Mitä ajattelet ihmisistä, jotka eroavat kun eivät ole hoitaneet parisuhdettaan ja lapset ovat pieniä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47: Mistä tiedät, että väkivaltaisessa kodissa kasvaminen ei ole lapsille hyväksi, jos kerran mitään tutkimuksia ei ole?

Osaan käyttää aivojani. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä ymmärtää, että väkivalta ei ole kenellekään hyväksi. 

Mutta sama päättelykyky ei kerro sinulle, että avioerosta voisi olla lapsille haittaa? Ehkä sinun kannattaisi tutustua aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Ei kaikkea olekaan pakko omilla aivoilla oivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä itse mieheni kanssa olen jaksanut koko lapsiperhearjen käydä läpi ja ollaan myös pojanpoikiani hoidettu aina pyydettäessä ja muulloinkin. Eivät tunnu keskittyvän elämässä olennaiseen, koko ajan uutta autoa ja urahaaveita ym., mutta samaan aikaan ero on jo ollut pojan mielessä kuulemma. 1v. ja 4v. lapset. ap

 

Ehkäpä he eivät vaan vaimon kanssa oikein sovi vaan yhteen. Nykyään ei ole pakko onneksi siinäkin tapauksessa hampaat irvessä väkisin vaan pysyä parisuhteessa, vaan saa erota ja jatkaa molemmat omia teitään. Lasten hoitokin saadaan järjestettyä, eikä lapset siitä vahingoitu että erotaan. Pahempi se on vuosikaudet riitojen ja kireän ilmapiirin keskellä elää kuin se, että on sitten erottu ja lapsista huolehditaan sopimusten mukaisesti vuorotellen.

Tuollainen "ei lapset k

Nyt ei ole aiheena pedofilia, joten voit jättää nuo lapsiin kohdistuvat himot väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei ole juoppo eikä väkivaltainen.

Nyt on kyse siitä, että kaksi aikuista ihmistä eivät osaa luopua omista menoistaan ja elämästään yhteiseksi hyväksi. Olivat tosi miellyttävä pari ennen lapsia. ap

Niin siis ovatko naimisissa vai eivät? Miksi oletat, että nainen luopuisi taloudellisesta turvastaan ja hyvinvoinnistaan kasvattaakseen poikasi äpäriä? Haloo onko valoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ongelmia ymmärtää mitä kirjoitan? Olen tarjonnut apua, vienyt lasta vauvauintiin, otettiin yökylään heti kun sai pulloa, viety jopa omalle mökille viikoksi esikoinen. On aina oltu valmiita auttamaan, mutta poika ei osaa rauhoittua ja miniä haluaa tehdä vuorotyötä jo nyt. Olla pois kotoa mahdollisimman paljon. ap

Olisko se perhe jotenkin eheämpi jos pysyy yhdessä?

Tottakai! Jos lapsia tekee niin ne menee kaiken edelle. Pitää kasvaa vanhemmaksi. ap

Mitä se parisuhde siihen vanhmmaksi kasvamiseen kuuluu? Ja myöhäistähän tuo nyt on vähän kasvaa vanhemmuuteen jos jo niitä lapsia on.

Ei vanhemmuuteen voi kasvaa ellei ole lapsia. Niin päin se menee

Tottakai vanhemmuuteen pitää kasvaa jo siinä vaiheessa kun perheeseen suunnitellaan lapsia. Jos vanhemmuuteen ei ole valmis niin ei ne lapset siihen ketään kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47: Mistä tiedät, että väkivaltaisessa kodissa kasvaminen ei ole lapsille hyväksi, jos kerran mitään tutkimuksia ei ole?

Osaan käyttää aivojani. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä ymmärtää, että väkivalta ei ole kenellekään hyväksi. 

Mutta sama päättelykyky ei kerro sinulle, että avioerosta voisi olla lapsille haittaa? Ehkä sinun kannattaisi tutustua aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Ei kaikkea olekaan pakko omilla aivoilla oivaltaa.

Missä kohtaa sanoin, että avioerosta ei voi olla haittaa lapsille? Näytä viestin numero, jossa minä kirjoitan niin. 

Minun ex-mieheni jätti minut, kun lapsi oli 1-vuorias. Näin myöhemmin ymmärrän, että se oli siunaus. Hän ei todellakaan ollut hyvä aviomies ja luojan kiitos toinen nainen vei hönet. Siitä alkoi minun kasvuni aikuiseksi. Tarkoitan siis, että hyvät tukiverkot olisivat vaan pitkittäneet väistämätöntä. Pienen lapsen kanssa pelkää jäädä yksin ja takertuu huonoonkin mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei ole juoppo eikä väkivaltainen.

Nyt on kyse siitä, että kaksi aikuista ihmistä eivät osaa luopua omista menoistaan ja elämästään yhteiseksi hyväksi. Olivat tosi miellyttävä pari ennen lapsia. ap

Ex-pari voi itse olla eri mieltä kuin sinä siitä. Hienoa, ettei anopit ja äidit voi päättää toisten ihmisten eroista ja liitoista.

