Parisuhde englannin kielellä, uhka vai mahdollisuus?

Mahdollisuus, koska helpompi puhua aivan kaikkea ja myös avoimemmin sekä kepeämmin. 

Onko henkilö muuten sopiva. Kieli alkaa sujumaan.

Uskallan väittää, että löytyy paljon suhteita joissa kommunikointikieli englanti eikä ole kummankaan äidinkieli. Onhan ihmisiä, jotka ihastuneet toisiinsa eikä alussa oikein mitään kunnollista kieltä tai sitten ihan alkeellista englantia. Jos kiinnostusta, kemiaa ja tahtoa löytyy niin mielestäni se on mahdollisuus. Kielitaitoa voi aina parantaa. Jos miettii ulkomaille muuttaneitakin, niin monet puhuu englantia jo lyhyen ajan jälkeen tosi paljon paremmin. 

Mahdollisuus. Jää kaikki pilkunviilaus pois ja puhutaan selkeästi ja suorasti :D

Minä olen ihan lapsena lähtien pelannut englantipelejä, kuunnellut englanninkielistä musiikkia ja jopa ymmärtänyt jotain sieltä täältä. Tällainen vahva mielikuva minulla on. Teininä olen ymmärtänyt englantia ihan kuin suomea. Ainoa ongelma on aina ollut se, että joillain on liian vahva aksentti ja jos englanti ei ole äidinkieli, minun on vaikeampaa ymmärtää puhetta. Natiivien puhe on selkeää ja ymmärrettävää, vaikka siellä on aina myös uusia sanoja. En minä suomeksikaan tiedä kaikkia sanoja, esim. hela oli minulle ihan outo sana aikoinaan, mutta olisin ymmärtänyt sen silti suomalaisen selittämänä. 

Eli kun natiivienkkupuhuja sanoo jonkun uuden sanan, ymmärrän silti ihan täydellisesti mitä hän tarkoittaa. Kuuntelen yhtä maailman parasta natiivienkku-true crime-tyyppiä ja hänellä on todella hyvä sanavarasto ja selkeä ulosanti. Ymmärrän aina täydellisesti kaiken, vaikka hän selittäisi laivan osista, joista en ymmärrä millään kielellä mitään. 

Sitä ihmettelen, ettet aloittaja osaa käyttää aivojasi ja miettiä mikä sinulle sopii???? Minä haluaisin mieluiten suomea ymmärtävän kumppanin (en silti suomalaista), mutta englanti ei ole este myöskään. Kunhan haluaa opiskella myös suomea. Suomalaista en halua siksi, että meillä ei ole pienintäkään herrasmieskulttuuria ja olen todennut toistuvasti, että suomalaiset eivät vain ole sitä mitä minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Se cream pie ei sit oo mikään piiras.

Tavallaan on.

Vierailija kirjoitti:

Uskallan väittää, että löytyy paljon suhteita joissa kommunikointikieli englanti eikä ole kummankaan äidinkieli. Onhan ihmisiä, jotka ihastuneet toisiinsa eikä alussa oikein mitään kunnollista kieltä tai sitten ihan alkeellista englantia. Jos kiinnostusta, kemiaa ja tahtoa löytyy niin mielestäni se on mahdollisuus. Kielitaitoa voi aina parantaa. Jos miettii ulkomaille muuttaneitakin, niin monet puhuu englantia jo lyhyen ajan jälkeen tosi paljon paremmin. 

Mutta se juuri että toinen on natiivi eikä toinen yllä ikinä samaan kielitaitoon niin se on tässä se kysymysmerkki. Oltaisiinkin molemmat kielipuolia niin ei samanlaista ongelmaa.

25 vuotta ollaan oltu naimisissa ja hyvin on pärjätty. Tietysti siinä kielitaito käytettäessä kehittyy. 

