Turhauttaako muita hitaat ihmiset, jotka eivät tajua esimerkiksi vitsejä

Vierailija kirjoitti:

Olen huumorintajuinen, mutta en naura tyhmille kuluneille vitseille joka moukkia ihmetyttää. 

Jos huumorintajut menevät pahasti ristiin, niin toisesta on helppo muodstaa tyhmä tai tosikkomainen kuva. Lapsenmielinen hassuttelija ja satiirin sekä ironian ystävä todennäköisesti pitävät molemmat sitä toista outona ja tyhmänä. Todellisuudessa molemmat ovat ihan normaaliälyisiä ihmisiä mutta huumorintajultaan hyvin (liian?) paljon toisistaan poikkeavia. Huumorintaju on eräänlainen kieli: jos puhut ihan eri "murretta" kuin toinen - tai jopa täysin eri "kieltä" - ei yhteisymmärrystä tavallisesti pääse syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono vitsi, jos toinen ei tajua. 

Mikä sinä olet haukkumaan muita hitaaksi? 

Kyllä se aika usein menee niin, että suurin osa kyllä ymmärtää vitsiksi, mutta sitten on se joku hoomoilanen.

Nytkään et tajunnut, kun sanottiin että vitsisi (aloituksesi) oli surkea. eri

En ole ap. Ja ei ole edes läppä.

Hitaus ja huumorintajuttomuus ovat kaksi eri asiaa. Oletko ap. ADHD ?

Kyllähän on näitä tullut nähtyä:

Kysyjä: onkohan siellä Martin luona vessaa (ensinnäkin mikä kysymys).

Minä: ei tietenkään ole.

Kysyjä: mitä, ihan oikeasti, eikä, miksi siellä ei ole vessaa. 

Tai

Kysyjä: saakohan näitä keksejä ottaa (on tarjolla kahvipöydässä).

Minä: ei, ne on siinä koristeena.

Kysyjä: okei, en sitten ota, miksi ne sitten on siihen laitettu (ja ei oikeasti ota, kun luuli ihan tosissaan olevan koristeita).

Vierailija kirjoitti:

Olen huumorintajuinen, mutta en naura tyhmille kuluneille vitseille joka moukkia ihmetyttää. 

       Sama täällä. Jos ei naurata nii en tietenkään mieliksi naura kököille vitseille.. 

Vierailija kirjoitti:

Merkurius pinteessä? Esimerkiksi härässä.

Härät on kyllä hitaita, totta.

En ymmärtänyt otsikkoa.

Monella on huonoja vitsejä ja muutenkin huonosti selitettyjä juttuja joita ei voikkaan tajuta. Paljon on myös vitsejä jotka naurattaa vain sen tyyppisten vitsien kertojaa itseään.

Tuli selväksi, olet siis huippuälykäs? Iso osa ihmisistä nauraa vitsille kolmasti, kun se kerrotaan, sitten selitetään ja kun tajuaa sen. 

Turhauttaa ja tyhmien passiivisagressiiviset reaktiot vihastuttaa. Orientaalinaiset sen sijaan eivät vain tajua sanaleikkejä vaan osallistuvat omilla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huumorintajuinen, mutta en naura tyhmille kuluneille vitseille joka moukkia ihmetyttää. 

Jos huumorintajut menevät pahasti ristiin, niin toisesta on helppo muodstaa tyhmä tai tosikkomainen kuva. Lapsenmielinen hassuttelija ja satiirin sekä ironian ystävä todennäköisesti pitävät molemmat sitä toista outona ja tyhmänä. Todellisuudessa molemmat ovat ihan normaaliälyisiä ihmisiä mutta huumorintajultaan hyvin (liian?) paljon toisistaan poikkeavia. Huumorintaju on eräänlainen kieli: jos puhut ihan eri "murretta" kuin toinen - tai jopa täysin eri "kieltä" - ei yhteisymmärrystä tavallisesti pääse syntymään.

Älykkäimmät puhuvat useampaa kieltä ja ymmärtävät vieläkin useampaa, vaikka eivät kokisikaan sitä itse osaavansa puhua hyvin.

Tyhmimmät eivät selvinneet edes alakoulun ruotsista. 

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän on näitä tullut nähtyä:

Kysyjä: onkohan siellä Martin luona vessaa (ensinnäkin mikä kysymys).

Minä: ei tietenkään ole.

Kysyjä: mitä, ihan oikeasti, eikä, miksi siellä ei ole vessaa. 

Tai

Kysyjä: saakohan näitä keksejä ottaa (on tarjolla kahvipöydässä).

Minä: ei, ne on siinä koristeena.

Kysyjä: okei, en sitten ota, miksi ne sitten on siihen laitettu (ja ei oikeasti ota, kun luuli ihan tosissaan olevan koristeita).

Tuo on häveliäisyyttä. Eka kysymys tarkoittaa, että saisiko siellä käydä vessassa. Ja vastaus oletetaan kiertoilmauksena tarkoittavan, että ei todellakaan voi siellä käyttää vessaa. 

 

Toisessa tapauksessa kahvipöytätavat ovat hukassa tarjoajalta, ja siksi kysymys. Mutta ei. Vastaus on ironista vittuilua. Pitäköön keksinsä. 

Älkää kertoko lauantaisin vitsejä hämäläisille, koska he alkavat nauraa sunnuntaina kirkonmenoissa.

Huumorintaju on pohjimmiltaan tilannetajua. Mitä samanmielisemmässä porukassa on, sitä helpompaa on naurattaa toisia. Yksinkertainen ihminen mielellään ajattelee olevansa älykäs, ja vahvistaakseen omakuvaansa hän ajattelee myös ystäviensä olevan älykkäitä. Tosiasiassa suurinta älykkyyttä ja tilannetajua osoittaa se, että pystyy asettumaan toisten ihmisten taajuuksille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän on näitä tullut nähtyä:

Kysyjä: onkohan siellä Martin luona vessaa (ensinnäkin mikä kysymys).

