HELMET viimeistä viikkoa viedään(kohta ykkösiä juhlitaan)

35 linssissä kesällä...mihin elämä on mennyt ja mitä olen saanut aikaiseksi ... kysyn vaan



Onnea kaikille 1-vuotiaille!!!!



Meillä saa kakkua maistaa vaan vähän, aikuiset saa syödä sen kaiken...lapsivieraille varaan hedelmäpaloja. Dunskun herkku onkin banaani, jos sen saa kuorineen käteen ja sitten itse sitä kuorii ku apina. Mä en oo koskaan antanut edes niitä maissinaksuja...makeeta on saanut maistaa mut eipä niitä tuu annettua. Juustosiivu käteen ku isosisko syö karkkia ni pikkunen on ihan tyytyväinen.



Arvatkaa olenko pakannut yhtään?? Oikein arvasitte, en ole, kohta alkaa paniikki pukkaamaan päälle...mut ei se mitään...



Meillä ripuli jatkuu, mut ei oo syytä huoleen eilen niin lekuri sanoi, on sen verran tukevassa kunnossa oleva tyttö ;))) rokotukset ei sattuneet kun on tavaraa reisissä. Verikoetta kerran inahti mut siihen se sit jäi, viimenen kerta on maaliskuussa siellä rokotustutkimuksessa, sen jälkeen neuvola rokottaa. Olispa sama tutkimus vielä kesällä et sais vauvakin samat rokotukset.Tämä vauveli onkin tajuton potkija, siis suurimman osan vuorokaudesta heiluu, yöllä nukkuu ja aamulla mä herään niihin montuksiin. Eikä edes ole hentoja potkuja ;)) josko siellä olis poika potkimassa.



nyt kahveen keittoon ku ukko tulloo töistä



kuumetta ja ripuliriina ja rv 21+4

vitsi et mä olen kade teidän muutolle!! arvaa vaan tuhat kertaa kuinka mä inhoon kylmää ja lunta, lähtisin kassit ojossa jos vaan olis mahdollisuus!!!

Helmillä on SYNTTÄRIT kahden viikon päästä. Juhlitaan niitä kahtena päivänä ja vieraita tulee yhteensä n. 20, joista todennäköisesti 2 lasta (suvussa kun ei ole muita lapsia kuin omat). Itse teen tarjottavat, koska rakastan leipomista. En vielä kyllä tiedä, mitä aion leipoa, mutta laskiaispullia on varmaan pakko tehdä, kun toiset juhlat on laskiaissunnuntaina. Mitä te muut meinaatte ostaa/toivoa lapselle synttärilahjaksi? Varsinkin te, joilla on vanhempia lapsia! Mä en millään keksi, mitä Helmi tarvitsisi. Helmiä ei kiinnosta mikään oma lelu (no, FP:n maatilalla leikkii), vaan ainoastaan isoveljen lelut ja muut tavarat. Vaatteita ei tarvitse, tosin kesäksi voisi jotain jo toivoa. Omia astioita tarvitsisi myös. Mä itse aion ostaa Helmille vauvanuken, vaikke jouluna saatu pehmeä nukke Helmiä ainakaan vielä kiinnosta. Minnekään valokuvaamoon ei Helmiä viedä, koska ne on täällä ihan törkeän kalliita. Itse ollaan otettu onnistuneita kuvia esikoisesta miehen järjestelmäkameralla ja samoin aiotaan toimia myös Helmin kanssa. Lisäksi sekä esikoisen kerhossa että perhekerhossa on maaliskuussa valokuvaus, jossa otatetaan Helmistä kuvat.



HERKUISTA on ollut puhetta. Meillä esikoinen sai herkkuja ekan kerran vasta 1,5-vuotiaana (silloin oli joulu ja hän sai pari piparia) ja senkin jälkeen sai niitä johonkin 2-v ikään saakka aika harvoin, eikä edelleenkään reilu 3,5-vuotiaana niitä kovin usein/paljon syö. Me leivotaan kyllä aika usein, jolloin poika saa herkutella kohtuudella. Helmille ei myöskään aiota vielä antaa mitään ns. oikeita herkkuja, kun pärjää hyvin lmankin. Tällä hetkellä Helmin suurin herkku on päärynän palaset. Niitä ja muita sormiruokia saa syödä silloin, kun muut herkuttelevat muilla herkuilla (esim. synttäreillä). Niin kauan, kun Helmi on helppo pitää erossa herkuista, aiotaan niin tehdä, mutta varmaan tulee kuitenkin aikaisemmin saamaan niitä herkkuja kuin esikoinen aikoinaan. Meillä onneksi isovanhemmat yms. kunnioittavat mielipiteitämme ja päätöksiämme, joten eivät yritäkään tyrkyttää lapsille herkkuja ilman meidän vanhempien lupaa. En missään nimessä usko, että siitä olisi mitään haittaa, jos Helmi jo alle vuoden ikäisenä söisi sokerisia, rasvaisia ja lisäaine- & säilöntäainepitoisia herkkuja SILLOIN TÄLLÖIN, mutta niin kauan kun tyytyy niihin päärynän paloihin yms. edetään tällä tavalla.



PÄIVÄHOIDOSTA piti vielä kirjoittaa. Mulla on itsellä kokemusta sekä hyvistä että huonoista perhepäivähoitajista sekä myös hyvistä ja huonoista päiväkodeista. Niin lapsi-asiakkaana (siis kun lapsena oli sekä perhepäivähoitajalla että päiväkodissa), työntekijänä että sivusta seuraajana. Siksi en missään nimessä yleistäisi, että jompi kumpi on toista parempi paikka!



