Puolison kanssa ei voi keskustella mistään nykyään, alkaa muistuttaa enemmän vanhempiaan??

Vierailija kirjoitti:

Mä taas pelkään muuttuvani äidikseni. Hän oli nuorena iloinen ja sosiaalinen pidetty ihminen kuten kaiketi minäkin olen. Nyt vanhempana hänestä on tullut entisen vastakohta: kapeakatseinen, lyhytpinnainen ja äärimmäisen negatiivinen, kaksi naamainen jne.

Mä en halua olla tuollainen vanhna. 

En minäkään halunnut, mutta valitettavasti elämä silti teki minusta katkeran ja lopusta huolehti sitten nämä harvinaisen hankaliksi äityneet vaihtarit joihin en edes voinut saada apua hormonihoidolla vaan nämä on vaan kestettävä. J*malaut, että sitä tekisi mieli vaan häipyä selkoseen eikä enää tulla ikinä takaisin ja todennäköisesti tämän suunnitelman myös lähiaikoina toteutan. Ei tämä ihminen elämineen ole minä millään tavalla.

Tähän kun liittyy vielä töykeä elekieli. Silmienpyörittely, huokailu jne...

Mikä ihme ihmiselle tulee? Eikö todellakaan muka näe omaa käytöstään?? Sitten pokkana olettaa, että häntä kohdellaan ystävällisesti??

Vierailija kirjoitti:

Mä taas pelkään muuttuvani äidikseni. Hän oli nuorena iloinen ja sosiaalinen pidetty ihminen kuten kaiketi minäkin olen. Nyt vanhempana hänestä on tullut entisen vastakohta: kapeakatseinen, lyhytpinnainen ja äärimmäisen negatiivinen, kaksi naamainen jne.

Mä en halua olla tuollainen vanhna. 

kamala totuus on, että ihminen muuttuu elämänkokemuksensa myötä. Kapeakatseinen, lyhytpinnainen ja kaksinaamainen ihminen on kokenut paljon jotain sellaista, mikä on tehtnyt hänestä tuollaisen. Hänen tyttärenään olet luultavati osa noista kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Tähän kun liittyy vielä töykeä elekieli. Silmienpyörittely, huokailu jne...

Mikä ihme ihmiselle tulee? Eikö todellakaan muka näe omaa käytöstään?? Sitten pokkana olettaa, että häntä kohdellaan ystävällisesti??

kyllä se varmaan näkee oman käytöksensä, mutta kokee, että ei häntä ennenkään kohdeltu sen paremmin, vaikka itse käyttätyi nätisti. Päinvastoin, hyväksi on käytetty. Miksi siis jaksaisi sietää sitä samaa edelleen antamatta lainkaan takaisin?

up

Sama täällä. On vielä niin kummallisen  muka -piilo-loukkaava, saattaa sanoa "pesitkö hiukset eilen kun on niin peikon hiukset" tms! Tuollaisia piikittelyjä, loukkaavia asioita. Näistä kun puhuu, ettei tuntunut kivalle, niin kääntää asian väärinpäin "oletpa herkkänahkainen kun minähän kerroin vain TOTUUDEN".

Kaikki aiheet on jo käyty läpi, on aika siirtyä elämään rauhallista eläkeläis elämää. <3

Ehkä hän kokee sut ärsyttäväksi, ei kuulosta rakastuneelta ja yhteistä kieltä ei ole? Jos sanot että onni potkaisi, se koetaan ehkä kerskailuna. Jos sanot että kävi onnekas sattuma, se voi olla vaatimattomampi sanamuoto. Mutta jos toinen on ärtynyt kroonisesti, ei voi sanoa mitään. Ehkä et halua ilkeää kumppania ja kärsiä siitä. Tarvitsetteko "tulkin" lähes, että hän ymmärtää oikein sut ja sä hänet. Ehkä kumppanin ajatellaan olevan mukava ja rento, ei vihainen viritetty tiuskija ja kuin vanhempi. Miksi sun pitäisi kuunnella tiuskimista, jos haluaisit jakaa asioita jonkun kanssa ja olla iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän kokee sut ärsyttäväksi, ei kuulosta rakastuneelta ja yhteistä kieltä ei ole? Jos sanot että onni potkaisi, se koetaan ehkä kerskailuna. Jos sanot että kävi onnekas sattuma, se voi olla vaatimattomampi sanamuoto. Mutta jos toinen on ärtynyt kroonisesti, ei voi sanoa mitään. Ehkä et halua ilkeää kumppania ja kärsiä siitä. Tarvitsetteko "tulkin" lähes, että hän ymmärtää oikein sut ja sä hänet. Ehkä kumppanin ajatellaan olevan mukava ja rento, ei vihainen viritetty tiuskija ja kuin vanhempi. Miksi sun pitäisi kuunnella tiuskimista, jos haluaisit jakaa asioita jonkun kanssa ja olla iloinen.

