Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehelle on tullut kummallisia tapoja
09.06.2024 |
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli 10 v. Nyt viime aikoina hänelle on ilmaantunut vähän kummallisia piirteitä, sellaisia joita ei ole ennen ollut. Aiemmin keskustelu hänen kanssaan on sujunut normisti, nyt keskustelu on sitä että mies kertoo oman näkemyksensä/mielipiteensä ja sen jälkeen asiasta ei tarvitse puhua. Jos yritän kertoa oman mielipiteeni tai mitä haluaisin, niin hän alkaa huokailla ja on kyllästyneen näköinen. Eli kaikessa pitäisi mennä hänen mieltymystensä mukaan. Ihan kuin ainoa oikea olisi hänen näkemyksensä, ei minkäänlaista toisen mielipiteiden huomioon ottamista/joustavuutta/kompromisseja hänen puoleltaan enää.
Hänellä on vähän joka asiasta oma näkemys ja sen mukaan pitäisi sitten toimia. Tänään mies pilkkoi tomaatteja muovisella laudalla, sen jälkeen pyyhkäisi lautaa kämmenellä ja laittoi takaisin kaappiin. Kun sanoin ihan nätisti että lauta olisi hyvä pestä ennen kaappiin laittoa, niin sai pienet kilarit. Yhtenä päivänä kun tulin kotiin, niin hirveä bassonjytke kuului postilaatikoille asti. Ajattelin, että naapurin teinin kaverit on kylässä, mutta ei meillä mies 50 v. kuunteli musiikkia lujalla ovet ja ikkunat auki. Kun kysyin miksi kuuntelee niin kovalla niin alkoi räyhäämään ettei ole mitään tehnyt.
Vastaavia tilanteita ja tapauksia riittää. Ihan kuin mies olisi unohtanut normaalit toiminta- ja käytöstavat. Toisaalta kyllä muiden ihmisten seurassa käyttäytyy kuten ennenkin eli lähinnä kotona vain erikoista käytöstä. Onko sillä jotku miesten vaihdevuodet vai mahdollisesti jotain vakavaa?
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa ex-mieheltäni.
Ihan ihme sekoilu alkoi, juuri vaikka puhtaiden pyykkien telineen päälle heitti p*skaiset ulkovaatteensa, tai vastaavasti jotain puhtaita pyykkejä jonnekin pölyisimpään mahdolliseen nurkkaan, ja sitten uhriutui jos sanoin asiasta. Tai lupasi tulla hakemaan autolla, oli mennyt nukkumaan keskellä päivää ja lopulta kävelimme lapsen kanssa sateessa tunnin matkan. Osa jutuista oli oikeasti vaarallisia, paljastui mm että oli kuskannut parivuotiasta lasta ilman istuimen vöitä, kun ei ollut jaksanut niitä löysentää, kun minä olin jättänyt liian kireälle ja kaikkea aivan järjetöntä.Nyt elämä on huomattavasti stressittömämpää ja parempaa ilman tuollaista kiukkupussia.
Miten uskallat antaa lapsen miehen luo miehen vuorolla?
Sehän tässä kauhistuttaakin. Oli pakko odottaa sen verran, että ovat edes sen ikäisiä, että osaavat itse ilmaista, jos on jano tai nälkä, osaavat käydä vessassa itse, siitä huolimatta paljastunut näitä, että ensimmäisen kerran saaneet ruokaa vasta joskus iltaseitsemältä, sitä ennen aamupalan jälkeen pelkkää karkkia. No, onneksi ei ole oikein isyydestäkään kovin kiinnostunut, ei noudata sovittua ja voi olla viikkoja tapaamatta lapsia, yhtään yötä ei ole eron jälkeen heitä pitänyt. Yritän palata eväitä mukaan ja soittelen perään, jos ei meinaa palauttaa lapsia sovittuun aikaan. Rankkaa on, mutta samaahan se oli naimisissa ollessakin, ainoa että nyt ei ole kukaan kitisemässä ja raivoamassa kotona.
