Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö todellakin pahoitella koiran kuolemaa?
15.06.2024 |
Olen anoppi ja miniän ja pojan perheestä kuoli keväällä 12 v. vanha koira. Nyt miniä ei puhu minulle juuri mitään. Kaiken huippu oli kun kerroin hänelle itkien rakkaan työkaverini syöpädiagnoosista - miniä nousi pöydästä mitään sanomatta ja paukautti oven perässään! Onneksi poikani jäi lohduttamaan minua.
Sain kalasteltua selville, että miniä on loukkaantunut kun en pahoitellut enkä ottanut osaa hänen koiransa kuolemaan. Siis koiran. Kävin heillä silloin seuraavana päivänä ja juttelin kyllä ihan normaalisti, mutta ei tullut mieleenkään. Kun eläimen ottaa, pitää varustautua myös luopumiseen. Miten tästä eteenpäin? Pelkään etten saa tavata ensimmäistä lastenlastani, syksyllä perheeseen syntyvää vauvaa. :( Onhan joku koira ihan eri asia kuin ihminen.
Kommentit (64)
Kyllä minä olen lemmikkinsä menettäneitä halannut ja esimerkiksi kysynyt, että kuinka kauan se Musti teillä olikaan, ja kysynyt, jäikö valokuvia. Ystävän tai miniän suru on suru - joten jos olet ystävä tai vaikka anoppi, kyllä myötätuntoa pitäisi näyttää.
Osaisitko pyytää anteeksi tunteettomuuttasi? Se olisi nyt ensimmäinen askel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, kun peukutuksia katsoo!
Enemmistö siis on sitä mieltä, että koiran kuoleman johdosta pitää esittää samanöaiset osanotot kuin läheisestä iihmisestä?
Ja että läheisen työtoverin kuolema on olankohautuksella ohitettava juttu?
Olin erään tuttavan 5-kymppisjuhlilla, kaveri täytti samana päivänä 50, kun tyttärensä 18. Joku muistutti koirankin syntymäpäivästä....
Ihan oikeasti, pidän itseäni eläinrakkaana, mutta ei jumalauta eläin ole ihminen!
Voi miten sympaattinen raivonpurkaus, ihan kuin uhmaikäisellä. Ja uhmaikäisestä tuli mieleeni, onko se 50 vuotias joku lapsen tasolle jäänyt, kun pitää synttäreitä juhlia? 😅
Aloitus lienee provo, mutta olen itse jo päättänyt että kun minulle rakas perheenjäsen, vanhuskoirani lopetetaan, aion salata sen töissä. En vaan kestäisi sitä että pomoni joka on sanonut esim että "mä en tajua miksi ihmiset haluaa pitää jotain koiria lemmikkinä", tulisi huokailemaan siihen valheellista näyteltyä empatiaa. Kiitos ei.
Mutta kyllä, jos edes murto-osa ihmisistä olisi niin kauniita luonteeltaan kuin useimmat koirat, maailma olisi aika kiva paikka.
Alue: Aihe vapaa
Voi olla trolli mutta siitä huolimatta kirjoitus kuvaa todellista ilmiötä: tämän päivän länsimaisten naisten taipumusta inhimillistää eläimet.