Toinen hyöty on ettei tule niin helposti sanotuksi mitä sylki suuhun tuo koska joutuu aina funtsaamaan hiukan enemmän kuin äidinkielellä. Elekielen ja mikroilmeiden merkitys vuorovaikutuksessa korostuu jonkin verran.

Molempien kulttuurit kannattaa opetella ja tiedostaa minkälaista käyttäytymistä edellytetään. Esim, kiittämisen määrä, small talk, ja vaikka sellainen että toivottaa toisen tervetulleeksi takaisin kotiin työpäivän jälkeen, ovat luultavasti sellaisia joita täytyy suomalaisen opetella jos ei aio vaikuttaa tympeältä. Sarkasmia ei kannata harrastaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ihmettelen, ettet aloittaja osaa käyttää aivojasi ja miettiä mikä sinulle sopii????

Nyt oli kyse parisuhteesta eikä siitä että menen kaupasta ostamaan leipää. Törmäsin tähän yhteen ihmiseen joka on aivan ihana ja valloittava ja meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita paljon. En todella lähtisi arpomaan yhtään mutta nyt tässä huomannut että kielen käyttäminen vaatii huomattavan paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin suomalaisen kanssa vaatisi. Toivon, että se on sen arvoista, todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se cream pie ei sit oo mikään piiras.

Tavallaan on.

Mikä se cream cracker sit on?

Vierailija kirjoitti:

On se paljon hienompaa puhua julkisissa paikoissa englantia, kuin suomea

Onkohan sulla kaikki piuhat oikein kytketty

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan lapsena lähtien pelannut englantipelejä, kuunnellut englanninkielistä musiikkia ja jopa ymmärtänyt jotain sieltä täältä. Tällainen vahva mielikuva minulla on. Teininä olen ymmärtänyt englantia ihan kuin suomea. Ainoa ongelma on aina ollut se, että joillain on liian vahva aksentti ja jos englanti ei ole äidinkieli, minun on vaikeampaa ymmärtää puhetta. Natiivien puhe on selkeää ja ymmärrettävää, vaikka siellä on aina myös uusia sanoja. En minä suomeksikaan tiedä kaikkia sanoja, esim. hela oli minulle ihan outo sana aikoinaan, mutta olisin ymmärtänyt sen silti suomalaisen selittämänä. 

 

Eli kun natiivienkkupuhuja sanoo jonkun uuden sanan, ymmärrän silti ihan täydellisesti mitä hän tarkoittaa. Kuuntelen yhtä maailman parasta natiivienkku-true crime-tyyppiä ja hänellä on todella hyvä sanavarasto ja selkeä ulosanti. Ymmärrän aina täydellisesti kaiken, vaikka hän selittäisi laivan osista, joist

Minkä verran itse osaat lausua englantia, muodostaa lauseita, juurikin prepositiot lennossa? Eihän kuuntelun taito kerro kielitaidosta yhtään mitään.

Mahdollisuus.

Englannin taito karttuu nopeasti, kun päivittäin käyttää.

Onkohan kielenkääntämissovelluksista yms. apua. Nekin joka tapauksessa kehittyvät koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi. 

 

Sitten kun aletaan oikeasti miettimään, että mikä parisuhteessa on tärkeää. Se, että viihtyy toisen kanssa, että on hyvä tiimi, että sekusaalisuus toimii, että on samat tavoitteet elämässä esim. perhe, lapset, että ei ole päihdeongelmia, väkivaltaa, pettämisiä jne jne jne. Onko se kielellä leikittely tuossa sitten oikeasti se iso juttu. t: 15v englanninkielisen kanssa aviossa ollut