NIISKU kirjoitti:" Mä oon kuullut niin paljon huonoja juttuja perhepäivähoitajista, etten ikinä laittaisi lastani sellaisen hoitoon. Täältäkin palstoilta kun lukee millaiset aikoo ruveta perhepäivähoitajiksi, niin hyvää päivää; kun ei omiakaan lapsia kestä kuunnella vaan hermot menee kokoajan, niin ajatelkaa nyt että viette oman lapsen sellaiselle. Olisi varmaan mukava olla töissä:("



Pakko ottaa kantaa tähän, kun saatan olla yksi heistä, joihin Niisku kirjoituksessaan viittaa. Mulla siis on aikomuksena ottaa 1,5-2 vuoden päästä 2 hoitolasta, VAIKKA hermot menee välillä omien lasten kanssa. Silloin kun esikoisen uhma oli pahimmillaan ja hermot meni tosiaan monta kertaa päivässä, en missään nimessä olisi siihen soppaan ottanut hoitolapsia hoitoon. Olen kuitenkin ihan varma, että esikoinen on meidän lapsista se haastavin tapaus ja Helmin uhmaikä tulee olemaan helpompi. Muiden lasten kanssa mulla ei ole mennyt hermot. Olen valmistumiseni jälkeen hoitanut päiväkodissa ja kodeissa n. 50 alle 3-vuotiasta lasta (en tietenkään samaan aikaan) ja oli oikein leppoisaa =) Vieraat lapset harvoin käyttäytyvät samalla tavalla hoidossa kuin kotona omille vanhemmilleen. Noista 50 lapsesta ainoastaan 2 on ollut sellaisia, että välillä oli niitä vaikeita hetkiä (enkä silloinkaan menettänyt hermojani). Oletko Niisku todellakin sitä mieltä, että jos äiti joskus menettää hermonsa, hän ei sovi perhepäivähoitajaksi??? Luuletko, ettei päiväkodissa työskentelevät äidit ole koskaan esim. huutaneet omille lapsilleen? Ovatko he kaikki huonoja lastenhoitajia/lastentarhanopettajia? No, mä tiedän joka tapauksessa olevani tosi hyvä perhepäivähoitaja sitten kun siihen hommaan ryhdyn! Onneksi edes itse arvostan sitten työtäni, kun monet muut eivät arvosta... Mutta se on kyllä ikävä tosiasia, että melkein kuka tahansa pääsee perhepäivähoitajaksi. Parasta olisi, jos esim. puistossa pystyisi " salaa" seuraamaan perhepäivähoitajan tekemisiä, koska sielläkin jo hyvin näkee, millainen tyyppi pph on. Neljän seinän sisällä voi sitten tietenkin tapahtua ihan mitä vaan, mutta näin on myös päiväkodissa. Myös siellä työntekijät ovat joskus yksin lasten kanssa ja pahimmillaan kaikki ryhmän aikuiset ovat alalle sopimattomia. Se on kuitenkin onni, että yleensä äidillä on hyvä vaisto, johon kannattaa luottaa! Äidinvaisto on yleensä oikeassa!



Nyt syömään anopin tekemää herkkuruokaa. Tultiin tänne viikonlopuksi hiihtelemään. Eilen illalla oltiin miehen kanssa ulkona tuulettumassa ja tultiin kotiin klo 01 eli ei liian myöhään. Mä en kuitenkaan saanut unta ja klo 02 jälkeen Helmi heräsi itkemään. Itkeskeli sitten melkein puol 5 asti, jolloin mä vasta pääsin nukkumaan. Herätys oli puol 9 ja tossa oli välissä yksi imetys, joten tosi mukavat 4 h yöunet tuli! Olo on kamala! Onneksi ei ole krapulaa, kun join vain yhden minttukaakaon (minttuviinaa), joka oli ihan törkeän hyvää! Helmillä alkoi tänään sitten nuha (eka yli 1,5 kk, ihmeen kauan olikin täysin terveenä), joten siksi varmaan itki viime yönä. Toissa yönä nukkui sen sijaan parhat yöunet ikinä. Nukahti klo 21.30 ja heräsi ekan kerran vasta 6.15, jolloin imetin ja sitten nukkui vielä 2 h. Toivossa siis eletään, että sellainen yö tulee joskus uudestaankin. Ruoan jälkeen mennään hiihtämään ja sitten mä menen kyllä päiväunille.



Silmät ristissä Fassiloora ja Helmi (11,5 kk)

-Fassiloora-:

En missään nimessä usko, että siitä olisi mitään haittaa, jos Helmi jo alle vuoden ikäisenä söisi sokerisia, rasvaisia ja lisäaine- & säilöntäainepitoisia herkkuja SILLOIN TÄLLÖIN, mutta niin kauan kun tyytyy niihin päärynän paloihin yms. edetään tällä tavalla.

NIISKU kirjoitti:" Mä oon kuullut niin paljon huonoja juttuja perhepäivähoitajista, etten ikinä laittaisi lastani sellaisen hoitoon. Täältäkin palstoilta kun lukee millaiset aikoo ruveta perhepäivähoitajiksi, niin hyvää päivää; kun ei omiakaan lapsia kestä kuunnella vaan hermot menee kokoajan, niin ajatelkaa nyt että viette oman lapsen sellaiselle. Olisi varmaan mukava olla töissä:("

