Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mietin et olenko ärsyttävä kun kehun lapsiani tai kerron heidän onnistumisistaan
10.06.2024 |
Huomaan et jotkut ihmiset eivät enää samalla tavalla pidä yhteyttä, heillä siis saattaa olla samanikäisiä lapsia ja olen ollut aistivinani että tämä saattaisi olla yksi syy..
En siis ajattele että omat lapseni olisivat parempia kuin muut, enkä ajattele että ovat täydellisiä, vaikka ovat pärjänneet suht hyvin koulussa ja harrastuksissaan ja olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä heistä. Jotenkin aistin että joitakin tämä jollain tapaa saattaa ärsyttää. En siis myöskään kokoajan puhu heistä, mutta harmittaa se että pitäisi olla ihan hiljaa vaan jotta toinen ei pahoittaisi mieltään.
Minulla on toisaalta myös ystäviä jotka kehuvat paljon lapsiaan ja minusta se on ihan ok ja hyvä että ovat aidosti ylpeitä omista lapsistaan, etenkin jos sille on oikeasti aihetta.
Kommentit (225)
Ihmiset on niin tylsiä, minua harvoin kiinnostaa kenenkään tekemiset tai jutut ylipäätään. Pakosta joudun kuuntelemaan töissä, työkavereiden mussutusta, mutta vapaa aikana en seurustele kenenkään kanssa. En edes pidä ihmisistä, vaikka olen hoitoalalla. Nyt inhoan asiakkaitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain aikanaan siipeni, kun kehuin lastani. En ihan heti edes älynnyt, mutta vähitellen opin huomaamaan töissä kahvipöytäkeskusteluissa, kenen kuullen en sano sanakaan. Jos ei koskaan puhu lapsetaan, sekin käännetään pahantahtoisesti, siinä on varmasti jotain vikaa tyyliin.
Ja helposti ilkutaan, jos lapsi menee sivuraiteelle että geniit ja vanhempien syy, ilkutaan siitäs sait.
Jos lapsi on ihana ja pärjää tekee mieli hehkuttaa, mutta varoa seuraa missä hehkuttaa. Isovanhemmat ovat ihana kohde, ehkä he salaa miettivät että heidän geenit :D
Lapsestaan saa olla ylpeä, ei se ole naapurin kauhukakaralta pois.
Kyllä se kylmä maailma opettaa, lastaan ei koskaan rakasta, kannusta ja kehu liikaa.
En muuten viitsinyt lukea ketjua, voin kuvitella että ap sait kylmää kyytiä.
Pahoittelen, akat ovat kateellisia lapsista ja miehistä ne vasta kateel
Tutuille tuskin väliä ja vieraat ei edes tunne lasta. Eikä kuitenkaan mistään hiivatulehduksista kerro.
Kaikessa kehumisessa pitäisi muistaa missä seurassa kehuu.
Lapsettomia ei paljon lapsista puhuminen kiinnosta. Joku meidän Kalle pääsi musiikkiopistoon on ihan ok. Mutta sitten sitten pitkät jaarittelut Kallen musisoinnista ei. Paitsi jos kuulijakunta on musiikkityyppejä, jotka kiinnostaa musiikkiasiat ja Kallen musisointi siinä mielessä ja jotain ymmärtävätkin asian päälle.
Lapsellisetkaan eivät jaksa kiinnostua Kallen musisoinnista, jos eivät itse ole musiikkityyppejä tai heidän lapsensa eivät harrasta musiikkia. Tai heidän lapsillaan ei ole mitään harrastusta, jolloin Kallen pärjääminen musiikkiharrastuksessa voi tuntua pahalta tai koko Kallen harrastaminen ylipäänsä. Ehkä heillä ei ole varaa maksaa lapsilleen kalliita harrastuksia, kuten soittotunnit.
Sitten jos taas Kallen kanssa samaan aikaa musiikkiopistoon pääsee lahjakas Liisa, joka on soittanut selloa monta vuotta ja on todella taitava, niin silloin vanhemmat voivat vapaasti kehua lapsiaan ja toistensa lapsia ja mehustella musiikkiopistoon pääsyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ainakin tällaisia juttuja on aina kiva kuunnella tai lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain aikanaan siipeni, kun kehuin lastani. En ihan heti edes älynnyt, mutta vähitellen opin huomaamaan töissä kahvipöytäkeskusteluissa, kenen kuullen en sano sanakaan. Jos ei koskaan puhu lapsetaan, sekin käännetään pahantahtoisesti, siinä on varmasti jotain vikaa tyyliin.