Tämä on erittäin tapauskohtaista. Useimmiten tuo kuvaamasi on mahdollista löytää myös suomenkielisistä, joten harvan on ihan sen vuoksi pakko ottaa vieraskielistä, Ja en nyt tarkoita että näin olisi sinun kohdallasi - sinulle se yhteinen äidinkieli ei vain ole olennainen asia, ja mitä ilmeisimmin suhdekin toimii. Mutta olemme yksilöitä, ja jollekin vivahteikas, yhteinen kieli vaan on tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Uskallan väittää, että löytyy paljon suhteita joissa kommunikointikieli englanti eikä ole kummankaan äidinkieli. Onhan ihmisiä, jotka ihastuneet toisiinsa eikä alussa oikein mitään kunnollista kieltä tai sitten ihan alkeellista englantia. Jos kiinnostusta, kemiaa ja tahtoa löytyy niin mielestäni se on mahdollisuus. Kielitaitoa voi aina parantaa. Jos miettii ulkomaille muuttaneitakin, niin monet puhuu englantia jo lyhyen ajan jälkeen tosi paljon paremmin. 

Itse en ihan hahmota, mitä on ihastuminen saati suhde, jos mitään yhteistä kieltä ei ole. Ainakin itselläni kemia liittyy olennaisesti myös kommunikointiin. Ei minulle kemia mistään ulkonäöstä, ja itselleni kieli ja kommunikointi on olennainen osa seksiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi enää tuollaiseen suhteeseen. Seurustelin siis miehen kanssa, jonka äidinkieli ei ollut suomi, mutta puhuimme suomea. Puhui ihan ok suomea, mutta kun kyseessä ei ole äidinkieli niin kielestä katoaa kaikki vivahteet. Kielellä ei voi leikitellä, kielen rikkaus on mennyttä. Ehdoton vaatimukseni seuraavalle suhteelle on mies, jonka äidinkieli on suomi. 

 

Sitten kun aletaan oikeasti miettimään, että mikä parisuhteessa on tärkeää. Se, että viihtyy toisen kanssa, että on hyvä tiimi, että sekusaalisuus toimii, että on samat tavoitteet elämässä esim. perhe, lapset, että ei ole päihdeongelmia, väkivaltaa, pettämisiä jne jne jne. Onko se kielellä leikittely tuossa sitten oikeasti se iso juttu. t: 15v englanninkielisen kanssa aviossa ollut

Tämä on erittäin tapauskohtaista. Useimm

Pakko ottaa vieraskielistä? Onpa loukkaavasti sanottua, mutta jos sinulle se sanaleikkiasia on se elämän keskipiste, niin keskity siihen. Ei paljoa tunnu painavan mitä mies muuten on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siihen alkaa kyllästyä näin pidemmän päälle ja tuntuu, ettei itseään voi ikinä ilmaista kovin syvällisesti ja luonnollisesti. Nykyään kaipaan suomen puhumista sen verran, että saa nähdä jaksanko pysytellä enkun kielisessä suhteessa ei-natiivin kanssa.

Kyllä se jonkun yhteisen kielen hyvä taito on tärkeää. Joko molemmat parantavat yhyeistä kieltä tai sitten voi olla että on parempi luopua siitä yhteisestä elämänprojektista. 

Enpä ole huomannut että se olisi ollut ongelma. Vaimo on oppinut Suomen kielen aika nopeasti ja puhuu jo melko hyvin Suomea, kolmen vuoden täällä asumisen jälkeen. Toki joudutaan käyttämään välillä englantia, mutta ei sekään ole osoittanut miksikään ylivoimaiseksi esteeksi. Jos synkkaa hyvin, niin enempi se on mahdollisuus. Kommunikointi kyky kehittyy todella hyvin kun sitä joutuu pakon edessä käyttämään ja se halu oppia uusi kieli löytyy.

I wanna fuck!

Ok, let's go...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma, jos puhuu lähes natiivitasoisesti. Muussa tapauksessa odotettavissa tavallista(kin) enemmän väärinymmärryksiä. Itselleni kieli ei olisi ongelma, mutta vakavassa suhteessa esim. lasten saamisessa ulkomailla paikallisen miehen kanssa on omat riskinsä.

Lapsia ei ole tulossa enää tässä vaiheessa. Itselläni on ennestään, hänellä ei.

KIDS. CHILDREN. NO MORE, PLEASE.