**SYYSSISSIEN alkuviikko**

Iltaa taas,



lueskelin kirjoitteluja ja tuli mieleen, että niin sitä vaan on erilainen olo nyt toista odottaessa kuin ensimmäistä. Ihan On pessimistisempi olo. Toivoisi sellaista samanlaista euforista olotilaa kuin ensimmäisen kohdalla. Välillä iloitsee asiasta ja heti perään pelkää pahinta. Ihan sekopäistä. Ja kun tietää vielä mitä se vauva-arki tuo jälleen tullessaan...Mutta silti niin ihanaa. En antaisi tätä tilaa kyllä pois.



Kaikki näyttäis omalta osaltani hyvin. Se vuotojuttu tuli yllätyksenä, nyt on jo kaiketi ohi. Onneksi. Yhä kyllä tsekkaan tilannetta jatkuvasti..



Raskausoireita ei juuri muuta kuin väsymys ja rinnanpäät ovat kuin raastinraudalla revityt.



Uutisia en ole vielä tohtinut kertoa mieheni lisäksi kenellekään muulle kuin neuvolatädille.



5+4 siis viikkoja vasta...

Asumisesta voisin minäkin vastailla :)

Asutaan omakotitalossa, 120neliötä. Omalla tontilla. Loppu tarkastus pidettiin tasan vuosi sitten mutta asuttu on reilu neljä vuotta.



Nyt ollaan innostuneita, mies enemmän kuin minä vielä, mökin rakentamisesta. Pohdittiin pitkään asuntoauton ja mökin välillä. Todettiin että mökki säilyttää noista kahdesta arvonsa kuitenkin parhaiten. Auton arvon kun laskee jo heti kun kaupasta ajaa ulos.

Äidiltäni ostetaan tontti, joten saadaan hieman edullisemmin tonttimaata. Valmista mökki " paketti" on ajatuksissa. Talo kun rakennettiin irtotavarasta niin ilmoitin että mökkiä ei varmasti! :)

No pankin juttusilla pitää käydä myös.. huono puoli on että lainaa pitää ottaa, mutta onneksi asuntolainaa on saatu niin paljon maksettua pois lyhyessä ajassa, joten ei ole taivaallisia summia laitaa sitten.



Olenko ainoa joka ei " jaksa" innostua/ " hössöttää" raskaudesta??? Ehkä johtuu paljolti myös siitä että en vieläkään usko että masussa on joku ja meille tulee toinen lapsi. Vaikkakin ultrassa näkyi jo pieni sydämen syke jne. Tuntuu että yritän mahdollisimman paljon keksiä kaikkea muuta touhuttavaa jotta aika menisi nopeammin ja tulisi se kunnallinen ultra... sekä pääsisi yli näisä " kriittisistä" viikoista.



Vauvan vaatteita meillä on aivan järkyttävästi. Pojan sairasteluiden vuoksi ei kauheasti ole vaatteita ollut käytössä. On paljon paljon vaatteita mitä ei ole ikinä käytetty edes.

Mutta " kauhulla" ajattelen, mitä jos tuleekin tyttö :) Ei ole mitään väliä sukupuolella, mutta poika tuntuisi " helpommalta" tässä vaiheessa kun on jo ennestään yksi poika.

Esikoista odottaessani olin aavistuksen " pettynyt" kun tulikin poika, tietenkään en vaihtaisi häntä mihinkään :D

Nyt taas toivon että toinenkin olisi poika. Vaikka olisikin tyttö, ei rakkauden määrä kyllä vähentäisi :D Nyt on vaan tottunut näihin poika juttuihin :) vaikka kyllä meillä välillä leikitään nukeilla :)



Nyt täytyy lähteä ulkoilemaan kun on pakkanen laskenut hyvin :)



eppuliini rv 7+1 :D

Kirjoittelenpa minäkin vaihteeksi.