Pakko ottaa kantaa tähän, kun saatan olla yksi heistä, joihin Niisku kirjoituksessaan viittaa. Mulla siis on aikomuksena ottaa 1,5-2 vuoden päästä 2 hoitolasta, VAIKKA hermot menee välillä omien lasten kanssa. Silloin kun esikoisen uhma oli pahimmillaan ja hermot meni tosiaan monta kertaa päivässä, en missään nimessä olisi siihen soppaan ottanut hoitolapsia hoitoon. Olen kuitenkin ihan varma, että esikoinen on meidän lapsista se haastavin tapaus ja Helmin uhmaikä tulee olemaan helpompi. Muiden lasten kanssa mulla ei ole mennyt hermot. Olen valmistumiseni jälkeen hoitanut päiväkodissa ja kodeissa n. 50 alle 3-vuotiasta lasta (en tietenkään samaan aikaan) ja oli oikein leppoisaa =) Vieraat lapset harvoin käyttäytyvät samalla tavalla hoidossa kuin kotona omille vanhemmilleen. Noista 50 lapsesta ainoastaan 2 on ollut sellaisia, että välillä oli niitä vaikeita hetkiä (enkä silloinkaan menettänyt hermojani). Oletko Niisku todellakin sitä mieltä, että jos äiti joskus menettää hermonsa, hän ei sovi perhepäivähoitajaksi??? Luuletko, ettei päiväkodissa työskentelevät äidit ole koskaan esim. huutaneet omille lapsilleen? Ovatko he kaikki huonoja lastenhoitajia/lastentarhanopettajia? No, mä tiedän joka tapauksessa olevani tosi hyvä perhepäivähoitaja sitten kun siihen hommaan ryhdyn! Onneksi edes itse arvostan sitten työtäni, kun monet muut eivät arvosta...

Juu mäkin uskon että noista lisäaine ym pitoista rasvaisista herkuista on vähemmän haittaa lapsille kuin siitä jos SILLOIN TÄLLÖIN huutaa lapselle.

Joka on aivan eri asia kuin monta kertaa päivässä menettää hermonsa ja rääkyy kurkku suorana.

Enkä todellakaan ole sitä mieltä ettei sellainen sovi pph:ksi joka joskus menettää hermonsa, eiköhän melkein jokainen joskus menetä, paitsi juuri sellainen ihminen jolle uskoisin oman lapseni hoidon.

Päiväkodissa on onneksi muitakin aikuisia, kuten tiedät.

Mielestäni hyvä pph esim. kuljettaa lastaan kädestä ympäri kämppää sen takia että lapsi niin haluaa, eikä sen takia että se ei kitisisi koko aikaa, kuten kirjoitit joku aika sitten.

Lapsen kanssa pitäisi myös askarrella, kuten päiväkodeissakin ja tehdä muutenkin jotain lasta kehittävää, eikä vaan antaa lasten olle yksinään tuntitolkulla.

Itse en kyllä sinulle lastani toisi hoitoon:(

-niisku

Satais nyt sitten niin paljon, että pääsis kunnolla hiihtämään.



Meille onkin nyt pariin päivään mahtunut vaikka minkälaista. Minun kehitysvammainen veljeni alkoi puhumaan toissapäivänä ihan ihmeellisiä juttuja. Lääkärissä on käyty ja epäillään jotain mielenterveysongelmaa. Ensiviikolla sitten selviää enemmän, kun/jos pääsee ihan kunnolliseen hoitoon.

Sainkin sitten sen vuoksi yökylään pienemmät sisarukseni (9v. ja 7v.). Tänään sitten aiotaan herkutella ja hakea pizzaa ja karamelliä. Ne, kun eivät vielä tiedä isonveljensä ongelmista. Nyt katsovat dvd:tä. Ja Onni nukkuu.



Onnille on tullut nyt 3 uutta hammasta. Sen vuoksi on sitten ollut aika kiukkuinen. Yölläkin itkeskelee. Tosin mies on flunssassa joten saattaahan se sekin olla tulossa myös Onnille.

Ja olisko jotain eroahdistusta tms. myös ilmassa, kun minä vaan kelpaan " äitin vauvalle" hoitajaksi. :)



Kuulin juuri, että meidän kylälle on tulossa tälle vuodelle jo ainakin kolme vauvaa. Voi kumpa mekin saatais liittyä siihen onnellisten joukkoon....

Tänään viimeksi yksi entinen luokkakaveri huuteli mulle kaupassa kassalla isoon ääneen, että joko teillä on kaveri tulossa?! Voi v...., että otti päähän!! Mitä noissakin tilanteissa voi sanoa? Enhän minäkään utele miten toisilla sujuu vällyjen välissä!! Arrgh!



Jaahas, dvd loppui. Täytynee mennä viihdyttämään nuorisoa.



kumppari&Onni + lainalapset :)

Piti oikein hieraista silmiä...?





Enkä todellakaan ole sitä mieltä ettei sellainen sovi pph:ksi joka joskus menettää hermonsa, eiköhän melkein jokainen joskus menetä, paitsi juuri sellainen ihminen jolle uskoisin oman lapseni hoidon.



--- niin ja mistä sinä sellaisen ihmisen luulet Niisku löytäväsi joka ei OMIINSA silloin tällöin menettäisi hermojaan? Olen samaa mieltä Fassilooran kanssa siitä, että vieraiden lasten kanssa kyllä hermot pitävät paljon paremmin kuin omien lasten.



Päiväkodissa on onneksi muitakin aikuisia, kuten tiedät.

Mielestäni hyvä pph esim. kuljettaa lastaan kädestä ympäri kämppää sen takia että lapsi niin haluaa, eikä sen takia että se ei kitisisi koko aikaa, kuten kirjoitit joku aika sitten.



-- no jokupa onkin lukenut ajatuksella tekstejä läpi! Ehkei kuitenkaan kannattaisi ottaa niin kirjaimellisesti sitä mitä joku täällä kirjoittaa? Tuskinpa FASSILOORA nyt Helmiä kävelyttää vain sen takia ettei Helmi kitisisi. Eiköhän myös sen takia, että tyttö pitää siitä. Ainakin itse teen sitä MONESTA syystä.