Ja provon huutelijoille, on minunkin mielestäni käsittämätöntä, miten ulospäin tavallisista, työelämässä hyvissä asemissa olevista miehistä voi kuoriutua tällaisia täysin kelvottomia miehen irvikuvia. Minulla ainakin ruusunpunaiset lasit särkyivät kun esimerkiksi raskaana ja sairauslomalla pakkolevossa ollessanikin hoidin niin perinteiset naisten- kuin miestentyötkin, hoidin kodin, lapsen, pihan, auton ym. kuunnellen jotain uhriutumista siitä, miten on maksanut jotain pari euroa enemmän - sillähän ei ollut merkitystä, että niin monet jutut maksoin ja huolehdin ihan yksin, luonnollisesti myös osani lainasta, asumisesta, autosta ym.
Mutta, lopetan tämän avautumisen, toivon sydämestäni että moni nainen uskaltaisi lähteä minua aikaisemmin, välttyisi paljolta stressiltä ja harmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on hyvä pysähtyä miettimään, mitäs jos sairastut vakavasti? Pysyykö hän vierelläsi tukena? Entä vanhuus ja siihen kuuluvat rajoitteet? Näitä on kannattaa pohtia, jos olette naimisissa tai menossa naimisiin. Ihan heppoisin perustein ei suhdetta kannata jatkaa, etenkin mikäli tilanne vaan pahenee.
Vastaan ylle. Olemme jo naimisissa (lapset jo aikuisia lähes kaikki), yhdessä teineistä saakka. Olen todella alkanut miettiä vanhuutta...... En tiedä, vaikeaa. Kuitenkaan mies ei aina ole tuollainen, vaan silloin kun hänellä itsellään on huono olla. Kyvyttömät vanhemmat hänellä, ei mitään tunnetaitoja. Emme ole missään tekemisissä heihin.
Hankala homma. Vastasit minulle. Minulla oli yli kymmenen vuotta mies, jolla oli juoppo isä ja alistuva äiti. Niinpä huomasin vuosien mittaan hänen kostavat minulle onnellisen ja tasapainoisen lapsuuden. Vanhempieni aikana hän oli kuin herranterttu ja vanhempani ylistivät häntä, miten hyvän miehen olen löytänyt. Ilmeisesti huonon lapsuuden kokeneet ovat oppineet hyviksi näyttelijöiksi silloin, kun heille on siitä jotain hyötyä.
Kuitenkin sairastuminen ja vanhuuden vaivojen ilmaantuminen tuo yleensä ihmisestä ne huonot puolet esille. Lisäksi he ovat hyviä koukuttamaan puolisonsa juuri ylenpalttisella hyvällä käytöksellä ensin raadeltuaan toisen vereslihalle. Vallankäyttöä viattomaan puolisoon. Mieti asioita tosissasi, vanhuus ja sairaudet tulevat kaikille, kun tarpeeksi pitkään elää ja silloin puolison tuki on ensiarvoista. Jos tukea ei tule vaan vaikka pilkkaa, kannattaa miettiä, olisiko parempi asua yksin tai vaikka löytää omasta ikäluokasta tervepäinen mies. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
En osaa lainata mutta joku yllä kertoi: "Mies ei rakasta, kokee vain hyvää mieltä siitä että pystyy kontrolloimaan ja satuttamaan sinua"
Niin tuohon kommentoisin, (olen varmasti hyvin naiivi ihminen), MITEN tuollaisesta voi saada mielihyvää? Mikä ajaa ihmisen tuollaiseksi? huonot lapsuudenmallit? Vikaa päässä? Miksi tuollaiset ihmiset ei elä yksin?
Naisilla on kaikilla vähän vikaa päässään. Ne eivät elä yksin koska mieheltä pitää saada rahat ja vauvasiemen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa ex-mieheltäni.
