Puolison kanssa ei voi keskustella mistään nykyään, alkaa muistuttaa enemmän vanhempiaan??

Ehdotan että nostat kissan pöydälle ja sanot niin kuin asia on: "jos puhut minulle noin ilkeästi, minun ei tee mieli enää olla tässä parisuhteessa".

Tällä lauseella heität pallon miehelle ja hän voi alkaa miettiä käytöstään, ja olet tehnyt selväksi, että eron mahdollisuus on ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni täytti 50v ja siitä suunnilleen alkoi muuttumaan isänsä ja veljensä kaltaiseksi. Kännissä ja krapulassa ollessaan kehuu ja ylistää minua maasta taivaisiin, mutta selvinpäin ollessaan haukkuu minut, perheeni ja koko sukuni.

Meillä tämä käytös alkoi ex-miehen osalta kun hän täytti 40. Jatkuvaa appivanhempien eli ex-miehen vanhempien jalustalle nostoa, alkoi matkimaan joka asiassa vanhempiaan (samaa WC-paperia pakko ostaa, samanlainen joulupöytä oltava, lomilla vain hänen vanhempien luo), mies ja vanhempansa naljailivat mulle joka asiassa (eikö oikeen hedelmäpussit toimi roskiksena, heko-heko), minun ja sukuni haukkumista kaikin tavoin (teillä on vaan jotain duunareita suku täynnä) jne jne. Muutos oli tosi jyrkkä kun mies täytti 40, appivanhemmat nyt oli aina naljaillut minulle.

Erottiin kun oltiin 45 v. Nyt ex-miehellä uusi nainen. Kehitysvammainen joka ei pysty kävelemään suoraan ja naama vääntynyt vinoon oudosti. Siinä voi sitten haukkua rauhassa uutta naista.

Vierailija kirjoitti:

Mies muuttui isäkseen. Siksi on nykyään ex-mies.

 

Mulle kävi näin. Exä ei voinut sietää nuorempana isäänsä ja hänen törkeää käytöstä, kunnes muuttui vanhemmiten isänsä kaltaiseksi. Minä en jaksanut kumpaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollainen ihminen näe omaa käytöstään? Huomaa kyllä, että pahoitan mieleni. Tai jos sanon että tuo ei tuntunut kivalle, niin siitäkin alkaa väittämään ja syyttelemään: mitäs otat kaiken itseesi niin pienistä!

ap

Ei tuollainen muutu koskaan. 

Eiköhän se ollut siinä, ap. Poista itsesi tästä ikävästä kuviosta. Ansaitset olla onnellinen.

Sama kokemus täälläkin että mies on muuttunut vältteleväksi. Keskustelu ei kiinnosta. Ja kaikki mitä sanon on väärin ja typerää ja hän tietää kaiken paremmin. Kyllä on yksinäistä parisuhteessa mutta onneksi on edes ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vanha totuus, että mies muuttuu ikääntyessään omaksi isäkseen. Olisi pitänyt uskoa ja paeta jo silloin 15v sitten. Mieheni isä on todella rasittava sarkastinen murahtelija, jonka seurassa on epämukava olla. Nyt mieheni on muuttunut samanlaiseksi sekä luonteeltaan, että ulkonäöltään. Hänen kanssaan ei voi enää keskustella mistään kun vastaukseksi saa vain murahduksen tai vittuilua.

Valitettavasti naiset muuttuvat myös aiemmiksi sukupolviksi. Ensin muuttuvat tädeiksi ja sitten jo kohta mummoutuvat. Kotona sukan kutominen on villeintä illanviettoa mitä osaavat kuvitella.

Minun puolisoni on alkanut ikävästi muistuttamaan omia vanhempiaan, etenkin heidän tapojaan ja tottumuksiaan. Mies on nyt 41- vuotias. Lapsuuden koti on hänelle maailman tärkein paikka ja omat vanhemmat omaa puolisoaan, eli minua, tärkeämmät. Ihan järkyttävää miten tuo mies alkaa muistuttamaan enemmän ja enemmän vanhempiaan. Mistään kiukuttelusta tai v*ttuilusta ei ole onneksi kyse. Mies haluaa nykyään säilyttää kaiken roinan, koska sitä voi joskus vielä tarvita. Oma isänsä on hamstraaja. Nyt se on järkytykskseni alkanut puhumaan "pyhähousuista" eli paremmista housuista joilla voi sitten lähteä ihmisten ilmoille. Sana pyhähousut on ollut käytössä hänen lapsuudessaan. Tämän kaltaisia juttuja alkanut olemaan enemmän ja enemmän. Ei monen mielestä mitenkään vakavaa, mutta minulla vetää pinnan kireäksi. Alkanut myös muuten käyttäytymään hyvin junttimaisesti.

