Parisuhde englannin kielellä, uhka vai mahdollisuus?

Palstan vakiomiekkosena tulin kattoon tänkin ketjun vaikkei minua mitenkään kosketa. Olenhan semi-incel. Ei naista.

Tässä ketjussa oli täysin erilainen perusfiba kuin yleensä täällä kun naiset ja miehet on kuin kissat ja koirat toistensa kurkussa ja tantat senkun pilkkaa kauniimpaa ja nuorempaa.

Täällä kielitaitoiset sivistyneet koulutetut naiset niin fiksua ja filmaattista että eikä kukaan oo toistaan ivannut tai tylyttänyt.

Oispa naiset enemmänki tämmöistä sakkia ni jaksais katella ja kuunnella 10 min kauemmin.

Meillä on myös tulevan aviopuolisoni kanssa englanti kotikielenä. Emme kumpikaan sitä puhu äidinkielenä, mutta olemme työskennelleet kansainvälisissä ympyröissä ja sitä kautta taidot karttuneet myös jo ennen kuin tapasimme. En lainkaan koe vaikeuksia tai ylimääräistä vaivaa kommunikoinnin suhteen ja englantiin on niin tottunut, ettei sitä arjessa edes huomaa. Joskus joku erikoisempi sana saattaa olla hukassa, mutta löytyy kyllä heti googlettamalla. Eli rohkeasti vain eteenpäin jos on hyvän suhteen ainekset kasassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On se paljon hienompaa puhua julkisissa paikoissa englantia, kuin suomea."

"Onkohan sulla kaikki piuhat oikein kytketty"

 

🙄No pitihän sieltä joku kateellinen ei kieltä osaava menopaussi tanttamamma tulla heittää pakolline kusipääläppä.👑🎯

Olen naimisissa natiivipuhujan kanssa eikä meillä ole ongelmia, oma englanti on aina ollut vahva. Kieliongelmia on lähinnä tullut niissä arkisissa asioissa, esimerkiksi kun etsin keittiössä nuolijaa enkä tiennyt sanaa sille :D

Emme asu Suomessa, ja seurustelin aiemmin paikallisen miehen kanssa joka ei puhunut kovin hyvää englantia. Hänen kielitaitonsa kehittyi huomattavan nopeasti, kehno englanti ei ehtinyt alkaa häiritä. Itsekin opettelin paikallista kieltä, mutta en usko että osaisin nykyisellä kielitaidolla olla täysin oma itseni kumppanin kanssa, joten ymmärrän kyllä aloittajan huolen.

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi. 

Tämähän se. Sama juttu, oma huumori on ainakin sen muotoista että kaikista letkautuksista katoaa terä jos niitä pitää englanniksi yrittää änkyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se cream pie ei sit oo mikään piiras.

Tavallaan on.

Mikä se cream cracker sit on?

Juustokeksi

Vierailija kirjoitti:

Puhun seitsemää kieltä. Minulla on natiivitasoa vast. sujuva englannin kieli 😛, joten totean: helppoa kuin heinänteko!

Lykkyä teille kaikille kaksikieliseen suhteeseenne, arvon daamit!

Kiitos, herra puhemies! 

No itsellä se meni niin että turhautti alussa valtavasti se etten osannut esim riitatilanteissa tai väsyneenä kommunikoimaan täydellisesti omista tunteista tai muuten vaan ilmaista asioita niin hyvin kun olisin omalla kielellä. Mutta oma kielitaito paranee huomattavasti yllättävän nopeasti ja siihen tottuu kyllä. Me ollaan oltu nyt 8v yhdessä ja toimii edelleen, vaikka ajoittain huomaan ajattelevani että olisi vaan niin paljon helpompaa jos puhuisi samaa kieltä. En myös jaksaisi millään aina toimia tulkkina tai auttaa kaikissa esim virallisissa papereissa sun muissa jutuissa, koska asutaan Suomessa ja hän on tottunut siihen että saa aina kaikkeen apua. Toki koska rakastan miestä niin autan, mutta kyllä se on ärsyttävää. Ja koska Suomessa pärjää englanniksi ja kaikki suomalaiset puhuvat aina mielellään englantia, niin puoliso ei ole kokenut että tarvii täydellistä suomea osata. Hän osaa suomea välttävästi mutta puhutaan silti englantia keskenään. En tiedä oliko vastauksesta nyt mitään hyötyä, mutta pidemmän päälle se voi olla hieman kuormittavaa mutta parhaimmassa tapauksessahan se on ihanaa jos löytää elämänsä rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On se paljon hienompaa puhua julkisissa paikoissa englantia, kuin suomea."

"Onkohan sulla kaikki piuhat oikein kytketty"

 

🙄No pitihän sieltä joku kateellinen ei kieltä osaava menopaussi tanttamamma tulla heittää pakolline kusipääläppä.👑🎯

 

🐔😆 Tää hyvä.

Suurin osa kertoo kielitaidon kehittyvän, mutta itse huomaan käyttäväni paljon yksinkertaisempaa kieltä kuin tavallisesti, koska puolisoni englanninkielentaito ei ole yhtä vahvalla pohjalla kuin omani. 

On ollut mukava lukea hieman muiden kokemuksia tästä aiheesta. Hyvä pointti oli tuo virallisten asioiden hoitaminen, vähän sama täälläkin eli suurimman osan niistä hoitelen minä. Se tuntuu joskus hieman työläältä, mutta onneksi monista virastoista saa palvelua englanniksi ja verkkosivuilta löytyy hyvin tietoa. 

Ja siis korostan vielä, että tuo vastaukseni liittyi siihen, kun toinen kirjoittaja väheksyi sitä, jos toinen kaipasi kommunikointiin yhteistä kieltä ja kielen vivahteikkuutta. Mielestäni ei voi alkaa selittää toiselle, kuinka "toimiva suhde ja ihana kumppani pitäisi riittää", kun jokainen itse saa määrittää sen, mitkä asiat juuri hänelle ovat olennaisia. Huomasin nyt taas että minullekin alettiin vastailla tyyliin "keskity sitten sanaleikkeihin" (ja en muuten ole se kirjoittaja, joka nämä alunperin mainitsi), ihan kuin kommunikoinnille ei saisi asettaa mitään kriteereitä ja toiveita. Mitä verbaalisempi ihminen itse on, sitä enemmän tuollaista voi kaivata - niin helliin hetkiin, seksiin, keskusteluihin, yleensä kaikkeen. Olemme yksilöitä, se pitäisi muistaa. Kaksikieliset suhteet sopivat joillekin, ei kaikille.

Tämähän on ihan kielitaitokysymys. Jos kielitaito ei riitä vivahteikkaaseen kieleen, niin sille ei voi mitään. Kyllähän kahden kulttuurin suhteessa joka tapauksessa pitää selittää kulttuurin nyansseja toiselle.