Mä haluaisin niin kovasti kuolla.

ap on jo juossut junan alle, koska sehän ratkaisee lapsettomuus ongelman.. yleensä itsemurhaa tosissaan hautovat eivät tuo asiaansa julki, edes nimettömänä.

Nyt on hyvä fiilis. Puhuminenkin auttaa ja hiljentyminen mietiskelemään.

Että ei se vauva aina kaikkea ratkaise ja onnea tuo.

Vierailija:

Miten kirjoittaja voi päätellä alkuperäisen saaneen kaiken liian helpolla? Voisiko olla niin, että alkuperäinen on joutunut aina kokemaan asiat vaikeimman kautta ja nyt väsynyt jatkuvaan kädenvääntöön elämässä?

Toivoin, että EDES YKSI ASIA tässä elämässä olisi ollut helppoa, mutta ei. Piti vielä tämä lapsettomuuskin tulla. En taida enää rakastaa miestäni, josta ei ole tukea minulle. En usko, että halua elää hänen kanssaan enää.

Aina ei sukusolut sovi yhteen, Nicole Kidman ja Tomppa Cruisekin lisääntyivät heti erottuaan tahoillaan.

Tänä syksynä masennuin ja halu kuolla oli joka päiväinen. onneksi pääsin osastohoitoon pariksi viikoksi siellä vointiani seurattiin, laitettiin lääkitys ja olen nyt avohuollossa. Elämä alkaa pikku hiljaa näyttää valoa.



Voimia sinulle!! Koita jaksaa hakea apua ja pyydä miestäsi auttamaan tässä avun hakemisessa (Minä sain sitten vasta apua kun mieheni tuli lääkäriin kanssani)!

Ja on todella oikeassa siinä! Lapsen saaminen ei muuttanut elämääni miksikään, vaikka niin luulin monta vuotta. Olen sama ihminen ja minulla on samat ongelmat, nyt vain on vastuu lapsestakin.



Elämä ei ole sama asia kuin vanhemmaksi rupeaminen. Mistä tahansa voi tehdä ongelman, ja mistä tahansa ongelmasta voi päästä yli.

Onhan se kurjaa kun ei onnistu, mutta mieti silti vähän puheitas...

Voisit olla ihan yksin maailmassa, ilman miestäsi, vanhempiasi, sisaruksiasi, ystäviäsi.

Ilman työtä, ilman rahaa. Ilman asuntoa ja ruokaa. Hengenvaarassa vaikkapa. Tai vakavan sairauden lamaannuttamana, kykenemättä liikkumaan ja ilmaisemaan itseäsi.



Huomaatko, sinulla on kuitenkin jotain hyvää elämässä. Kaikille haluaville ei valitettavasti lasta suoda tässä elämässä, olen itse yksi niistä. Mies lähti tämän tajuttuaan. Mutta mulla on paljon mistä iloita ja miksi elää.



Voimia, huomenna ON päivä uusi. Ehkä silloin tuntuu paremmalta.

Sitä lapsen kanssa elämistä voi " harrastaa" myös niiden kanssa. Itselläni ainakin lohdutti vähän.

Päivä kerrallaan, älä luovuta tänään.

Huomennakin nousee aurinko. Ja taas huomenna.



t. Kohtalotoveri

Maailmassa on aina vaihtoehtoja!

Adoptoikaa miehenne kanssa lapsi! Se on ja tuntuu ihan yhtä omalta kuin biologinenkin! Ja maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia! Ottakaa odotellessanne vaikka kissa, johon ylimääräiset hellyydet voi upottaa :)

Adoptio ei ole meille vaihtoehto. Enkä oikeasti pysty kuvittelemaan elämää ilman lapsia. Haaveeni on että kun mies tulee työmatkalta muutaman päivän päästä, ljaksaisin laittaa sille ihanan illallisen, ja yöllä hyppäisin sitten junan alle. Anteeksi että sanon sen näin suoraan. Mulla ei vaan ole voimia muuhun.

ei elämäänsä kannata rajoittaa ainakaan tahallaan: kyllä adoptioäitiys on ihan täyttä äitiyttä.

Tai mikä teidän paikkakunnalla on se taho, josta apua saa? On olemassa myös auttavia puhelimia, toivottavasti joku laittaa tänne sellaisten numeroita.



Sä olet selvästi vakavasti masentunut ja masennus on hengenvaarallinen sairaus. Nyt apua hakemaan. Itsemurha on niin paha asia, että jos sä sen teet, haavoitat lähimmäisiäsi työkavereistasi vanhempiisi ja mieheesi tosi pahasti. Mä tiedän, sillä lähipiirissä tapahtui itsemurha viime kesänä, ja meidänkin perheen elämä meni siitä ihan sekaisin.



Älä anna periksi. Masennus voi tulla vaikka lapsettomuuden aiheuttamasta surusta, mutta siitä voi selvitä. Iso halaus!

Ei tulisi oikeasti mieleenkään. Olen aina tiennyt etten aio elää ellen saa biologisia lapsia. AP

Niin... ja miksi vielä kokata miehelle ennenkuin junan alle? ...että se sitten oikein kaipaisi sua ja ymmärtäisi miten ihana olitkaan...?

Sulle on elämä annettu ja elää se pitää, vaikka kaikkea haluamaansa ei saisikaan. Itsemurha on äärimmäisen itsekäs teko, jolla pilaat myös lähipiirisi elämän. Mene hoitoon, senkin tomppeli.

AP:" Adoptio ei ole meille vaihtoehto koska emme kumpikaan halua siihen rumbaan lähteä."





Kuulehan ap, tämän kommentin nähtyäni vahvistui vaan käsitykseni, että sinä tarvitset apua. Ei noin masentuneelle ole hyväksikään saada lasta nyt. Hae apua, näytä vaikka tämä ketju miehellesi ja kun olet taas kunnossa, voi olla että raskaudutkin? Katsos luonto kyllä suojelee omiaan, et tuossa kunnossa ole kykenevä äidiksi.

Vierailija:

Maailmassa on aina vaihtoehtoja!

Adoptoikaa miehenne kanssa lapsi! Se on ja tuntuu ihan yhtä omalta kuin biologinenkin! Ja maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia! Ottakaa odotellessanne vaikka kissa, johon ylimääräiset hellyydet voi upottaa :)

Miksi ihmeessä sinä et ole pelastanut maailmaa adoptoimalla lapsia? Miksi ihmiset yleensä tekevät lapset itse eivätkä pelasta kotia tarvitsevaa lasta?

Kissa, loistoidea ... sitoo lapsettoman kotiin, ei viikonloppumatkoja, ei ulkomaan lomia, joilla voisi päästä tyhjäntuntoisesta kodista pois.

Mutta kuten kirjoitin niin se on jaksamisesta kiinni, luultavasti ei ole voimia mitään ruokaa tehdä. Tiedän vaan että tekoni loukkaa ja satuttaa niin äärettömästi miestäni että haluaisin jotenkin sitä hyvittää etukäteen. Mutta tosiasiassa en jaksa miettiä tekoni seurauksia, koska en oikeasti vaan halua enää elää. AP