Up

Täälläkin mies lähenee viittäkymppiä.

Esimerkkejä kykenemättömyys tai haluamattomuus keskusteluun.

Aloitan keskustelun: "minusta tuntuu...." Hän: "Sinusta ja sinä ja sinä!"

Aloitan: "on huono mieli kun sinä...". Hän: "Minä! Sinäkö olet täydellinen?!"

Aloitan: "Voisimmeko keskustella...". Hän: "jos et syyttele minua!"

Aloitan: "sovittaisiinko että toimimme X, ettei tulisi riitoja...". Hän: "se kyllä onnistuu jos SINÄ et valita!"

Aloitan: "minusta tuntuu pahalle/itkettää what-ever....Hän: "siihen ei paljon tarvitse!"

Mies ei todellakaan ota vastuuta omasta käytöksestään, eikä näe oman käytöksen vaikutusta meidän suhteeseen. 

Hänen keskustelutyyli on hyökkäävä.

Vanhempansa ovat tuollaisia. Tämä on vanhemmiten pahentunut.

En jaksaisi aina olla se joka tekee sopua ja perääntyy, ettei toinen vain "ärsyynny" (ja huomaan jo oven aukaisusta millä päällä mies on). Kun hänellä on huonopäivä, hän jo etukäteen asennoituu hyvin negatiivisesti minuun ja vähättelevästi. 

Miten keskustelun saisi auki, että hän näkisi oman osuutensa? Edellä mainitut kun hän tyrmää.

Nuo tilanteet lähtee yleensä siitä, että mies käyttäytyy törkeästi minua kohtaan, puhuu ivallisesti tms.

Vanhempansa ovat siis vaientaneet hänet lapsuudessa ja käyttäneet ruumiillista väkivaltaa (sairasta!). Siskonsa on kertonut näistä, hänkään ei ole vanhempiensa kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. On vielä niin kummallisen  muka -piilo-loukkaava, saattaa sanoa "pesitkö hiukset eilen kun on niin peikon hiukset" tms! Tuollaisia piikittelyjä, loukkaavia asioita. Näistä kun puhuu, ettei tuntunut kivalle, niin kääntää asian väärinpäin "oletpa herkkänahkainen kun minähän kerroin vain TOTUUDEN".

 

Todellinen totuus yhden ihmisen hallussa? Se totuudentorven letkautus on kiusaamista ja halua olla ilkeä, loukata.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin mies lähenee viittäkymppiä.

Esimerkkejä kykenemättömyys tai haluamattomuus keskusteluun.

Aloitan keskustelun: "minusta tuntuu...." Hän: "Sinusta ja sinä ja sinä!"

Aloitan: "on huono mieli kun sinä...". Hän: "Minä! Sinäkö olet täydellinen?!"

Aloitan: "Voisimmeko keskustella...". Hän: "jos et syyttele minua!"

Aloitan: "sovittaisiinko että toimimme X, ettei tulisi riitoja...". Hän: "se kyllä onnistuu jos SINÄ et valita!"

Aloitan: "minusta tuntuu pahalle/itkettää what-ever....Hän: "siihen ei paljon tarvitse!"

Mies ei todellakaan ota vastuuta omasta käytöksestään, eikä näe oman käytöksen vaikutusta meidän suhteeseen. 

Hänen keskustelutyyli on hyökkäävä.

Vanhempansa ovat tuollaisia. Tämä on vanhemmiten pahentunut.

En jaksaisi aina olla se joka tekee sopua ja perääntyy, ettei toinen vain "ärsyynny" (ja huomaan jo oven aukaisusta mil

Ei välttämättä ikinä näe omaa osuuttaan tai pysty niistä puhumaan. Rakastatko häntä? Rakastaako hän sinua? 

