Riidat lapsettomien perinnöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirvittää ajatuskin, että meidän lapsettomien tahtoa ei noudateta testamentin mukaisesti. Vaikka on lapseton, pitää eläessään saada itse päättää kenelle jättää perintönsä. 

Onko vainajan tahto esimerkiksi tässä tapauksessa ollut se mitä asiainhoitaja on papereihin kirjannut? Ei automaattisesti ole.

 

 

Sitähän me emme tiedä. Sitähän juuri tässä mietin,että itsestä tuntuu hirveän luontevalta se ajatus, että lapseton jättää omaisuutensa muille kuin sukulaisilleen.Mutra onko sukulaisille jotenkin ominaista ajatella,että se ei voi olla niin, että lapseton haluaa jättää perinnön heillä ja jos testamentti sanoo muuta,sen täytyy olla jotenkin huijausta!? Ap

 

No olipas vi

Kyllä se tulee usein jo harvinaisen selväksi sukulaisen eläessä, että perintö menee hyvin todennäköisesti johonkin muualle kuin sukuun. Toisaalta nämä samaiset tyypit ovat erittäin vaikeita osakkaita kuolinpesissä.... ovat hamuamassa heti tänne mulle kaikki tyyliin.

Kirjoitan kymmeniä testamentteja laatineena lakimiehenä.

Tässä ketjussa on taas kerran erinäinen valikoima puolitotuuksia, väärinkäsityksiä ja älyttömyydenväläyksiä. Kuten aina. En toimi enää asianajoalalla, joten oma lehmäni ei ole ojassa, kun kehotan jokaista lapsetonta ja miksei muitakin miettimään näitä asioita hyvissä ajoin etukäteen. Yleinen käytäntö ainakin takavuosina oli, että alustava keskustelu testamentin laatimiseen tähtäävästä toimeksiannosta on maksuton.

Käyttäkää tätä hyväksenne. Typerintä säästöä ovat ne muutamat sadat eudot, jotka kuvittelette säästävänne käyttäessänne jotakin netin vakiomallipohjaa, joka ei tilanteeseenne sovi alkuunkaan. Testamentti voi olla hyvinkin vaativa asiakirja. Ettehän te omaa umpisuoltannekaan leikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ajattelen, että varma keino pitää testamentti laillisena on se että sen sisällöstä kerrotaan etukäteen jollekin ulkopuoliselle, tehdään pankissa tai asianajoliikkeessä, todistajat jotka eivät ole esteellisiä ja pyytää vaikka tarvittaessa vielä jonkinlaisen lääkärin lausunnonkin että on täysissä sielun voimissa (:D) eikä minkään painostuksen tai muistisairauden alaisena tehdessään testamentin.

Muistisairauden alkuvaiheessa on välillä täysin selkeä ja välillä sekaisin. 

Tuttavan äiti kyyditettiin kaukaa Helsinkiin tekemään tyhmät kaupat ja ei edes kuljetettu takaisin kotiinsa. 

Joku lakimies yritti huonolla menestyksellä selvittää asiaa. Eivät jaksaneet ottaa siihen enää uutta. 

Lopun ikäänsä tuo ihminen katui ja harmitteli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ydinperhe on silti aina oma yksikkönsä,johon en kuulu."

Niin, tämä on sinun kokemuksesi. Kaikilla muilla lapsettomilla ei ole samaa tunnetta eikä kaikilla ole edes ystäviä. 

En ota kantaa perintöriitoihin tässä, vaan ap:n ajatukseen, että koska hänelle ystävät ovat tärkeimpiä, niin muillakin on sama ajatus. Ovatko ap:n kaikki ystävät lapsettomia, vai miksi se pitäisivät ap:ta kaikkein tärkeimpänä, eivätkä esim. omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan?

Nimenomaan toin esiin,että se on mun kokemus lapsettomana (ja useamman tuntemani lapsettoman kokemus),mutta tottakai joku voi kokea toisinkin.a

Mun kokemus piirissä asiat menee niin,etten ole kenelläkään se tärkein eikä kukaan ole mulle se tärkein.Ystäviä on,osalla heistä lapsia, osalla ei.Ystävien lapset ovat läheisempiä kuin sisarusten lapset ,mutta heidänkään perheisiin en

SInä ihmettelit aloituksessa, että miksi sisarusten lapset odottavat saavansa perintöä. Niin, miksiköhän, kun laissa niin sanotaan. Ei siellä sanota, ettei sisarusten lapsilla ole mitään oikeutta perintöön. Tässä ketjussa moni tuntuu ajattelevan, että heidät voi ohittaa tuosta vaan. 

2  (20.4.2018/258)

Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä.

Jos jompikumpi vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, ja joka haara saa yhtä suuren osan. Jollei veljiä tai sisaria taikka heidän jälkeläisiään ole, mutta jompikumpi perittävän vanhemmista elää, saa tämä koko perinnön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta ydinperhe on silti aina oma yksikkönsä,johon en kuulu."

Niin, tämä on sinun kokemuksesi. Kaikilla muilla lapsettomilla ei ole samaa tunnetta eikä kaikilla ole edes ystäviä. 

