Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö todellakin pahoitella koiran kuolemaa?
15.06.2024 |
Olen anoppi ja miniän ja pojan perheestä kuoli keväällä 12 v. vanha koira. Nyt miniä ei puhu minulle juuri mitään. Kaiken huippu oli kun kerroin hänelle itkien rakkaan työkaverini syöpädiagnoosista - miniä nousi pöydästä mitään sanomatta ja paukautti oven perässään! Onneksi poikani jäi lohduttamaan minua.
Sain kalasteltua selville, että miniä on loukkaantunut kun en pahoitellut enkä ottanut osaa hänen koiransa kuolemaan. Siis koiran. Kävin heillä silloin seuraavana päivänä ja juttelin kyllä ihan normaalisti, mutta ei tullut mieleenkään. Kun eläimen ottaa, pitää varustautua myös luopumiseen. Miten tästä eteenpäin? Pelkään etten saa tavata ensimmäistä lastenlastani, syksyllä perheeseen syntyvää vauvaa. :( Onhan joku koira ihan eri asia kuin ihminen.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Nimenomaan kaikilla on "omat surunsa eikä niitä voi mitata". Siinä se tärkein oli kiteytettynä. Me ajatellaan itsemurhistakin eritavalla. Mulla on useampi työkaveri kuollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen kuoli sairauteen. En osannut surra sitä itsemurhan tehnyttä. Hänen läheisen puolesta toki olin pahoillani. Olin ja olen edelleen surullinen sen sairastuneen puolesta, joka ei itse voinut valita lähtöään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä menee raja? Pitääkö myötäelää lemmikkikärpäsen kuolemaa?
Vierailija kirjoitti:
Koirat voi kuopata ilman suuempia seremonioita - ilmaston saastuttajat.
Mun puolesta sut voi kuopata vaikka heti, ilman mitään seremonioita. Saastuttaja.
Koirani saa aikanaan kauniit hautajaiset, mutta siihen on aikaa. Sitä ennen pidetään hauskaa parhaan ystävän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Koirat voi kuopata ilman suuempia seremonioita - ilmaston saastuttajat.
Sitä olet sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat voi kuopata ilman suuempia seremonioita - ilmaston saastuttajat.
Sitä olet sinäkin.
Ei kumpikaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten kohtasin naisen joka ihmetteli ystäväänsä joka suri miehensä kuolemaa ja totesi sitten että kai sitä voi ihmistäkin surra niinkuin koiraa. Olin sanaton.
Itselläkin on aina ollut eläimiä ja lapsena kyllä suurin näiden kuolemaa, mutta kun aikuisena on menettänyt elämästä ihmisiä liian aikaisin eläimien kuolemat ovat olleet helppoja, tosin usein jää huono omatunto, katselinko eläimen kärsimyksiä liian pitkään ennenkuin vein lopetettavaksi.
Minua ei toisten lemmikit kiinnosta pätkän vertaa. Varmasti tärkeitä omistajilleen ja tietysti surevat menetystään aikanaan, mutta pitäisi myös ymmärtää, ettei asia ole kaikille sama. Ei myöskään kiinnosta kuvat tai tekemiset niiden elinaikana.
Tunnen myötätuntoa jos kaverin isä vaikka menehtyy, mutta lemmikit on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Ei voi mitata eikä vertailla.
Jokaisella on oikeus kokemukseensa.
Rakas läheiseni lähti oman käden kautta. Suren yhä.
Ihania lemmikkejä on lähtenyt, koska täytyi. Suren yhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Nimenomaan kaikilla on "omat surunsa eikä niitä voi mitata". Siinä se tärkein oli kiteytettynä. Me ajatellaan itsemurhistakin eritavalla. Mulla on useampi työkaveri kuollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen kuoli sairauteen. En osannut surra sitä itsemurhan tehnyttä. Hänen läheisen puolesta toki olin pahoillani. Olin ja olen edelleen surullinen sen sairastuneen puolesta, joka ei itse voinut valita lähtöään.
Puhun sisaruksen itsemurhasta. Se oli niin perusteellisen raastava kokemus ja koko perhe, että lähin suku meni läpi shokin ja muutoksen. Elämä ei ole samanlaista sen jälkeen.
Tietysti olen pahoillani esim menehtyneen työkaverin läheisten puolesta. Minulla saattaa olla aavistus mitä he käyvät läpi
Minulta on kuollut erittäin rakas koira ja olin kyllä murheen murtama. Aika pian ne muistot muuttuivat lämpimiksi ja unessa monesti koira tuli minua tervehtimään.
Ymmärrän lemmikin menettäneen surua, mutta "Otan osaa" on vain liian vahva ilmaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, kun peukutuksia katsoo!