Pahoinvointi sen kuin yltyy... plaah. Arabiaa ei ole tarvinnut vielä halailla mutta sellainen kuvottava olo on pitkin päivää. Mitään ei oikein huvita tehdä kun öklöttää. Kaikki suolainen ruoka tuntuu kuitenkin helpottavan, mitään makeaa en ole syönyt moneen viikkoon, siis tämä on tosi outoa sillä tavallisesti olen aikamoinen suklaasyöppö :) Ehdottomia lemppareita on kylmä mustikkakeitto, karjalanpiirakat, pienet maustekurkut ja fetajuusto.



Asunnoista oli puhetta, me asutaan n. 100 m2 paritalossa. Tilaa voisi olla enemmänkin tai ainakin huoneita yksi enemmän. Tässä on siis 3h+k ja meillä on lapsia jo 2 ennestään. Tarkoitus on että pojat jakavat isomman huoneen ja vauva tulee meidän huoneeseen. Vuoden verran varmaan mahdutaan mutta sitten täytyy alkaa miettimään joko yläkerran rakentamista tai kokonaan uuden töllin tekoa. Alueena tämä vaan on tosi kiva, koulut ja päiväkodit lähelle, paljon kavereita lapsilla ja metsäinen paikka.



Mulla on ensimmäinen neuvola ens maanantaina. Vähän jännittää, en siis ole käynyt alkaraskauden ultrassa kuten en edellisilläkään kerroilla. Viimeksi olin neuvolassa samoilla viikoilla ja silloin terkkari löysi jo sydänäänet, viikkoja oli 8+5. Joten jotenkin sitä nyt toivoo niiden jo löytyvän.



Rasvoittuuko teillä muilla hiukset tavallista nopeammin? Mulle on yleensä riittänyt hiusten pesu n. joka kolmas päivä jos ei ole ollut mitään hikijumppaa tms. mutta nyt tuntuu että joka päivä sais pestä vaikka ei tekis edes mitään ihmeempää.



Meillä esikoinen on myös syyskuunlapsi, itse asiassa hänen laskettu aikansa oli 10.9. ja nyt mulla on la 11.9. joten tosi lähelle menee. Kuopus on huhtikuussa syntynyt. Eli talvivauva ja kesävauva. Talvivauva oli jotenkin kuitenkin helpompi, ulkona tykkäs nukkua pitkät pätkät kun oli viileää, pysyi hyvin vaunuissa paikoillaan kun oli paksulti vaatetta. Luonteeltaankin on tuo syksyn lapsi äärimmäisen helppo kun taas kevätpoika on tulta ja tappuraa.



Tälläistä tänään täältä



terv. minttupipsa kera poikien 09/01 ja 04/04

Täällä yksi jyrän alle jäänyt.. Hyvä luoja miten voikaan väsyttää!! Duunit tuntuvat ylivoimaisilta ja tämä blondi vaan surffailee netissä ja katselee kelloa että josko voisi jo häipyä kotiin.. Onneksi mulla on deadline tälle päivälle (lehti siis oltava valmiina reproon) joten kohtapuoliin mun on pakko saada itseäni niskasta kiinni tai koko homma kusee, painoa myöten.. Onneksi siis siltä osin että tietenkin mä hoidan hommani, muuten menis tääkin päivä ihan käsille.

Hiukan hirvittää viikonloppu, lähden siis huomenna rakennusmessuille Turkuun ja saa nähdä miten reipas tytteli siellä osastolla sitten on.. Ainakaan krapulaa ei ole tiedossa (messukeikat kun aikasemmin meni hieman biletyksellekin) joten voipi olla että onkin hyvinkin virkistävä kokemus.. Tai sitten ei =D Kiva mennä kumminkin. Ja voitteko uskoa, suunnilleen kuola valuu kun ajattelee hotellin aamupalapöytää ja sitä että on pakko syödä ravintolassa 4 päivää. Kivaa se ulkona syöminen aina on, mut tota, en mä ikinä aiemmin ole ruoasta näin innostunut.