Lapsen kanssa pitäisi myös askarrella, kuten päiväkodeissakin ja tehdä muutenkin jotain lasta kehittävää, eikä vaan antaa lasten olle yksinään tuntitolkulla.



--- onko joku täällä sitten väittänyt muuta? Antaako mielestäsi Fassiloora sitten lastensa olla yksikseen? AHAA, nyt muistan, ehkä hän on joskus kirjoittanut että hänen esikoisensa(joka muuten jo on 3,5v) tykkää puuhastella yksikseen. Mutta yllätys yllätys, niin tykkäävät omatkin lapseni ja annan heidän ilomielin näin tehdäkin! Ei lasten kanssa jatkuvasti tarvitse hääräillä ja keksiä heille puuhaa.



-- tottakai on eri asia kun on hoitolapsia, mutta tuskinpa FASSILOORA sillon antaisi lasten puuhastella pitkiä aikoja yksinään. Toisaalta vapaata leikkiä on myös päiväkodissa ja hyvä niin!



Itse en kyllä sinulle lastani toisi hoitoon:(



--- NO tämä kärkäs mielipiteesi tuli harvinaisen selväksi. Sen verran kiehahti FASSILOORAN puolesta että piti heti kommentoida tähän. Minusta voisi vähän ajatella mitä tänne kirjoittaa. Ja jos muistelen oikein niin NIISKU sinä olet aikaisemminkin päästellyt sammakoita suustasi. Toivon, että ajattelisit vähän ennen kuin kirjoitat tänne asioita henkilöstä jota et oikeasti tunne! Pph:t tekevät arvokasta työtä, mutta ei ole ihmekään ettei kukaan halua sellaiseksi ryhtyä kun saavat tuollaista p***aa niskaansa ihan syyttäkin!!!

-niisku

[/quote]

vetäs pesupallosta nestemäistä pyykkiainetta suuhunsa!!!!!!!!!!!! sit oksenteli ja vaipui tajuttomuuden rajamaille..saatana että säikäytti kunnolla. myrkytyskeskus onneks rauhotti et pyykkiaine ei imeydy eikä ole vaarallista, mut tyttöä ei meinattu saada hereille eikä sitten saatu juotettua mitään niin käytiin lastenklinikalla. Siellä otettiin heti sisälle ja hoitsu nipisti kynnestä et tyttö heräs kipuun ;))) ja oksensi ja halus kävelemään!!!! Sit siinä lääkäri tutki ja päästi kotiin, kun taju oli tallella ja tyttö rupes kiukkuamaan.



Kotiin päästyämme ruoka ja vesi maistui kunnolla, tänään on sitten kaikki ihan normaalia.Kävi räpeltämässä pesukonetta mut ei ottanut pesupalloa käteensä, katto sitä ja sanoi hyi. Ehkä muistaa lopun ikäänsä et pesuaine maistaa pahalle.





Tuosta pph keskustelusta sen verran et mä nykään vierastan ajatusta laittaa lapseni pph:lle, on vaan ollut niin paljon mätiä hoitajia(perheitä) siellä joukossa. En tarkota tällä Fassilooraa, enhän edes tunne livenä häntä.

Me myös todennäköisesti laitetaan lapset ranskalaiseen päiväkotiin, harvemmin niitä ranskalaisia on pph:na. Se olis kyllä ideaali ratkaisu. Kotihoidossa on monia plussia verrattuna päiväkotiin, esikoinen oli 3,5 vuotta pph:lla ja olin tosi tyytyväinen hoitajaan. Vieläkin tavatessamme kyselee kuulumisia jne. Mutta onneks tuo päiväkoti/pph ei ole ajankohtainen, mut 90% kallistun päiväkodin puoleen.



Nyt pitää lähteä lottoomaan et pääsis elämässä eteenpäin ;)))



kuumetta

mulla taas on päinvastoin, mulla saattaa palaa mielessä päreet vieraaseen lapseen, kihisen mielessäni et vitsi kun itkee ja pitäs jo päänsä kiinni ja tulis jo äiti hakemaan!!! mutta en sitä koskaan näytä lapselle saatikka äidille. tuo ei tietenkään tapahdu aina. Siitä syystä en ole koskaan halunnut mihinkään lastenhoito alalle taikka lupaudu montaa lasta hoitamaan kerralla. Onneksi mä itse tiedän ton " vinksahdukseni" ja siksi vältän monesti hoitotilanteet. Omia lapsia kun voi komentaa ja onneksi he uskovat kertasanomisella.



Mä inhoon tyhjän naukumista, itkemistä ja varsinkin sitä karmeeta raivovollotusta, jota monet lapset saa kun äiti häviää näkyvistä. On sitä itkua meilläkin mut omat lapset on aina omia.

Aarohan täyttää vasta kuun lopussa, mutta kirjottelen minäkin tähän viimeiseen vauvapinoon meidän kuulumiset.



Ensinnäkin: Onnittelut Silvalle ja kaikille muillekin synttäreitä viettäville!



Kumppari: Ikävää, että on harmeja ja mielipahaa. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Helena Takalo on meidän äidin joku pikkuserkku tai jotain kaukaista sukua, sama sukunimi kuitenkin kun mun äidin tyttösukunimi. Tuo on meillä ollu vaan sellanen yleinen vitsi kun kaikki ollaan ihan surkeita hiihtäjiä, vielä kun mulla sattuu olemaan nuo Roposen vanhat sukset. Sukulaiset saa siitä aina kiksejä kun en oo oikeesti hiihtäny kun ala-asteella viimeksi ja sillonki olin aina viimenen. Asuuko se jossain teidän lähellä?



