Suomessa on havaittu että vanhempien tulot ja varallisuus vaikuttaa siihen koska lapset muuttavat pois kotoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-vuotiaaksi asti kotona? Ei kiitos. 

Ei ihme ettei ihmiset enää pariudu ja tee lapsia. Nehän on siellä peräkammareissa. 

Alle kolmekymppisenä opiskellaan, nähdään maailmaa,  hankitaan mukava työpaikka ja säästetään asuntoa varten.  Kun 30 tulee mittariin,  pariutuminen ja perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi.  Vuokraa on älytöntä maksaa,  jos senkin rahan voi joka kuukausi pistää säästöön asuntoa varten.  Pääkaupunkiseudulla yksiöstäkin joutuu maksamaan vuokraa noin 750€/kk. Kymmenessä vuodessa 90 000€. 

Jaa. No minä en pystyisi asumaan 30v aikuisen lapseni kanssa. Niin erilaiset elämänrytmit ym. Ja onhan se naurettavaa muutenkin. Vaikka olis tilaa. Enkä todellakaan elättäisi aikuista ihmistä. Omilleen on lähdettävä parikympin tienoilla. Viimeistään 21v. Pitää oppia elämään ite. Tossa iässä itellä oli jo kaks lasta.

Ikinä olis pystynyt asumaan lapsuudenkodissa yli 18v. Todella ärsyttävää ja ahdistavaa vaikka mitää sen kummemmin vikaa olis ollutkaan .Normaali nuori haluaa omaa tilaa,eikä vanhempia siihen paapomaan. Auttaa voi sinne omaankin kotiin jos tarvetta . Taitaa olla äipät,jotka haluaa kontrolloida lapsiaan. Ja se jatkuu sittenkin ku ovat muuttaneet pois. Ollut sellasen miehen kanssa joskus yhdessä. Mamma puuttuu joka asiaan 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän lasten omistamiselle, pitämiselle ja kasvattamiselle oikeasti jo alkaa harkita tulorajaa kun näyttää siltä että kaikilla vanhemmilla ei ole tarpeeksi varoja ja tuloja tarjota lapselle taloudellisesti turvallinen ja vakaa lapsuus.

Miten ajattelit tuon järjestää, kun lapsen täysi-ikäiseksi kasvattamiseen menee 18 vuotta? Otetaanko lapset tulojen laskiessa huostaan ja palautetaan taas vanhemmille, kun tulot ovat nousseet?

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus täysi-ikäiset, siis jo toisen asteen koulutuksen suorittaneet asuvat vanhempansa kanssa ihan käytännön asioiden takia ja pakostakin. Tapauksia on varmasti monia erilaisia. Turha sitä on lähteä tuomitsemaan kun ei tiedä asioista ja olosuhteista tarpeeksi.

Eihän uutisessa ja aloituksessa mitään tuomittukaan. Todettiin vain fakta. 

Mitää ne käytännön asiat ja pakot on ? Esimerkit valaisisivat asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus täysi-ikäiset, siis jo toisen asteen koulutuksen suorittaneet asuvat vanhempansa kanssa ihan käytännön asioiden takia ja pakostakin. Tapauksia on varmasti monia erilaisia. Turha sitä on lähteä tuomitsemaan kun ei tiedä asioista ja olosuhteista tarpeeksi.

Eihän uutisessa ja aloituksessa mitään tuomittukaan. Todettiin vain fakta. 

Mitää ne käytännön asiat ja pakot on ? Esimerkit valaisisivat asiaa. 

Minuakin kiinnostelisi konkreettiset faktoihin nojaavat esimerkit noista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kylällä moni nuoriemuuttanut lukion tai ammattikoulun takia kaupunkiin kun täältä ei pääsisi sinne edes bussilla. Tai ennen olisi päässyt, mutta sitten lopettivat linjan koska matkustajat olivat pelkästään opiskelijoita.

Sama laulu. On se kumma, että opiskelijat ei kelpaa bussin kyytiin.  Eikä eläkeläiset, jotka olis tarvinnut sitä bussia myös asioidakseen kaupungissa.  Loppui bussivuoro, kun "työikäisiä ei käyttänyt tarpeeksi" bussia.  Milläs käyttäis, kun ei mokomat kulje aikoihin milloin pitää töihin päästä... Mutta muita käyttäjiä ei sitten laskettu. Eli vaikka lähtisi opiskelemaan naapurikuntaan, vaihtoehdot on oma auto/asunto, samalla sitä sitten lähtee kauemmaskin.

Omille muksuille olen sanonut, että valitsevat koulunsa sen mukaan, mitä haluavat opiskella, ei sen mukaan, missä asuu. Takaisin pääsee aina, jos on tarve. Kotinurkilla vaihtoehdot vähissä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus täysi-ikäiset, siis jo toisen asteen koulutuksen suorittaneet asuvat vanhempansa kanssa ihan käytännön asioiden takia ja pakostakin. Tapauksia on varmasti monia erilaisia. Turha sitä on lähteä tuomitsemaan kun ei tiedä asioista ja olosuhteista tarpeeksi.

