Mikä sinua ärsyttää teidän työpaikan kulttuurissa?

Ihmeellinen kilpailu siitä, kuka ehtii pitää vähiten kesälomaa kesällä, on ehkä kummallisin asia.  Lomakauden alkaessa työt on suunniteltu niin, että tietyistä tehdään vain välttämätön, koska tiedetään, että varsinkin heinäkuussa on paljon ihmisiä yhtä aikaa poissa. Ja sitten alkaa säätö: voivoi kun en voi vielä jäädä lomalle, kun pitää tehdä tämä ja se ja tuo asia, mutta jos pidänkin nyt viikon vähemmän niin voin sitten elokuussa olla viikon pois. Eli istutaan toimistolla tekemässä jotain turhanpäiväistä heinäkuussa yksin ja näytellään marttyyriä ja sitten elokuussa, jolloin on aina kiirettä, lähdetään iloisesti lomalle. 

Ja jostain syystä tämän tekevät aina samat ihmiset eikä esimies puutu tai huomaa tai halua huomata. 

Taukohuoneen kirjoittamattomat säännöt. Parhaat paikat varattu vanhemmille ja nuoret/sijaiset saa huonoimmat paikat.

Olen tullut vuosi sitten firmaan jossa muut 90% on ollut iät ja ajat, siis toistakymmentä vuotta jo. He kokevat että tämä on jotenkin heidän firma ja uusien on hankala päästä sisäpiiriin. Täällä johtajia myöten tykätään haukkua muita ihmisiä tai ainakin niin että johto ja päällikkötaso lähtee siihen mukaan. 

Myöskin meidän toimihenkilöiden kohtelu on hyvin eriarvoista, täällä joillekin sallitaan ihan absurdi käytös vuodesta toiseen ja toinen henkilö joutuu ihan pienestäkin puhutteluun kun sanoo muutaman poikittaisen sanan josta joku pikkusielunen itse virheen tehnyt nillittäjä loukkaantuu. Täällä käytetään kamalasti aikaa siihen kuka sano ja mitä ja millä äänensävyllä ja kirjotetaanko nyt huomautus ja epäasiallisen kohtelun kaavake vai mikä. Hr johtaja ruokkii tallaista kulttuuria itse.

Yrityksellä on hienot korulauseet strategiassa, mutta ne on vain sanahelinää. 

Vierailija kirjoitti:

Taukohuoneen kirjoittamattomat säännöt. Parhaat paikat varattu vanhemmille ja nuoret/sijaiset saa huonoimmat paikat.

Ai missä työpaikassa? Minulla on vanhempana työntekijänä taukotilassa oma tuoli. Se on entinen työtuolini, ergonominen tuoli kroonisen selkäsairauden perusteella. Kun työterveyden kautta tuli uusi tuoli, entinen jäi turhaksi, olenkin vitsaillut, että tähän kannattaa pyrkiä. Kun on 12 vuotta samassa työpaikassa, on oma tuoli taukotilassa, ja seuraavaksi varmaan nimetty parkki rollaattorille. En siis käytä rollaattoria, mutta kun työurat pitenee eikä kukaan minkään selän perusteella pääse elåkkeellekään (pitää olla vähintään masennus), niin ei se kovin kaukaa ole haettu, että 10 vuoden päästä köpöttelen rollan kanssa tauolle.

Epäloogisuus. 

Toimihenkilötasolla työskentelevät jotka eivät osaa käyttää nykyaikaisella tavalla hyödyksi it järjestelmiä, tiedottaminen on huolimatonta, sekavaa ja puutteellista, josta seuraa se että 60 muuta alkaa etsiä sitä tietoa jostain teamsin syövereistä kun viestin lähettäjä ei osaa tehdä linkkiä dokumenttiin. Jne......

Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja päinvastoin. 

Poukkoileva suurpiirteinen lty johtaja joka heittelee lukuja ja tavoitteita hatusta, lukuja jotka ei perustu mihinkään. Määrittää täysin älyttömiä aikatauluja tajuamatta ollenkaan miten projekti etenee ja ettei kukaan kykene hänen olettamaan aikatauluun muiden velvoitteiden lisäksi.

Jatkuva "säästäminen" ja viesti siitä että nyt pitää sopeuttaa ja säästää säästää ja säästää ja kuitenkin joka kk yrityksen tulos on kuitenkin edelleen ihan hyvä. Miten hemmetin tyhminä te meitä oikein pidätte. Mä en tee ensimmäistäkään "oikeaa" säästötoimenpidettä niin kauan kun tehdään satoja tuhansia eur /kk voittoa yli budjetoiden.