Austen: oli kiva kuulla sinusta, olet varmaan käynyt lukemassakin, että meilläkin on ollut tosi rankkaa. Toivottavasti sinua lohduttaa kuulla ettet ole yksin. Mullakin turhauttaa joskus aika kovaa nämä kotiympyrät kun koko päivän yrittää näitä syöttää ja nukuttaa eikä ne välttämättä tee kumpaakaan.



Oodi: oli kiva kuulla sinustakin. Ihana kuulla että Leolla menee hyvin päiväkodissa, meilläkin se on alkanut vähitellen sujua. Se hoitaja, josta luultiin, että ei tykkää yhtään Veikosta ja on muutenkin ' epäilyttävä' , on osoittautunu Veikon lempitädiksi. Oli tuossa pari päivää pois ja Veikko tunnusti mulle että sillä on ikävä sitä. Oli pakko soittaa päiväkotiin ja kertoa asiasta, eivät varmaan saa hirveesti positiivista palautetta. Epäilemme, että se on ainut joka osaa olla tarpeeksi jämäkkä meidän remupellelle. Mullakaan ei muuten ole vauvakuumetta. Katsellaan sitten parin vuoden päästä uudelleen asiaa, vaikka tuota ikää alkaakin olla. 1-v synttäreillä meillä on perinteisesti vauva saanut ekan kerran kakkua (yritän tehdä aina mahd. lapsiystävällisen kakun: kermaa, marjoja, hedelmiä, hilloa, mutta ei karkkeja eikä lisäaineita) mutta esim. Veikolle annettiin keksejä sitten joskus 1,5-vuotiaana ja nyt 2,5-vuotiaana maistoi ekan kerran karkkeja, vahingossa. Oltiin siellä Disney on Ice -näytöksessä ja se oli vaivihkaa salaa pistelly pussista Ässämixejä. Niitä löytyi sitten mun farkuilta läjä puoleksi pureskeltuina... Meidän pojat ei onneksi oo kauheen makeen perään. Veikko haluaa aina mielummin maitoo kun tarjolla on mehua. Aarolle ei oikeen mee edes nuo hedelmäsoseet. Syö mielummin tuoreita. Oon huomannu että tuttavaperheiden tyttötaaperot on paljon enemmän makeen perään, meillä menis vaan hirmumäärät nakkeja jos niitä ilkeis antaa.



Kuumetta: aika hurjaa on se Dunian meno, onneksi ei ole sattunut mitään vakavampaa. Näistä asioista on kyllä hyvä lukee täällä, jos omalle kohdalle sattuis niin tietää ainakin että hengissä selviää. Mutta voin uskoa että sua on huolestuttanu!



Me ollaan oltu nyt taas koko viikko flunssassa. Aarolla oli kuumettakin, nyt ollaan vaan räkäsiä ja toivotaan ettei tule Veikolle. Siitä ihanasta villaunipussista meidän on nyt luovuttava. Löysin Aaron aamulla makkarat paljaina ja ihan kylminä. Se kai nousee unissaan tai jotain pystyyn ja talloo sen pussin pois päältä. Se on muutenkin niin kylmäverinen, että ollaan oltu vähän ihmeissään että miten poikia yöksi puettaisiin kun Veikko taas on kamalan kuumaverinen. Laitoin nyt sitten tavallisen pyjaman ja untuvatäkin. Katsotaan. Nonnu, onko se pussi ollu teillä hyvä? Teillähän se oli?



No, taaperopuolella sitten nähdään! Siellä onkin vähän rajumpi meininki, yrittäkäämme itse pysyä asiallisina!



Vilja kera poikien



ps. Jos jollain sattuu olemaan se vanha linkki tallella, kävin päivittämässä kuvia.

Siellä oli tän Virpi Suutarin artikkeli äideistä, joilla ei äitiys tahdo löytyä. Jotenkin kylmät väreet kiiti selässä kun lueskelin sen Hannelen stooria: 29-vuotiaana saanut lapsen... lapsi oli toivottu, parisuhden kukoisti, sosiaalinen elämä kukoisti, ura nousussa... ja sitten lapsi, joka toi mukanaan arjen, johon ei todella osannut varautua...



Muistelen hieman kauhulla niitä alkuviikkoja kun kuljin itkevä (=kirkuva) Simppu olalla ja itkin sen kanssa kilpaa. Soittelin 5 minuutin välein miehelle duuniin, että " tää on hirveetä" ja vollotin puhelimeen... että Austen, ei se ihan ruususilla ole muillakaan tämä vauvavuosi mennyt!



Mä en ole koskaan ollut masentunut. Olen aina ollut sellainen perus-optimisti. Ehkä senkin takia äitiyden mukanaan tuomat tunnekuohut oli normaalia rankempia. Siis tunteellinen ja temperamenttinen olen ollut aina, mutta en koskaan ole menettänyt otetta itsestäni, jos tiedätte mitä tarkoitan? Mitään suuria rakkauden tunteita en tuntenut Simppua kohtaan... se oli mun mielestä söpö ja hoitelin sitä... tai ehkä suoritin vauvanhoitoa.



Tuossa 7-8kk paikkeilla huomasin muutoksen. Simppu alkoi tuntua oikeasti rakkaalta ja ihanalta. Ja nyt äitiys ei enää tunnu suoritukselta tai projektilta vaan siihen on päässyt jotenkin kiinni. Kulunut vuosi on kuitenkin ollut niin rankka, että tarvitsen varmasti hieman etäisyyttä siihen ja enemmän tätä rakkauden täyttämää äitiyttä ennen kuin uskallan ajatella toista lasta.