Ihan ihme sekoilu alkoi, juuri vaikka puhtaiden pyykkien telineen päälle heitti p*skaiset ulkovaatteensa, tai vastaavasti jotain puhtaita pyykkejä jonnekin pölyisimpään mahdolliseen nurkkaan, ja sitten uhriutui jos sanoin asiasta. Tai lupasi tulla hakemaan autolla, oli mennyt nukkumaan keskellä päivää ja lopulta kävelimme lapsen kanssa sateessa tunnin matkan. Osa jutuista oli oikeasti vaarallisia, paljastui mm että oli kuskannut parivuotiasta lasta ilman istuimen vöitä, kun ei ollut jaksanut niitä löysentää, kun minä olin jättänyt liian kireälle ja kaikkea aivan järjetöntä.Nyt elämä on huomattavasti stressittömämpää ja parempaa ilman tuollaista kiukkupussia.
Miten uskallat antaa lapsen miehen luo miehen vuorolla?
Minkä lapsen? Tuon mielikuvitustenavan?
On täysin tervettä käsitellä näitä asioita täällä ja kuulla muiden kokemuksia. Mars eteenpäin, jos ei kiinnosta tai ärsyttää. Et sinä meitä komentele, mistä saa keskustella ja mistä ei. Hyvästi.
--
HAHAHAHAHA
Ei, ei se ole tervettä tai normaalia :)
Ja toteat ettei teitä komennella ja komentelet itse? Klassikkoa trollausta. Hyvää työtä mällis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa ex-mieheltäni.
Ihan ihme sekoilu alkoi, juuri vaikka puhtaiden pyykkien telineen päälle heitti p*skaiset ulkovaatteensa, tai vastaavasti jotain puhtaita pyykkejä jonnekin pölyisimpään mahdolliseen nurkkaan, ja sitten uhriutui jos sanoin asiasta. Tai lupasi tulla hakemaan autolla, oli mennyt nukkumaan keskellä päivää ja lopulta kävelimme lapsen kanssa sateessa tunnin matkan. Osa jutuista oli oikeasti vaarallisia, paljastui mm että oli kuskannut parivuotiasta lasta ilman istuimen vöitä, kun ei ollut jaksanut niitä löysentää, kun minä olin jättänyt liian kireälle ja kaikkea aivan järjetöntä.Nyt elämä on huomattavasti stressittömämpää ja parempaa ilman tuollaista kiukkupussia.
Miten uskallat antaa lapsen miehen luo miehen vuorolla?
Sehän tässä kauhistuttaakin. Oli pakko
Joo joo.
Miksi emme yhdessä kannusta naisia pariutumaan keskenään? Miksi mennä miesten kanssa suhteeseen vain lähteäkseen sieltä heti porsittuaan?
Ole kärsivällinen ja armollinen. Myötä- ja vastamäet kuuluvat pitkään parisuhteeseen. Tämä kriisivaihe kestää useita vuosia, mutta menee aikanaan ohi kun et siihen huomiota kiinnitä teki mies mitä tahansa. Edessä on vielä paljon hyviä yhteisiä vuosia.
Nyt on hyvä hetki keskittyä omiin harrastuksiin, kavereihin yms. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä voi olla kyse, koska miehessä tosiaan joo vähän niinkuin muistisairauden oireita, mutta myös osin narsistisia piirteitä. Riidanhaastaminen on lisääntynyt ja aika usein vastaa veemäisesti ihan asialliseen kysymykseen esim jos kysyn tarvitseeko hän autoa lauantaina. Minua kyllä ojentaa kärkkäästi, jos vastaan samalla lailla takaisin.