En ota kantaa perintöriitoihin tässä, vaan ap:n ajatukseen, että koska hänelle ystävät ovat tärkeimpiä, niin muillakin on sama ajatus. Ovatko ap:n kaikki ystävät lapsettomia, vai miksi se pitäisivät ap:ta kaikkein tärkeimpänä, eivätkä esim. omia lapsiaan tai lapsenlapsiaan?

Nimenomaan toin esiin,että se on mun kokemus lapsettomana (ja useamman tuntemani lapsettoman kokemus),mutta tottakai joku voi kokea toisinkin.a

Mun kokemus piirissä asiat menee niin,etten ole kenelläkään se tärkein eikä kukaan ole mulle se tärkein.Ystäviä on,osalla heistä lapsia, osalla ei.Ystävien lapset ovat läheisempiä kuin

Joo,tiedän perintökaaren,mutta omasta vinkkelistä se tuntuu oudolta ja aion testamentilla päättää toisin.ap

Tein noin 22 vuotta sitten testamentin kun mentiin miehen kanssa naimisiin ja rakennettiin talo.

1. Kaikki omaisuuteni menee kuoltuani puolisolleni jos hän on siis hengissä

2. puolisoni kuoltua jäljellä oleva omaisuuteni menee lapsillemme (tuolloin meillä ei vielä ollut lapsia ja joo heille kuuluu lakiosansa kyllä jos sen vaativat)

3. Jos minulla ei ole elossa puolisoa eikä lapsia niin omaisuuteni menisi tasan sisarusten lapsille (ovat minulle läheisiä kaikki 8).

Tehtävien töiden listalla olisikin päivittää testamentti. Pitää keskustella puolison ja lasten (osa jo aikuisia) kanssa että menisikö puolet omaisuudestasi puolisolleni ja toinen puoli lapsille tasan vai jaettaisiinko kaikki ihan perintökaaren mukaan lapsillemme tasan. 

 

Testamentti kannattaisi joskus päivitttää. Meilläkin tilanne muuttunut kun lapset jo teinejä tai nuoria aikuisia niin kykenisivät kyllä hoitamaan perinnön todennäköisesti järkevästi jos se tulisi nyt ajankohtaiseksi. Alunperin ajattelin että jos ovat kovin pieniä niin parempi että perintö olisi puolison hallinnassa (puolison helpompi hoitaa sijoitusasuntojen vuokraukset ym mitä niin että omaisuus pienillä lapsilla).

Vierailija kirjoitti:

Tein noin 22 vuotta sitten testamentin kun mentiin miehen kanssa naimisiin ja rakennettiin talo.

1. Kaikki omaisuuteni menee kuoltuani puolisolleni jos hän on siis hengissä

2. puolisoni kuoltua jäljellä oleva omaisuuteni menee lapsillemme (tuolloin meillä ei vielä ollut lapsia ja joo heille kuuluu lakiosansa kyllä jos sen vaativat)

3. Jos minulla ei ole elossa puolisoa eikä lapsia niin omaisuuteni menisi tasan sisarusten lapsille (ovat minulle läheisiä kaikki 8).

Tehtävien töiden listalla olisikin päivittää testamentti. Pitää keskustella puolison ja lasten (osa jo aikuisia) kanssa että menisikö puolet omaisuudestasi puolisolleni ja toinen puoli lapsille tasan vai jaettaisiinko kaikki ihan perintökaaren mukaan lapsillemme tasan. 

 

Testamentti kannattaisi joskus päivitttää. Meilläkin tilanne muuttunut kun lapset jo teinejä tai nuoria aikuisia niin kykenisivät kyllä hoitamaan perinnön todenn

Öö,siis oliko aiheena lapsettomien perinnöstä riitely vai...?

Monet varmistavat myös sen, ettei mahdolliset miniät ja vävyt hyödy mitään, eli jos perijänä on lapsia,  joilla on puolisot ja tuleekin ero heille. Puolisot voivat hyötyä jos ei ole rajattu. Kollegani teki tarkan testamentin jossa rajataan lasten puolisot ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Monet varmistavat myös sen, ettei mahdolliset miniät ja vävyt hyödy mitään, eli jos perijänä on lapsia,  joilla on puolisot ja tuleekin ero heille. Puolisot voivat hyötyä jos ei ole rajattu. Kollegani teki tarkan testamentin jossa rajataan lasten puolisot ulkopuolelle. 

Tämä ei ole niden ketju,joiden perintö menee omille lapsille Häivy häirikkö.

Ei ne ajattele noin. Minä perin isotätini, lapsettoman opettajan ja se oli minulle melkoinen yllätys. Kukaan sukulainen ei riitauttanut tai sanonut pahaa sanaa, vaikka sain asunto-osakkeen ja metsää ja perintöveroa reilusti yli 30 000 e.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Paakkanen sitä perintöä edes jättänyt sisarilleen vaikka he ovatkin nyt asian riitauttaneet?

