Lasten huoneiden koosta?

Jouduin elämään teinivuoteni 8,5 neliössä ja oli yhtä hel-tiä. Huone oli just 2m leveä, ikkunat koko päädyn pituiset, oviseinällä oli 2 vaatekaappia. Mitään ylimääräistä ei huoneeseen mahtunut; ikkunan alle teetettiin huoneen levyinen pöytä, sänky tuli pääty ikkunaa vasten ja hyllyt ruuvattiin seinään. Teini-iän mielenmuutoksissa monesti harmitti, kun ei voinut pyöritellä kalusteita oman mielen mukaan. Jossain välissä ostin itse parvisängyn, mutta sekin osoittautui tyhmäksi ratkaisuksi: huone oli sen verran kapea, että parven jalat tukkivat huoneen, plus löin pääni aina pöydän ääreen mennessä. Eikä asiaa ollenkaan helpottanut kun aloin seurustelemaan... Ei ollut kovin romanttista yrittää pojan kanssa kiivetä kapealle parvelle...

joista toinen oli joku n. 11 neliöinen, toinen 7-8 neliöinen. Se toimi hyvin niin kauan kun oli 1 lapsi. Pieneen makkariin mahtui loistavasti hoitopöytä, pieni kirjahylly ja pinnis/jatkettava sänky. Mutta kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, päätimme muuttaa. Asunnossa ennen meitä asuneella perheellä oli kaksi lasta, jotka asuttivat isompaa makkaria. Aikuisten parisänky oli siinä pienessä huoneessa, ja sinne ei todellakaan mahtunut MITÄÄN muuta, oli aika koomisen näköinen.



Nyt asumme vuokralla, koska rakennamme parhaillaan. Tässä asunnossa on 2 makkaria, n. 13-14 neliöisiä molemmat, tosin molemmista vie tilaa yhden seinän peittävät kaapit. Kaksi lastamme jakavat toisen huoneen ja hyvin mahtuvat (ikää 1v ja 3v). Uuteen taloon tulee 4 makkaria, joista meidän makuuhuone on 14 neliötä, muut n. 11,5-12 neliöisiä. Tällai lapsilla on omat huoneet (+yksi vierashuone/mahdollisen kolmannen lapsen huone) ja sopivasti tilaa. Pienenä sitä tilaa tarvitsee kun on paljon leluja. Mutta siellä mahtuu myös asumaan vanhempanakin. Meillä on haaveena, että lapset voisivat asua opiskeluajat (ei nyt minään kolmekymppisenä enää ;) ) kotona eikä tarvitsisi ottaa opintolainaa. Kun heillä on omat huoneet ja oma rauha, uskon, että viihtyvät vanhempinakin kotonaan. Meidän makkarista taas haluttiin iso, jotta sinne voi joskus mahduttaa tietokonepöydän vierashuoneesta jos saamme vielä kolmannen lapsen.



Mutta yhtä kaikki: mikään tila ei ole liian pieni jos neliöt osaa käyttää oikein hyödyksi!

mm. Callasandalta ja muiltakin mielipidettä.



Mikä sitten mielestänne olisi vähiten kamala vaihtoehto lapsille:

-tarjota pieni ikioma koppimainen huone, josta ei saa unelmien tilavaa huonetta,

-tarjota yhteinen iso huone lapsille, enemmän tilaa mutta vailla omaa yksityisyyttä vai

-tarjota omat, isot huoneet muuttamalla kauas muualle. Samalla pitäisi jättää hyvä koulu ja tärkeät kaverit, muuten mukava koti, hienot naapurit, hyvät palvelut ja vielä hyväksyä vanhemmille pitkät työmatkat, jotka vievät perheen yhteistä aikaa?

-Niin, ehkä vielä järjetön velkataakka voisi olla yksi vaihtoehto. Silloin voisi ostaa isomman kodin omasta naapurustosta.



Nimittäin varmaankin jokainen vanhempi mieluusti soisi lapsilleen isot, omat huoneet, mutta kun realimaailmassa se ei aina ole mahdollista. Jotenkin toivoisi, että lapsista voisi silti kasvattaa tyytyväisiä aikuisia, joilla olisi hyviä lapsuusmuistoja pienistä tai jaetuista huonesta huolimatta.

