Miksi lähes aina kun lapsi käyttäytyy huonosti syytetään vanhempia?
Ei ikinä ajatella siinä hetkessä sitä lasta vaan syyttävät sormet osoittavat vanhempia. Kiitos vain mutta ei se ainakaan helpota tilannetta. En ole valinnut lapseni persoonaa ja reagointia vastoinkäymisiin. Tukena voin olla, mutta jos lapsella on heikot tunteiden hallinta keinot niihin on vaikea vaikuttaa. Minulla on ollut lapseni kanssa ongelmia koko hänen elämänsä ja nyt hänen lähestyessään esiteini-ikää ei yhtään sen enempää helpota. Lapsella ei ole diagnoosia on vain ns. haastava lapsi. Olen täysin loppu ja poikki. Tietenkin minua sitten haukutaan kuinka huono äiti olen. No kyllä, sisäinen ääneni sanoo sen minulle valmiiksi. Niin kauan olen kokenut tätä h*lvettiä.
Kommentit (5)
Vanhempien tehtävä se on kasvattaa lapsi ja opettaa tavoille. Jos kakara oirehtii, vanhempien tehtävä on viedä lapsi lääkäriin.
Vastuu on vanhempien.
Pitäisikö vieraan aikuisen sitten karjua lapselle kuin syötävä? Ei kai sentään. Vai ojentaa että ei saa tehdä niin (repiä verhoja alas) ja saa tehdä näin (otetaas lelu). Kuka ohjaa lapsen tekemisiä.
No tuota, kun vanhemmat ovat vastuussa lapsensa kasvattamisesta ja käytöksen opettamisesta. En ihan heti keksi, ketä muuta siitä voi syyttää, jos lasta voi pitää syyntakeettomana siihen asti, kun täyttää 15v. Sen jälkeen syytellään sitten lasta.
Älä usko tuota potaskaa. Minulla on 3 lasta joista nuorin se haastava tapaus. Se vika ei todellakaan ole vanhemmissa. Jokainen on oma yksilönsä.