Eli musta tulee valas ellen todellakin pidä varaani!! Ja taitaa olla niin, että valas tulee vaikka varoisinkin =D

Eilen oli tosiaan vähän huono päivä. Aamulla väsymys ja paha olo ja sitten illalla väsymys ja prinsessakohtaus.. Olin menossa kavereiden kanssa baariin kahville ja mun mieheni erehtyi sanomaan että ethän sä sit vaan juo tai polta. JA P*******E, mulla paloikin sit hihat oikein kunnolla.. Toki hän olis voinu miettiä ennekuin kysyy, mutta onhan tää meidän ensimmäinen lapsi ja asia on hänellekin todella tärkeä.. Mutta minäpä sain sen tason skitsot siitä sitten että ensin kiljuin kurkku suorana sitä että kas kun et kysy suoraan aionko mä tahallani vahingoittaa meidän lasta ja sen jälkeen mä sit itkinkin meikit poskille siihen malliin että oli tekeminen naaman fiksaamisessa.. Tyyliin " millaisena sä mua oikein pidät" ..

Raukka parka.. Mä en ole ihan kaikkein helpoin muutenkaan, saati nyt kun hormoonit heittää näköjään kärrynpyörää.. Ihan näin kahjo mä en nimittäin ole ollut.. Kiukuttelin tässä yksi päivä miehelleni että se saa maksaa mulle rasvaimun vuoden päästä, koska hyvä hänen on olla kun ei tule valaaksi ja siks toiseksi hyvä hänen on olla muutenkin kun ei tarvi jäädä töistä kotiin tylsistymään jne. Hei haloo.. Mitä helvettiä (anteeksi, mä näköjään kiroilen koko ajan) mä tuollaisia puhun???? Vauva on asia mitä mä olen viimeiset 10 vuotta toivonut. Ensin edellisessä liitossa (6v eikä ikinä mitään tapahtunut) ja nyt sitten tässä uudessa. Mun pitäisi olla nyt onneni kukkuloilla. Ja olisinkin, ellen pelkäisi samalla niin hirveästi mitä voi tapahtua. Mä kun olin todellakin varma etten koskaan voi tulla raskaaksikaan.. (tätä ei siis todettu missään lääkärissä) Ja nyt mun on vieläkin niin käsittämättömän vaikea uskoa että mä odotan. Ehkä sit ekan ultran jälkeen, jos kaikki menee hyvin, mäkin voin oikeasti nauttia tästä niinkuin pitäisi. Nyt mä vaan häilyn riemusta epävarmuuteen. Kun en uskalla vielä olla täysin onnellinen..

Kuten jo tuolla ex-haahuissa kirjoittelin, yritän nyt suhtautua positiivisesti ja ajatella että kyllä sieltä ainakin 90% todennäköisyydellä lapsi tulee - vaikka vaikeaa se jotenkin on, edelleen kummittelee koko ajan viime kevään keskenmeno mielessä.



EPPULIINI minulla on samoja hassuja ajatuksia että kun eka oli poika niin sopisi toisenkin olla :P ja näinhän joitain viikkoja sitten unenkin, että poika tuli... mutta mene ja tiedä sitten. Tyttöhän olisi tietenkin aivan yhtä ihana :) Kun nyt tulisi joku...!



COLATOFFEE täällä on kanssa vaikeuksia keskittyä töihin. Ekaa odottaessa muistan että sama jatkui loppuun asti. Voi kun nyt jaksaisin tsempata ja keskittyä paremmin, työni kun on sellaista että se vaatii aikamoista keskittymistä. Jaiks.



Mitäs muuta... paljon oli kaikenlaista, aina luen mielenkiinnolla mutta kun avaan vastausruudun unohdan jotenkin mitä kaikkea piti kommentoida :)



Ei muuta sitten kuin koko porukalle oikein hyvää loppuviikkoa :)



t Joululahja, rv 9+6 tjtn sinne päin (la vähän epäselvä, tällä erää kait 1.9.)

Ihan ensiksi pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille, todella ikävää!!



Täällä on taas tänään vähän parempi päivä menossa: pahoinvointi tosi lievää ja ei kovaa väsymystä vielä - illat on mulla selvästi pahimpia, ei vaan jaksaisi mitään tehdä ja viimeistään yhdeksältä sänkyyn.