Enemmistö siis on sitä mieltä, että koiran kuoleman johdosta pitää esittää samanöaiset osanotot kuin läheisestä iihmisestä?
Ja että läheisen työtoverin kuolema on olankohautuksella ohitettava juttu?
Olin erään tuttavan 5-kymppisjuhlilla, kaveri täytti samana päivänä 50, kun tyttärensä 18. Joku muistutti koirankin syntymäpäivästä....
Ihan oikeasti, pidän itseäni eläinrakkaana, mutta ei jumalauta eläin ole ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta kieltämättä tuntuisi oudolta sanoa jotain tyyliin: otan osaa. Toki kuuntelen ystävää tai sukulaista jos vuodattaa vaikka koiransa kuolemaa, mutta en kyllä mitään järkevää sanottavaa keksi. Ymmärrän surunsa koska ihminen voi surra mitä menetystä tahansa, olipa ihminen, eläin, esine tai työ.
Saisin ehkä sanottua että voi ei onpa ikävää. Eikä tuntemani ihmiset ole kyllä muuta odottaneetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Nimenomaan kaikilla on "omat surunsa eikä niitä voi mitata". Siinä se tärkein oli kiteytettynä. Me ajatellaan itsemurhistakin eritavalla. Mulla on useampi työkaveri kuollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen kuoli sairauteen. En osannut surra sitä itsemurhan tehnyttä. Hänen läheisen puolesta toki olin pahoillani. Olin ja olen edelleen surullinen sen sairastuneen puolesta, joka ei itse voinut valita lähtöään.
Puhun sisaruksen itsemurhasta. Se oli niin perusteellisen raastava kokemus ja koko perhe, että läh
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisen itseM jälkeen tuntuu jotenkin oudolta, että koiran kuoleman jälkeen jaellaan osanottoja suruun. En vaan ENÄÄ voi itse "Ottaa osaa", jonkun halihymiön voin laittaa.
En tiedä tajuatteko mitä tarkoitan. Mutta kaikilla on tietysti omat surunsa ja ei niitä voi mitata.
Nimenomaan kaikilla on "omat surunsa eikä niitä voi mitata". Siinä se tärkein oli kiteytettynä. Me ajatellaan itsemurhistakin eritavalla. Mulla on useampi työkaveri kuollut. Toinen teki itsemurhan ja toinen kuoli sairauteen. En osannut surra sitä itsemurhan tehnyttä. Hänen läheisen puolesta toki olin pahoillani. Olin ja olen edelleen surullinen sen sairastuneen puolesta, joka ei itse voinut valita lähtöään.
Puhun sisaruksen itsemurhasta. Se oli niin perusteellisen raastava kokemus ja koko perhe, että läh
Otan osaa suruusi liian vahva ilmaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei mulla on ratkaisu. Pisteytetään surut ja määritellään niille sopiva surun määrä. Poikkeuksia ei tunneta.
Vierailija kirjoitti:
Ei helvata. Pitääkö jonkun lemmikkiäkin surra. Jo menee sairaaksi.
Jos joku suree lemmikkinsä menetystä, on kohteliasta ja myötätuntoista sanoa: " Otan osaa. "
Enempää ei tarvitse.
En ylläty aloituksesta: Kun mieheni kuoli, hyvin harva ymmärsi sanoa: " Otan osaa. "
Sen sijaan sanottiin: " Mihin se kuoli? "
Oi aikoja, oi tapoja!
Kyse on empatiasta tai sen vajeesta. Empaattinen ihminen ymmärtää toisen tunteita myös, jos niitä ei itse koe. Empatiavajeinen luulee että kyse on hänestä ja hänen tunteistaan, saattaapa psykopaattisimmat jopa arvostella toisen tunteiden kohteita.
Jos on rikki niin on rikki, otan osaa.
Miksi levittelet työkaverin sairausasioita?
Koirat ovat usein kuin perheenjäseniä eli tärkeämpiä kuin joku työkaveri. Ihan näin tiedoksi. Sinä oIet k u si pä ä
Vierailija kirjoitti:
Minua ei toisten lemmikit kiinnosta pätkän vertaa. Varmasti tärkeitä omistajilleen ja tietysti surevat menetystään aikanaan, mutta pitäisi myös ymmärtää, ettei asia ole kaikille sama. Ei myöskään kiinnosta kuvat tai tekemiset niiden elinaikana.
Tunnen myötätuntoa jos kaverin isä vaikka menehtyy, mutta lemmikit on asia erikseen.
Siis ei merkitse mitään kaverisi tunteet, jos hän suree koiraansa? Näet, että kaverilla on todella paha olo kuolleen koiransa vuoksi, niin sinä vain kohauttelet olkapäitäsi?
Alue: Aihe vapaa
Eikö nyt ole itsestään selvää, että tärkeän lemmikin kuolemaan otetaan osaa?