Mutta yks päivä mietin sitäkin asiaa: haluanko todella toisen lapsen, vai haluanko sen " täydellisen kuvan" eli 2 lasta, farmariauto, pari koiraa jne... mutta tottahan on sekin, että ympäristö todellakin toitottaa, että on itsekästä olla hankkimatta lapselle sisarusta. Että lapsista tulee jotenkin " viallisia" ainoina lapsina... mutta tavallaan mua hirvittää ajatus uudesta vauvasta. Että miten mun psyyke kestää kun nytkin taisi jonkinsortin Baby Blues vaivata? Olen ihan eri maata kuin yksi ystäväni, kahden tytön äiti. Hän on niin onnellinen kotona lasten kanssa ja jotenkin " tuoksuu äidille ja huokuu äitiyden onnea"



...meikäläinen sitten tuottaa (samaisen Kuukausiliitteen artikkelin mukaan) jotain moniongelmaista kansalaista, kun on vienyt sen alle vuotiaana tarhaan. Melkoista ristipainetta! No, yritän luottaa omaan vaistooni. Minä voin paljon paremmin nyt, kun olen töissä. Ja kun minä voin paremmin, niin Simpun kanssakin jaksan olla ja puuhastella ihan eri lailla. Ja Simppukin voi varmasti paremmin. Toki tilannetta tukee myös se, että Simppu on niin hienosti sujahtanut sinne tarhaan eli ei itkeskele meidän perään lainkaan.



Mutta pakko myös sanoa, että on ollut ihanaa kun Simppu on ollut vähän kipeä. Siis kamalaa, mutta ihanaa. On jotenkin niin palkitsevaa, kun se kuumeisena kiipeää syliin ja puristaa tosi lujasti pienillä kätösillään -että " ole siinä mun äiti. sä olet mulle tärkeintä" ja siihen syliin se sitten nukahtaa... siinä tuntee olevansa tuon merkillisen pikkuihmisen äiti ihan oikeasti :-)



Huuuh, tulipa syvällistä. Se artikkeli taisi tosiaan kolahtaa?



Lauantain jatkoja kaikille!!!



-Oodi ja Simppu (kuumesta toipunut, nyt jo unia vetelevä pikkumies... pian 1v)

Mieki luin kyllä muutaman kerran edelliseltä sivulta nuo jutut ja luulin kyl tajuavani jotain hyvin väärin... Jotenki saanu kuvan, että tääl on ollu hirmu hyvä henki porukalla, mut ehkei sitten kuitenkaan. Ikävältä " kuulosti" kyllä Niiskun kommentti... Aiheetonta, kun ei kuitenkaan ihmistä tunne. Ollut huono päivä kommentoidessa? Mutta joka tapauksessa moista panettelua en kyllä tänne soisi... Ikävä juttu... Aikasemmista sammakoista en mitää tiedä, ku niin myöhää vast tänne rantauduin, mutta toivottavasti oli ainakin viimeinen.



Meillä tänää juhlittii synttäreitä ja hyvin pippalot meni. Illal sit vietii Ilona mein äipälle, kun ma ois Julialla Helsingissä nukutus, niin sinne tarvii lähteä hirmu aikaisin. Mut saapi nyt nähdä, että mennäänkö ku tänään Julialle nous lämpöä ja ainaki jos sitä on huomenna, ni homma peruuntuu. Täytyy huomenna soittaa sairaalan päivystyspuolelle ja kysyä, miten homman nyt sitten käy.



Jeps, ensi viikolla sitten taaperoihin :) Mukavaa loppu viikonloppua(oi, miten hienosti ilmaistua) kaikille!



Hilu ja Julia-tuhisija

vaikka meidän Emppuhan on virallisesti vauva vielä toista kuukautta niin kai mäkin teidän mukananne sinne taaperopuolelle siirryn =)



Tuntuu taas olevan hyvin kärkkäitä mielipiteitä tuosta päivähoitoasiasta, ikävää vaan että mennään henkilökohtaisuuksiin, asiahan on kyllä ihan tärkeä. Fassilooraa tuntematta ja sen paremmin hänen pph:n kykyjänsä kommentoimatta mä olen vähän alkanut vierastaa näitä jotka ryhtyvät perhepäivähoitajiksi saadakseen hoitaa omat lapsensa kotona. Ainakin meillä on vähän huonoja kokemuksia heidän motivaatiostaan toisten lapsien hoidon osalta. Silti olen ihan pienten lasten osalta pph:n kannalla, tosin omat lapseni eivät ole koskaan päiväkodissa olleet joten mulle tämä on ihan tunnekysymys. Ja tietenkin päiväkotejakin on erilaisia, tosin meillä täällä maalla on vain yksi päiväkoti joten sinänsä valinnanmahdollisuuksia ei ole. Kuumetta, tuo ranskalainen pk kuulostaa ihanalta, olisi tosi ihana viedä omatkin lapset sellaiseen =)



Mutta perhepäivähoitajista vielä.... meillä on tällä hetkellä esikoisella todella ihana pph, vanhempi nainen joka on TODELLA paneutunut työhönsä. Poika tykkää hoitotädistä valtavasti ja joka päivä touhuavat todella paljon kaikenlaista, pakko myöntää että itse en todellakaan pystyisi samaa määrää aikaa ja energiaa pojalle antamaan. Olisin kovasti toivonut että Eveliina olisi päässyt samaan paikkaan, mutta ainakaan vielä ei ole tilaa. Kädet ristissä toivon että Empulle löytyy toinen yhtä ihana hoitotäti.



Mä itse olen ainakin ihan ääneenkin sanonut että mä en voisi ottaa lapsia hoitoon kun en aina jaksa omianikaan. Eikä mun tarvitsekaan jaksaa, sitä varten lapsilla on isä, mummit ja kummit ja meidän tapauksessa naapurikin =) Enkä mä usko että mun lapsistani tulee sen surkeampia tapauksia vaikka äidin pinna joskus kärähtääkin. Ja myös meidän lapset leikkii joskus yksinään jos viihtyvät, Eveliinakin. Enpä edes tullut ajatelleeksi etteikö voisi leikkiä.



