Puolison kanssa ei voi keskustella mistään nykyään, alkaa muistuttaa enemmän vanhempiaan??

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin mies lähenee viittäkymppiä.

Esimerkkejä kykenemättömyys tai haluamattomuus keskusteluun.

Aloitan keskustelun: "minusta tuntuu...." Hän: "Sinusta ja sinä ja sinä!"

Aloitan: "on huono mieli kun sinä...". Hän: "Minä! Sinäkö olet täydellinen?!"

Aloitan: "Voisimmeko keskustella...". Hän: "jos et syyttele minua!"

Aloitan: "sovittaisiinko että toimimme X, ettei tulisi riitoja...". Hän: "se kyllä onnistuu jos SINÄ et valita!"

Aloitan: "minusta tuntuu pahalle/itkettää what-ever....Hän: "siihen ei paljon tarvitse!"

Mies ei todellakaan ota vastuuta omasta käytöksestään, eikä näe oman käytöksen vaikutusta meidän suhteeseen. 

Hänen keskustelutyyli on hyökkäävä.

Vanhempansa ovat tuollaisia. Tämä on vanhemmiten pahentunut.

En jaksaisi aina olla se joka tekee sopua ja perääntyy, ettei toinen vain "ärsyynny" (ja huomaan jo oven aukaisusta mil

Tutun oloista keskustelua teilläkin,myös meilläkin. Mies yli seitsemän kymppinen,eli näillä mennään. Arki pyörii kuitenkin suht hyvin,ilman syvällisiä keskusteluja.

Tämmöiset miehet ei koskaan itse lähde, vaikka kokevat että juuri se oma nainen on niin suunnattoman hirveä ja typerä ettei voi kun rähistä ja vähätellä.

Sitä aina ihmettelen näissä äyskijä-ärisijä-murahtelija miehissä. Toisentyyppiset miehet kylläkin jättää mutta nämä jumittaa kuitenkin "parisuhteessa"

No noinhan se menee.. sen takia kannattaa tutustua niihin puolison vanhempiin ENNEN kun hankii vaikka perheen. Jo ko henkilöiden kanssa ei tule toimeen, joku päivä tuo sama käytös on omassa kodissa. Ihan väistämättä. Itse kävelin tähän samaan miinaan, toki olihan sitä pieni toivo, että mies olisi vanhentuesaan muuttunut isänsä kaltaiseksi. Mutta ei, tietenkin anopin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän kokee sut ärsyttäväksi, ei kuulosta rakastuneelta ja yhteistä kieltä ei ole? Jos sanot että onni potkaisi, se koetaan ehkä kerskailuna. Jos sanot että kävi onnekas sattuma, se voi olla vaatimattomampi sanamuoto. Mutta jos toinen on ärtynyt kroonisesti, ei voi sanoa mitään. Ehkä et halua ilkeää kumppania ja kärsiä siitä. Tarvitsetteko "tulkin" lähes, että hän ymmärtää oikein sut ja sä hänet. Ehkä kumppanin ajatellaan olevan mukava ja rento, ei vihainen viritetty tiuskija ja kuin vanhempi. Miksi sun pitäisi kuunnella tiuskimista, jos haluaisit jakaa asioita jonkun kanssa ja olla iloinen.

Kiitos kommentista! Voi kokea, en tiedä miksi? Jos jaan asioita, hän torjuu, vähättelee tai moittii!

Olen huomannut että en enää puhu hänelle kuin pinnallisista asioista :(

Se on niin käsittämätöntä. Kuin hänelle ei saisi puhua minusta/meistä, pyytää

Mulla loppui liitto myös, kun aina vaan meni vähemmäksi mikään vastavuoroisuus. Se kasvattaa katkeruutta, kun joudut passaajan asemaan. Ei siinä kukaan viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kykenen aika paljon päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pysyn nykyään melko neutraalina enkä enää kiihdy ykkösestä sataan. Helpottaa yhteiselämää valtavasti. 

 

Työ on hyvä pointti. Kaikesta ei tarvitse niin piittaa,miettii ja tekee omiaan. Kaikkihan me iän myötä muututaan, eikä aina parempaan. Mutta helpommalla pääsee kun ei ihan joka kerta kimpaannu. Paitsi silloin kun selvästi syytellään  syyttä,silloin on laitettava ns. peli poikki,eli kerrottava että nyt ei ollut asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kykenen aika paljon päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pysyn nykyään melko neutraalina enkä enää kiihdy ykkösestä sataan. Helpottaa yhteiselämää valtavasti. 

 

Työ on hyvä pointti. Kaikesta ei tarvitse niin piittaa,miettii ja tekee omiaan. Kaikkihan me iän myötä muututaan, eikä aina parempaan. Mutta helpommalla pääsee kun ei ihan joka kerta kimpaannu. Paitsi silloin kun selvästi syytellään  syyttä,silloin on laitettava ns. peli poikki,eli kerrottava että nyt ei ollut asiallista.

 

Peli poikki ei toimi meillä, jos sanon että tuo ei tuntunut kivalle tai tuo oli asiaton kommentti tms niin hän hyökkää lisää. Mikä IHME vaivaa jos pitää tuollatavalla puhua? Miksi pitää loukata? Purkaa omaa pahaa oloaan?

Puolisoa valittaessa kannattaa tutustua appeen ja anoppiin ennen kuin lyö hynttyyt yhteen. Valitettavasti perintötekijöillä on suuri vaikutus ja esimerkiksi monet luonteen piirteet periytyvät ja tulevat ihmisessä esiin vasta iän karttuessa ja appivanhemmissa inhoamasi piirteet voivat sitten periytyä myös sinun lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vanha totuus, että mies muuttuu ikääntyessään omaksi isäkseen. Olisi pitänyt uskoa ja paeta jo silloin 15v sitten. Mieheni isä on todella rasittava sarkastinen murahtelija, jonka seurassa on epämukava olla. Nyt mieheni on muuttunut samanlaiseksi sekä luonteeltaan, että ulkonäöltään. Hänen kanssaan ei voi enää keskustella mistään kun vastaukseksi saa vain murahduksen tai vittuilua.

Minun mieheni on muuttunut äidikseen, joka käyttäytyi samalla tavalla. Myös lähes kaikki hänen sisaruksensa käyttäytyvät samoin. Mieheni ollessa 4 v, hänen isänsä kuoli. Hän on käynyt vain kansakoulun, minä huomattavasti enemmän.

Minunkin olisi pitänyt lähteä liitosta vuosikymmeniä sitten, jolloin oli erohakemukset vireillä. Mieheni vannoi silloin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, joihin uskoin. Sitä kesti muutaman vuoden, kunnes kaikki lupaukset häipyivät k

Sulla olisi vielä mahdollisuus erota ja nauttia elämästä yksin, tai uuden kumppanin kanssa.  Miehelle et ole mitään velkaa

Minä erosin juuri muutaman vuoden suhteesta. Kun öuin kirjoituksesi, niin kuulosti ihan siltä, millaiseksi eksäni oli muuttumassa. Hänkin oli alussa mukava mies. Luulen että hän vain lakkasi rakastamasta minua. On toki suuttunut siitä, että halusin erota, mutta tuskinpa siksi että sydämensä olisi särkynyt, vaan ero kolhi utsetuntoa.