppisenä. Monta kertaa kuulee tekosyynä sen, että aletaan perustamaan perhettä, mutta sekään ei tilastojen valossa ole totta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 31,2v, joten sen puolesta omilleen ehtisi vallan hyvin muuttaa vasta kolmekymmentävuotiaana.

Suomessa halutaan että yksilö itsenäistyy ja se taas näkyy itsemurhatilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Mistä oikein säästit tuon summan? Ei varmaan kesätöistä noin paljon kerry? Vanhempien luona asuva kun ei juuri opintotukeakaan saa. 

Kävin töissä opiskelujen ohessa. Opintotukea tuli joskus jotain, mutta ne piti yleensä maksaa aina takaisin. Vanhempien kanssa sovittiin, että niin kauan kun opiskelut etenee hyvin, niin mun ei tarvitse maksaa mitään vuokraa tai ruokaa. Ei sitä meillä pidetty minään lokkeiluna, vaan vanhemmat oli oikeasti sitä mieltä että ei he mun rahojani kaipaa ja että hyvä jos mulla jää rahat säästöön sitten elämää varten. Toki osallistuin normaaleihin kotitöihin, mutta niin nyt olin tehnyt jo varmaan 12-vuotiaasta saakka. Ja kotitöitähän olisi pitänyt tehdä omassa kodissanikin, joten ei se asia siitä olisi muuttunut. Eikä tuo järjestely tulehduttanut välejä vanhempiin, vaan päinvastoin. Oikein hyvät välit on tänä päivänäkin.

Kolmas vuosi alkaa yliopistossa ja kotona asuu edelleen. Ei ole mitään järkeä muuttaa omaan, kun yliopisto tässä lähellä eikä ole parisuhdetta minkä takia haluaisi omilleen. 

Joutuvat soluasuntoihin, niinkuin ennen vanhaan...

Ei jää, kun ei ole yliopisto-opintojen alettua "nurkissa ollutkaan" eli muutti omilleen 3v sitten kesällä opiskelujen alkaessa elo-syyskuun vaihteessa.

Eiköhän se riipu tilanteesta. Esim Helsingissä on kallista asua eikä opsikelija-asuntoja riitä kaikille. Etusijalla ovat muualta muuttavat, tietenkin, ja ne ovat vailla asuntoa (esim edellinen vuokrasopimus loppu eikä uutta asuntoa tiedossa). Helsinkiläinen vanhempien luona asuva opiskelija saattaa joutua odottamaan opiskelija-asuntoa vuosia.

Itse en oikein ymmärrä miksi nuori pitäisi patistaa omilleen tyyliin mahdollisimman pian sen jälkeen kun on täyttänyt 18, jos kuitenkin hoitaa hommansa asiallisesti ja välit on hyvät. Jos nuori haluaa nopeasti omilleen, niin toki se on eri juttu. Ei kotona asuminen myöskään automaattisesti tarkoita että paapottaissiin pumpulissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Vähän särähtää tuo "äiti teki ruuan". Osallistuitko ollenkaan kotitöihin? 

 

Ehkä juurin tuon takia hän viihtyi kotona. Erikoinen järj

Mutta äidin kuuluu tehdä kaikki paskahommat työpäivänsä jälkeen? Äitiä ei aikuisen pojan pidä auttaa yhtään? Kultapoika bilettää ja kuhertelee tyttöystävänsä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Vähän särähtää tuo "äiti teki ruuan". Osallistuitko ollenkaan kotitöihin? 

 

Ehkä ju

Äidinrakkaus on käsite mitä lapsettoman uranaisen on vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Vähän särähtää tuo "äiti teki ruuan". Osallistuitko ollenkaan kotitöihin? 

 

Ehkä juurin tuon takia hän viihtyi kotona. Erikoinen järj

Mä asuin opiskelujen ekat vuodet kotona ja vanhemmat teki ruuat, mutta muuten kyllä osallistuin kotitöihin, kuten ennenkin. Vaikka esim ekana vuonna opiskeluja oli 8-17 joka päivä ja päälle tenttiin luvut yms. ja bussilla matkoihin meni 45 min suuntaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että muutetaan varhaisessa vaiheessa omilleen, on käytännössä ihan suomalainen erityispiirre. Euroopassa noin yleisesti asutaan vanhempien luona opiskelujen aikana. Suomessa nuori muuttaa omilleen keskimäärin 18-20-vuotiaana, kun esimerkiksi eteläisessä Euroopassa omilleen muutetaan kolmikymppisenä. Monta kertaa kuulee tekosyynä sen, että aletaan perustamaan perhettä, mutta sekään ei tilastojen valossa ole totta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 31,2v, joten sen puolesta omilleen ehtisi vallan hyvin muuttaa vasta kolmekymmentävuotiaana.

Suomessa halutaan että yksilö itsenäistyy ja se taas näkyy itsemurhatilastoissa.

Tuolla Keski- ja Etelä-Euroopassa opiskelija-asuntolassa asuvaa ei rekisteröidä sinne opiskelupaikkakunnalle, toisin kuin täällä. Se antaa väärän kuvan. Toisaalta siellä on enemmän monen sukupolven taloja joissa esim. mummo tai nuoripari pystyy elämään itsenäisesti omassa siivessä.