Vanhanaikaisuus, jonnekin 2000 luvun alkupuolelle jämähtäminen.

Vanhanaikaiset erittäin kankeat järjestelmät joista mikään ei keskustele toisen järjestelmän kanssa.

Yhdelle ammattiryhmälle kasataan ihan sairaasti työtä ja vastuuta naurettavalla palkalla. Vastuualueet ovat suutia ja jatkuvasti tälle porukalle joku kehitysyksiköstä työntää lisää tehtäviä. Kukaan ei välitä tai tee asialle mitään vaikka kaikki tietää ongelman.

Tässä ketjussa mainittu vastuuttomuus myös meillä. En osaa yksittäistä työntekijää syyttää, koska se on nimenomaan meidän kulttuurissa. Ilmenee monin tavoin. Sovituista asioista lipsutaan. Joku on saikulla tai vuosilomalla ja on sovittu, että kaikki poissaolijat lukevat meidän työpaikkakokouksen muistion. Meillä ei osata lukea. Joku Riitta, nimi keksitty, valittaa, kun hänelle ei ole jotain asiaa kerrottu. Se lukee muistiossa. Opettele lukemaan.

Vastuuttomuus on ihan joka asiassa. Vessasta loppuu vessapaperi, niin sitä ei viitsitä ottaa lisää siivouskomerosta. Meillä ei ole enää vuosiin kuulunut siivousfirmalle vessapaperitelineiden täyttö, koska se muuttui niin kalliiksi. Silloin sovittiin, että kaikki yhteisesti huolehtivat, että seuraavalle kävijälle paperia riittää. 

Puhelinten lataus on jollekin käsittämätön juttu. Ainakin yksi työkaveri sellainen, jolla aina akku lopussa. Miten sille voi kukaan soittaa, kun akku loppuu? Meillä tehdään myös liikkuvaa työtä ja hän voi olla vaikka puoli päivää puhelin mykkänä. Laitan nykyisin aina sähköpostia, jos tulee akuuttia asiaa, mutta eipä hän niitäkään taida lukea edes joka päivä. Selitellä kyllä osaa. Sama ihminen on saanut opastuksen teamsiin ainakin 5 kertaa, miten luet sieltä viestit. Ei hän lue. Ihan suojatyöpaikassa, mutta hyvä puhumaan ja selittelemään.

Posketon mikromanageeraus, joka johtuu paitsi esimiesten ammattitaidottomuudesta myös heidän tarpeestaan tehdä itsensä tarpeellisiksi ja tärkeiksi.

Meillä oli varattu tiiminrakennukseen 70-80 euroa/nuppi. Tiimi sai ehdottaa mitä tehtäisiin. Tiimimme oli juuri aloittanut ensimmäisen projektimme japanilaisten kanssa, joten ehdotimme, että käymme ensin katsomassa japanilaisen ja länsimaisen kulttuurin eroista kertovan elokuvan ja menemme sitten syömään japanilaiseen ravintolaan.

Linjajohtajamme Harri (nimi muutettu) torppasi idean, koska hänen mielestään tuppisuuna elokuvateatterissa istuminen ei ollut tiiminrakentamista.

Mentiin sitten keilaamaan ja purilaselle radan naapurissa olevaan kuppilaan.

Voi tietysti kysyä, miksei tiimi mennyt yhdessä leffaan omilla rahoillaan.

Niinpä.

Avoin piikki firman juhlissa on lopetettu

Vierailija kirjoitti:

Posketon mikromanageeraus, joka johtuu paitsi esimiesten ammattitaidottomuudesta myös heidän tarpeestaan tehdä itsensä tarpeellisiksi ja tärkeiksi.

Meillä oli varattu tiiminrakennukseen 70-80 euroa/nuppi. Tiimi sai ehdottaa mitä tehtäisiin. Tiimimme oli juuri aloittanut ensimmäisen projektimme japanilaisten kanssa, joten ehdotimme, että käymme ensin katsomassa japanilaisen ja länsimaisen kulttuurin eroista kertovan elokuvan ja menemme sitten syömään japanilaiseen ravintolaan.

Linjajohtajamme Harri (nimi muutettu) torppasi idean, koska hänen mielestään tuppisuuna elokuvateatterissa istuminen ei ollut tiiminrakentamista.

Mentiin sitten keilaamaan ja purilaselle radan naapurissa olevaan kuppilaan.

