Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mietin et olenko ärsyttävä kun kehun lapsiani tai kerron heidän onnistumisistaan
10.06.2024 |
Huomaan et jotkut ihmiset eivät enää samalla tavalla pidä yhteyttä, heillä siis saattaa olla samanikäisiä lapsia ja olen ollut aistivinani että tämä saattaisi olla yksi syy..
En siis ajattele että omat lapseni olisivat parempia kuin muut, enkä ajattele että ovat täydellisiä, vaikka ovat pärjänneet suht hyvin koulussa ja harrastuksissaan ja olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä heistä. Jotenkin aistin että joitakin tämä jollain tapaa saattaa ärsyttää. En siis myöskään kokoajan puhu heistä, mutta harmittaa se että pitäisi olla ihan hiljaa vaan jotta toinen ei pahoittaisi mieltään.
Minulla on toisaalta myös ystäviä jotka kehuvat paljon lapsiaan ja minusta se on ihan ok ja hyvä että ovat aidosti ylpeitä omista lapsistaan, etenkin jos sille on oikeasti aihetta.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on häiritsevää, jos toisella ei ole lapsia tai edes miestä. Ja osa lapsen omaavista voi ehkä haluta puhua muusta joskus. Jos jollakin on myös lapsia ja kehuu omiaan, silloin ehkä toimii.
Just tää, että pitää osata valita seura. Lapsiaan kehuvat vanhemmat on lapsettomalle vähän kuin koiransa näyttelymenestyksellä ja luonnetestituloksilla retostelisi jollekin ihmiselle, jota koirat ei niin kiinnosta.
No joo, nämä koiraihmiset menee kyllä samaan sarjaan. Muitakaan koiranomistajia ei oikeasti kiinnosta sun koiran sertit, ellei itse satu olemaan samanlainen höyryäjä.
Koiraihmiset todella on oma lajinsa. Ja tosi monet ihmiset puhuu muutenkin liikaa ja jaarittele ja juurikin esim valittaa. Ei minua haittaa se että joku on ylpeä lapsestaan. Lapset on ihania ja paljon enemmän minua ne kiinnostaa kuin jonkun vanhuksen ummetus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet rasittava. Ei sun lapsien asiat kiinnosta kuin korkeintaan isovanhempia ja ehkä (kummi)tätejä tai (kummi)setiä. Muiden korvaan lastesi asiat kuulostavat samalta kuin pitkäveteisen tarinan kuuntelu.
t. Itsekin äiti
Niin sinun mielestä. Oletko ylipäänsä kiinnostunut muiden asioista vai kuunteletko mielummin vaan omaa ääntäsi? Tämähän on tosi yleistä.
yleensä kehuminen kohdistuu johonkin ulkoiseen arvoon tai suoritukseen kuten menestymiseen koulussa, musiikissa, harrastusjoukkueessa. Oma ystäväni kehui lapsiaan ylenpalttisesti, mutta ajan kanssa huomasin, että ysäväni elää 90% lastensa kautta ja omaa huonoa itsetuntoaan parantaa lasten suoritusten kautta.
Lapset toki ovat fiksuja ja filmaattisia sekä menestyvät useissa asioissa ja usein komppailenkin kaveriani kuinka hienosti lapsilla menee ja kuinka hyvä äiti on.
Tuolla kehumisella tulee kyllä itselleni välillä huono fiilis, sillä oma lapsi on keskinkertainen ja on hyvä asioissa joissa ystäväni lapset eivät niinkään ole. Jännä kyllä, että silloin kun oma lapsi menestyy ei tule mieleenikään soittaa erikseen kaverille ja kehua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Niin aivan. Ehkä itseäni kiinnostaa vaan melkein kaikki, joten vaikea ymmärtää että toisilla ne kiinnostuksenkohteet on hyvin rajoittuneita.
Mulle ehkä olennaisinta on se, että ihminen kertoo itsestään ja omista kiinnostuksen kohteistaan. Mitä oudompi aihe, sitä enemmän kiinnostaa. Lapset taas on niin tavanomainen, hyvin suuren ihmisjoukon elämään kuuluva asia, että
Ei, vaan kaikki sellainen, mikä itselle on uutta, on kiinostavaa. Tai mikä on tuttua, mutta mistä toisen kanssa keskustellen voi oppia uutta. Lapsestaan puhuva vanhempia on tullut kuultua niin usein, ettei niitä vain jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kateellista kansaa.
Kyllä ja muualla maailmassa ihaillaan lapsia ihan eri tavalla. Myös vieraita lapsia.