En tiedä, alkaa tuntua rasittavalta tapaukselta.Ap
Oletko ottanut suoraan puheeksi ja kysynyt mieheltä jämäkästi, että mikä on vialla, mistä kenkä puristaa, kun on ollut niin ikävää käytöstä? Jos, niin mitä tuo vastaa?
terv. kissa pyödälle ja suoraa puhetta
Komppaan täysin tuota edellistä kirjoittajaa, joka kertoi kuinka lapsien jättäminen miehelle kauhistutti.
Sama on pitänyt minut avioliitossa vastaavanlaisen miehen kanssa. En voinut kuvitellakaan jättäväni lapsia yksin miehen kanssa tuntia paria pitempään.
Ja kyllä, mieheni on korkeakoulutettu, työssä käyvä ja tavatessamme en olisi ikinä uskonut mitä kaikkea hänestä vielä tulee esiin.
Paras skenaario mitä olen voinut ajatella on, että jokin kasvaminen jäi vanhemmuudessa tekemättä. Ei kukaan ole valmis vanhempi vauvan syntyessä, vaan vanhemmuuteen kasvetaan ja kasvu kestää läpi elämän. Vauvan vanhempana on erilaista kuin teinin ja lasten aikuistumiseenkin on kasvetattava. Mieheni ei tähän pystynyt.
Pahimmillaan mietin autismia, narsismia, persoonallisuushäiriötä. Kaikkea yhdessä tai eri kombinaatioita. Tai sitten on vain ihan puutarhavariantti kusipää.
Tunnistan myös aloituksen hölmöilyt leikkuulaudoista jne. Sellaista arkista tumpeloutta, joka vain toistuu, kertautuu ja kasautuu. Kyse ei ole yhdestä leikkuulaudasta sinällään, vaan siitä, että nämä toistuvat ja näkyvät kaikessa arjen toimissa. Jos yhden tai kaksi juttua saa toimimaan, tumpelointi siirtyy johonkin toiseen tekemiseen.
Likaiset työkamppeet puhtaiden pyykkien päällä tai juuri se likaisena kaappiin laitettu leikkuulauta yksittäisinä tapauksina eivät tuntuisi isoilta asioilta, mutta kyse on myös kommunukaation puutteesta, vallankäytöstä, vaillinaisesta empatiakyvystä.
Mieheni ei keskustele nykyisin lainkaan. Jos avaa suunsa, haluaa tai tarvitsee jotain. Tai kyselee kuin lapsi; mitä teet, miksi teet, mikä tuo on, miksi tämä asia on näin tai noin. Ei kuitenkaan kuuntele mitään tai ota mitään sanomaani tosissaan.
Jos kysyn mitään käytöksestään suuttuu ja käyttäytyy kuin teini, joka on jäänyt kiinni luvattomista puuhista.
Eroa mietin usein. Lapsetkin jo lukiolaisia, jotka isänsä toilauksia ihmettelevät. Olen vain niin lopen uupunut, miten jaksan viedä vielä avioeronkin läpi. Mies haraa tässäkin vastaan kaikin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin tuota edellistä kirjoittajaa, joka kertoi kuinka lapsien jättäminen miehelle kauhistutti.
Sama on pitänyt minut avioliitossa vastaavanlaisen miehen kanssa. En voinut kuvitellakaan jättäväni lapsia yksin miehen kanssa tuntia paria pitempään.
Ja kyllä, mieheni on korkeakoulutettu, työssä käyvä ja tavatessamme en olisi ikinä uskonut mitä kaikkea hänestä vielä tulee esiin.
Paras skenaario mitä olen voinut ajatella on, että jokin kasvaminen jäi vanhemmuudessa tekemättä. Ei kukaan ole valmis vanhempi vauvan syntyessä, vaan vanhemmuuteen kasvetaan ja kasvu kestää läpi elämän. Vauvan vanhempana on erilaista kuin teinin ja lasten aikuistumiseenkin on kasvetattava. Mieheni ei tähän pystynyt.
Pahimmillaan mietin autismia, narsismia, persoonallisuushäiriötä. Kaikkea yhdessä tai eri kombinaatioita. Tai sitten on vain ihan puutarhavariantti kusipää.
