Kadutko perheen perustamista ja äitiyttä?
Kadutko perheen perustamista ja äitiyttä?
Kerään aineistoa pro gradu- opinnäytetyöhöni, jota teen sosiaalityön oppiaineeseen Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Opinnäytetyöni aiheena on äitiyden katuminen. Tutkimukseni tarkoituksena on tietoa keräämällä lisätä ymmärrystä tästä vaietusta, vaikeaksikin koetusta ilmiöstä ja syistä katumuksen takana.
Kuulut opinnäytetyöni kohderyhmään, mikäli pääasiallisesti koet katuvasi perheen perustamista ja äitiyttä. Olen kiinnostunut sellaisten äitien katumuksesta, jotka tekisivät lapsiperheen perustamisen suhteen toisen valinnan sen kokemuksen myötä, mikä heillä tänä päivänä on äitiydestä.
Kerään aineistoa oheisen Webropol-linkin avulla, johon toivon mahdollisimman monen kohderyhmään itsensä kokevaksi kuuluvan vastaavan Linkin takana myös lisätietoa opinnäytetyöstä! Vastaaminen tehdään anonyymisti.
Kommentit (42)
Olen monesti katunut, mutta en jaksa vastailla mihinkään.
gradun tekijän kannattaisi käydä tekemässä sama aloitus hevostalli.net n foorumin sennu-keskusteluun. Aihe on siellä säännöllinen. Katuvat lasten hankintaa, kun lapset estävät tavoitteellisen ratsastuksen. Ja lapsiin menevät eurot on pois ratsastuksesta.
Veikkaan, että gradun tekijä saa tutkimusjoukosi liudan vähintäänkin hyvin itsekeskeisiä ja kypsymättömiä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut tarkoitus tässä ketjussa vastata, vaan AP:n laittaman linkin kautta löytyvän lomakkeen kautta.
Toivottavasti kovin moni mies ei mene vastaamaan.
En kuulu kohderyhmään joten vastaan otsikkoon tässä. En kadu. Katuvat vastaa sinne lomakkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Kerään aineistoa ainoastaan linkin kautta kertyneistä vastauksista, joten vastaattehan sinne!
Kiitos mielenkiinnosta kaikille! :)
Ei tuo sun linkki toimi. :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei!
Kerään aineistoa ainoastaan linkin kautta kertyneistä vastauksista, joten vastaattehan sinne!
Kiitos mielenkiinnosta kaikille! :)
Ei tuo sun linkki toimi. :/
Moikka! Pitäisi toimia :)
En kadu, lapset ovat parasta elämässäni, samoin miehelleni perhe on tärkein.
Facebookin steriilisaatioryhmässä saattaisi olla kiinnostuneuta vastaamaan, koska siellä on myös äitejä: https://www.facebook.com/groups/530022457199048
Oletko tehnyt LinkedIniin postausta tästä samasta aiheesta, tai muualle sosiaaliseen mediaan? Voisin ainakin itse jakaa eteenpäin kyselyä.
Vierailija kirjoitti:
Linkki ei toimi.
Toimii ainakin siten, että maalaat sen ja siirryt linkin osoitteeseen sitä kautta :)
Tämäkin on sellainen asia, mikä joissain tiukoissa vaiheissa elämääni on saanut hyvinkin erilaisia tunteita pintaan. Missä kohtaa tämä kysymys esitetään? Ensimmäisen infektiokauden jälkeen? Tahtoiän syvimmissä tunnelmissa? Toisen tai useamman lapsen synnytyksen jälkeen? Teini-iän kapinointivaiheessa? Kaiken jälkeen, kun lapset ovat löytäneet oman elämänsä? Tai vanhemman omien kriisien keskellä, avioero päätöstä tehdessä tms?
Oma vastaukseni olisi voinut vaihdella kovastikin sen mukaan, milloin lapseni ovat oman kokemukseni mukaan saaneet minulta vanhempana enemmän eväitä kuin traumoja eli plussia tai miinuksia. Silloin kun olen kokenut onnistuneeni, ei ole kaduttanut, mutta kun on tuntunut, ettei minulla ole ollut lapsilleni antaa eväitä elämään, vaan päinvastoin haavoja ja kipeitä kokemuksia, on kyllä kaduttanut.
Ap, montako törkyvastausta tullut tähän mennessä? Meinaatko, että työ menee läpi tällaisella otannalla?
Mielenkiintoinen tutkimus! Hyvä että uskalletaan tutkia tällaisia tabu-aiheita.
En kadu sitä, että olen jäänyt sinkuksi ja velaksi, sillä en halua parisuhdetta, enkä lapsia. Tähän on monta syytä, joihin kuuluu se, että en halua joutua olemaan kenenkään kotiorja, hoitaja tai vastaava. Kadun kuitenkin sitä, että olen joutunut olosuhteiden pakosta, miksi kun muu ei ole mahdollista, enkä ole saanut tarvitsemaani apua yhteiskunnalta tilanteeseen, jossa itse työttömänä mielenterveysongelmaisena ja autismikirjolla olevana moniongelmaisena joudun asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani luona. Olen siis tahtomattani joutunut juurikin tähän tilanteeseen, jossa olen tahtomattani ja kyvyttömänä käytännössä omaishoitaja ja kotiorja vanhemmallani eli siis tilanteessa, josta halusin välttyä. Apua tai muutosta tilanteeseen ei ole tulossa. Luultavasti vasta vanhempani joutuminen johonkin laitokseen, jota tuskin tapahtuu tai kuolema vapauttaa itseni tästä orjuudesta ja vankeudesta. Olen hakenut apua sosiaalitoimesta ja tehnyt huoli-ilmoituksenkin. Ehkä kohta teen nimettömänä huoli-ilmoituksen itsestänikin. Olen loppu, enkä pysty huolehtimaan itsestänikään.
En kadu. Harmittaa, että hankin lapsia vasta + 40, joten en ehtinyt saamaan kuin kaksi lasta. Yhden olisin halunnut lisää.
ei ole todellakaan millään tasolla luotettava aineisto, jos se kerätään anonyymisti täältä. Täällä on kaikenmaailman ongelmaisia miehiä kirjoittelemassa jotka ihan varmasti vastaavat tuohonkin kyselyyn.