Nelikymppinen! Miltä näytät? Oletko mielestäsi nuorekas?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on posket kaventuneet, poskipuna pitää levittää ihan eri paikkaan kuin aiemmin. Ja ilmestynyt silmäpussit myös. Onneksi ei vielä mitään valahtamisia, oon 45. 

En ymmärrä. Mihin kohtaan olet sen poskipunan sitten laittanut aiemmin? Ja mihin nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on posket kaventuneet, poskipuna pitää levittää ihan eri paikkaan kuin aiemmin. Ja ilmestynyt silmäpussit myös. Onneksi ei vielä mitään valahtamisia, oon 45. 

En ymmärrä. Mihin kohtaan olet sen poskipunan sitten laittanut aiemmin? Ja mihin nyt?

Ennen laitoin reiteen, nyt otsaan. 

Hoh hoijaa.....maailman typerämpiä aloituksia. Mitä väliä näyttääkö nuorekkaalta vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Täytin juuri 40. Jotenkin en ole sisäistänyt kasvojen rupsahtamista ennen kuin nyt. Ei ole vielä ryppyjä, mutta kasvot on jatkuvasti turvoksissa, vaikka olen normaalipainoinen enkä elä mitenkään erityisen epäterveellisesti, juo alkoholia tai polta. Varsinkin sivuprofiili suorastaan kuvottaa, näytän siinä enemmän 60 vuotiaalta kuin 40 vuotiaalta.

Itse noudatan villen ohjetta ryppyisen ihon välttelyyn: Kaljaa & suolakurkkuja! Kiva pikku känni koko aika, hela tiden, ja nälkäkin siirtyy koko ajan. Naama on kyllä turvoksissa kuin sialla, mutta aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.

Viime lauantaina ajattelin ajaa sängen, kun pesin hampaita ja katselin itseäni samalla peilistä. Katse siirtyi hampaista kasvoihin, jotka olivat alkaneet näyttää 70-luvun lännensankareiden kasvoilta. Silmäkulmissa oli uurteita ja kasvoista oli kadonnut nuoruuden rasva ja pallomaisuus. Noin neljä sänkikarvaa näytti valkoisilta.

Hätäännyin hetkeksi. Katsoin ylemmäs. Kaksi ylempää hiuskiekuraa oli vaihtunut mustasta hopeiksi.

Minusta tulee hopeasurffari. Jätin sängen ajamatta. Vaimo oli tullut kylppäriin pesemään hampaita ja kysyi minulta mitä oikein "oireilen". Totesin että alan muuntumaan hopeaksi.

Hänen mielestä olen ollut jo pitkään hopeaa. Hän haluaisi kullan takaisin, mutta eihän aikaa voi kääntää takaisin.

Nuorten mielestä näytän nuorekkaalta. Heitä tavallaan ärsyttää koska olen heidän vanhempiensa ikäinen ja näytän ihan erilaiselta. Olen häiriö käyttöjärjestelmässä. Ei ole minun vikani.

66 oon ja sen näköinen myös. Menen soutelemaan, moi!

Mielestäni näytän ihan ikäiseltäni, mutta minua yleensä pidetään nuorempana kuin olen, jopa 10 vuotta. Hyvältä en näytä kuitenkaan tällä naamalla. Koskaan en ole ollut nätti. N46

Vierailija kirjoitti:

Täytin juuri 40. Jotenkin en ole sisäistänyt kasvojen rupsahtamista ennen kuin nyt. Ei ole vielä ryppyjä, mutta kasvot on jatkuvasti turvoksissa, vaikka olen normaalipainoinen enkä elä mitenkään erityisen epäterveellisesti, juo alkoholia tai polta. Varsinkin sivuprofiili suorastaan kuvottaa, näytän siinä enemmän 60 vuotiaalta kuin 40 vuotiaalta.

Kyse on varmaan kasvojen valahtamisesta eikä turvotuksesta

Olen 44 ja viime vuonna vielä kysyttiin henkkarit alkoholia ostettaessa. En näytä mielestäni alle 30-vuotiaalta mistään kulmasta. Hymyillessä näytän vanhalta. Ryppyjä silmien alla, otsassa viirut ja suun vieressä kanssa. Naama peruslukemilla naama on liki rypytön. Jotain hyötyä paksusta ihosta. Finnejäkin on vielä välillä.

Kroppa on ihan ok, olen normaalipainoinen.

En ole mielestäni tätimäisen näköinen. Olen aikuisen naisen näköinen.

