Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mietin et olenko ärsyttävä kun kehun lapsiani tai kerron heidän onnistumisistaan
10.06.2024 |
Huomaan et jotkut ihmiset eivät enää samalla tavalla pidä yhteyttä, heillä siis saattaa olla samanikäisiä lapsia ja olen ollut aistivinani että tämä saattaisi olla yksi syy..
En siis ajattele että omat lapseni olisivat parempia kuin muut, enkä ajattele että ovat täydellisiä, vaikka ovat pärjänneet suht hyvin koulussa ja harrastuksissaan ja olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä heistä. Jotenkin aistin että joitakin tämä jollain tapaa saattaa ärsyttää. En siis myöskään kokoajan puhu heistä, mutta harmittaa se että pitäisi olla ihan hiljaa vaan jotta toinen ei pahoittaisi mieltään.
Minulla on toisaalta myös ystäviä jotka kehuvat paljon lapsiaan ja minusta se on ihan ok ja hyvä että ovat aidosti ylpeitä omista lapsistaan, etenkin jos sille on oikeasti aihetta.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kehun estoitta lapsiani ja aviomiestäni, mutta en asukaan Suomessa, jossa edelleen ajatellaan että Kell onni on se onnen kätkeköön
Joo eihän se Suomessa kävisi päinsä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen hieman eri lailla, ettei lasta pitäisi kehua vain saavutuksista ja suorituksista eli kun on "ansainnut sen'. Mun mielestä kaikista lapsista pitää olla ylpeä ja kehua heitä. Eikä niinkään muille, vaan sille lapselle itselleen. Tätähän ei kysytty, mutta tuli vaan mieleen. Jotenkin ahdistaa tämä suoritusyhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Joo eihän toiset ole edes kiintyneitä lapsiinsa. Perhekeskeisiä ihmisiä varmasti kiinnostaa useammin toistenkin perhe-elämä.
Vai oletko kiintynyt heidän kiitettäviin suorituksiinsa. Jos ne eivät olisi kiitettävää ja erinomaisia, mitä sitten kertoisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo eihän toiset ole edes kiintyneitä lapsiinsa. Perhekeskeisiä ihmisiä varmasti kiinnostaa useammin toistenkin perhe-elämä.
Vai oletko kiintynyt heidän kiitettäviin suorituksiinsa. Jos ne eivät olisi kiitettävää ja erinomaisia, mitä sitten kertoisit?
Ei minun lapseni ole edes kiitettäviä välttämättä. Sanoiko joku niin? Toki keksin positiivista sanottavaa heistä joka tapauksessa. Jos jotain se häiritsee niin 😢
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kehun estoitta lapsiani ja aviomiestäni, mutta en asukaan Suomessa, jossa edelleen ajatellaan että Kell onni on se onnen kätkeköön
Minulla on fiksu mies ja lapsi, mutta ketä muuta kuin minua itseäni se oikeasti kiinnostaa ja ilahduttaa? Töissä on kiire ja työkaverit stressaantuneita, alanko kahvitauolla kehumaan puolisoani ja lastani, kertomaan miten kiva viikonloppu taas oli? En ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koet tarvetta kehua lapsiasi ja kertoa heidän onnistumisistaan? Kerrotko myös heidän epäonnistumisista?
Kuinka paljon vapaa-ajastasi menee lasten kanssa? Onko sinulla jotain mielenkiinnon kohteita lasten elämän ulkopuolella?
Omassa ystäväpiirissäni on eräs ystävä joka treenauttaa lapsiansa vapaa-ajalla ja kertoo kuinka tärkeää on harjoitella, osallistuu lasten läksyjen tekemiseen ja koulutehtäviin. Nämä kaikki vanhemman "panokset" ohjaavat siihen, että lapset osin menestyvät koulussa ja harrastuksissa.
Aika usein huomaan, että lapsen väsyminen tai omat mielipiteet ohitetaan tai aikaa yksinkertaisesti ei ole esim. ystävyyssuhteiden kehittymiseen. Vanhempi häärää lasten ympärillä siten, että lasten ystävien keskistä aikaa ei juuri ole. Kokonaisuutta ohjaa suorituskeskeisyys, joka saa kruunun kun muille siitä hehkutetaan. Koska lapsia osin ohjataan elämään muiden katseesta ja hyväksynnästä. Mietin vain, että vaarana on, että aikuisiällä saattaakin tulla ongelmia omien tunteiden ja halujen tunnistamisessa ja niiden mukaan elämisessä.