Oodi, mä en tuota Hesarin juttua lukenut, mutta olen Virpi Suutarin tekstejä muuten lukenut ja jo joskus aiemmin pihissyt kiukusta. Mä ainakin olen todennäköisesti tuhat kertaa parempi äiti kun käyn töissä, ihmeen suppea näkökanta tuolla naisella! Mä arvostan todella paljon niitä äitejä, jotka jaksavat ja pystyvät hoitamaan lapsensa kotona vaikka kouluikään saakka, minä en siihen kykene. Ja silti rakastan lapsiani varmasti ihan yhtä paljon.



No niin, ehkäpä siirryn viettämään rauhallista sunnuntaita ja leikkimään lapsosteni kanssa =) Mukavaa alkavaa viikkoa taaperopuolella kaikille!



Manna ja Emppu kohta 11 kk sekä Niklas 3,5v

Musta ois Niisku kiinnostavaa kuulla, mitä sä haet/saat näiltä palstoilta? Kun mä itse haen/saan näiltä palstoilta mm. vertaistukea ja muiden kokemuksia. En mollausta, mustamaalausta yms. jota sä näytät niin kovasti harrastavan =( Ei ollut tosiaankaan eka kerta, kun sun kirjoituksesi on asiaton. Olet kirjoittanut hyvin ikävään sävyyn myös muille kuin mulle. En menetä yöuniani sen takia, mutta kovasti toivoisin, että tämä palsta ja nämä meidän Helmisten pinot ois sellaisia toisia tukevia ja lämminhenkisiä. Sulla vaan on kumma taito tuoda näihin vastauksillasi sitä vähemmän lämmintä henkeä. Tietenkin saa olla eri mieltä, mutta se tapa millä mielipiteensä ilmaisee... Mä olen tottunut vähän fiksumpaan käytökseen omassa tuttavapiirissäni, mutta ehkä sulla on jotain ongelmia, mitä me muut ei tiedetä.



Mä en todellakaan halua, että tämä viimeinen vauvapuolen pino menee näin ikäväksi, mutta haluan kuitenkin selvittää seuraavat asiat (enkä osaa edelleenkään kursivoida tota tekstiä):



" Juu mäkin uskon että noista lisäaine ym pitoista rasvaisista herkuista on vähemmän haittaa lapsille kuin siitä jos SILLOIN TÄLLÖIN huutaa lapselle.

Joka on aivan eri asia kuin monta kertaa päivässä menettää hermonsa ja rääkyy kurkku suorana."



***Kuka täällä monta kertaa päivässä menettää hermonsa ja rääkyy kurkku suorana??? En minä ainakaan.



" Enkä todellakaan ole sitä mieltä ettei sellainen sovi pph:ksi joka joskus menettää hermonsa, eiköhän melkein jokainen joskus menetä, paitsi juuri sellainen ihminen jolle uskoisin oman lapseni hoidon."



***Tästä mä en tajunnut mitään...



" Mielestäni hyvä pph esim. kuljettaa lastaan kädestä ympäri kämppää sen takia että lapsi niin haluaa, eikä sen takia että se ei kitisisi koko aikaa, kuten kirjoitit joku aika sitten."



***Tää on musta jo aika uskomatonta. Tottakai mä kävelytän Helmiä sen takia, että tyttö niin haluaa! Mutta kuinka moni äiti/isi jaksaa kävelyttää lastaan koko ajan??? Mä olen ainakin kuullut hyvin monen äidin valittavan, miten rasittavaa on, kun lapsi haluaisi, että koko ajan kävelytetään. Kyllä mäkin ilomielin kävelytän Helmiä jonkin aikaa, mutta jos ollaan esim. kotona päiväunilta lähtien eli Helmi on hereillä n. 5-6 h, niin en todellakaan jaksa koko sitä aikaa kävelyttää tyttöä. Enkä usko, että kukaan muukaan jaksaa! Ja välillä on muitakin hommia tehtävänä kuin tytön kävelyttäminen (esim. ruoan laittaminen ja muut kotihommat sekä pojan kanssa leikkiminen).



" Lapsen kanssa pitäisi myös askarrella, kuten päiväkodeissakin ja tehdä muutenkin jotain lasta kehittävää, eikä vaan antaa lasten olle yksinään tuntitolkulla."



Ai, että päiväkodeissa askarrellaan ja tehdään muitakin lasta kehittäviä hommia?! Ihanko totta?! Olin itse päiväkodissa 2,5 vuotta töissä, joten olen aika hyvin perillä, mitä siellä tehdään. Ihan päivittäin/viikottain jopa suunnittelin (tätä et varmaan usko) ja vedin lapsille mm. askarteluja, jumppia, lauluhetkiä ja muita kehittäviä juttuja. Ja aion tehdä niitä myös tulevien hoitolasten kanssa. Ja teen niitä myös omien lasten kanssa. Mä en ymmärrä näitä sun kommentteja ollenkaan! Pitääkö mun tästä lähtien tulla joka ilta kertomaan, mitä ollaan milloinkin esikoisen kanssa piirretty, maalattu, askarreltu, muovailtu, loruteltu, laulettu, jumjpatu, rakennettu majoja, leivottu, tyhjennetty astianpesukonetta yms.??? Ja välillä poika sitten leikkii itsekseen. Yleensä vielä omassa huoneessaan, koska haluaa siellä rauhassa leikkiä. Välillä jopa ovi kiinni, ettei Helmi pääse sinne häiritsemään. Myös sitten kun mulla on niitä hoitolapsia, aion lasten päiväuni/-lepo aikaan viettää pienen hetken teekupin ja vaikkapa Hesarin äärellä. Myös äideillä ja perhepäivähoitajilla on oikeus pieneen hengähdystaukoon!



