Ärsyttää ettei kumppani ymmärrä sitä että hän on etuoikeutettu
Olen ollut sijoitettuna sijaisperheeseen melkein koko lapsuuden. Kumppani taas on saanut elää omien vanhempiensa kanssa. Hänen toinen vanhempansa kuoli kun hän oli pieni mutta siitä huolimatta heillä oli tavallista perhe-elämää, yhteisiä lomia, jouluperinteitä, hyvät välit sukulaisiin ja kaikkea normaalia. Minä jouduin sijaisperheestä laitokseen 16v. Biologisiin sukulaisiin on etäiset välit.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kumppanisi ei ole etuoikeutettu. Eikä hän ole elänyt tavallista lapsuutta. Hän on uhri aivan kuten sinäkin, eri tavalla kyllä, mutta uhri hänkin. Syytät kumppaniasi nyt epäoikeutetusti asiasta, joka ei ole totta.
En nyt ylipäätään ymmärrä mistä kumppania syytettäisiin vaikka hän olisikin etuoikeutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menettänyt toisen vanhemman varhain? Etuoikeutettu?
Sinä katselet asioita varsin väöristyneesti oman taustasi takia. Toivottavasti ymmärrät, että puolisisi perhe on kokenut suuren tragedian ja sillä on iso merkitys. Hienoa, että leskeksi jäänyt on pystynyt tarjoamaan suht normaalia perhe-elämää. Se on kuitenkin jatkaa etuoikeutetusta elämästä.
Tuhoat suhteesi, jos vähättelet puolisosi kokemuksia ja nostat itsesi marttyyriksi.
Mikä suuri tragedia?
Oikeastiko kysyt? Oman vanhemman kuolema.
Sitähän ei tiedä kuin perhe itse. Kaikille toisen vanhemman kuolema ei välttämättä ole mikään tragedia. Joskus se voi myös olla helpotus.
Olisit sitten muuttanut sinne biovanhempien luokse.
Onpa törkeitä vastauksia. Huomaa, ettei valtaosa edes ymmärrä kuinka hyvässä asemassa on ja miten paljon elämässä auttaa eteenpäin se, että sulla on välittävää sukua ympärillä. Ei ihme, että Suomi on niin rasistinen maa. Valtaosa saanut kaiken niin helpolla, ettei edes ymmärrä, mitä on empatia.
Olisipa minutkin huostaanotettu kun olin lapsi. Mutta ei. Äiti oli henkisen väkivallan mestari ja isäpuoli fyysinen sadisti. Minä olen nyt henkisesti rampautunut työkyvyttömyyseläkeläinen. Olet onnekas ap kun pääsit sijaisperheeseen ja laitokseenkin jopa.
Kuulostaa siltä että teidän taustoissanne on paljon samankaltaisuutta ja ehkä voisitte toipuakin yhdessä sen sijaan että etsitte eroavaisuuksia. Tietyn pisteen jälkeen en näe järkeä siinä että kilpaillaan kummalla on ollut enemmän vaikeuksia elämässä
Vierailija kirjoitti:
Onpa törkeitä vastauksia. Huomaa, ettei valtaosa edes ymmärrä kuinka hyvässä asemassa on ja miten paljon elämässä auttaa eteenpäin se, että sulla on välittävää sukua ympärillä. Ei ihme, että Suomi on niin rasistinen maa. Valtaosa saanut kaiken niin helpolla, ettei edes ymmärrä, mitä on empatia.
Sossutkin auttaa.
"Etuoikeutettu", kun lapsena menettänyt toisen vanhempansa.
Ime nyt vaikka parsakaalia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa törkeitä vastauksia. Huomaa, ettei valtaosa edes ymmärrä kuinka hyvässä asemassa on ja miten paljon elämässä auttaa eteenpäin se, että sulla on välittävää sukua ympärillä. Ei ihme, että Suomi on niin rasistinen maa. Valtaosa saanut kaiken niin helpolla, ettei edes ymmärrä, mitä on empatia.
Kuka sitten on hyvässä asemassa? Ap on päässyt sijoitukseen ja jälkihuoltokin varmasti ollut.
Mitäs jos yrittäisit elää nyt tätä aikuisuutta etkä lapsuutta?