Ja helposti ilkutaan, jos lapsi menee sivuraiteelle että geniit ja vanhempien syy, ilkutaan siitäs sait.
Jos lapsi on ihana ja pärjää tekee mieli hehkuttaa, mutta varoa seuraa missä hehkuttaa. Isovanhemmat ovat ihana kohde, ehkä he salaa miettivät että heidän geenit :D
Lapsestaan saa olla ylpeä, ei se ole naapurin kauhukakaralta pois.
Kyllä se kylmä maailma opettaa, lastaan ei koskaan rakasta, kannusta ja kehu liikaa.
En muuten viitsinyt lukea ketjua, voin kuvitella että ap sait kylmää kyytiä.
Pahoittelen, akat ovat kateellisia lapsista ja miehistä ne vasta kateel
lasta täytyy kannustaa, kehua jos aihetta, motivoida, arvostaa oli sitten koulu , harrastukset jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa kehumisessa pitäisi muistaa missä seurassa kehuu.
Lapsettomia ei paljon lapsista puhuminen kiinnosta. Joku meidän Kalle pääsi musiikkiopistoon on ihan ok. Mutta sitten sitten pitkät jaarittelut Kallen musisoinnista ei. Paitsi jos kuulijakunta on musiikkityyppejä, jotka kiinnostaa musiikkiasiat ja Kallen musisointi siinä mielessä ja jotain ymmärtävätkin asian päälle.
Lapsellisetkaan eivät jaksa kiinnostua Kallen musisoinnista, jos eivät itse ole musiikkityyppejä tai heidän lapsensa eivät harrasta musiikkia. Tai heidän lapsillaan ei ole mitään harrastusta, jolloin Kallen pärjääminen musiikkiharrastuksessa voi tuntua pahalta tai koko Kallen harrastaminen ylipäänsä. Ehkä heillä ei ole varaa maksaa lapsilleen kalliita harrastuksia, kuten soittotunnit.
Sitten jos taas Kallen kanssa samaan aikaa musiikkiopistoon pääsee lahjakas Liisa, joka on soittanut selloa monta vuotta ja on todella taitava, niin silloin vanhemmat vo
Olen itse muusikko ja pedagogi, eikä todellakaan kiinnosta toisten lasten musiikkiopistoon pääsyt tai esiintymiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kehut? Mihin sillä pyrit ja mitä saat siitä?
Koska hänellä ei ole omaa elämää eikä toista vanhempaa ja isovanhempia kiinnosta puhua lasten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, kun tällaiset kehujavanhemmat eivät kerro omista kuulumisistaan. Pommitetaan vain, mitä lapset ovat tehneet ja missä onnistuneet. Mua kiinnostaa, mitä se mun ystävä/tuttava itse on tehnyt ja missä onnistunut. Itse kerron omista lapsistani vain kysyttäessä.
Tämäpä juuri. Mua kiinostaa, mitä ystävä itse on tehnyt, ei mitä hänen lapset, puoliso, isoäiti tai kumminkaima on tehnyt. Jos tunnen näitä hänen läheisiään, kuulen mielelläni heidän kuulumiset heiltä itseltään ja jos en heitä tunne, sitten heidän kuulumisensa ei mua kiinnosta.
En jaksa ihmisiä, jotka elää muiden kautta. Tää koskee niin lapsistaan jatkuvalla syötöllä puhuvia vanhempia kuin jotain naapurikyttääjää, jonka elämän sisältö on se, mitä naapuri tekee.
Muista puhumista ja sitä, että omassa elämässä tapahtuu asioita vähemmän kuin sen ihmisen elämässä, josta kertoo. Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan taas on mielestäni eri asia, se on ilman muuta positiivinen ominaisuus ihmisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Niin aivan. Ehkä itseäni kiinnostaa vaan melkein kaikki, joten vaikea ymmärtää että toisilla ne kiinnostuksenkohteet on hyvin rajoittuneita.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin tylsiä, minua harvoin kiinnostaa kenenkään tekemiset tai jutut ylipäätään. Pakosta joudun kuuntelemaan töissä, työkavereiden mussutusta, mutta vapaa aikana en seurustele kenenkään kanssa. En edes pidä ihmisistä, vaikka olen hoitoalalla. Nyt inhoan asiakkaitakin.
