Kadutko perheen perustamista ja äitiyttä?
Kadutko perheen perustamista ja äitiyttä?
Kerään aineistoa pro gradu- opinnäytetyöhöni, jota teen sosiaalityön oppiaineeseen Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Opinnäytetyöni aiheena on äitiyden katuminen. Tutkimukseni tarkoituksena on tietoa keräämällä lisätä ymmärrystä tästä vaietusta, vaikeaksikin koetusta ilmiöstä ja syistä katumuksen takana.
Kuulut opinnäytetyöni kohderyhmään, mikäli pääasiallisesti koet katuvasi perheen perustamista ja äitiyttä. Olen kiinnostunut sellaisten äitien katumuksesta, jotka tekisivät lapsiperheen perustamisen suhteen toisen valinnan sen kokemuksen myötä, mikä heillä tänä päivänä on äitiydestä.
Kerään aineistoa oheisen Webropol-linkin avulla, johon toivon mahdollisimman monen kohderyhmään itsensä kokevaksi kuuluvan vastaavan Linkin takana myös lisätietoa opinnäytetyöstä! Vastaaminen tehdään anonyymisti.
Kommentit (42)
Minun perheeni on minun lapseni ja minä. Kolmistaan ollaan eletty ja eletään, ja lapsia en kadu.
Olin nuori kun ensimmäinen syntyi, joten en oikein edes tiedä mitä aikuisen elämä ilman lasta/lapsia voisi olla.
Mielestäni meillä on aina ollut kivaa ja mukavaa, me olemme hyvin tiivis ja läheinen perhe.
En ole saanut apua koskaan mistään, mutta en kyllä ole kaivannutkaan. Lasten kanssa on ollut mielenkiintoista elää ja olen saanut heiltä valtavan paljon. Nyt jo isoja ja minulla paljon enemmän vapaa-aikaa, ja joskus se tuntuu melkein tyhjälle!
Muutenkin olen sitä mieltä että jälkikatumus on p:n väärti, se on vain elettävä siihen sopeutuen mitä valintoja on tullut tehtyä. Ja mitään kaduttavaa en nhyt keksi. En koskaan ole halunnut juhlia ja mennä, se ei ole koskaan kiinnostanut.Matkusteltu ollaan yhdessä, perheenä, ja nyt kun tosiaan ovat isoja niin yksin.
On hieno tietää että on olemassa kaksi ihmistä jotka rakastavat minua ehdoitta ja joita minä rakastan. Nyt sitten molemmilla on jo seurustelukumppani josta pidän paljon. Sekin tuo sitten uutta ulottuvuutta elämään ja perhekuvio kasvaa ja elää.
Totta kai on ollut vaikeampia aikoja ja haasteita, kenellä ei olisi mutta ne kuuluu elämään ja niitten voittaminen ja yli päääseminen vahvistaa ja antaa uskoa siihen että aina selvitään.
En kadu. Voiko elämäänsä katua?