Kiitos kommentista! Voi kokea, en tiedä miksi? Jos jaan asioita, hän torjuu, vähättelee tai moittii!

Olen huomannut että en enää puhu hänelle kuin pinnallisista asioista :(

Se on niin käsittämätöntä. Kuin hänelle ei saisi puhua minusta/meistä, pyytää mitään, ehdottaa mitään jne. Kuin hänen pitäisi vain antaa olla rauhassa? Mutta itse hän sitten olettaa, että minä kuuntelen ja olen olemassa häntä varten. Jos en ole, niin itse suuttuu. Minä en saa suuttua. Mies ottaa mutta ei anna.

ap

Minulla samanlainen puoliso. Lähestyy 50v siitäkö johtuu? Suhtautuu itse ennalta negatiivisesti minuun. Eilen mutisi "kävelee niin ylväänä ja ylimielisenä..." kun luuli etten kuule...? Minun täytyy kävellä munankuorilla kun loukkaantuu olemattomistakin jo. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun lisäksi riitaa aiheuttaa mikätahansa arkinen pyyntö, tai edes jos mietin ääneen "pitäisiköhän maalata kellarin seinä tai korjata koirankopin katto jota se on purrut". Tuntuu että mies suunnilleen räjähtää silläsekunnilla?

Tiuskii, että tee itse!

 

Tuohan on selvä kuvio. Mies kokee nuo pyynnöt vaatimuksina eikä aina jaksaisi olla palveluksessa pyyntöjäsi täyttämässä. Tee itse.

Jokainen katsoo elämää omien linssien läpi. Itsellä on huono itsetunto ja sen mukaan sitten suorittaja (jotta saan hyväksyntää tekemällä). Tuntuu etten kestä yhtään kritiikkiä. Tässä onkin sitten tekemistä. 

 

Tämä oli vähän ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun lisäksi riitaa aiheuttaa mikätahansa arkinen pyyntö, tai edes jos mietin ääneen "pitäisiköhän maalata kellarin seinä tai korjata koirankopin katto jota se on purrut". Tuntuu että mies suunnilleen räjähtää silläsekunnilla?

Tiuskii, että tee itse!

 

Tuohan on selvä kuvio. Mies kokee nuo pyynnöt vaatimuksina eikä aina jaksaisi olla palveluksessa pyyntöjäsi täyttämässä. Tee itse.

Kannattaa tehdä itse. Tai ainakin yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun lisäksi riitaa aiheuttaa mikätahansa arkinen pyyntö, tai edes jos mietin ääneen "pitäisiköhän maalata kellarin seinä tai korjata koirankopin katto jota se on purrut". Tuntuu että mies suunnilleen räjähtää silläsekunnilla?

Tiuskii, että tee itse!

 

Tuohan on selvä kuvio. Mies kokee nuo pyynnöt vaatimuksina eikä aina jaksaisi olla palveluksessa pyyntöjäsi täyttämässä. Tee itse.

Kannattaa toimi itse teillä lailla eli tehdä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän kokee sut ärsyttäväksi, ei kuulosta rakastuneelta ja yhteistä kieltä ei ole? Jos sanot että onni potkaisi, se koetaan ehkä kerskailuna. Jos sanot että kävi onnekas sattuma, se voi olla vaatimattomampi sanamuoto. Mutta jos toinen on ärtynyt kroonisesti, ei voi sanoa mitään. Ehkä et halua ilkeää kumppania ja kärsiä siitä. Tarvitsetteko "tulkin" lähes, että hän ymmärtää oikein sut ja sä hänet. Ehkä kumppanin ajatellaan olevan mukava ja rento, ei vihainen viritetty tiuskija ja kuin vanhempi. Miksi sun pitäisi kuunnella tiuskimista, jos haluaisit jakaa asioita jonkun kanssa ja olla iloinen.

Kiitos kommentista! Voi kokea, en tiedä miksi? Jos jaan asioita, hän torjuu, vähättelee tai moittii!

Olen huomannut että en enää puhu hänelle kuin pinnallisista asioista :(

Se on niin käsittämätöntä. Kuin hänelle ei saisi puhua minusta/meistä, pyytää

Ikäkriisi. Etsii itseään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun lisäksi riitaa aiheuttaa mikätahansa arkinen pyyntö, tai edes jos mietin ääneen "pitäisiköhän maalata kellarin seinä tai korjata koirankopin katto jota se on purrut". Tuntuu että mies suunnilleen räjähtää silläsekunnilla?

Tiuskii, että tee itse!

 

Tuohan on selvä kuvio. Mies kokee nuo pyynnöt vaatimuksina eikä aina jaksaisi olla palveluksessa pyyntöjäsi täyttämässä. Tee itse.

