Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mietin et olenko ärsyttävä kun kehun lapsiani tai kerron heidän onnistumisistaan
10.06.2024 |
Huomaan et jotkut ihmiset eivät enää samalla tavalla pidä yhteyttä, heillä siis saattaa olla samanikäisiä lapsia ja olen ollut aistivinani että tämä saattaisi olla yksi syy..
En siis ajattele että omat lapseni olisivat parempia kuin muut, enkä ajattele että ovat täydellisiä, vaikka ovat pärjänneet suht hyvin koulussa ja harrastuksissaan ja olen ollut aidosti iloinen ja ylpeä heistä. Jotenkin aistin että joitakin tämä jollain tapaa saattaa ärsyttää. En siis myöskään kokoajan puhu heistä, mutta harmittaa se että pitäisi olla ihan hiljaa vaan jotta toinen ei pahoittaisi mieltään.
Minulla on toisaalta myös ystäviä jotka kehuvat paljon lapsiaan ja minusta se on ihan ok ja hyvä että ovat aidosti ylpeitä omista lapsistaan, etenkin jos sille on oikeasti aihetta.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on häiritsevää, jos toisella ei ole lapsia tai edes miestä. Ja osa lapsen omaavista voi ehkä haluta puhua muusta joskus. Jos jollakin on myös lapsia ja kehuu omiaan, silloin ehkä toimii.
Just tää, että pitää osata valita seura. Lapsiaan kehuvat vanhemmat on lapsettomalle vähän kuin koiransa näyttelymenestyksellä ja luonnetestituloksilla retostelisi jollekin ihmiselle, jota koirat ei niin kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet. Onko sinulla itsellä huono itsetunto ja luulet kohottavasi " mainettasi" kehuilla. Käy täysin päinvastoin.
En kyllä luule mitään. Mistä ihmeen maineesta puhut? Olen vaan aidosti ylpeä omista lapsistani, jos jonkun mielestä se on väärin niin sitten se on niin. Aion kyllä jatkossakin olla. Surullista jos joku ei löydä mitään syytä olla ylpeä omasta lapsestaan. T. Ap
Puhuuko se toinen lapsistaan? Jos ei niitä juuri mainitse niin se on hyvä vihje siitä että häntä ei kiinnosta lapset lainkaan. Omat kiinnostaa sen verran kun on omia, mutta lapset ylipäätään niin ei. Minua ei kiinnosta kenenkään lapset, ihan omani riittää enkä ota lisäkuormitusta muiden lapsia koskevasta informaatiosta.
Varmaan näiden lapsille tulee hyvä itsetunto ketkä kehuvat omia lapsiaan. Ei toki aiheetta tarvi kehua, mutta jos oikeasti ovat hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää kuulla myös aitoja kehuja esim saavutuksistaan. Itse muistan edelleen näin yli 40vuoden jälkeen kuinka esim isäni saattoi kehua spontaanisti soittotaitoani tai koulumenestystäni ääneen jollekin tuttavalle minun läsnäollessani, siitä tuli tosi hyvä mieli ja tunne, että olen aidosti hyvä jossakin asiassa :)
Jännä. Mun mielestä taas oli noloa, kun vanhemmat kehui mun koulumenestystä muille. Se olisi ollut kivaa, jos olisivat vain mulle antaneet sitä myönteistä palautetta. Tuli fiilis, että pätivät mun menestykselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko se toinen lapsistaan? Jos ei niitä juuri mainitse niin se on hyvä vihje siitä että häntä ei kiinnosta lapset lainkaan. Omat kiinnostaa sen verran kun on omia, mutta lapset ylipäätään niin ei. Minua ei kiinnosta kenenkään lapset, ihan omani riittää enkä ota lisäkuormitusta muiden lapsia koskevasta informaatiosta.
Kyllä hän puhuu myös omista lapsistaan, oikeastaan aika paljonkin. Ja myös kyselee paljon omistani! Silti tuntuu että ei halua kuulla sitä että kehun omia lapsiani tai mainitsen että ovat pärjänneet hyvin jossain. Ja siis olen myös kertonut lasten haasteista toisaalla, joten eivät lapseni tosiaan pelkästään täydellisiä ole puheissani. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää kuulla myös aitoja kehuja esim saavutuksistaan. Itse muistan edelleen näin yli 40vuoden jälkeen kuinka esim isäni saattoi kehua spontaanisti soittotaitoani tai koulumenestystäni ääneen jollekin tuttavalle minun läsnäollessani, siitä tuli tosi hyvä mieli ja tunne, että olen aidosti hyvä jossakin asiassa :)
Jännä. Mun mielestä taas oli noloa, kun vanhemmat kehui mun koulumenestystä muille. Se olisi ollut kivaa, jos olisivat vain mulle antaneet sitä myönteistä palautetta. Tuli fiilis, että pätivät mun menestykselläni.