Hyväksy se, että poikasi elää omaa elämäänsä eikä ole velvollinen elämään kuten sinä haluaisit.

Erosimme miehen kanssa vauvan ollen n 4kk. Ei ollut minun tahtoni. Riidoista tuli vakavia, mies ei halunnut terapiaan. Kaikista pahimmat oli "vihaan sua/läpsäisy" ja tapa itsesi. Ja myös kaikki muut puheet, miten rumasti mies alkoi puhumaan. Syytti minua ja sanoi olevansa jumissa mun kanssa. Ennen lapsen syntymistä olimme olleet yhdessää reilu 5- vuotta

En tunnistanut enää tuota miestä. Lopulta kaikki oli molemmilta vain myötäilyä, hiljaisuutta. Seksiä mies halusi.

Vauva aika tuo yllättäviä puolia. Olimme molemmat nukkumatta koliikin takia.

Miniä voisi tehdä päivätyötä kuten poikani. Mahdollisuus tähän olisi. 

Asunto voisi olla vaatimattomampi, jotta rahasta ei olisi niin stressiä. Neljän hengen perheellä valtava omakotitalo, kaksi autoa ja vene. Poika stressaa rahasta, lapset päivähoidossa pitkää päivää. Välillä myös, vaikka miniä olisi aamulla kotona.

Molemmilla aktiivisesti harrastusporukoita, olen tarjoutunut ottamaan lapsia meille että saavat tätä omaa aikaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei ole juoppo eikä väkivaltainen.

Nyt on kyse siitä, että kaksi aikuista ihmistä eivät osaa luopua omista menoistaan ja elämästään yhteiseksi hyväksi. Olivat tosi miellyttävä pari ennen lapsia. ap

Kenen hyväksi ja kenen siitä elämästään pitäisi luopua?

 

Perheen hyväksi. Ei elämästä tarvitse luopua mutta omista menoistaan pitää ehkä karsia ja kumpikin osallistuu yhtä paljon siihen yhteiseen arkeen. Esim. sovitaan, että kummallakin on yksi säännöllinen harrastus (ei kolmea) ja sovitaan kotitöistä; kenen vastuulla on pyykit, imurointi. Helpotetaan arkea, laaditaan viikon ruokalista ja tilataan ruoat kotiin. Pieniä asioita helpottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47: Mistä tiedät, että väkivaltaisessa kodissa kasvaminen ei ole lapsille hyväksi, jos kerran mitään tutkimuksia ei ole?

Osaan käyttää aivojani. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä ymmärtää, että väkivalta ei ole kenellekään hyväksi. 

Mutta sama päättelykyky ei kerro sinulle, että avioerosta voisi olla lapsille haittaa? Ehkä sinun kannattaisi tutustua aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Ei kaikkea olekaan pakko omilla aivoilla oivaltaa.

Sinun kannattaisi opetella lukemaan. Lisäksi kannattaisi hankkia omia kokemuksia eikä uskoa sokeasti kaikkea mitä "tutkimuksissa" lukee. Toki voit linkittää tänne tutkimuksen, jossa sanotaan, että 100% tapauksista ydinperhe on lapselle paras vaihtoehto. Sillä pystyt kumoamaan sen, että väkivaltaiseessa kodissa kasvaminen ei olisi haitallista. Odotan innolla, mistä Porvoon yliopiston arkistosta saat kaivettua sellaisen tutkimuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

47: Mistä tiedät, että väkivaltaisessa kodissa kasvaminen ei ole lapsille hyväksi, jos kerran mitään tutkimuksia ei ole?

Osaan käyttää aivojani. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä ymmärtää, että väkivalta ei ole kenellekään hyväksi. 

Mutta sama päättelykyky ei kerro sinulle, että avioerosta voisi olla lapsille haittaa? Ehkä sinun kannattaisi tutustua aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Ei kaikkea olekaan pakko omilla aivoilla oivaltaa.

Missä kohtaa sanoin, että avioerosta ei voi olla haittaa lapsille? Näytä viestin numero, jossa minä kirjoitan niin. 

46. Ja jos sattuikin niin hassusti, ettet kirjoittanut sitä, vaan puskit väliin, niin ehkä voit ihan vain olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Miniä voisi tehdä päivätyötä kuten poikani. Mahdollisuus tähän olisi. 

Asunto voisi olla vaatimattomampi, jotta rahasta ei olisi niin stressiä. Neljän hengen perheellä valtava omakotitalo, kaksi autoa ja vene. Poika stressaa rahasta, lapset päivähoidossa pitkää päivää. Välillä myös, vaikka miniä olisi aamulla kotona.