Täytän tänä vuonna 50v. Nelikymppisenä nuoret mimmit alkaen 19-vuotiaista olivat kiinnostuneita, mutta väähän liian nuoria kuitenkin. Olin siis ainakin silloin nuorekas ja hyvännäköinen.

Olen 43, ja viimeksi vajaa 10 vuotta sitten tapaamani tyyppi kertoi ettei olisi tunnistanut. Kysyin että siksikö että olen vanha ja lihava. En kuulemma ole lihava.

Olin rannalla ottamassa aurinkoa ja sinne tuli naapurissa asuva nainen. Alettiin jutella ja kerroin johonkin juttuun liittyen oman ikäni. Naapuri oli todella yllättynyt kun oli luullut minua 10 vuotta nuoremmaksi. Ihossani ei ole yhtäkään ryppyä ja ihotyyppini on kiinteä, mikään ei roiku tai ole valahtanut. Ihoni on paksu ja vähän rasvaisiuteen taipuvainen. 

Naapuri kehui ihoani ja sanoi että minulla on todella hehkuva iho ja kysyi hoitorutiineistani. Kerroin että pesen kylmällä vedellä kasvot joka aamu ja meikkaan vain juhlahetkiin. Muita ihorutiineita ei ole. Saunon myös usein, ja urheilen, joten hikoillessa ihohuokoset aukeavat ja hiki vie epäpuhtaudet mennessään

 

Niin, kato, mulla on muitakin intressejä elämässä kuin kehon muokkaaminen, liikun hyvinvoinnin vuoksi, en sen vuoksi että näyttäisin muiden silmiin paremmalta. Ja sitä paitsi, näytän paremmalta kuin moni ikäiseni äiti - ihminen, joten kyllä sitä voi niinkin ajatella. Ei enää jaksa kiinnostaa haikailla nuoruuden hehkua koska sitä ei takaisin saa, mutta itsevarmuutta ja sisäistä hehkua kyllä saa, iästä riippumatta. 

Moni nelikymppinen on helpottunut kuullessaan, ettei hänen häpyhuulissaan ole mitään vikaa.

Treenaan joka päivä ja katson mitä syön. Näytän hyvältä.

On sanottu, etten vaikuta tai näytä ikäiseltäni.

Tuo ei välttämättä ole mitenkään aina kohteliaisuus, koska ihmisten luonteessa kuuluu aikuisiällä olla tietynlaista vastuullisuutta ja elämänhallintaa, jota nuoruudessaan kuolemattomuudessaan ei vielä samoissa määrin kuulukaan olla.

Sanoisin kuitenkin, että ulkonäköön varmaan jossain määrin vaikuttaa geenit, mutta myös elämäntavat, mutten minä nyt kuvittele parikymppinen enää olevani. 

Yleisesti voidaan mainita, että nykyaikana nelikymppinen vaikuttaa keskimäärin nuoremmalta kuin esim. 60-luvulla tai 40-luvulla.

Olen 44 ja en ole, enkä halua olla, nuorekas. Olen varmaan ikäiseni tai ehkä vähän vanhemmankin näköinen. Mikä ihaninta, ulkonäkö ei enää näyttele minkäänlaista osaa mun elämässä. Olen mikä olen, enkä ajattele siitä mitään. En haluaisi olla erilainen ulkoisesti. Elämäni ei millään tavalla perustu ulkonäölleni, en sen kautta tavoittele mitään. Saan olla rauhassa elämääni tyytyväinen täti, setääntyneen mieheni rinnalla.

Mielestäni näytän keski-ikäiseltä. Nuorekkuus on minusta enemmän olemusjuttu kuin ulkonäkö, ja sitä on muut parempia arvioimaan kuin itse joten en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 44 ja en ole, enkä halua olla, nuorekas. Olen varmaan ikäiseni tai ehkä vähän vanhemmankin näköinen. Mikä ihaninta, ulkonäkö ei enää näyttele minkäänlaista osaa mun elämässä. Olen mikä olen, enkä ajattele siitä mitään. En haluaisi olla erilainen ulkoisesti. Elämäni ei millään tavalla perustu ulkonäölleni, en sen kautta tavoittele mitään. Saan olla rauhassa elämääni tyytyväinen täti, setääntyneen mieheni rinnalla.

Mutta jos miehesi jostain syystä ei enää olisi rinnallasi ja pitäisi löytää uusi niin kyllä se ulkonäkö alkaisi jälleen kiinnostaa. Niin se vaan menee. Nyt koet vain ettei tarvitse enää yrittää viehättää miehiä.