Ei siellä peräkammaripoikia niinkään ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ollut mikään kiire pois vanhempien luota nuorena. Opiskelujen loppuun saakka lapsuudenkodissa asuin. Ihan loistava valinta se oli. Ei tarvinnut elää nuudeleilla ja tonnikalalla, kun äiti teki ruuan. Kaikki raha mitä tuli itselle jäi joko säästöön tai meni opiskelijabileisiin. Isän auto oli iltaisin käytettävissä ja hän maksoi bensatkin. Eikä se esim. jotain seurustelua estänyt. Kyllä meillä vanhemmat antoi tuoda tyttöystävän kotiin. Kun opiskelujen päätyttyä sain työpaikan ja muutin omilleni tyttöystävän kanssa, niin mulla oli säästössä 20 000€. Kavereilla oli pelkkää velkaa, kun olivat omillaan opiskelujen aikana asuneet.

Vähän särähtää tuo "äiti teki ruuan". Osallistuitko ollenkaan kotitöihin?&nbsp

Äidinrakkauteen kuuluu myös se että lapselle opetetaan itsenäisen elämän taidot. Minulla on 17- ja 19-vuotiaat täällä kotona. Tuntuisi todella oudolta etteivät he osallistuisi kotitöihin ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät jää.

Oppilaitokset kun eivät satu aina olemaan samassa kauoungissa, kuin lapsuuskoti.

Etenkin, jos menee / pääsee opiskelemaan yliopistoon.  



Ja useimiten lukion jälkeen mennään opiskelemaan siihen oppilaitokseen, johon pääsee, vaikka se olisi

satojen kilometrien päästä kotoa.

Esimerkiksi lääkäriksi voi opiskella vain viidessä kaupungissa Suomessa: Helsinki, Kuopio, Oulu, Tampere, Turku.

 

Miksi sinulla on pilkku ennen kuin-sanaa?

Nyt kirjoituksesi perusteella rinnastat kaupungin ja lapsuudenkodin

Näin yh-äitinä toivoisin, että minullakin olisi joskus oma huone ja rahaa omiin menoihin. Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta minunkaan voimani eivät riitä loputtomiin.  Olisi ihana muuttaa tästä kolmiosta pienempään, saada siinä samalla asuntolaina maksettua ja olisi varaa vaikka siihen autoon. Lapset olisivat kyllä edelleen tervetulleita asumaan olohuoneessa, mutta minä haluan jo joskus sieltä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Näin yh-äitinä toivoisin, että minullakin olisi joskus oma huone ja rahaa omiin menoihin. Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta minunkaan voimani eivät riitä loputtomiin.  Olisi ihana muuttaa tästä kolmiosta pienempään, saada siinä samalla asuntolaina maksettua ja olisi varaa vaikka siihen autoon. Lapset olisivat kyllä edelleen tervetulleita asumaan olohuoneessa, mutta minä haluan jo joskus sieltä pois. 

Särähtää korvaan tuo "rahaa omiin menoihin". Mikä se sellainen oma meno on, mikä on tärkeämpää kuin auttaa omaa jälkipolveaan? Tässä näkyy nykysuomen kulttuuri, missä yksilökeskeisyys on kaiken a ja o. Omat lapset halutaan pois kodista, että saa itse olla rauhassa ja jää rahaa johonkin kanarianlomaan. Se on tuolla perhekeskeisimmissä kulttuureissa aivan päinvastoin. Siellä ihan aidosti vanhemmat ajattelevat, että omat lapset on elämän tärkein asia ja kaikki heidän avukseen tehdään. Suomessa vanhemmuutta suoritetaan ja ajatellaan, että kun lapsi on täysi-ikäinen, niin velvollisuus on hoidettu ja nyt saa alkaa keskittymään täysin vain itseensä. Sama mentaliteetti näkyy myös monella isovanhemmuudessa. Lastenlapsia nähdään vain kun itselle sopii. Käydään Lintsillä pyörähtämässä niiden kanssa, otetaan someen valokuvat ja näytetään miten hieno isovanhempi sitä onkaan. Sitten lapset takaisin vanhemmilleen, jotta saa lähteä riitan ja leenan kanssa ottamaan viiniä tapasbaariin. Kun lapsi kysyy hoitoapua lasten koulujen kesälomaviikoksi, kun äidillä on töitä samaan aikaan, niin mummu ja pappa ei koskaan ehdi. Aina on joku joogatunti, santorinin matka tai back to the sixties -viiniristeily. Ja lapset oppivat saman roolimallin omilta vanhemmiltaan. Hekin vain suorittavat vanhemmuutensa, jotta jossain kohtaa saa alkaa varsinaisesti elämään. Tosi yksilökeskeistä. Sitä se on Suomi tällä vuosituhannella.

Varmasti ja etäopiskelun määtä tulee lisääntymään. Samoin niihin halpoihin opiskelija-asuntoihin jonot tulee pitenemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että muutetaan varhaisessa vaiheessa omilleen, on käytännössä ihan suomalainen erityispiirre. Euroopassa noin yleisesti asutaan vanhempien luona opiskelujen aikana. Suomessa nuori muuttaa omilleen keskimäärin 18-20-vuotiaana, kun esimerkiksi eteläisessä Euroopassa omilleen muutetaan kolmikymppisenä. Monta kertaa kuulee tekosyynä sen, että aletaan perustamaan perhettä, mutta sekään ei tilastojen valossa ole totta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 31,2v, joten sen puolesta omilleen ehtisi vallan hyvin muuttaa vasta kolmekymmentävuotiaana.

Suomessa halutaan että yksilö itsenäistyy ja se taas näkyy itsemurhatilastoissa.

Tuolla Keski- ja Etelä-Euroopassa opiskelija-asuntolassa asuvaa ei rekisteröidä sinne opiskelupaikkakunnalle, toisin kuin täällä. Se antaa väärän kuvan. Toisaalta siellä on enemmän monen

Ja tämä on jonkilainen perustelu meidän kulttuurille missä potkastaan pois kotoa niin mummot kuin nuoret?