Persoonallisuushäiriöt
Itseltäni löytyy vanha tarkemmin määrittelemättömän diagnoosi, voiko täällä asiasta keskustella? Trollausta tulee varmasti mutta löytyykö muita ja miten olette pärjänneet elämässä, näistähän ei ilmeisesti voi parantua.
Kommentit (25)
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ja pelkästään tuo diagnosointi on sen varassa, mitä ihminen korostaa puheessaan sillä hetkellä kun on vastaanotolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ja pelkästään tuo diagnosointi on sen varassa, mitä ihminen korostaa puheessaan sillä hetkellä kun on vastaanotolla.
Eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ja pelkästään tuo diagnosointi on sen varassa, mitä ihminen korostaa puheessaan sillä hetkellä kun on vastaanotolla.
Eikä ole.
Miten niin ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ei voi!
Miksi ei?
Kyllä persoonallisuushäiriöstä voi parantua. Suurin osa niistä myös lievenee iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ei voi!
Epävakaista suurin osa on parantunut 45 ikävuoteen mennessä.
Mulla ei ole diagnoosejs eikä ole mitenkään tutkittu, mutta olen oivaltanut etten ole tavallinen. Yritän toki peitellä huonoja piirteitäni. Ihan kaikkia en onnistu huijaamaan.
Joillakin diagnoosi voi olla väärä. Mitkä oireet. Oliko alkoholi vaikuttamassa tai lääke, stressi, vai ei. Lisäksi osalla voi olla vaikka ollut ahdistushäiriö tai joku ihan muu. Moni stressaantuneena voi olla tuskainen tai sanallisesti riehuva jopa. Hormonitkin vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Voisinko tähän saada jotain lisätietoa tai kokemusta? Minulle on iskostunut käsitys kerran pershäiriö, aina pershäiriö. Ihminen on elävä kokonaisuus niin tuntuisikin erikoiselta että aina leimattaisiin. Siitä en osaa sanoa onko tietyt pysyvämpiä kuin toiset, vaikka narsismista parantuminen vs. histrionismi tms? Tai varhaiskehitykseen liitetyt perskehityshäiriöt.No kyllä se valitettavasti näin menee. Ikä kuitenkin tasaa esim epävakaata tai vaativaa persoonallisuutta, lisäksi häiriön itsereflektioon ihminen voi pyrkiä hallitsemaan sitä jossakin määrin. Sitten taas narsistinen/asosiaalinen ei siitä muutu.
Narsistinen ja asosiaalinen ovat varmaan ilmenemiltään samankaltaisia, mutta eikö kummatkin ole myös kykeneviä myös muuttamaan käytöstään, ts. itsereflektio?
Narsistinen on jo siinä määrin häiriintynyt, että muutos on lähes mahdoton. Hetken voi esittää, mutta sitten se ponnistaa sieltä. Sitä paitsi narsistinen todella harvoin katsoo persoonallisuushäiriötään ongelmaksi, vika on aina muissa. Asosiaaliset puolestaan on yksinkertaisesti vaarallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ei voi!
Epävakaista suurin osa on parantunut 45 ikävuoteen mennessä.
Ei ole "parantunut", vaan oireet on alkaneet laantua. Ei ne kuitenkaan häviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ei voi!
Vanhentunutta tietoa ajalta kun tarjolla oli pelkkää psykodynaamiseen teoriaan pohjautuvaa "vanhan mallin" terapiaa. Narsismista ja psykopatiasta ei kuitenkaan nykytiedonkaan mukaan toivuta, joskin joissain tapauksissa heitä pystytään ohjaamaan edes hieman sosiaalisempaan käytökseen jos kokevat siitä olevan itselleen hyötyä. Mutta sitä ydintä ei pystytä muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä joistain persoonallisuushäiriöistä voi toipua niinkin hyvin etteivät diagnostiset kriiteerit enää täyty.
Ei voi!
Vanhentunutta tietoa ajalta kun tarjolla oli pelkkää psykodynaamiseen teoriaan pohjautuvaa "vanhan mallin" terapiaa. Narsismista ja psykopatiasta ei kuitenkaan nykytiedonkaan mukaan toivuta, joskin joissain tapauksissa heitä pystytään ohjaamaan edes hieman sosiaalisempaan käytökseen jos kokevat siitä olevan itselleen hyötyä. Mutta sitä ydintä ei pystytä muuttamaan.
Muitakaan diagnooseja ei kyllä saa pois, vaikka olisi käytännössä terve.
No millainen on sitten tuo tyypillinen asp-häiriöstä kärsivä? Tai miten vertautuu vaikka sosiopaattiin?
Vierailija kirjoitti:
Joillakin diagnoosi voi olla väärä. Mitkä oireet. Oliko alkoholi vaikuttamassa tai lääke, stressi, vai ei. Lisäksi osalla voi olla vaikka ollut ahdistushäiriö tai joku ihan muu. Moni stressaantuneena voi olla tuskainen tai sanallisesti riehuva jopa. Hormonitkin vaikuttavat.
Juu, ja psykiatri yleensä tunnistaa onko kyse persoonallisuushäiriöstä vai stressistä. Se pers häiriö kun näkyy elämässä muutenkin kuin siinä että vaikkapa tiuskii ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä persoonallisuushäiriöstä voi parantua. Suurin osa niistä myös lievenee iän myötä.
Esim. Antisosiaalinen monesti rauhoittuu 30 ikävuoden jälkeen varsinkin jos päihteet jää pois. Alkoholi yms aineet on monesti se joka tuo ne piirteet esiin.
Myös muissa persoonallisuuksissa voi tapahtua tasoittumista iän myötä. Vaativa voi oppia armoa, estynyt voi tulla rohkeammaksi jne.
Vierailija kirjoitti:
No millainen on sitten tuo tyypillinen asp-häiriöstä kärsivä? Tai miten vertautuu vaikka sosiopaattiin?
Sosiopatia on vanha ilmaus antisosiaaliselle persoonallisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin diagnoosi voi olla väärä. Mitkä oireet. Oliko alkoholi vaikuttamassa tai lääke, stressi, vai ei. Lisäksi osalla voi olla vaikka ollut ahdistushäiriö tai joku ihan muu. Moni stressaantuneena voi olla tuskainen tai sanallisesti riehuva jopa. Hormonitkin vaikuttavat.
Ihminen voidaan myös diagnosoida väärin, jos samat oireet voidaan katsoa useamman häiriön alle.
Toisaalta myös lääkäreissä on kokemukseni mukaan aika herkällä sormella diagnosoivia.
Ahdistuneisuushäiriö saatetaan laittaa herkästi, vaikka kyse olisi ihan normaalista elämään kuuluvasta elämänvaiheesta, mistä henkilö ei koe itse tarvitsevansa apua tai edes voimakkaasti oireile, että olisi hoidon tarpeessa. Jotain lääkärin omaa diagnoosiherkkyyttä ilmenee myös, mikä on sitten pois heiltä, keillä todellista tarvetta avulla olisi.
En ihan luottaisi tuohon tietoon.