Tunnistan myös aloituksen hölmöilyt leikk
Olet jo henkisesti eronnut, ei siinä ole mitään läpikäytävää.
Elämässään epäonnistuneiden palstamammojen kokoontumisajot.
Tämähän on kaunista katsottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin tuota edellistä kirjoittajaa, joka kertoi kuinka lapsien jättäminen miehelle kauhistutti.
Sama on pitänyt minut avioliitossa vastaavanlaisen miehen kanssa. En voinut kuvitellakaan jättäväni lapsia yksin miehen kanssa tuntia paria pitempään.
Ja kyllä, mieheni on korkeakoulutettu, työssä käyvä ja tavatessamme en olisi ikinä uskonut mitä kaikkea hänestä vielä tulee esiin.
Paras skenaario mitä olen voinut ajatella on, että jokin kasvaminen jäi vanhemmuudessa tekemättä. Ei kukaan ole valmis vanhempi vauvan syntyessä, vaan vanhemmuuteen kasvetaan ja kasvu kestää läpi elämän. Vauvan vanhempana on erilaista kuin teinin ja lasten aikuistumiseenkin on kasvetattava. Mieheni ei tähän pystynyt.
Pahimmillaan mietin autismia, narsismia, persoonallisuushäiriötä. Kaikkea yhdessä tai eri kombinaatioita. Tai sitten on vain ihan puutarhavariantti kusipää.
Tunnistan myös aloituksen hölmöilyt leikk
Toivottavasti jaksat erota, sillä tuo malli on tosi huono teidän lapsille.
Jotain yksinäistä runkkaria ärsyttää täällä naisten keskinäinen henkinen tuki. Juuri tällaiset ihmissuhdeketjut on palstan parasta antia. Jaetaan kokemuksia. Annetaan ja saadaan tukea ja näkökulmia. Ollaan yhdessä vahvempia. Löydetään parempi suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä juttua.
Vaikuttaa niin tehdyltä ja kuvitellulta ja ap taasen vastailee itselleen 'naisena',
mutta jatkakaa.
Kuule, ihan totuudenmukaisesti kerroin asioista enkä vastaile itselleni. Jos on aina elänyt ns. hyvässä parisuhteessa ja mukavien, normaaleiden ihmisten ympäröivänä, niin on ehkä vaikea uskoa tällaista. Mutta totta joka sana.
Ap
Jo ensimmäinen vastaus joka on tullut minuutin sisällä aloituksesta on sinun vastauksesi itsellesi. Samaten tuolla on runsasti yhden rivin vastauksia jotka selvästi ovat sinun näppikseltäsi.
Eikä siinä, kaltaisiasi miesvihaajia on selvästi runsaasti, vilkaiskaas tykkäyksiä. Kysyntää riittää palstalla, sinähän vain täytät tyhjiötä.
Onhan tämä palsta naisten oma ulílauta. Tulen nauramaan ääneen
🎶🎶🎶
Vierailija kirjoitti:
Jotain yksinäistä runkkaria ärsyttää täällä naisten keskinäinen henkinen tuki. Juuri tällaiset ihmissuhdeketjut on palstan parasta antia. Jaetaan kokemuksia. Annetaan ja saadaan tukea ja näkökulmia. Ollaan yhdessä vahvempia. Löydetään parempi suunta.
Henkinen tukenne on samaa mitä pikkupojat tarjoaa toiselleen ulilaudalla.
Mutta jatkakaa rauhassa miesvihanne levittämistä :)
Huonosti käyttäytyvällä miehellä on ongelmana paisunut oikeutuksen tunne.
Kokee oikeudekseen kohdella lähimpiä ihmisiä huonosti ja alistavasti. Mies saa jotain tuosta käytöksestä, vallantunnetta tai ihan suoranaista valtaa. Hän nyt päättää miten kotona ollaan ja toimitaan ja jos ei mene mielensä mukaan seuraa koulutusta ja rangaistusta.