Jaa että tässä tapauksessa mies muka ymmärtäisi "lukea rivien välit"? Muutenhan ukoille täytyy aina vääntää rautakangesta, jos jotain toivoo niiden tekevän. 

Andropaussi? Hormonitasot laskeneet, huono kunto, matala-asteinen tulehdus -> masennusoireita, jotka joskus ilmenevät ärtyisyytenä. Pettymys elämään - keski-iän kriisi "tätäkö tämä olikin" ja pettymys itseen? Voi olla niin monia asioita takana mutta ikävältä kuulostaa. Hän ei saisi purkaa pahaa oloaan sinuun. Pariterapia tai parisuhdekurssi? Voiko kysyä häneltä, mikä mättää, olenko loukannut?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on vanha totuus, että mies muuttuu ikääntyessään omaksi isäkseen. Olisi pitänyt uskoa ja paeta jo silloin 15v sitten. Mieheni isä on todella rasittava sarkastinen murahtelija, jonka seurassa on epämukava olla. Nyt mieheni on muuttunut samanlaiseksi sekä luonteeltaan, että ulkonäöltään. Hänen kanssaan ei voi enää keskustella mistään kun vastaukseksi saa vain murahduksen tai vittuilua.

Minun mieheni on muuttunut äidikseen, joka käyttäytyi samalla tavalla. Myös lähes kaikki hänen sisaruksensa käyttäytyvät samoin. Mieheni ollessa 4 v, hänen isänsä kuoli. Hän on käynyt vain kansakoulun, minä huomattavasti enemmän.

Minunkin olisi pitänyt lähteä liitosta vuosikymmeniä sitten, jolloin oli erohakemukset vireillä. Mieheni vannoi silloin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, joihin uskoin. Sitä kesti muutaman vuoden, kunnes kaikki lupaukset häipyivät kuin tuhka tuuleen. 

Nyt eläkkeellä ollessa kaikki vaan on korostunut: hänen itsekkyytensä ja itsekeskeisyytensä, puhumattomuus, vittuilu, aloitekyvyttömyys, minun vähättely/mitätöinti muiden seurassa, kiukuttelu mitättömistä asioista ym. Lisäksi hän on kykenemätön minkäänlaiseen keskusteluun ja pieninkin kritiikki saa hänen naamansa norsun v...lle ja seurauksena on mykkäkoulu.

Meillä on erilainen sosiaalinen tausta, jota ei nuorena niin huomannut eikä välittänyt, mutta mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä selvemmin erot näkyvät ja kasvavat entisestään. Hän taantuu, mutta minä yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Onneksi minulla on harrastuksia ja hyvä mielikuvitus, joiden avulla yritän kestää loput vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän kokee sut ärsyttäväksi, ei kuulosta rakastuneelta ja yhteistä kieltä ei ole? Jos sanot että onni potkaisi, se koetaan ehkä kerskailuna. Jos sanot että kävi onnekas sattuma, se voi olla vaatimattomampi sanamuoto. Mutta jos toinen on ärtynyt kroonisesti, ei voi sanoa mitään. Ehkä et halua ilkeää kumppania ja kärsiä siitä. Tarvitsetteko "tulkin" lähes, että hän ymmärtää oikein sut ja sä hänet. Ehkä kumppanin ajatellaan olevan mukava ja rento, ei vihainen viritetty tiuskija ja kuin vanhempi. Miksi sun pitäisi kuunnella tiuskimista, jos haluaisit jakaa asioita jonkun kanssa ja olla iloinen.

Kiitos kommentista! Voi kokea, en tiedä miksi? Jos jaan asioita, hän torjuu, vähättelee tai moittii!

Olen huomannut että en enää puhu hänelle kuin pinnallisista asioista :(

Se on niin käsittämätöntä. Kuin hänelle ei saisi puhua minusta/meistä, pyytää

Oma exä oli muuttunut samanlaiseksi sillä lisäyksellä että jos jätin hänet rauhaan ja olin itsekseni niiin tuli valittamaan kun vaan tietokoneella/puhelimella/kirjan kanssa tms olen - "mikää siinä on niin mielenkintoista että jatkuvasti tarvitsee räplätä". Lopulta en edes syönyt ruokapöydässä kun en kestänyt sitä jatkuvaa ärtynyttä tuhinaa, valitusta ja äkäpusseilua. 

Erosin. Elämä on ollut ihanaa sen jälkeen. 

Erosin vaimostani saman asian takia, utelias se oli aina mutta kun täytti 35 v siitä tuli maaninen kyttä kuten äitinsä on aina ollut. Nuorena ex-vaimo inhosi äitinsä juoruilua, niin vaan tuli samanlainen tytöstä. Onneksi oli tiukka avioehto tehtynä, muija lähti kimpsuineen vuokraluukkuun ja minä jäin kotiin, poika 9 v on vuoroviikoin molemmilla.