Muistan sen kateuden määrän, kun itse muutin aikoinaan ulkomailta Suomeen. Silloin ei vielä oltu niin kansainvälisiä. Jossain vaiheessa en enää uskaltanut edes kertoa siitå että olen asunut ulkomailla, kun näin miten ihmiset reagoi. Tämä on vähän sama juttu. Älä ihmeessä jaa itsestäsi tai lapsistasi mitään ettei vaan tule paha mieli kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa tykätään tasapäistää lapsia, etenkin kouluissa. Monessa muussa maassa osataan hyödyntää paremmin kunkin potentiaali. Se on kansantaloudellisestikin järkevää. Täällä taas esim. matikassa tai lukuaineissa edellä oleva lapsi joutuu laahaamaan heikompia perässään. Ja sitten vielä korostetaan, että lahjakas lapsi tarvitsee harjoitusta sosiaalisissa tilanteissa, koska hymyili kerran väärässä paikassa. Vaikka muutoin on sosiaalinen. Jotta lapsi ei vahingossakaan saisi liikaa kehuja verrattuna muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kateellista kansaa.
Kyllä ja muualla maailmassa ihaillaan lapsia ihan eri tavalla. Myös vieraita lapsia.
Muistan sen kateuden määrän, kun itse muutin aikoinaan ulkomailta Suomeen. Silloin ei vielä oltu niin kansainvälisiä. Jossain vaiheessa en enää uskaltanut edes kertoa siitå että olen asunut ulkomailla, kun näin miten ihmiset reagoi. Tämä on vähän sama juttu. Älä ihmeessä jaa itsestäsi tai lapsistasi mitään ettei vaan tule paha mieli kellekään.
Niin olisko tämä sit sitä samaa lapsivihaa josta täällä ennenkin ollu puhetta. Taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun itse olin lahjakas pianonsoitossa lapsena ja sitten tykkäsin soitella sukulaisille niin vaari kovaan ääneen kun joku erehtyi kehumaan, että äläpäs kehu enempää ettei ylpisty! Sairasta.
No en ainakaan itse kehtaa hehkuttaa kaikille, että lapsella on todistuksessa pelkkiä erinomaisia ja menestyy musiikki- ja liikuntaharrastuksissaan. Olen tietenkin lapsesta ylpeä, mutta sen kehumisen säästän siihen seuraan joka siitä on kiinnostunut. Esim. lapsen isovanhemmat, ja toki lapsi itse. Voin kyllä sanoa että lapsi pääsi luonnontiedeluokalle ja harrastaa musiikkia ja voimistelee, mut ei mun tartte hänen erinomaisuuttaan kaikkien naamaan hieroa ja lietsoa mitään "mun lapsi on parempi kuin sun lapsi"-asetelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kateellista kansaa.
Kyllä ja muualla maailmassa ihaillaan lapsia ihan eri tavalla. Myös vieraita lapsia.
Muistan sen kateuden määrän, kun itse muutin aikoinaan ulkomailta Suomeen. Silloin ei vielä oltu niin kansainvälisiä. Jossain vaiheessa en enää uskaltanut edes kertoa siitå että olen asunut ulkomailla, kun näin miten ihmiset reagoi. Tämä on vähän sama juttu. Älä ihmeessä jaa itsestäsi tai lapsistasi mitään ettei vaan tule paha mieli kellekään.
Niin olisko tämä sit sitä samaa lapsivihaa josta täällä ennenkin ollu puhetta. Taitaa olla.
Usko tuohon jos et halua uskoa sitä, että sun jutut vaan on tylsiä.
Ehkä sellaisia ärsyttää kenen lapset keskinkertaisia? Omat lapset lahjakkaita omissa jutuissa, enkä heidän jutuillaan kehu kuin joillekin tietyille, mutta minua ei ole koskaan ärsyttänyt kun joku kehuu lastaan. Ei se ole minulta pois mitenkään. Hyvä vaan jos joku löytää iloa vanhempana olosta ja lapsestaan, kun tosi monet vaan valittaa kun ylipäänsä on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo ainut syy on miks yhteydenpito lakannut, mutta voi olla osasyy.
Ruuhkavuosissa elävät eivät juuri jaksa tuollaista. Ite en voi sietää omien lasten suitsutusta. Ei helvata ajattelen monesti kun alkaa se omien lasten todistusten, onnistumisten ym kertominen.
Miksi sitten kysellään toisen kuulumisia jos mitään ei kuitenkaan haluta edes kuulla?
Niin jos kertoisikin niitä kuulumisia eikä pelkkiä todistusarvosanoja ja suorituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat kateellista kansaa.
Kyllä ja muualla maailmassa ihaillaan lapsia ihan eri tavalla. Myös vieraita lapsia.
Muistan sen kateuden määrän, kun itse muutin aikoinaan ulkomailta Suomeen. Silloin ei vielä oltu niin kansainvälisiä. Jossain vaiheessa en enää uskaltanut edes kertoa siitå että olen asunut ulkomailla, kun näin miten ihmiset reagoi. Tämä on vähän sama juttu. Älä ihmeessä jaa itsestäsi tai lapsistasi mitään ettei vaan tule paha mieli kellekään.