Kumppanisi ei voi sille mitään että hän on elänyt vanhempiensa kanssa, kuten suurin osa lapsista. Itse olen menettänyt lolemmat biologiset vanhempani, mutta sisarusteni isä ja hänen puolisonsa on käytännössä olleet vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa törkeitä vastauksia. Huomaa, ettei valtaosa edes ymmärrä kuinka hyvässä asemassa on ja miten paljon elämässä auttaa eteenpäin se, että sulla on välittävää sukua ympärillä. Ei ihme, että Suomi on niin rasistinen maa. Valtaosa saanut kaiken niin helpolla, ettei edes ymmärrä, mitä on empatia.
Sossutkin auttaa.
Ei muuten auta. Mutta tuo on juuri sitä hyvinvointipropagandaa, mitä Suomi rakastaa. Ihmisoikeudet sitä ja tätä, maailman onnellisin kansa, veroilla saa hyvää aikaan jne - kuluneita lauseita, joita papukaijat toistaa kuorossa. Kuulostatte ihan yhtä syvään omaan utopiauskoonne uponneelta kuin Venäjä koko verisen historiansa ajan.
Tämä sama aloittajahan on trollannut tällä jo pitkään. Tarina vain vaihtuu, mutta pointti on, että kukaan, jonka vanhemmat ovat elossa, ei ymmärrä häntä. Jotenkin veikkaisin hänellä kyllä olevan vanhemmat, mielenterveys vain tekee tepposet. Intialainen päiväkoti, jne.
Etsitkö kumppania vai terapeuttia. Vaikka uhriutuminen onkin nykyaikaa, ei normaalin lapsuuden viettänyt kumppani ole terapeuttisi. Hoida itsesi ensin kuntoon ja hankkiudu vasta sitten suhteeseen. Kuulostat erittäin raskaalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa törkeitä vastauksia. Huomaa, ettei valtaosa edes ymmärrä kuinka hyvässä asemassa on ja miten paljon elämässä auttaa eteenpäin se, että sulla on välittävää sukua ympärillä. Ei ihme, että Suomi on niin rasistinen maa. Valtaosa saanut kaiken niin helpolla, ettei edes ymmärrä, mitä on empatia.
Sossutkin auttaa.
Ei muuten auta. Mutta tuo on juuri sitä hyvinvointipropagandaa, mitä Suomi rakastaa. Ihmisoikeudet sitä ja tätä, maailman onnellisin kansa, veroilla saa hyvää aikaan jne - kuluneita lauseita, joita papukaijat toistaa kuorossa. Kuulostatte ihan yhtä syvään omaan utopiauskoonne uponneelta kuin Venäjä koko verisen historiansa ajan.
Kyllä auttaa. Turvattu lapsuus.
Henkilö A on kasvanut ydinperheessä, jossa vanhemmat pysyivät yhdessä ja hengissä siitä huolimatta, että toinen jäi työttömäksi ja alkoholisoitui.
Henkilö B kohtasi 3-vuotiaana toisen vanhempansa kuoleman.
Henkilön C vanhemmat erosivat kun hän oli vauva, ja hän kasvoi lapsuutensa asuen kahdessa eri kodissa.
Henkilö D otettiin lapsena huostaan.
Henkilöt B, C ja D pitävät A:ta etuoikeutettuna. Henkilö A puolestaan kadehtii näitä muita, koska oman vanhemman alkoholismi jätti traumat.
Parempi olla vaan kadehtimatta ja pitämättä ketään etuoikeutettuna. Jokaisessa perheessä omat ongelmansa.
Voiko Suklaata tilata suoraan postiluukkuun kirjeenä?
Olethan sinäkin etuoikeutettu. Kaksi jalkaa ja kaikki
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ole etuoikeutettu, vaan elänyt tavallisen lapsuuden.
Aika moni ihmisten tavallisena pitämä asia on ihmisillä etuoikeus. Minä väännän jokaisen kohtaamani lääkärin ja psykologin kanssa mentaalista kättä siitä onko elämäni ollut normaali, koska minusta se on ollut ja he väittää, että se on ollut kamala josta ei selviä vaikeasti traumatisoitumatta. Ja kun tästä maailmasta kohtaa ihmisiä, se on aina pieni myrsky aivoissa. He ei ymmärrä mikä on normaali määrä väkivaltaa perheessä tai parisuhteessa käsitettä lainkaan. Kun minulle kaltoinkohtelu on perus asetus ja sen janan toisessa päässä on toistuva henkinen väkivalta ja kontrollointi lievimmillään ja toisessa päässä mahdollisuus tulla kuolleeksi. Ja se on normaalia ihmisten kanssa elämistä.
Oikeastiko kysyt? Oman vanhemman kuolema.