Kuolleet sisarukset ei mitään ole riitauttanut vaan heidän jälkeläiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee olemaan ajankohtaista enemmänkin, kun syntyvyys laskee. Mutta myös riidat uusioperheissä, missä on sinun ja minun lapset sekä yhteiset. Omassa suvussa yksi hlö jo laskee ja kiukutteleekin perinnöstä minkä tulee saamaan, kun kaksi ihmistä on kuollut. Ihan järkkyä laskelmointia asia tiimoilta. 

Perintöriitoihin riittää ydinperhe lapsineen joten ei nuo nyt automaattisesti ole yleistymässä. Se testamentti tietysti kannattaa laatia ajoissa kun aina se perintökaaressa ekana oleva ei edes perintöä halua. Mun kokemuksen mukaan kieltäytymiset perinnöstä on yleistymässä.

Mun mielestäni tuo, että ydinperheessä riidellään perinnöstä,on jotenkin loogista.Varmasti se herättää tunteita,jos vaikka yksi lapsi saa suuremman siivun perinnöstä kuin muut. Se taas musta on erikoista,että suht etäiset sisarusten lapset kokee,että tädin/sedän/enon perintö kuuluisi heille eikä sille kodittomien kissojen yhdistykselle,joka on ollut testamentin tekijälle läheinen.ap

Vierailija kirjoitti:

Monet varmistavat myös sen, ettei mahdolliset miniät ja vävyt hyödy mitään, eli jos perijänä on lapsia,  joilla on puolisot ja tuleekin ero heille. Puolisot voivat hyötyä jos ei ole rajattu. Kollegani teki tarkan testamentin jossa rajataan lasten puolisot ulkopuolelle. 

Musta tuo on vähän hölmöläisen ajattelua että puoliso ei hyödy mitenkään perinnöstä joka on tullut minulle. Sen sijaan näe nuo pykälät ihan järkevänä jos halutaan vaikka maatila säilyttää suvussa ja että siitä ei erotilanteessa joudu maksamaan (ex) vävylle tai miniälle pahimmassa tapauksessa myymään. 

Eiköhän nämä luettuaan kannattaisi käyttää rahat ihan itseensä elinaikana, jos on löysää rahaa. 

Tai siis eläessä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nämä luettuaan kannattaisi käyttää rahat ihan itseensä elinaikana, jos on löysää rahaa. 

Tai siis eläessä lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

Eläessä ei kannata lahjoittaa,ei tiedä mihin tarvitsee, yhteiskuntaan kun ei voi luottaa 

Minulla on ollut useita lapsettomia sukulaisia, jotka kuolleet vanhuuttaan. Hankalimpia tilanteita ovat olleet ne joissa tehty useampi testamentti parin vuoden välein. Eli tehkää yksi hyvä testamentti lakimiehen avustuksella, eikä 3-4 puolivillaista.

Pakkasen keissi haiskahtaa vähän siltä, että tehty useampi testamentti ja nyt arvotaan mikä niistä on pätevä.

Itse jättäytynyt pois kaikista perintöriidoista. Osa ei vain ole tajunnut, että perivät kaiken... Myös kaiken mikä tuottaa kuluja (arvottomia kiinteistöjä ja tavaran). Sitten kun yrittävät päästä eroon tavarasta, niin haluaisivatkin jakaa perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äskettäin  kuoli lapseton täti, meitä serkkuja on 10, ei ole riidan merkkejä ilmassa, ollaan aina oltu sopuisasti, omistamme yhdessä isovanhempien talon. Ei testamenttia.

No jos ei ole testamenttia,niin silloinhan te peritte perintö kaaren mukaan.Eli kyse onkin nyt tilanteista,joissa on tehty testamentti muiden kuin sisarusten lasten hyväksi.

Mä muuten omistan myös osuuden sukumökistä ja olen yrittänyt saada sisarukseni,jotka haluavat mökin pitää, lunastamaan osuuteni itselleen.Eivät lunasta kun ehkä olettavat osuuteni kuitenkin tulevan heille ja/tai lapsilleen.ap

Se harmi kun eivät lunasta, saisit omat rahat omaan käyttöön ja vanhuuden turvaksi. Kuitenkin varmaan osuudestasi maksat kuluja. 

Kukahan minut perii kun minun sisaruksilla ei kellään ole lapsia? Ite kyllä vanhana meinaan tuhlata kaikki rahat ja vaikka poltan rahat ettei kukaan niistä pääse hyötymään. 

M34

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ajattele noin. Minä perin isotätini, lapsettoman opettajan ja se oli minulle melkoinen yllätys. Kukaan sukulainen ei riitauttanut tai sanonut pahaa sanaa, vaikka sain asunto-osakkeen ja metsää ja perintöveroa reilusti yli 30 000 e.

Miltä tuntuu olla syntyny kultalusikka pepussa?

Hyvä ettet silti jätä ihan perinnöttä. Sulla saattaa olla jotain merkityksellisiä vanhemmiltasi eli heidän isovanhemmiltaan perimiäsi esineitä, jotka saattavat olla heille tärkeitä. Ehkä olet itsekin heille tärkeä, ja he haluavat varmaan jonkin muiston sinusta.