Tänään on sitten eka neuvola, ihan kiva mennä, vaikka eihän siellä juuri mitään kummoista tapahdu. Joutuu vaa' alla kohtaamaan totuuden - mulla on jo muutama kilo tullut painoa kun liikkumaan ei ole kyennyt ja syödä pitää koko ajan. No, lohduttaudun sillä, että esikoisen odotusaikana kertyneet 13 kiloa hävisivät ihan itsestään ilman mitään diettejä. Mies ei tule mukaan neuvolaan, ei oikein kumpikaan katsota sitä tarpeelliseksi. Esikoisen kanssa ei ollut kertaakaan neuvolassa mukana, ultrissa kyllä.



Me ei olla vielä kerrottu kun yhdelle kaveripariskunnalle- heille oli pakko kun jäin kiinni alkoholittomasta uudesta vuodesta. Varmaan ensimmäisen ultran jälkeen kerrotaan vanhemmille ja sisaruksille. Kavereille sitten pikkuhiljaa ja töissä vasta kun on ihan pakko..



Sukupuolesta oli ollut puhetta. Meillä esikoinen on poika ja jotenkin tuntuu, että tosi monet meidän lähipiiristä ovat saaneet kakkoseksi samaa sukupuolta kuin esikoinenkin on, joten olen mukamas aika varma, että tulokas on poika. Ehkä kuitenkin toivoisin vähän enemmän tyttöä, joten jos onkin tyttö niin on vaan kiva ylläri. Pojalle olisi kyllä kaikki vaatteet ja tarvikkeet valmiina, joten siinä mielessä poika sopisi mainiosi. Ei aioita ultrissa selvittää kumpi on vaan jätetään se sitten loppuhuipennukseksi.. Molemmat ovat enemmän kuin tervetulleita.



Äitiysvaatteisiin en aio minäkään siirtyä ennen kuin on ihan pakko. Niihin ehtii kyllä moneen kertaan kyllästyä kun ei niitä niin hirveästi kuitenkaan kannata ostaa. Esikoisen ajalta on jotain jäljellä, mutta ainakin kesävaatteita pitää ostaa sitten joskus.. Omat vaatteet menee vielä mainiosti, vähän saattaa iltaisin housut puristaa.



Nyt ei tule muuta mieleen..voikaa hyvin!



jondeliini ja rusina rv9 tasan

Huomenna kai vois uuden loppuviikon pinon laittaa pystyyn?



Tanaan on ihan mukava mieli, vaikka younet (taas kerran) olivat nyt mita olivat. Mies nukahti jo seitsemalta muka puoleks tunniks, muttei kylla mitenkaan suostunu heraamaan enne kuutta aamulla! Hiukan univelkoja molemmilla, nelonen kun tuppaa joka yo viereen...



Vaatteista oli puhetta. Ma annoin aikanaan lahes kaikki vauvanvatteet pois nelosen jalkeen, ettei vaan tulis ' mieleenkaan' uutta vauvaa alkaa vasaamaan!!! Tassa sita nyt sitten ollaan, heh. Pinnasangynkin annoin pois ja tamakin odottaa jo toistaan just ennen mua saapuvaksi, joten ei tule edes takaisinpain tuo sanky, ei siina mitaan; perhepedilla varmaan eka vuos' mennaan kummminkin. Onneks miehen siskon esikko tayttaa jo elokuussa vuoden, sieltapain on paljon pikkuvauvan vaatteita tulossa, varsinkin jos tamakin tyttona pysyy, heh hee... Jos tulisikin poika, niin sitten kirppis on kova sana; taalla on aivan ihania halpoja vauvanvaatteita kirppiksella!! Laakarini edelleen sanoo etta suuremmalla tod.nakoisyydella olisi poika tulossa; mutta en usko ennenkuin naen siina n. 4kk ultrassa! Talla kertaa siis todella ajattelen viidettakin tytoksi!