Eihän uutisessa ja aloituksessa mitään tuomittukaan. Todettiin vain fakta. 

Mitää ne käytännön asiat ja pakot on ? Esimerkit valaisisivat asiaa. 

Raha. Kaikilla ei ole varaa muuttaa omilleen ja keskiluokkaisessa tai hyväosaisessa perjeessä vanhemmilla on tilaa ja varaa pitää nuorta aikuista pidempään kotona.

Pienituloisella perheessä nuorella ei ole välttämättä omaa huonetta eikä omaa rauhaa. Vanhemmille nuori on taloudellinen rasite, joten hänellä on enemmän paineita muuttaa.

Itse muutin 20 vuotiaana kotoa. Mielestäni ihan hyvä ikä. Veljeni muutti vasta 25 vuotiaana pois, mutta kävi siis kyllä töissä ja osallistui asumiskuluihin. Itsekin olisin saanut asua pidempään mutta koin että tuossa vaiheessa oli hyvä muuttaa pois. Muutin tosin 23 vuotiaana 1,5v vuoden ajaksi takaisin kotiin. 



Tulee surullinen olo kun jotkut vanhemmat oikein odottavat että milloin niistä lapsista pääsee eroon. Esimerkiksi yksi opettajani selitti, miten oli suurin piirtein heittänyt 18 vuotta täyttäneen lapsensa ulos, ja innolla odotti milloin toinen täysi-ikäistyy ja pääsee senkin pistämään pellolle. Jotenkin karua että 18 vuoden yhteiselon jälkeen yhtäkkiä päätetän että tämä ei ole enää sinun kotisi, tuossa on ovi, pärjäile. Omat vanhempani eivät ikipäivänä tekisi niin. Täytän kohta 30 ja isä edelleen muistuttelee että kotiin saa aina tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Joskus täysi-ikäiset, siis jo toisen asteen koulutuksen suorittaneet asuvat vanhempansa kanssa ihan käytännön asioiden takia ja pakostakin. Tapauksia on varmasti monia erilaisia. Turha sitä on lähteä tuomitsemaan kun ei tiedä asioista ja olosuhteista tarpeeksi.

Eihän uutisessa ja aloituksessa mitään tuomittukaan. Todettiin vain fakta. 

Mitää ne käytännön asiat ja pakot on ? Esimerkit valaisisivat asiaa. 

Raha. Kaikilla ei ole varaa muuttaa omilleen ja keskiluokkaisessa tai hyväosaisessa perjeessä vanhemmilla on tilaa ja varaa pitää nuorta aikuista pidempään kotona.

Pienituloisella perheessä nuorella ei ole välttämättä omaa huonetta eikä omaa rauhaa. Vanhemmille nuori on taloudellinen rasite, joten hänellä on enemmän paineita muu

Sitten pitää tehdä vanhemman enemmän töitä tai hankkia parempipalkkainen työ. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

30v.nuori? Anna mun kaikki kestää! Aikuinen ollut jo hyvän aikaa.

Olen 44-vuotias ja minua pojitellaan edelleen sekä kutsutaan nuorukaiseksi ja ylipäätään kohdellaan kuin olisin joku vastavalmistunut keltanokka.

Lapseni ovat liki parimetrisiä ja talonikin on pian velaton. Itse olen pitänyt itseäni aikuisena jo hyvän aikaa. Moni muu ei.

Asumisesta on tehty liian kallista. Talojen suunnittelu vaikuttaa myös ylläpidon hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee ihan mieleen koulukaveri, jonka oli pakko muuttaa kesken lukion pois kotoa, kun äitinsä muutti niin pieneen asuntoon, ettei lapselle ollut tilaa. Vähän karua minun mielestä. 

Minut pistettiin menemään pitkin tietä sinne, mistä sain majapaikan ja töitä heti kun olin saanut ylioppilastodistukseni. Ei kaikilla ole mitään lakkiaisia tai edes kahveja keitetä. Ajattelivat, että tyttölapsena alan heti sikiämään kun kerran täysi-ikäisenä pääsen ravintolaan. 

 

Erehtyivät pahemman kerran. Jatkoin kesätöistä opintoihin ja kävin töissä koko opiskeluaikani. Enkä tehnyt kakaroita kaiken maailman vonkaajille. Serkulta kuulin, että pikkuveli vollottaa minun saaneen paremmat valmiudet elämään kun kerran olin ottanut joitain vanhoja liinavaatteita vaihtokerran verran mukaan. Hän itse olisi voinut ottaa ja mennä hakemaan ihan pakkauksessaan olevia lakanoita, astioita, sisustusesineitä jne kun ne kerran hänelle suullisesti luvattiin. No, antaa velipojan uhriutua!

Huomautan, etteivät kaikki lapset synny toivottuina tai ole rakastettuja. Olin tyttönä pettymys, koska ensimmäisen lapsen olisi pitänyt olla poika. Siitä sain kuulla 18 vuoden ajan. Vähemmästäkin tuli mitta täyteen.

