Lue keskustelun säännöt.
Miten työssäkäyvät ihmiset järjestävät koululaisten loma-ajan?
Omat lapset ovat tulossa kouluikään, ja ihmettelen, että miten lomista selvitään. Olen yh ja mulla on normaalit työ- ja loma-ajat. Jo syysloma tulee aiheuttamaan ongelmia, mutta iso kysymysmerkki on tietenkin kesäloma. Siihen jää oman lomani jälkeen kuusi viikkoa ratkaistavaksi. Meillä ei ole tukiverkostoa, ei mitään mummolaa, johon lapsia viedä. Tähän asti ollaan saatu arkielämä rullaamaan oikein hyvin, mutta nyt kyllä vetää vähän hiljaiseksi. Jotain leirejä voi toki ajatella, mutta ne ovat aika kalliita, eikä niitä muutenkaan varmaan ihan kuudeksi viikoksi löytyisi.
Mun mielestä tää Suomen systeemi on aika uskomaton. Jos opet tarvitsevat 10 viikon kesävapaat, niin sitten pitäisi olla kyllä lapsille fritidshemit kuten Ruotsissa.
Kommentit (445)
Kateeksi varmaan käyvät ne etä"työntekijät", jotka hääräävät juuri kaikkea muuta päiväaikaan. Älytöntä Kelan "naisten" ottaa pattia siitä, jos työpaikalla pitäisi näkyä kerran kuussa, jolloin ei olisikaan lapsia kuskaamassa sinne ja tänne työpäivän aikana, grillaamassa pihalla tai ottamassa aurinkoa, jos naapurit uskovat, että tekee palkkatöitään yövuoronsa aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vouhotetaan, että tarvitseeko opettajat noita lomia. Eikö lapsetkin tarvitse koulusta kesällä lomaa?
Täällä on tosiaan monia kommetteja siitä, että vanhemmat ottavat lomat eri aikaan, niin ongelma ratkeaa. Aika monella lapsella on sukulaisia, serkkuja, tätejä, setiä jne. jotka voivat olla avuksi. Itse olin aikoinaan luokkakaverin perheen luona päivisin, ja hän taas meillä, kun vanhempansa olivat töissä. Koululaisethan ovat siitä helppoja ottaa luokseen, kun eivät tarvitse sellaista vahtimista ja huolenpitoa, kuin pienemmät lapset.
Juhannukseen saakka taitaa aika monessa kaupungissa olla monenmoista, usein ihan ilmaistakin, päivätoimintaa, kannattaa myös selvitellä niitä.
Niinpä. Ja koulu ei edes ole mikään lastenhoitopaikka, se on opiskelua varten. Tai siis ainakin pitäisi olla ja alunperin olikin. Nykyään ihmiset ovat vaan ihan ihme vässyköitä, jotka eivät osaa yhtään ajatella omilla aivoillaan, eivätkä ainakaan osaa ennakoida lastenhoitotarpeita. Jos on sössinyt tilanteensa niin, että on lapsia, mutta ei pysty hoitamaan tai järjestämään riittävää iän mukaista hoivaa heille kesäksi, niin ei muuta kuin lasua vaan itsestään kehiin. Tää pistää oikeasti vihaiseksi neljä lasta jo isoksi kasvattaneen, jolla sukulaisten tukiverkko oli satojen kilsojen päässä. Ei ollut mitään ongelmaa, mutta vaati toki järjestelyjä, kasvatusta ja parisuhteenkin vaalimista. Siis sitä ihan normaalia lapsiperheen toimintaa. Jos meinaa lapsia tehdä, pitäisi vähän miettiä etukäteen. Ei silloin olla naimisissa töiden kanssa ja elämä pitää muutenkin suunnitella. Yllätystilanteissa suunnitellaan ja toimitaan uudella tavalla - s**tana. Nykyään tuntuu, että halutaan vaan tehdä lapsia, oli oma tilanne mikä tahansa ja jonkun muun pitäisi aina ja kaikessa auttaa. Itsekästä touhua.
Nykyään ei haluta tehdä lapsia. Se on fakta, ei tunne. Yksi syy voi hyvinkin olla se, että lapset eivät entiseen tapaan mene "siinä sivussa", vaan heille pitää järjestää kaikenlaista, koululaisten kesähoitoa myöten.
Aiemmin lapset olivat enemmän yksin ja keskenään. Ei varmaan ollut hyvä, mutta silloin ei kuitenkaan tarvinnut pelätä heidän olevan ruudun ääressä, saavan sieltä huonoja vaikutteita ja menemään kielletyille sivuille.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin lapset olivat enemmän yksin ja keskenään. Ei varmaan ollut hyvä, mutta silloin ei kuitenkaan tarvinnut pelätä heidän olevan ruudun ääressä, saavan sieltä huonoja vaikutteita ja menemään kielletyille sivuille.
Hirveää on, että tyttölapset laittavat kuviaan nettiin ja saavat sitten yksityisviestejä aikuisilta miehiltä. Lisäksi lapset haukkuva toisiaan netissä, riitelevät siellä ym. Aikuinen ei näistä tiedä, koska se yleensä tapahtuu yksityisviestein. Tämän vuoksi lasten kanssa pitäisi viettää aikaa, toisin sanoen katsoa heidän peräänsä.
Lähtökohtaisesti ei pitäisi alkaa soitella vanhemmille heidän työaikanaan. Eikä vanhempien työpäivänsä aikana lapsilleen, missään elämäntilanteessa. Laiteriippuvuus on mennyt jo liian pitkälle. Töihin pitää keskittyä ja luottaa, että lapset pärjäävät. Moniin töihin ei edes voisi soitellakaan, ellei aivan äärimmäinen hätätilanne, joita tietysti ei kenelleään soisi.