Kyllä tämä mainitaan ihan kasvatusoppaissakin. Ehkä sinun vanhemmat ovat päteneet, mutta tottakai lapselle on tosi tärkeä että heitä kehutaan myös toisten ihmisten kuullen jos sellaiseen on aihetta. Näin varmistat että lapsellesi tulee hyvä itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää kuulla myös aitoja kehuja esim saavutuksistaan. Itse muistan edelleen näin yli 40vuoden jälkeen kuinka esim isäni saattoi kehua spontaanisti soittotaitoani tai koulumenestystäni ääneen jollekin tuttavalle minun läsnäollessani, siitä tuli tosi hyvä mieli ja tunne, että olen aidosti hyvä jossakin asiassa :)
Jännä. Mun mielestä taas oli noloa, kun vanhemmat kehui mun koulumenestystä muille. Se olisi ollut kivaa, jos olisivat vain mulle antaneet sitä myönteistä palautetta. Tuli fiilis, että pätivät mun menestykselläni.
Tuossa et isä kehuu tutulle on luultavasti just se ongelma, että isä ei kehunut kunnolla lasta kotona suoraan (lapsi kuuli kehun kun häntä kehutaan kolmannelle henkilölle).
Minusta se riittää, että kotona kohdataan lapsi ja kehutaan, miksei joskus vaikka juhlita yhdessä perheenä, mutta ei niitä onnistumisia tarvi muille toitottaa. Jos ei muusta keksi asiaa kuin lapsien taidoilla kehumisella niin antakaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole keskustelutilanteessa kanssasi. Mutta kaverille Ok, jonka kanssa jutellaan kaikkea ja monenmoista. Puolitutulle, hankala avautua toisesta ääripäästä. Kun yhdellä omista lapsista on vaikeuksia. Ja toisten lasten harrastukset erikoisia ja omiaan. Joissa ei nyt kauheasti jaeta mitaleita, koska kilpailuja on tosi harvoin.
Tämä nyt riippuu aloittajasta. Miten monipuolisesti juttelette lapsista ja arrastamisesta yleensä, yleistasolla. Ei kukaan yhtä mantraa jaksa ihannoida.
Sain aikanaan siipeni, kun kehuin lastani. En ihan heti edes älynnyt, mutta vähitellen opin huomaamaan töissä kahvipöytäkeskusteluissa, kenen kuullen en sano sanakaan. Jos ei koskaan puhu lapsetaan, sekin käännetään pahantahtoisesti, siinä on varmasti jotain vikaa tyyliin.
Ja helposti ilkutaan, jos lapsi menee sivuraiteelle että geniit ja vanhempien syy, ilkutaan siitäs sait.
Jos lapsi on ihana ja pärjää tekee mieli hehkuttaa, mutta varoa seuraa missä hehkuttaa. Isovanhemmat ovat ihana kohde, ehkä he salaa miettivät että heidän geenit :D
Lapsestaan saa olla ylpeä, ei se ole naapurin kauhukakaralta pois.
Kyllä se kylmä maailma opettaa, lastaan ei koskaan rakasta, kannusta ja kehu liikaa.
En muuten viitsinyt lukea ketjua, voin kuvitella että ap sait kylmää kyytiä.
Pahoittelen, akat ovat kateellisia lapsista ja miehistä ne vasta kateellisia ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Et kehu jos puoliso saanut ylennyksen tai juossut maratonin? Onpa outoa.
Minua ärsyttää, kun tällaiset kehujavanhemmat eivät kerro omista kuulumisistaan. Pommitetaan vain, mitä lapset ovat tehneet ja missä onnistuneet. Mua kiinnostaa, mitä se mun ystävä/tuttava itse on tehnyt ja missä onnistunut. Itse kerron omista lapsistani vain kysyttäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se menee. Kun kerron hyviä asioita lapsista, niin harvoinpa kuulostaa siltä, että kuulija olisi iloinen hyvän asian ja lapsen puolesta.
Sitten lakkasin tyystin kertomasta mitään parille tyypille lapsista. Sekään ei ollut hyvä heidän mielestään.
Kyse oli kateudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Et kehu jos puoliso saanut ylennyksen tai juossut maratonin? Onpa outoa.
Miksi kukaan hehkuttaisi ulkopuolisille, jos puoliso juoksee maratonin?
Vierailija kirjoitti:
Sain aikanaan siipeni, kun kehuin lastani. En ihan heti edes älynnyt, mutta vähitellen opin huomaamaan töissä kahvipöytäkeskusteluissa, kenen kuullen en sano sanakaan. Jos ei koskaan puhu lapsetaan, sekin käännetään pahantahtoisesti, siinä on varmasti jotain vikaa tyyliin.