Voi tietysti kysyä, miksei tiimi mennyt yhdessä leffaan omilla rahoillaan.

Niinpä.

Juuri tuollaista se on omallakin työpaikalla. Loistava tuo tiimiläisten oma idea.

"Kaverijohtaminen"

Siitä seurasi se, että selvästi ne, jotka ovar pomon hyviä kavereita, saivat ylennykset. Taidoista ei tietoakaan. Toinen heistä on aivan kyltynyt koko työhön ja oli aikeissa lähteä.

Tiedonjako ei toimi. 

Esim. Noista ketkä ylennykset sai, ei tiedotettu yleisesti kaikille. Mikä oli aika perseestä.

Negatiivisuus ja jatkuva valittaminen

Se on todella raskasta mennä ja olla sellaisten ihmisten seurassa. Missään ei ole mitään hyvää. 

Että ei saa tehdä töitään omaan tahtiinsa kun muut hengittävät niskaan, että jos en hidasta niin hekin joutuvat tekemään samaa tahtia. Taas yksi firma päätyy yt-neuvotteluihin kun poistun kuvioista. Kumma juttu kuinka tästä on jo tullut minulle vakio. Näyttää firman TJ:lle että oma porukka kusettaa ja sitten poistun kuvioista.

Se, että työkaverit keskenään sopivat näkemisestä vapaa-ajalla, mutta minua ei ole koskaan kutsuttu, ja sitten näitä kutsuja esitetään usein juuri silloin, kun olen taukotilassa heidän kanssaan. Ei siinä mitään, ei kaikkien kanssa tarvitse kaveerata työn ulkopuolella, mutta se on jo aika härskiä, että 40-50 - vuotiaat perheelliset esihenkilöt näkevät n. 20-vuotiaita sinkkualaisiaan esim. drinkkien merkeissä, ja sitten seuraavalla kerralla muistellaan (jälleen minun läsnäollessa), kuinka kivaa oli.

Voi hellan lettas. Ja kauramaitokin on loppu.

Jatkuvat Teams-kokoukset, joihin pitäisi tuosta noin vain ehtiä aina, vaikka muitakin töitä on tehtävänä.

Olen saikulla flunssan takia ehkä 2 krt/v, 2-3 pv kerrallaan. Kun palaan töihin, eräs työntekijä lietsoo muita, kuinka olen ollut poissa ja "miksiköhän, tuliko ryypättyä?". Työni tai poissaoloni ei edes vaikuta muihin mitenkään. Neiti itse sen sijaan on vuoden aikana paljon lomalla, pitää myös omia lomia ja on usein myös kipeänä. Ja en tosiaan ryyppää kuin ehkä kerran vuodessa, jos tilaisuus tulee (ja rajani illan aikana on 3-4 annosta), muuten saatan silloin tällöin nauttia pienen viinilasillisen ruoan kanssa tai saunasiiderin. Neidille sen sijaan maistuu drinkki jos toinen, ja ilmeisesti projisoi omaa elämäänsä muihin. Jostain syystä on kuitenkin ottanut minut hampaisiinsa, kun en muista koskaan heittäneen kenellekään toiselle samanlaista kommenttia. Mutta minulle tuo kommentti osoitetaan joka kerta.

Järkyttävä motivaatiopula - liian pätevät, ahkerat ja mukavat työntekijät simppeleissä, liian tylsissä hommissa loputtomissa pikku puuhasteluissaan ilman esihenkilöä linjaamassa mitään, vailla riittävää haasteellisuutta, työn imua ja elämän makua. 

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä motivaatiopula - liian pätevät, ahkerat ja mukavat työntekijät simppeleissä, liian tylsissä hommissa loputtomissa pikku puuhasteluissaan ilman esihenkilöä linjaamassa mitään, vailla riittävää haasteellisuutta, työn imua ja elämän makua. 

Siis aamen.

Ärsyttää myös se, että ajatellaan että vain nuoret haluavat kehittyä, ja heitä ajetaan eteenpäin. No on tässä muillakin vielä kymmeniä vuosia työuraa jäljellä!

Ärsyttää turhien emoijien ja giffien jatkuva käyttö teamsissa. Aikuiset ihmiset jakelee useasti päivässä jotain sydämiä ja ties mitä tilpehööriä. Ei ole mielestäni asiallista työtehtäviin liittyvää viestintää. Joskus, kun esim juhlistetaan jotain voi revitellä emoijeilla mutta ne eivät kyllä kuulu jokaiseen viestiin. Peukku on ok kuitti.