Voit toki tiukasti pitää puolesi ja ilmoittaa, ettei sinulle puhuta tuolla tavalla. Se ei vaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vanha totuus, että mies muuttuu ikääntyessään omaksi isäkseen. Olisi pitänyt uskoa ja paeta jo silloin 15v sitten. Mieheni isä on todella rasittava sarkastinen murahtelija, jonka seurassa on epämukava olla. Nyt mieheni on muuttunut samanlaiseksi sekä luonteeltaan, että ulkonäöltään. Hänen kanssaan ei voi enää keskustella mistään kun vastaukseksi saa vain murahduksen tai vittuilua.

Valitettavasti naiset muuttuvat myös aiemmiksi sukupolviksi. Ensin muuttuvat tädeiksi ja sitten jo kohta mummoutuvat. Kotona sukan kutominen on villeintä illanviettoa mitä osaavat kuvitella.

Siinä tuskin on mitään pahaa. Miksi pitäisi tehdä jotain villiä?

Järkyttäviä nämä liitot🙄onko ihan pakko?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä nämä liitot🙄onko ihan pakko?

Niin, vaikea varmaan käsittää mutta onneksi ajat ja ihmiset muuttuu.

t, 30v naimisissa, ei siitä niin vaan lähdetä kun hyviäkin aikoja on, ja täällä myös julmat-appivanhemmat josta tuollainen käytös periytyy....

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus täälläkin että mies on muuttunut vältteleväksi. Keskustelu ei kiinnosta. Ja kaikki mitä sanon on väärin ja typerää ja hän tietää kaiken paremmin. Kyllä on yksinäistä parisuhteessa mutta onneksi on edes ystäviä.

Tismalleen tuon olen nähnyt ensin muilla ja nyt omalla kohdalla. Jouduin toteamaan "aa, ollaan tultu vaiheeseen jossa oma nainen ei tiedä mitään, osaa mitään, ymmärrä mitään, mutta mies tietää aivan kaiken, siitäkin mistä ei tiedä mitään"

Käytös on järkyttävän huonoa, eikä siihen tepsi juuri mikään kun kaikki mitä sanot on "typerää"

Et voi sanoa enää yhtään mitään. Elä siinä sitten parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vanha totuus, että mies muuttuu ikääntyessään omaksi isäkseen. Olisi pitänyt uskoa ja paeta jo silloin 15v sitten. Mieheni isä on todella rasittava sarkastinen murahtelija, jonka seurassa on epämukava olla. Nyt mieheni on muuttunut samanlaiseksi sekä luonteeltaan, että ulkonäöltään. Hänen kanssaan ei voi enää keskustella mistään kun vastaukseksi saa vain murahduksen tai vittuilua.

Valitettavasti naiset muuttuvat myös aiemmiksi sukupolviksi. Ensin muuttuvat tädeiksi ja sitten jo kohta mummoutuvat. Kotona sukan kutominen on villeintä illanviettoa mitä osaavat kuvitella.

Tässä ketjussa puhutaan nyt käytöksestä puolisoa kohtaan. 

Sanna Mariiniko se täällä itkee?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan että nostat kissan pöydälle ja sanot niin kuin asia on: "jos puhut minulle noin ilkeästi, minun ei tee mieli enää olla tässä parisuhteessa".

Tällä lauseella heität pallon miehelle ja hän voi alkaa miettiä käytöstään, ja olet tehnyt selväksi, että eron mahdollisuus on ilmassa.

Kyllä! 

Toimin muuten itse näin: "Toi on niin huonoa käytöstä etten katso sitä tästä eteenpäin. Yhtään kertaa."

Jonkin aikaa oli tasaista mutta eihän mies osannut puhua kuin rähisemällä, niin oli sitten pääosin hiljaa. 

Kunnes tuli taas isoa rähinää, vähättelyä, ivaa, yleistä raivoamista. Pakkasin tavarani 4 vuorokauden aikana vuokravarastoon, muutin ensin leirintäalueelle (kesä), ja sieltä käsin etsin asunnon.

Ei toki onnistu näin "helposti" jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kykenen aika paljon päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pysyn nykyään melko neutraalina enkä enää kiihdy ykkösestä sataan. Helpottaa yhteiselämää valtavasti. 

Niin mikä, pahoinpitelyn sietäminen vai?

Eli ei provosoidu, vaikka toinen parhaansa yrittää.