Minä: ei tietenkään ole.

Kysyjä: mitä, ihan oikeasti, eikä, miksi siellä ei ole vessaa. 

Tai

Kysyjä: saakohan näitä keksejä ottaa (on tarjolla kahvipöydässä).

Minä: ei, ne on siinä koristeena.

Kysyjä: okei, en sitten ota, miksi ne sitten on siihen laitettu (ja ei oikeasti ota, kun luuli ihan tosissaan olevan koristeita).

Noista vastauksistasi tulee kovasti mieleen 13-vuotias poikani. Toivottavasti kasvojesi ilmeet ovat leppoisampia kuin hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin vasta aikuisiällä tällaisiin suu auki hengittelijöihin ja järkytys oli suunnaton.

Olin siihen asti luullut, että jokainen on edes jollain tavalla älykäs.

Pahinta laatua on vihainen ja hyökkäilevä id*ootti.

Olessani Briteissä opiskelemassa tunsin erään tosi älykkään ihmisen. Kerran pubissa hän vitsaili älykkäästi ja suututti yhden tyhmemmän miehen.

Sellaisin seurauksin että sai aivovamman ja hänestä itsestä tulikin eräällä tavalla vammaisen tasoinen.

Silloin kaiken tragedian tapahduttua ajattelin että ehkä hän ei ollutkaan kovinkaan älykäs ja ei varsinkaan enää.

On todennäköistä että voima on todellista älykkyyttä. Vain voimalla voidaan tasata tilit.

Vuoden päästä tapahtumasta aloin käydä salilla ja nyrkkeilemään.

 

Onhan tuo aika selvä yhtälö. Ei vaadi paljoa ajattelukykyä ja maailman realiteetti.

Tyhmäkin on älykkäämpi, jos on voimakkaampi.

Sananokkelat söpöttäjät ovat hauskoja jutuissaan mutta itse miellän satiirit ja nokkeluudet pelleilynä. En lähde mukaan työpaikalla varsinkaan ja varmasti olen monen mielestä "hidas" kun suojaan itseni tilanteilta mitkä nopeasti kääntyvät jonkinasteiseksi piilovittuiluksi. Olen kommentoimatta ja keskityn työntekoon, jos vastausta vaaditaan satiiriseen "heittoon" kysymysmuodossa vastaan mahdollisimman kuivasti nuivasti jotta juttu kuolee kokoon osaltani. En halua olla osa moista kommunikaatiota koska en arvosta tasoa kovin korkealle. Pahoittelen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän on näitä tullut nähtyä:

Kysyjä: onkohan siellä Martin luona vessaa (ensinnäkin mikä kysymys).

Minä: ei tietenkään ole.

Kysyjä: mitä, ihan oikeasti, eikä, miksi siellä ei ole vessaa. 

Tai

Kysyjä: saakohan näitä keksejä ottaa (on tarjolla kahvipöydässä).

Minä: ei, ne on siinä koristeena.

Kysyjä: okei, en sitten ota, miksi ne sitten on siihen laitettu (ja ei oikeasti ota, kun luuli ihan tosissaan olevan koristeita).

Tuo on häveliäisyyttä. Eka kysymys tarkoittaa, että saisiko siellä käydä vessassa. Ja vastaus oletetaan kiertoilmauksena tarkoittavan, että ei todellakaan voi siellä käyttää vessaa. 

 

Toisessa tapauksessa kahvipöytätavat ovat hukassa tarjoajalta, ja siksi kysymys. Mutta ei. Vastaus on ironista vittuilua. Pitäköön keksinsä. 

Tuo viimeinen on myös hyvin turkulaista. Vastataan esittämällä tyhmää ja samalla uhriudutaan ja tehdään yhdellä siirrolla kaksi tapahtumaa.

Vastapuolesta tulee kusipää ja tuplakusipää, kun pitää kekseistä kieltäytyjää yksinkertaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän on näitä tullut nähtyä:

Kysyjä: onkohan siellä Martin luona vessaa (ensinnäkin mikä kysymys).

Minä: ei tietenkään ole.

Kysyjä: mitä, ihan oikeasti, eikä, miksi siellä ei ole vessaa. 

Tai

Kysyjä: saakohan näitä keksejä ottaa (on tarjolla kahvipöydässä).

Minä: ei, ne on siinä koristeena.

Kysyjä: okei, en sitten ota, miksi ne sitten on siihen laitettu (ja ei oikeasti ota, kun luuli ihan tosissaan olevan koristeita).

Tuo on häveliäisyyttä. Eka kysymys tarkoittaa, että saisiko siellä käydä vessassa. Ja vastaus oletetaan kiertoilmauksena tarkoittavan, että ei todellakaan voi siellä käyttää vessaa. 

 

Toisessa tapauksessa kahvipöytätavat ovat hukassa tarjoajalta, ja siksi kysymys. Mutta ei. Vastaus on ironista vittuilua. Pitäköön keksinsä. 

Tuo keksivastaus on mielestäni sarkasmia. Äitini harrasti sellaista ja tajusin sen, kun hän käytti sitä.

Mutta vieraista ihmisistä ei aina osaa arvioida, milloin he ovat tosissaan ja milloin ei.

Huono itsetunto ja sarkasmi ovat toksinen yhdistelmä. Kaikki mitä toinen sanoo, on tyhmyyttä ja kaikki mitä itse sanoo, on kätkettyä neroutta.

Tapahtuu yhtä lailla Turussa ja Kuopiossa. Ja kovin vitsailija on usein suurin loukkaantuja.