Aitiysvaatteitakaan mulla ei niin kauheesti ole (annettu pois), mutta taalla kesalla on niin kuuma muutenkin etta minkalaisilla vaan lotkopoksyilla parjaan! Ja sitten miehen kaapille kun jotain parempaa pitaa loytaa paalle, heh! Meilla on parit kesahaat tana vuonna, ja niihin on onneks yks musta haalaripuku valmiina. Ja kun on tarpeeks kuuma munt loytaa sitten rannalta, kollyttelen meressa enka pois tule!



Muta nyt kurkkimaan keittioon pain, voikaa hyvin

-levinia ja hope rv 7+3 -

Koin äsken järkytyksen.. Laulaja-Kirka on kuollut. En todellakaan ole mikään Kirka fani ja siitä syystä tämä järkytyksen määrä hämmästyttikin. Luulen että nämä muuttuneet hormonit ovat ne jotka laittavat tunteet ihan sekaisin.. Hyvä etten itkeen alkanut kun uutisen kuulin.



Muuten vointi täällä pysynyt ihan hyvänä. En ole käynyt ultrassa enkä neuvolassa vielä joten ihan 100% varmaksi en usko olevani raskaana, varmaa se on vasta kun vauva on vihdoin sylissä. 8) Niin se on käynyt aikasemmillakin kerroilla.



Kuinka monta kunnallista ulrtaa raskausaikana normaalisti on? Riippuuko se ihan täysin kunnasta/kaupungista?



Hyviä vointeja kaikille!!



Fiia + masuasukki 6+5

Kyllä tämä raskaus alkaa päivä päivältä tulla todemmaksi. Eilen illallakin oli minulla todella huono olo päikkäreiden jälkeen ja piti käydä useampaan kertaan oksentamassa. Yritin syödä mm. porkkanoita, koska ne eivät tuntuneet tuovan mulle huonoa oloa. Hetken niiden jälkeen olikin hyvä olla, kunnes oksennus taas lensi. Olin ajatellut, että pahoinvointi olisi vain hetkittäistä, mutta paskat! Sehän tuntuu olevan pysyvä olotila! Mites muilla? Toisaalta tulee itse paremmalle mielelle kun tietää, että istukka siellä erittää niin kovasti hormonia :)



Meille tämä vauva on ensimmäinen, joten ei ole mitään mihin verrata. Tosin nyt kun ajattelen, että syysvauva, voi kesä tuntua kovin tuskaiselta myös ison masun kanssa. Jos helteitä riittää vielä elokuullekin.



Siskoni, joka ei silloin vielä tiennyt vauvasta oli nähnyt unta, että hän oli laittanut kastepöytää kuntoon. Tuo pöytä olin tytön ja hän onkin ihan varma, että meidän vauvamme on pieni neiti. Itse tein testin saman päivän aamuna, kun siskoni oli tuon unen nähnyt edellisenä yönä. Siskollani on muutenkin tapana nähdä enneunia, on osannut mm. ennustaa suvussamme kuolemia ym. Mieheni on varma siitä, että vauvamme on tyttö. Hänellä on vain sellainen olo. Itsellä ei vielä ole minkäänlaisia tuntemuksia siitä, kumpi olisi tulossa.



Vauvan hankinnoista on ollut puhetta. Me ollaan ajateltu kerätä kaikkea pikkuhiljaa, ettei sitten tule kerralla kauheita menoja. Tämän viikon aikana ollaan ostamassa pinnasänkyä, kun saadaan edullisesti käytettynä. Me emme kysy vauvan sukupuolta, haluamme sen säilyvän yllätyksenä loppuun saakka. Ihan kaikkea ei tarvitse tietää :)



Minttupipsa: mäkin saisin suihkutella ja pestä tukkaani oikeastaan joka päivä. Hiukset ja naama on rasvaisen oloisia, kun iho taas muuten kovin kuiva. Joka päivä täytyy rasvailla hyvin.



Pirpsu & Pamsu rv 6+5

Löytyihän täältä syyskuisten pinoa, toivottavasti mahdun mukaan:)

Kolmatta odottelen, aikasemmat tyttö 09/00 ja tyttö 07/04:)

Tänään kävin ultrassa yksityisellä kun luulin olevani jo 8 viikolla.. en sitten ultran mukaan olekkaan:) Laskettuaika on 26.9 eli viikkoja 6+1. Sydämmen syke näkyi jo.