Minulla ei ole varaa elättää täysi-ikäistä lastani. En saa enää elareita, lapsilisää tai asumistukea. Lapsi kieltäytyy jyrkästi maksamasta minulle mitään, vaikka hänellä on tuloja, joten saa lähteä. Emmekä mahdu muutenkaan saman katon alle enää. Eihän tämä toivottava tilanne ole, mutta hän teki ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin 20 vuotiaana kotoa. Mielestäni ihan hyvä ikä. Veljeni muutti vasta 25 vuotiaana pois, mutta kävi siis kyllä töissä ja osallistui asumiskuluihin. Itsekin olisin saanut asua pidempään mutta koin että tuossa vaiheessa oli hyvä muuttaa pois. Muutin tosin 23 vuotiaana 1,5v vuoden ajaksi takaisin kotiin. 



Tulee surullinen olo kun jotkut vanhemmat oikein odottavat että milloin niistä lapsista pääsee eroon. Esimerkiksi yksi opettajani selitti, miten oli suurin piirtein heittänyt 18 vuotta täyttäneen lapsensa ulos, ja innolla odotti milloin toinen täysi-ikäistyy ja pääsee senkin pistämään pellolle. Jotenkin karua että 18 vuoden yhteiselon jälkeen yhtäkkiä päätetän että tämä ei ole enää sinun kotisi, tuossa on ovi, pärjäile. Omat vanhempani eivät ikipäivänä tekisi niin. Täytän kohta 30 ja isä edelleen muistuttelee että kotiin saa aina tulla. 

Todennäköisesti kyseessä on malli jonka monet ovat oppineet kotoa ja hyväksyneet normiksi eivätkä edes osaa tiedostaa ja tunnistaa että se on väärin ellei joku kerro ja näytä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisista syistä, tukien takia. Jos nuori opiskelee, saa kelan rahoja yksin asuessa enemmän kuin yhdessä asuessa. Jos nuori käy töissä, niin hänen palkkansa vähentäisi koko perheen tukia. 

Minusta on hölmö systeemi, kun ei tue nuoren kotona asumista. Se voisi olla monelle henkisesti parempi, koska kaikki pienituloiset ei kumminkaan ole mitään ongelmaperheitä ja eivät kaikki ole kypsiä omaan kotiin heti 18-vuotiaana.

Tämän takia mun tytär vuokrasi oman asunnon, kun hänen palkkansa vei meiltä ison osan asumistuesta. Kelalle olisi halvempaa jättää huomioimatta tuollaisessa tilanteessa edes osa lapsen palkasta. Tytär kun muutti pois, me saadaan enemmän asumistukea ja niin saa nyt tytärkin omaansa. Ihan järjetöntä ja tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi. Tyttö kuitenkin tykkää täällä kotona vielä olla, sen mitä töiltään ehtii. On usein yötäkin täällä eikä omassa kämpässään. Kuulema turvallisen tuntuista nukahtaa siskon kanssa samassa huoneessa kun kuulee minun hiippailevan täällä myöhään illalla.

Älä Ap kadehdi. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän lasten omistamiselle, pitämiselle ja kasvattamiselle oikeasti jo alkaa harkita tulorajaa kun näyttää siltä että kaikilla vanhemmilla ei ole tarpeeksi varoja ja tuloja tarjota lapselle taloudellisesti turvallinen ja vakaa lapsuus.

Hyvä olisi. Vaan milläpä toteutat? Sääli, mutta jokaisen 18  täyttäneen pitää antaa itse päättää, miten järjestää elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30v.nuori? Anna mun kaikki kestää! Aikuinen ollut jo hyvän aikaa.

Suomessa voimassaolevan lain mukaan kaikki alle 30-vuotiaat ovat nuoria. Nuori on myöskin eri asia kuin alaikäinen ja lapsi.

Jos viittaat nuorisolakiin, sitä sovelletaan alle 29 vuotiaisiin, mutta inhimillinen erehdys :)

Hämmentävää. Mun isällä oli 30-vuotiaana jo 2 lasta, minä vauva ja minun sisko 5v. Jotenkaan en ymmärrä miten hänen olisi pitänyt saada nuorten palveluita edes 29-vuotiaana. Tosin silloin oli palvelut aika vähässä, mutta kuitenkin. Hetki kun vielä mennään niin sitä taas nostetaan ehkä 35-vuoteen? 

Suomi on maa, jossa lapset muuttavat aikaisin pois lapsuudenkodistaan. On edelleen maita, jossa asutaan vanhempien luona siihen, kunnes löydetään puoliso. 

Onko sekään sitten kovin itsenäistä jos muutetaan omilleen ilman mitään tuloja lukioikäisenä ja yhteiskunta kustantaa koko lystin? 

Vierailija kirjoitti:

Onko sekään sitten kovin itsenäistä jos muutetaan omilleen ilman mitään tuloja lukioikäisenä ja yhteiskunta kustantaa koko lystin? 

Yhteiskuntahan ei maksa, kun ne tuet opiskelijalle on niin pienet ilman lainaa. Jos vanhemmat ei tue, joutuu ottamaan lainaa tai elättämään itsensä työnteolla, mikä lukiolaiselle on aika vaikeaa.