Molemmilla aktiivisesti harrastusporukoita, olen tarjoutunut ottamaan lapsia meille että saavat tätä omaa aikaa. ap

Miksi se päivätyö olisi mikään autuuden tekevä asia? Mä olen tehnyt vuorotyötä ja puoliso epäsäännöllistä työaikaa eikä se ole estänyt molempia osallistumasta niin parisuhteen kuin lastenkaan hoitamiseen, myös niille omille menoille on jäänyt aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Erosimme miehen kanssa vauvan ollen n 4kk. Ei ollut minun tahtoni. Riidoista tuli vakavia, mies ei halunnut terapiaan. Kaikista pahimmat oli "vihaan sua/läpsäisy" ja tapa itsesi. Ja myös kaikki muut puheet, miten rumasti mies alkoi puhumaan. Syytti minua ja sanoi olevansa jumissa mun kanssa. Ennen lapsen syntymistä olimme olleet yhdessää reilu 5- vuotta

En tunnistanut enää tuota miestä. Lopulta kaikki oli molemmilta vain myötäilyä, hiljaisuutta. Seksiä mies halusi.

Vauva aika tuo yllättäviä puolia. Olimme molemmat nukkumatta koliikin takia.

Lapset eivä kuulu miesten kanssa. Miehet eivät kestä naisen ja lapsen luonnostaan läheistä suhdetta, tulevat aivan mielettömän mustasukkaisiksi. Tämä on toisaalta naistenkin vika, kun kohtelevat miestä liian hyvin ennen lasta. Naisten pitäisi säästää kaikki rakkautensa lapsille ja pakottaa miehet ymmärtämään, että heillä ei ole paluuta kohtuun tai tissille, vaan voivat ainoastaan antaa tämän lahjan toiselle. Koska jos nainen kohtelee miestä ensin kuin vauvaa, ja vauva vie miehen aseman, mies saa juurikin nämä raivarit ja alkaa tuhoamaan perhettä

Olen pahoillani heidän puolestaan mutta koskaan ei voi tietää mitä siellä taustalla on ollut. Pikkulasten kanssa on rankkaa ja jos suhde ei ole ollut hyvä ennen lapsia niin ei se hyväksi muutu lasten kanssa. 

Täällä eronneet yrittävät kynsin hampain selitellä, että ero voi olla hyväksi lapsille. Noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei ole juoppo eikä väkivaltainen.

Nyt on kyse siitä, että kaksi aikuista ihmistä eivät osaa luopua omista menoistaan ja elämästään yhteiseksi hyväksi. Olivat tosi miellyttävä pari ennen lapsia. ap

Kenen hyväksi ja kenen siitä elämästään pitäisi luopua?

 

Perheen hyväksi. Ei elämästä tarvitse luopua mutta omista menoistaan pitää ehkä karsia ja kumpikin osallistuu yhtä paljon siihen yhteiseen arkeen. Esim. sovitaan, että kummallakin on yksi säännöllinen harrastus (ei kolmea) ja sovitaan kotitöistä; kenen vastuulla on pyykit, imurointi. Helpotetaan arkea, laaditaan viikon ruokalista ja tilataan ruoat kotiin. Pieniä asioita helpottamaan.

 

Kuulostaa järkyttävältä suorittamiselta, jos kotityötkin pitää kirjata vastuualueiksi. Normaalisti niitä hoidetaan joustavasti tilanteen mukaan eikä sillä ole mitään merkitystä, onko harrastuksia yksi vai kolme. 

Numerolle 71 suosittelisin lämpimästi argumentaation peruskurssia. Muutenkin ihmetyttää, että miten tässä nyt esitetään vaihtoehtoina ero ja väkivaltainen liitto. Ap nimenomaan kertoi, ettei perheessä ole alkoholiongelmia tai väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei ole juoppo eikä väkivaltainen.

Nyt on kyse siitä, että kaksi aikuista ihmistä eivät osaa luopua omista menoistaan ja elämästään yhteiseksi hyväksi. Olivat tosi miellyttävä pari ennen lapsia. ap

Kenen hyväksi ja kenen siitä elämästään pitäisi luopua?

 

Perheen hyväksi. Ei elämästä tarvitse luopua mutta omista menoistaan pitää ehkä karsia ja kumpikin osallistuu yhtä paljon siihen yhteiseen arkeen. Esim. sovitaan, että kummallakin on yksi säännöllinen harrastus (ei kolmea) ja sovitaan kotitöistä; kenen vastuulla on pyykit, imurointi. Helpotetaan arkea, laaditaan viikon ruokalista ja tilataan ruoat kotiin. Pieniä asioita helpottamaan.

Lasten ollessa pieniä voi hankkia myös esimerkiksi siivouspalvelua eikä kaikkia asioita tarvitse tehdä itse ollakseen hyvä vanhempi.

Ja se parisuhdekaan ei ole välttämätön edellytys vanhemmuudelle.

Ajattelen etten voi tietää millainen toisten ihmisten parisuhde on. Vaikka ulospäin olisi näyttänyt miltä, se ei ole koko totuus. Vastuullinen vanhempi voi olla eronneenakin. Siinä se vasta etenkin isien kohdalla usein punnitaankin.