Minusta on täysin kaistapäistä väittää, että lapset tarvitsevat vähintään 15-neliöiset huoneet itselleen, että kaverit mahtuvat kyläilemään! Ei hyvänen aika, tähänkö on tultu? Ei kai normaaliperheellä ole mitenkään mahdollisuuksia hommata jokaiselle lapselle isoa omaa huonetta, jossa on näköä ja valoa ja kaikki viimeisen päälle. Minä olen jakanut aikanaan siskoni kanssa huoneen 15-vuotiaaksi saakka ja normaali ihminen minusta kasvoi. Meillä tehtiin talossa sellainen päätös, että vanhemmat satsaavat itseensä ja meidän omaan makkariin (vaikkei se ole järkevää eikä siellä edes olla) ja lasten huoneet ovat ilman muuta pienemmät. Meillä lasten huoneet ovat vajaat 10-neliöisiä vinoilla katoilla ja hyvin sinne mahtuvat. Toki ovat vasta pieniä (5 ja 2,5 v), mutta jos ei teininä sinne mahdu niin sopii ruveta rakentamaan omaa taloa vaan, meillä on tarjolla kaunis ikioma huone omakotitalossa ja sen on parasta riittää ja kelvata, sentään eletään aika leveästi Suomessa muutenkin kun verrataan tilannetta esim. Venäjään saati tosi köyhiin maihin.



Meillä on se periaate, että ne saa edut, jotka talon myös maksaa. :-) Toki lapset saavat sitten tietysti valita mieleisiä kalusteita jne., sisustella omia huoneitaan, mutta ehei - meillä ei lapset saa missään tapauksessa 15-neliöisiä huoneita ihan periaatteesta. Oma huone on sentään luksusta sellaisenaankin!

Kieltämättä tuntuu kyllä aika erikoiselta (toki lämpimältä, idylliseltä ja sydämelliseltä) ajatus, että lapsille tehdään isot huoneet että opiskelijoinakin viihtyisivät vielä siellä - epäilen ikävä kyllä tätä teoriaa erittäin vahvasti. Aika moni abiturientti ja hieman vanhempi sukulaistyttö ja -poika elää yksin kuopuksena isossa omakotitalossa vanhempiensa kanssa ISOSSA omassa huoneessa ja kaipaa omaan talouteen palavasti. Siis ei siksi, ettei mahdu sinne huoneeseen vaan siksi, ettei mahdu enää henkisesti asumaan vanhempiensa kanssa. Tämä vain pienenä huomiona...muutin itsekin pois kotoa kun lähdin opiskelemaan ja minulla taisi olla siinä vaiheessa äidin kanssa kaksin asuen peräti yli 15-neliöinen huone enkä olisi halunnut elää kaksin eri sukupolven kanssa vaikka huone olisi ollut 35-neliöinen!



Joten entäpä jos nyt rakennetaan joka muksulle 20-neliöinen sviitti ja sitten sinkoavatkin jo 16- tai 17-vuotiaina pois kotoa vaikka eri paikkakunnan lukioon ja sitten äityli ja iskä asustaa 200-neliöistä taloa jossa on 4 kpl näitä sviittejä...? No okei, hieman kärjistän toki, mutta minulla vaan menee yli hilseen nämä nykyperheiden vaatimukset talosta. Ei mene kaaliin, että nelihenkinen perhe oikeasti tarvitsee 200 neliötä mutta tämä menee nyt taas aivan täysin aiheen vierestä. Lopetan urputukseni! :-D

Ja tuli mieleen Tuoksuvadelman viesteistä, että meillä on ajatuksissa rakentaa myöhemmin tontille " kakkosasunto" . Eli jotain 20neliöinen kylpyhuoneella ja keittomahdollisuuksilla oleva huone (siis mökki), joka olisi talvilämmin. Tarkoitus olisi siinä saada yövytettyä mummoja (muita vieraita) ja myöhemmin ehkä lapsia, kunhan kasvavat isoksi/aikuiseksi.



Heh, eli tässä ajatusta että miten lapsia saisi pidettyä kotona pidempään ja yksi järjetön satsaus taas. Rahat tuohon uupuvat nyt, mutta eiköhän se joidenkin vuosien kuluttua joskus vielä tehdä tuo mökki. Tässä siis viety hieman pidemmälle tuo yli 15neliön huone lapsilla jotta viihtyvät pidempään kotona. No tosin mökki olisi yhteiskäyttöinen ja tarpeen mukaan vuoroin kellekin käytössä (eipä ole vaikea kuvitella että joku lapsista palautuisi kotiin väliaikaisesti- vaikka nuolemaan haavojaan jos on tullut ryppyjä rakkaudessa muutettuaan ensin yhteen jonkun kanssa tms.).