Tämä kolmas kamu on todellinen yllätysvauva.. saanut alkunsa ihan vain pikkuriikkisestä lirusta.. oon laittanu työpaikan piikkiin.. siellä niitä raskaina olevia piisaa. oon kaheksas joka saa sieltä vauvan että paikkaamista riittää kun kesä-elokuun aikaan jää kaikki äitiylomalle:) Joo ja kaiken huippu kun kaikki raskaana olevat ovat samalta osastolta.



Omaa oloa, ei mitään!! Van eipä ole ollut noilta aikasemmiltakaan. Väsymystä ehken ihan hitusen, sitä oli molemmilta tytöiltäkin.

Joten odotellaan josko jotain oireita tulisi, kolmatta kun odotan niin ei niiiin " hätä" ole oireettomuudesta kun ei niitä ole ollut ennenkään:)



Mutta tämä tälleensä näin ekaa kertaa.



Niin.. joo... asumisasiasta: Asutaan omakotitalossa 105 neliöö jossa 47 neliön yläkerta varaus, minä, mies ja tytöt. Minä 26v ja mies täyttää lokakuussa 30(apua) muutettiin heinäkuussa -06 kun saatiin oma tönö valmiiksi.



Ja voimia kaikille keskenmenon saaneille:( Ikäviä juttuja, itsellä ei ole omaa kokemusta.



Ja vielä.... kerrottu on jo monelle, molempien (mun ja miehen) isät ei vielä tiedä mutta äidit kylläkin, mun äitihän se hyppii taivaaseen:) Omalle isälle kerron sunnuntaina kun tulevat käymään, halusin odottaa sen ultran ensin. Huomenna eka neuvola, siksi näin aikuseen kun luulin olevani pidemmällä.



Mutta palataanpas, varmaankin huomenissa:) Öitä

Huomenta!



Eiköhän se näin torstai aamuna ole aika rykäistä käyntiin jo loppuviikko :) Tänään on sitten se ultrapäivä, saas nähdä miten käy.

Olen oksentanut vähintään 2-3 kertaa päivässä ja sellainen omituinen väsynyt ja tokkurainen olo on kyllä läpi vuorokauden. Kylmä ja nälkä joten oireita riittää. Vähänkö revin kyllä verkkarini jos näitä on saanut kärsiä jo monta viikkoa turhaan :(

Päätin kertoa huomenna läheisimmille työkavereille asiasta (jos siis kaikki on kunnossa). On työkaverin 30 vee juhlat ja toisen adoptiojuhlat yhdistettynä ja pitää mennä syömään ja juhlimaan. Jospa sitten ymmärtäisivät paremmin miksi meikäläinen näyttää vihreältä eikä juo mitään. Kyllähän he sitten minusta huomaavat senkin jos tämä kesken menee tai joudun sen vuoksi olemaan pois töistä. Eipä tarvitse valehdella. Ja toisaalta tuolle adoptiolasta hakemaan lähtevälle haluaisin muutenkin kertoa ennen helmikuun puolta väliä kun sitten emme työn merkeissä enää näe 1,5 vuoteen :) Adoptiolapsesta saa hoitovapaata 200 arkipäivää joten palaa töihin vasta sitten kun minä ilmeisesti olen jo pois.

Huomiseksi varasin myös kampaaja-ajan. Hiukset ovat myös kovin rasvoittuvan oloiset, vaikka yleensä minä olen kuiva-ihoinen. Taidanpa vetää selvästi lyhyemmäksi. Viikonlopun Iltiksessä oli kuva prinsessa Marystä joka oli leikannut mammatukan. Jospa sellaiseen olisi tarvetta meilläkin...

Palaan huomenna sitten kertomaan ultrakuulumiset, pitäkäähän peukkuna että ne ovat hyviä!

t: Typykkä ja Hermanni 7+1