Niin olisko tämä sit sitä samaa lapsivihaa josta täällä ennenkin ollu puhetta. Taitaa olla.
Usko tuohon jos et halua uskoa sitä, että sun jutut vaan on tylsiä.
Tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo ainut syy on miks yhteydenpito lakannut, mutta voi olla osasyy.
Ruuhkavuosissa elävät eivät juuri jaksa tuollaista. Ite en voi sietää omien lasten suitsutusta. Ei helvata ajattelen monesti kun alkaa se omien lasten todistusten, onnistumisten ym kertominen.
Miksi sitten kysellään toisen kuulumisia jos mitään ei kuitenkaan haluta edes kuulla?
Niin jos kertoisikin niitä kuulumisia eikä pelkkiä todistusarvosanoja ja suorituksia.
Jos kysyt mitä lapselle kuuluu, niin mitä olet valmis kuulemaan? Ihan vilpittömästi kysyn. En ikinä ole kertonut todistusarvosanoja ellei joku ole kysynyt, mut olisko parempi silloinkin et valehdellaan alakanttiin jos keskivertoa parempi todistus?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellaisia ärsyttää kenen lapset keskinkertaisia? Omat lapset lahjakkaita omissa jutuissa, enkä heidän jutuillaan kehu kuin joillekin tietyille, mutta minua ei ole koskaan ärsyttänyt kun joku kehuu lastaan. Ei se ole minulta pois mitenkään. Hyvä vaan jos joku löytää iloa vanhempana olosta ja lapsestaan, kun tosi monet vaan valittaa kun ylipäänsä on lapsi.
Tämä on varmasti totta. Ei minuakaan ärsytä, lähinnä huvittaa jos joku on tämmöinen hehkuttaja. Omatkin lapset menestyy, mutta joku oma perus suomalainen vaatimattomuus kyllä estää kehuskelemasta asialla.
Toki se nyt on rasittavaa jos jotkut jauhaa koko ajan omista asioistaan, lapset mukaan lukien, eikä kuuntele mitä muut kertoo. Mutta se nyt ei ole mitenkään perheellisten ominaisuus, pahin kehuskelija-kaverini on lapseton ja juttua omista hankinnoista ja rahoista ja ties mistä riittää ihan loputtomiin.
Voi olla tosiaan vaikea ymmärtää, jos itse ei kamppaile kateuden tunteiden kans vaan osaa olla aidosti onnellinen toisten menestyksestä ja onnistumisista. Tosi monet on esim masentuneita ja katkeria. Silloinhan iloitaan vaan toisten epäonnistumisista, itselle tulee silloin hetkellisesti parempi olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Niin aivan. Ehkä itseäni kiinnostaa vaan melkein kaikki, joten vaikea ymmärtää että toisilla ne kiinnostuksenkohteet on hyvin rajoittuneita.
Mulle ehkä olennaisinta on se, että ihminen kertoo itsestään ja omista kiinnostuksen kohteistaan. Mitä oudompi aihe, sitä enemmän kiinnostaa. Lapset taas on niin tavanomainen, hyv
Toinen sanoo että on kiinnostunut oudoista, itselle vieraista asioista ja toinen että kiinnostaa vaan se oma kiinnostuksenkohde eli esim juoksu Joopajoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo ainut syy on miks yhteydenpito lakannut, mutta voi olla osasyy.
Ruuhkavuosissa elävät eivät juuri jaksa tuollaista. Ite en voi sietää omien lasten suitsutusta. Ei helvata ajattelen monesti kun alkaa se omien lasten todistusten, onnistumisten ym kertominen.
Miksi sitten kysellään toisen kuulumisia jos mitään ei kuitenkaan haluta edes kuulla?
Niin jos kertoisikin niitä kuulumisia eikä pelkkiä todistusarvosanoja ja suorituksia.
Jos kysyt mitä lapselle kuuluu, niin mitä olet valmis kuulemaan? Ihan vilpittömästi kysyn. En ikinä ole kertonut todistusarvosanoja ellei joku ole kysynyt, mut olisko parempi silloinkin et valehdellaan alakanttiin jos keskivertoa parempi todistus?
Miksi pitäisi valehdella jos joku kysyy? En ymmärrä.
Ei kiinnosta mitkään muiden asiat. Parempi jos olisivat hiljaa vaan.
Alue: Aihe vapaa
Olet rasittava. Ei sun lapsien asiat kiinnosta kuin korkeintaan isovanhempia ja ehkä (kummi)tätejä tai (kummi)setiä. Muiden korvaan lastesi asiat kuulostavat samalta kuin pitkäveteisen tarinan kuuntelu.
t. Itsekin äiti