Tälläisiä ajatuslentoja siis tuosta lasten huoneen riittävästä koosta. Tosin pikkasen harhautui jo alkuperäisestä asiasta.

Insinööriäidin idea pihatalosta on jo ihan eri juttu, siinä tuntuu olevankin järkeä. Siinä voisi tosiaan kokeilla lapsi siipiään tai mummo olla pitempään kyläilemässä tms. kun saisivat ihan oikeasti oman rauhan. Mutta sitä minä en kyllä usko, että lapsi viihtyisi vanhempiensa kotona pitkään vain sen vuoksi, että hänelle on tehty iso oma huone. Hän kun kaipaa todennäköisesti muusta syystä laveammat seinät kuin ihan vaan tilan kannalta.

Juuri pienet lapset, alle kouluikäiset ja ala-asteikäiset, tarvitsevat mielestäni paljon lattiapinta-alaa! Pienille lapsille alle 8-9 neliön huone on liian pieni. Lelut ovat siinä iässä isoja ja paljon leikitään lattialla ja usea lapsi yhdessä. Legot ja junaradat levitetään lattialle, koti- ja majaleikkeihin tarvitaan tilaa, ponitallit tai rakennussarjat vievät tilaa.



Lastenhuone (tai lapsenhuone) saa olla reilu, niin että siellä ei törmää koko ajan huonekaluihin eikä lattia ole ensimmäisestä leikistä tukossa, vaan siellä voi ottaa jopa juoksuaskeleita. Leikki-ikäisille siis 12 neliön huone ei ole edes iso.



Sitä vastoin teineille ei huoneen koolla ole niin väliä, mielestäni. Lattiapinta-ala ei ole niin välttämätöntä, eivät enää leiki lattialla.

Itse olin nuorena iki-onnellinen alle kymmenen neliön huoneesta, tärkeintä oli se, että oli oma tila, jonka sai sisustaa mieleisekseen. Koolla ei ollut mitään merkitystä.

Ei kai kukaan ole väitänytkään, että lapset tarvitsevat vähintää 15 neliöiset huoneet. Meillä vaikka 2 lapsella on käytössä yli 50 neliöö niin minä en ainakaan väittänyt, että niin paljon pitäisi olla. Heitin vaan ilmaan ajatuksen, että voisiko vanhempien makkarista nipistää tilaa lasten huoneisiin.



Myös meillä on periaattena ollut, että ne saa edut jotka maksaakin. Vaikka meidän makkari onkin vain 14m2 niinkuin lastenkin, niin meidän keittiö, olkkari, työhuone ja saunaosasto ovat kohtuullisen hulppeita. Ajateltiin satsata niihin, kun makkari on meillä vaan nukkumista ja... varten. Kaikki on valintakysymyksiä.



Niin ja kaiken lisäksi me ollaan rakennettu älytön yli 200 neliöinen talo. Musta taas on hölmöä rakentaa pieni asunto älyttömän kalliille tontille. Haluttiin tontti kuitenkin Espoosta, läheltä Helsingin keskustaa, hyvältä alueelta jne, joten tontin hinta ei ihan halpa ollut. Musta olisi ollut tyhmää rakentaa pieni perustalo kalliille tontille, kun silloin olisi esim. pienelle älvärille saanut aika hulppean neliöhinnan, jos tontti lasketaan mukaan. Niin ja ei olla kuitenkaan missään velkavankeudessa. Vielä on varaa meidän kalliisiin harrastuksiin ja matkustella. Kaikilla on erilaiset taustat ja toiveet, joillekin yli 200 neliöinen talo on pieni ja joillekin taas älyttömän suuri. Jotkut haluavat maksaa avaruudesta, vaikka ei tilaa oikeasti niin paljon tarvitsisikaan.

ja yhtään pienempiä huoneita ei meillä ainakaan lastenhuoneiksi voisi tulla. huoneessa on 120 leveä sänky, pieni pöytä ja pieni hylly ja leikkitila on nyt jo mielestäni aikas pieni... meillä kuitenkin pyritään siihen, että lapset eivät toisi lelujaan omasta huoneestaan kuin maksimissaan sisaren huoneeseen. meidän vierashuone on 10 neliötä ja se on jo niin pieni, että sen pienempää huonetta ei saisi edes rakentaa (tämä siis minun mielipide). eihän sinne mahdu juuri mitään;)