" Itse en kyllä sinulle lastani toisi hoitoon:("



***Voi kuule, ei tarvitse onneksi tuodakaan. Oiskin aika ikävää, jos hoitolapsen äiti olisi noin negatiivinen, huonokäytöksinen ja panettelevainen. Tähän asti he ovat onneksi olleet hyvin miellyttäviä =) Ja lapset ovat usein mukavia vanhemmista riippumatta.



Toivottavasti huomenna alkavassa TAAPERO-puolen (sori, tahallaan laitoin, kun joku tota sanaa inhosi, on se mustakin hölmö sana) pinossa meno olisi asiallista ja siellä saisi tukea sen sijaan, että mollataan. Mä olen sitä mieltä, että jos ei osaa täällä käyttäytyä, voi pysyä kokonaan poissa!



T:Fassiloora ja Helmi (11,5 kk)

Kuumetta: onneks selvisitte säikähdyksellä siit pesuaine jutusta... Lapset on kyl harvinaiset kerkiäviä.

-Fassiloora-:

Toivottavasti huomenna alkavassa TAAPERO-puolen (sori, tahallaan laitoin, kun joku tota sanaa inhosi, on se mustakin hölmö sana) pinossa meno olisi asiallista ja siellä saisi tukea sen sijaan, että mollataan. Mä olen sitä mieltä, että jos ei osaa täällä käyttäytyä, voi pysyä kokonaan poissa!

Olen aivan samaa mieltä;)

Mielestäni pitäisi osata ottaa myös kritiikkiä vastaan rupeematta siitä silmille hyppimään. Tarkoitukseni oli antaa ajattelemisen aihetta niille jotka liian kevyesti alkavat pph:ksi. Ei ole mun vika jos järkesi ei riitä käsittelemään sitä. Aika ala-arvoisesti meinaan kirjoittelit.

Mutta mullahan on niin pahoja ongelmia, joita sinä varsinkaan et pysty edes aavistamaan.

Tsori jos olen säälinyt lapsiasi (varsinkin esikoistasi) kirjoitustesi alusta lähtien, ehkä olen ymmärtänyt niistä jotain väärin.

Tulee ihan mieleen heinäkuisten 04:sten pinot pikkuhiljaa. Siel oli yks joka just moisia sammokoita suustaan päästeli. Sitten hän myös kovasti keksi juttuja, ja jottei Niisku hyppää min silmille, ni en tarkottanu et keksit juttuja, mut vähän rajaa noihin juttuihin. En kyllä koe, että Niiskun silmille hypittiin, kun vastattiin.

Täytyy tässä välissä taas sitä yhteisöä mainostaa: siellä et tarvitsisi kenenkään hirmuisia mollauksia kuunnella... ;)

No mutta toisaalta, enhän mie ole kenekää kirjotuksia aikasemmin lukenu, mutta kuitenkin inhottavaa tulla selittämää kuinka on sääliny toisen lasta ja plaa plaa...

Enempää en kantaa asiaan ota, halusin vain pyytää että Niiskukin vähän pohtii mitä kirjoittaa!

Muistelepa kuinka usein olet mollaavalla tyylillä kirjoittanut " neuvoja" muille esim. liittyen koiriin, nukkumisiin, kenkiin... Niin kuin jo kirjoitin, itse haen näiltä palstoilta vertaisTUKEA, enkä sellaisia vähätteleviä mielipiteitä, joita sulla on tapana kirjoittaa. Siksi en ihan ymmärrä, mitä sä näiltä palstoilta haet/saat!



Ja meidän lapsia ei kyllä tarvitse sääliä. Meillä eletään ihan samanlaista lapsiperheen arkea kuin useimmissa muissakin lapsiperheissä (mulla on katsos aika paljon kavereita, joilla on saman ikäiset lapset kuin meillä ja heidän kanssaan tulee paljon juteltua noista meidän uhmaikäisistä), vaikka meillä asuukin varmaan keskimääräistä tempperamenttisempi äiti ja poika =)



T:Fassiloora ja Helmi (11,5 kk)

Osa tästä porukasta kuuluu Yahoon Helmisimpukoiden sähköpostilistalle ja ikävä kyllä tämä eräs sammakoiden suusta päästelijä kirjoittelee noita samansävyisiä viestejä myös sieltä =( Mutta toivottavasti tämä loppuu nyt tähän!



T:Fassiloora ja Helmi (11,5 kk)

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.



Toivottavasti olet ottanut " neuvoistani" onkeesi, koska en muista sellaisia kirjoitelleenikaan. Ja en ole kieltänyt ettei minua tai juttujani saa arvostella, vai olenko?

Kunhan tässä tuuli huuliani heiluttelee, mutta

_hilu_:

Jotenki saanu kuvan, että tääl on ollu hirmu hyvä henki porukalla, mut ehkei sitten kuitenkaan.

_hilu_, ymmärrettävästi jokaisen " helmimamman" mielipiteet ja muut kommentit ovat hänen omiaan eivätkä automaattisesti edusta koko virtuaalisen " helmimamma" -ryhmän mielipiteitä tai asenteita.

-Fassiloora-, tuntematta sinua henkilökohtaisesti, keskustelujesi perusteella toisin milloin tahansa Silpun hoitoosi ja olisin onnellinen, koska löysin niin hyvän hoitajan.

Pph-aiheen ruotiminen päättyy mun osalta tähän. Menen nauttimaan mätikakkua ja varmana jätän kaikki tillit syömättä.

KL.