Ja helposti ilkutaan, jos lapsi menee sivuraiteelle että geniit ja vanhempien syy, ilkutaan siitäs sait.
Jos lapsi on ihana ja pärjää tekee mieli hehkuttaa, mutta varoa seuraa missä hehkuttaa. Isovanhemmat ovat ihana kohde, ehkä he salaa miettivät että heidän geenit :D
Lapsestaan saa olla ylpeä, ei se ole naapurin kauhukakaralta pois.
Kyllä se kylmä maailma opettaa, lastaan ei koskaan rakasta, kannusta ja kehu liikaa.
En muuten viitsinyt lukea ketjua, voin kuvitella että ap sait kylmää kyytiä.
Pahoittelen, akat ovat kateellisia lapsista ja miehistä ne vasta kateellisia ovatkin.
Joo näin se taitaa olla. En tosin kyllä itse tunnista tuota että olisin muiden lapsille kateellinen! Yhdenkin ystävän lapsella lähes 10 keskiarvo, muun muassa 10 käytös ja nyt todennäköisesti pääsee huippulukioon (ellei ole jo päässyt), harrastaa vaikka mitä ja on myös todella ihastuttava nuori kaikin puolin ja kyllä vaan ihailen häntä ja olen onnellinen ystäväni puolesta. Ja siis omat lapset eivät koskaan ole olleet noin hyviä koulussa kuitenkaan. T. Ap
Juu no ensinnäkään ketään ei kiinnosta sinun kakarasi, kuten joku jo sanoikin. Toiseksi kakaran kehuminen on rivien välistä itsensä kehumista. Ei kukaan pidä ihmisistä, jotka huutelevat ympäriinsä olevansa niin taitavia, niin sivistyneitä, niin hauskoja yms.
Myötähäpeä iskee, kun täälläkin monesti jotkut nolot taivastelevat miten kaverin, sukulaisen ja naapurin kakara sitä ja tätä, kun MINUN kakarani tuota. "Minä ainakin olen opettanut, että tehdään näin ja noin." "Meillä ei ainakaan saa käyttäytyä niin." "Minä Minä Minä Minä Minä ja minun yliluonnollisen erityiset kasvatustaitoni."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuisi omituiselta kehua lasta muille suoritusten kautta. Saatan kyllä sanoa, jos lapseni on sanonut jotain hauskaa tai meillä on ollut yhdessä jotain kivaa tekemistä. ...Enhän kehu muitakaan läheisiäni suorituksista, vaan siitä mitä ovat. En ala hehkuttaa, jos esim. puolisoni onnistuu työssään tai harrastuksessaan.
Et kehu jos puoliso saanut ylennyksen tai juossut maratonin? Onpa outoa.
Miksi kukaan hehkuttaisi ulkopuolisille, jos puoliso juoksee maratonin?
Miksi ei? Mistä yleensä voi edes puhua jos ei tuollaisesta. Hyviin tapoihin kuuluu kuitenkin kysyä kuulumisia, myös sen puolison. Ja sitten pitää jättää tuollainen mainitsematta? Mitä saa kertoa? Voisko joku kertoa 😂
Mulla oli sellainen kaveri, joka suoraan ilkesi todeta, miten paljon paremmin kehittyneitä heidän lapsensa olivat verrattuna meidän samaa sukupuolta olevaan lapseen. (Käyttäen noita sanoja.) Lasten älyllisiä kykyjä ei verrannut vaan fyysisiä ominaisuuksia. Olisin voinut sanoa saman, mutta vertailla niitä päänsisältöjä. Mutta ei ole tapanani.
Pidin tyhmänä ihmisenä.
Kyllä lapsistaan saa puhua ja kehua, mutta mieti se tapa, kuinka sen teet.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on kaveri, jonka lapset on usein parhaita. Eli ei sanota et "Meidän Pekka pärjäsi hyvin tai onnistui harrastuskisoissa" vaan aina et "Pekka on koko joukkueensa paras tai Pekka oli luokkansa paras oppilas".
Musta tuo on jotenkin hassua, mut ei se mua sen kummemmin häiritse. Hyvin pärjääviä ja fiksuja lapsia kaverin lapset on, en sitten tiedä ovatko oikeasti aina parhaita kaikessa. Omista lapsistani sanon et ihan hyvä todistus tuli tai et lapsi tykkää kovasti harrastuksestaan. Mulle on aika sama onko lapsi miten hyvä suhteessa johonkin toiseen, ehkä se on joillekin jotenkin tärkeämpää.