...niin minä laittaisin lapsille tosi hulppeat huoneet, omat vaatehuoneet ja omat kylpyhuoneetkin kummallekin kaiken kruunuksi! :-) Olisihan se tietysti mahtavaa satsata aivan joka perheenjäsenen huoneisiin, niin kokoon kuin sisustukseenkin jos pörssi antaisi myöten. Nyt vaan tässä ihmettelin siis taviksien tarvetta isolle talolle (tiedostan toki, että on paljon hyvätuloisia perheitä, jotka tekee upeita kivitaloja Etelä-Suomeen ilman velkavankeutta), mutta siis ihan tavallisten työssäkäyvien, peruspalkkaisten asumista äimistelen. Minusta vaan tuntuu että mikään ei enää riitä, 150-neliöinen talo on vielä kymmenen vuotta sitten ollut ISO millä tahansa mittakaavalla ja nyt joka torpan pitää olla sitten vielä sitäkin reeeilusti isompi. Lapsille pitää olla vaikka sun mitä ja pian taitaa joka talossa olla kotiteatterihuoneet jne. Tuntuu vaan kummalta miten nykyperheet elää niin uskomattoman paljon kovemmilla vaatimuksilla kuin mitä me olemme aikanaan eläneet (Ainakin minä! Ja meillä oli kulmakunnan isoimpia asuntoja kerrostalossa, 88 neliöitä ja sitä pidettiin TOSI isona kotina).



Mutta tämä siis edelleen aiheen vierestä....alkuperäiseen kysymykseen vastaisin edelleen, että kyllä riittää pieni kopperokin vallan mainiosti lapselle, muistanpa itse vinkuneeni jopa vaatehuonetta omaksi huoneekseni sen sijaan, että jakaisin huoneen hyllyllä edelleen isosiskoni kanssa, ja tuossa vaatehuoneessa oli varmaan 3 m2 eikä äiti suostunut antamaan sitä kun siellä ei olis kait ilmakaan kiertänyt, mokomassa ikkunattomassa kopperossa. :-) Eli minusta nykyasuminen on vaan ryöstäytynyt niin käsistä, ettei mikään riitä vanhemmille eikä heidän mielestään lapsilleenkaan - lapsen elämässä kuitenkin muut asiat ovat tärkeämpiä kuin se, että 14-vuotiaana pistelee vihaksi, ettei voi kalustaa huonettaan viidellä eri tavalla. Siinäpä purnatkoon minun puolestani!



p.s. Meillä ei tontti maksa kuin muutaman satasen vuodessa vuokraa kun emme asu Helsingin seudulla eikä tonttia tarvinnut ostaa...

elintason kasvun myötä. Ostetaanhan me hienompia autoja, veneitä ja mökkejäkin sekä matkustellaan eksottisempiin paikkoihin jne. Kaikki tosiaan pitää olla hienompaa ja suurempaa kuin aikaisemmin, mutta toisaalta onhan elitasokin aikaisempaa parempi. Mihin sen rahan sitten laittaisi, jos ei asuntoon ja edellä mainitsemiin asioihin. Sijoittaisi? mutta mitä varten??? No joo menipä pahasti asian vierestä.

satsata, mutta oikeastaan ihan siitä ei kai ole joissain aikaismmisa viesteissä ollut kyse. Minua ainakin mietityttää enemmän, että ovatko liian pienet huoneet ihan oikeasti onnellisuuden esteenä? Meneekö lapsuus tai nuoruus suorastaan pilalle, jos koti ei ole viimeisen päälle tilava ja avara? Onko vanhempien elämä yhtä tuskaa, jos lapset vievät leikkejä makkariin tai olkkariin, kun lastenhuoneesta loppuu tila? Tai lakkaavatko lasten kaverit jossain vaiheessa tulemasta kylään, jos lapsilla on liian pienet huoneet?



En tokikaan näe mitään pahaa siinä, että perheet satsaavat hyvään ja mukavaan kotiin ja elinympäristöön. Niin me ainakin olemme tehneet. Mutta yllättävän paljon intohimoja lastenhuoneen koko tuntuu herättävän.