Surullista. Toivottavasti pääset elämään erakkona jossain joskus vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Niin aivan. Ehkä itseäni kiinnostaa vaan melkein kaikki, joten vaikea ymmärtää että toisilla ne kiinnostuksenkohteet on hyvin rajoittuneita.
Mulle ehkä olennaisinta on se, että ihminen kertoo itsestään ja omista kiinnostuksen kohteistaan. Mitä oudompi aihe, sitä enemmän kiinnostaa. Lapset taas on niin tavanomainen, hyvin suuren ihmisjoukon elämään kuuluva asia, että niissä jutuissa harvoin on mitään erityisen kiinnostavaa. Se on tullut kuultua monta kertaa milloin keneltäkin, että hänen lapsensa on lahjakas jossain. Ja sitten jos sen vanhemman oma osaaminen siinä asiassa, missä hänen lapsensa on hyvä, on aika vähäistä, niin pitäpä sillä tiedolla tekee, kun itse asiasta (vaikkapa klarinetin soitosta) vanhempi ei tiedä paljoakaan, vaan aihe on vain se, että hänen lapsensa on lahjakas siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on häiritsevää, jos toisella ei ole lapsia tai edes miestä. Ja osa lapsen omaavista voi ehkä haluta puhua muusta joskus. Jos jollakin on myös lapsia ja kehuu omiaan, silloin ehkä toimii.
Just tää, että pitää osata valita seura. Lapsiaan kehuvat vanhemmat on lapsettomalle vähän kuin koiransa näyttelymenestyksellä ja luonnetestituloksilla retostelisi jollekin ihmiselle, jota koirat ei niin kiinnosta.
No joo, nämä koiraihmiset menee kyllä samaan sarjaan. Muitakaan koiranomistajia ei oikeasti kiinnosta sun koiran sertit, ellei itse satu olemaan samanlainen höyryäjä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tuo ainut syy on miks yhteydenpito lakannut, mutta voi olla osasyy.
Ruuhkavuosissa elävät eivät juuri jaksa tuollaista. Ite en voi sietää omien lasten suitsutusta. Ei helvata ajattelen monesti kun alkaa se omien lasten todistusten, onnistumisten ym kertominen.
Miksi sitten kysellään toisen kuulumisia jos mitään ei kuitenkaan haluta edes kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kuulijaa ei vaan kiinnosta sun lapsesi harrastukset ja siinä pärjääminen, jos hän ei ole muuten kiinnostunut tästä lajista. En minäkään jaksaisi kuunnella jaarittelua jostain mäkihypystä, koska se ei kiinnosta. Sen sijaan ihastelisin ja olisin kiinnostunut, jos kyse olisi juoksusta, koska harrastan sitä itsekin. Kenenkään koulumenestys ei kiinnosta koskaan.
Niin aivan. Ehkä itseäni kiinnostaa vaan melkein kaikki, joten vaikea ymmärtää että toisilla ne kiinnostuksenkohteet on hyvin rajoittuneita.
Mulle ehkä olennaisinta on se, että ihminen kertoo itsestään ja omista kiinnostuksen kohteistaan. Mitä oudompi aihe, sitä enemmän kiinnostaa. Lapset taas on niin tavanomainen, hyvin suuren ihmisjoukon elämään kuuluva asia, että niissä jutuissa harvoin on mitään erityisen kiin
Eli vain kummallisista asioista saa puhua?
Alue: Aihe vapaa
Meillä on työpaikalla henkilö, joka kääntää kaikki puheet lapsiinsa, itseensä, suorituksiinsa, miehensä suorituksiin.
Vaikka muilla olisi mikä aihe keskustelussa, niin hän alkaa sinnikkäästi päälle puhumaan, kuinka personal trainer kehui häntä poikkeuksellisen kovakuntoiseksi ikäisekseen, miehelleen headhunterit soittelee, ja lapset ovat ikäkautensa lahjakkaimpia jokaisessa asiassa. Yksi juttu kerrallaan menee, tietenkin on iloinen kun jollain on joku kiva juttu mistä on ylpeä. Mutta ei koko aikaa joka tauolla jaksa kuunnella yhden ihmisen itsekehua.