Onnellinen elämä ei synny pelkästä koulumenestyksestä tai menestymisestä harrastuksessa, työelämän tikkailla kiipeämisessä tai rikkaaksi tai kauniiksi tulemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta sun lapset
Täällä elämäänsä kyllästyneet ja katkerat kaikki peukuttaa tällaista kommenttia, ei kannata välittää.
Mutta siis oikeasti jotkut ihmiset kokevat olonsa heti huonommaksi jos joku muu on jossain parempi. Ja paljon on sellaista et pitää olla samanlainen ja yhtä hyvä kun joku toinen. Joku tai jonkun lapsi saa uuden mekon/lelun/tms ja heti pitää ostaa samanlainen koska muuten on jollain tapaa huonompi. Huonosti itsetunnosta kertoo.
Onpa lapsellinen kommentti. Minun lapseni ovat pärjänneet hyvin elämässä, mutta ei tulisi mieleenikään ruveta kehunaan heitä muille. Erittäin tylsää kuunnella kun joku kertoo
lastensa tekemisistä. Jotain yleistä tietysti lyhyesti, mutta ei mitään laajamittaista kehuskelua. En kadehdi kenenkään lapsia tai heidän vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun sisko ei ennen kertonut lastensa onistumisista, kai siksi kun suvun whatsapp ryhmässä oli aika ilkeitäkin ihmisiä.
Minä sanoin, että missä niitä lasten onnistumisia voi ihastella, jollei hyvin suljetussa (sisarukset perheineen) ryhmässä.
Nyt hän onneksi aina laittaa, kun tytär on voittanut SM-mestaruuden tai menestynyt maailmalla
Ihanaahan se on kun lapset menestyvät
Vierailija kirjoitti:
Joo eihän toiset ole edes kiintyneitä lapsiinsa. Perhekeskeisiä ihmisiä varmasti kiinnostaa useammin toistenkin perhe-elämä.
Voi anna mun kaikki kestää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko ap opit että mitään positiivista ei saa puhua lapsistaan, miehestään tai edes kissastaan. Kukaan ei halua kuulla!
Älä nyt mene ainakaan kehumaan mormi lapsiasi nepsylapsen vanhemmille.
Perehdytän uusia työkavereitani meillä töihin. Jotkut oppii hitaasti, toiset kerrasta joillakin menee todella kauan.
Meitä on aika monta 'instruktööriä'. Pahinta mitä on kun perehdyttäjä kehuu itseään ohimennen siintä kun opetettava oppii nopeesti. Sitten saavatkin opettaa jotain jolla menee pitempään niin eikös siinä opetettavassa ole vaan kaikki vika.
Ap lapsesi ovat varmasti aivan mahtavia ja erikoisia, sinulle. Ei muille.
Yritä vähä avartaa elämänkatsomustasi, niin löytyy muitakin aiheita mistä puhua.
Minulla on jo aikuisia lapsia. Mutta en kuitenkaan heistä mainitse kun ohimennen. Saa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten kehut. Itse en jaksa joka tapaamisella tai puhelussa kuunnella toisen lasten erinomaisuutta. Tuntuu, että osalla ei ole muuta elämää kuin myötäelää omien lastensa menestymisen kautta. Ja juuri tätä jauhetaan joka kerta. Tosin en jaksa mitään muutakaan jatkuvaa jauhamista. Joillakin tuntuu sama levy pyörivän koko ajan.
Mitä sitten jaksat?
No ainakin itse jaksan vain muuttuvia puheenaiheita, sillä jokaiselle tapahtuu kuitenkin koko ajan muitakin asioita kuin se, että lapsi sai ysin kokeesta tai teki maailin harkoissa. Tai ainakin luulisi tapahtuvan.
Asioiden ei tarvitse olla mitään kummallisia, mutta tosiaan minkä tahansa saman asian uudelleen ja uudelleen kertominen on uuvuttavaa. Omien kaverien kanssa juttelemme kirjoista, joita on luettu, joskus jostain sarjasta, jos molemmat on katsoneet (tai toinen suosittelee), päivän uutisaiheista, tuttujen tapahtumista (niistä, jotka on julkista tietoa), matkoista, jos on jotain murheita tai iloisia tapahtumia...ja paljosta muusta.