Talo siis perustus vaiheessa, mutta suunnitelmissa on jättää kahden makuuhuoneen välistä seinä pois. Yläkerrassa on neljä noin 10 neliön huonetta + alle 160 cm korkeaa tilaa sekä aula. Esikoiselle tulee oma huone ja vanhemmille viereinen. Kaksi nuorinta saavat yhteisen huoneen, josta jätetään väliseinä pois. Kun isompina haluavat omaa rauhaa, nikkaroidaan seinä paikalleen.



Alkuperäisen aiheen vierestä on pakko kommentoida. Jos perheellä on ylimääräistä rahaa, sitä voi lahjoittaa esimerkiksi sellaisille lapsille, jotka kärsivät nälästä, kylmyydestä, turvattomuudesta tai sairauksista.

Ja tyttömme (tosin vasta vajaa 2v) vaikuttaa oikein tyytyväiseltä. Toinen lapsi on tulossa keväällä, ja syksyllä yritetään löytää uusi koti. Realiteetti on joka tapauksessa se, että täältä pääkaupunkiseudulta tavallinen keskivertoperheemme (molemmilla korkeakoulututkinto, mies töissä ja minä hoitovapaalla) ei mitään tilaihmettä kerta kaikkiaan saa! Mutta enpä usko sen olevan onnemme este.



Itselläni oli koulu- ja lukioajan 9 neliömetrin kokoinen oma huone, ja koin sen juuri sopivaksi! Huoneeseen mahtui hyvin sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly ja nojatuoli. Kaapit (3kpl) oli tosin seinään upotettuja, joten ne eivät vieneet lattiatilaa. Siivottavaakaan ei ollut paljon : )



Itse en usko, että lapset välttämättä tarvitsevat isoja omia tiloja tai suurta määrää tavaraa, ts. ne eivät mielestäni ole mitään lasten (tai aikuistenkaan) perustarpeita, -oikeuksista puhumattakaan. Toki pienet tilat kiristää helposti hermoja, mutta järjestelemällä ja tavaranpaljoutta karsimalla elämä pysyy varmasti ihan kivalla mallilla!



t.Ompunäiti

Mielestäni ainakaan lastenhuoneet eivät ole syyllisiä näihin yhä suureneviin taloihin. Kyllä niiden hulppeat neliöt ovat jossakin muualla kuin makuuhuoneissa. Tänä päivänä asunnoissa/taloissa on jos jonkinlaista oleskelutilaa, takkahuonetta, aulaa, parvea ja soppea. Hukkatilaa sellaiselle, joka etsii kohtuuneliöiden puitteissa asuntoa vaikkapa kolmilapsiselle perheelle. Lehtien asuntoilmoituksissa näkee järjestään omakotitaloja, joissa neliöitä on vähintään 150-250, mutta makuuhuoneita vain kaksi tai kolme. Loput tilat sitä paljon peräänkuulutettua avaraa oleskelutilaa, joista on vaikea muokata rauhallista tilaa kenellekään. Työtilaksi pitäisi kelvata porrastasanne (mikä rauha!). Usein mietin, mitä ihmisten oikein oletetaan kodeissaan puuhaavan, kun asunnot on tehty sellaisiksi, että niissä vain oleskellaan.



Tämäkin meni asian vierestä, mutta pointti siis se, että itse panostimme reiluihin makuuhuoneisiin emmekä halunneet auloja, parvia, takkahuonetta tai muita epähuoneita.

Meillä oli aikanaan (kun olin lapsi/nuori) kotona kaikilla 7-8 neliön huoneet. Nautittiin siitä, että oli omat kopit! Ehkä sitä lorvailua tuli tehtyä enemmän yläkerran aulassa, jossa oli TV ja tietokone. Korkea huonekorkeus kyllä auttoi asiaa (ja useassa huoneessa ikkunat kahteen suuntaan). Nyt vanhemmat ovat yhdistelleet pieniä huoneita isommiksi.



Nyt omassa kodissa meillä on yksi 7 neliön makkari lapsilla, ja se on ihan mainio olohuoneen kyljessä. Tietty leikit " valuvat" olohuoneen ja keittiön puolelle, mutta saapa aina illan tullessa kerättyä lelut siististi pois olkkarista. Jos kaksi henkeä nukkuu huoneessa, silloin ovi pitää olla kyllä raollaan, jottei happi lopu.