On ihan sama onko miehellä muistisairauden alkua, kirjolaisuutta, narsismia tai jokin hyppykuppa. Käytös on perseilyä ja mies on itse siitä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa lainata mutta joku yllä kertoi: "Mies ei rakasta, kokee vain hyvää mieltä siitä että pystyy kontrolloimaan ja satuttamaan sinua"
Niin tuohon kommentoisin, (olen varmasti hyvin naiivi ihminen), MITEN tuollaisesta voi saada mielihyvää? Mikä ajaa ihmisen tuollaiseksi? huonot lapsuudenmallit? Vikaa päässä? Miksi tuollaiset ihmiset ei elä yksin?
Naisilla on kaikilla vähän vikaa päässään. Ne eivät elä yksin koska mieheltä pitää saada rahat ja vauvasiemen.
Tää viimeinen oli ihana 🐧
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin tuota edellistä kirjoittajaa, joka kertoi kuinka lapsien jättäminen miehelle kauhistutti.
Sama on pitänyt minut avioliitossa vastaavanlaisen miehen kanssa. En voinut kuvitellakaan jättäväni lapsia yksin miehen kanssa tuntia paria pitempään.
Ja kyllä, mieheni on korkeakoulutettu, työssä käyvä ja tavatessamme en olisi ikinä uskonut mitä kaikkea hänestä vielä tulee esiin.
Paras skenaario mitä olen voinut ajatella on, että jokin kasvaminen jäi vanhemmuudessa tekemättä. Ei kukaan ole valmis vanhempi vauvan syntyessä, vaan vanhemmuuteen kasvetaan ja kasvu kestää läpi elämän. Vauvan vanhempana on erilaista kuin teinin ja lasten aikuistumiseenkin on kasvetattava. Mieheni ei tähän pystynyt.
Pahimmillaan mietin autismia, narsismia, persoonallisuushäiriötä. Kaikkea yhdessä tai eri kombinaatioita. Tai sitten on vain ihan puutarhavariantti kusipää.
Tunnistan myös aloituksen hölmöilyt leikk
Aika moni odottaa, että poikaset lentävät pesästä ja vasta sitten ollessaan kaksin keskittyvät parisuhteeseensa. Se voi jopa parantua tai mennä toiseen suuntaan. Varmaankin eroaminen on edes hieman helpompaa, kun ei ole huonoa omatuntoa lasten kodin rikkomisesta.
Mikään kiirehän sinulla ei varmaankaan ole, eihån sinua fyysisesti pahoinpidellä etkä joudu pelkäämään miestäsi. Toki henkinen julmuus ja pahoinpitely on verrattavissa fyysiseen, mutta henkinen jättää syvät jäljet ja epäluottamuksen miehiin noin yleensä. Kukaanhan ei pakota ottamaan uutta miestä, jos päädyt eroamaan. Ihmisestä löytyy yllättävän paljon voimia pakon edessä. Minä kuvittelin eronneen naisen elämän olevan kurjaa, mutta väärässä olin. Ihanaa aina tulla kotiin, jossa kukaan ei vaadi, kiusaa tai dissaa millään tavalla.
Ap, teillä on molemmilla menossa ne vaikeat vaihdevuodet. Kumpaakin ärsyttää tuhottomasti toisen käyttäytyminen. Siihen ei auta mikään muu ,kun kommunikointi supistaa minimiin ja hankkia omia menoja ja harrastuksia. Näinollen näette toisianne mahdollisimman vähän.
Alue: Aihe vapaa
Tämä kalkkis tunnistaa rivinvälin olevan 1,5 rivinväliå. Kirjoituskoneissa on mahdollisuus valita joko normaali, 1,2 tai kahden rivinväli. Riippui asiakirjasta, mitä kuului käyttää.