Minulla on lapsia, joiden saavutuksista voisi olla paljonkin sanottavaa. Mutta jotenkin minun mielestäni lasten saavutuksien hehkuttaminen antaa ihmisestä hieman yksinkertaisen kuvan. Myönnän, että tämä voi johtua omasta rajoittuneisuudestani ja ns. suomalaisuudestani.
Kerron kyllä mielelläni, missä olemme olleet lomalla, mitä olemme museossa nähneet tai millainen sää on vaelluksella ollut. Mutta ne koulunumerot ja stipendit menevät mielestäni lapsen yksityiselle puolelle. Hän saa itse päättää, kenelle ja milloin niistä kertoo. Samoin kuin en jaa somessa kuvia lapsistani.
Eräs tuttavaperhe koko ajan jakaa videoita lastensa soittoesityksistä. Ihmettelen hieman motiiveja. Itselleni riittää, että itse kuulen lasteni soittavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun sisko ei ennen kertonut lastensa onistumisista, kai siksi kun suvun whatsapp ryhmässä oli aika ilkeitäkin ihmisiä.
Minä sanoin, että missä niitä lasten onnistumisia voi ihastella, jollei hyvin suljetussa (sisarukset perheineen) ryhmässä.
Nyt hän onneksi aina laittaa, kun tytär on voittanut SM-mestaruuden tai menestynyt maailmalla
Ihanaahan se on kun lapset menestyvät
Ai että missä muualla voi lasten onnistumisia ihailla kuin hyvin suljetussa ryhmässä? Jos joku voittaa Suomen mestaruuksia ja menestyy maailmallakin, niin kyllä häntä hehkutetaan muuallakin kuin mamman toimesta suljetussa ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Et kehu jos puoliso saanut ylennyksen tai juossut maratonin? Onpa outoa.
Tarkoitettiin varmaan, että kyllä puolisolle suoraan kehuu ja varmaan kotona juhlitaankin. Mutta töissä tai muualla ei kersku, että puoliso sai ylennyksen tai juoksi maratonin. Kun niissä asioissa ei mitään kerskumista itsellä ole, eivät ne ole omia suorituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Et kehu jos puoliso saanut ylennyksen tai juossut maratonin? Onpa outoa.
Tarkoitettiin varmaan, että kyllä puolisolle suoraan kehuu ja varmaan kotona juhlitaankin. Mutta töissä tai muualla ei kersku, että puoliso sai ylennyksen tai juoksi maratonin. Kun niissä asioissa ei mitään kerskumista itsellä ole, eivät ne ole omia suorituksia.
Olen eri, mutta jos lasten suorituksien kehuminen on iloinen ja perhekeskeinen asia, niin eikö samoilla argumenteilla pitäisi kehua puolisonkin suorituksia?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ylpeä lapsistani mutta en minä sitä jatkuvasti toitota.
Tämä on niin suomalaista. Joll' onni on, se onnen kätkeköön jne.
Ja jos joku tienaa enemmän, sitä verotetaan sitä kovemmin, ettei näin olisi.
Kateellisten tasapäisten maa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään kiinnosta sun lapset
Tämä. Ei oikeasti kiinnosta kenenkään lapsijutut. Varmasti tutut ottavat etäisyyttä, jos ap jatkuvasti lapsista jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ylpeä lapsistani mutta en minä sitä jatkuvasti toitota.
Tämä on niin suomalaista. Joll' onni on, se onnen kätkeköön jne.
Ja jos joku tienaa enemmän, sitä verotetaan sitä kovemmin, ettei näin olisi.
Kateellisten tasapäisten maa.
Olen eri, mutta entäs minä? Minä mieheni kanssa kehun lapset taivaisiin, ja usein iltaisin lasten nukkuessa ihmetellään, miten he ovatkin niin lahjakkaita. Mutta ei mulla ole tarvetta heitä muille kehua, koska ymmärrän että toisille ovat heidän omat lapsensa yhtä ihmeellisiä. Olenko kateellinen vai en?
Alue: Aihe vapaa
Tämäpä juuri. Kyllä mäkin ihan sujuvasti kuuntelen, jos työpaikan kahvitunnilla vaikka työkaveri puhuu lapsistaan. Mutta en mä hänenlaisensa ihmisen kanssa ystävysty, koska olen itse enempi asioista syttyvä ihminen.