"nuoruudessani miehet kasvatettiin oikeuden ja vallan tunteeseen, myös mitä tulee naisen kehoon. Sitä ei ole osattu kyseenalaistaa"

Olen syntynyt 60-luvulla. Aivan pienestä isä ei halunnut että minulla olisi omaa tahtoa ollenkaan. Kun menin lukioon hän raivostui. Viha ja lannistaminen jatkui vanhaksi asti. Hän koki minun erillistymiseni uhkana.

Voitte uskoa että on aikuisena hyväksikäytetty, kiusaajia on riittänyt. Ei ollut nettiä josta lukea rajoista tai etsiä apua. Että jokainen on vastuussa itsestään ei anna tunkeilla. Arvostaa itseä ja muita. Nuorilla on nyt paljon paremmat mahdollisuudet psyykkisesti siedettävään elämään. Kun on tietoa.

Vierailija kirjoitti:

 

Mun mies on vakuuttanut olevansa sitä mieltä ettei ole naisten ja miesten töitä. Mutta kuitenkin jostain sitä perinteistä asennetta pulpahtaa aina esiin. Esim. jos jotain vaatetta pitäisi korjata, tai ommella vaikka nappi, hän jotenkin automaattisesti olettaa että minä teen sen. (Meillä molemmilla oli tekniset työt koulussa. En ole ommellut yhtään enempää kuin hän.) 

Tämä on ihan ok silloin, kun se on persoonasta kiinni, mutta ei oletusarvona.

 

Minä ompelen nappeja, koska olen siinä hyvä. Mies avaa lattiakaivon. Muissa asioissa roolit menevät  eri tavalla esim. olen parempi myös laitteiden kanssa.

Mikään kokemamme vääryys ei oikeuta kostamaan sitä muille. Sitä varten on ammattiauttajia, naisten ryhmiä, miesten ryhmiä. 

Nyt on karmeasti sitä, että aikuinen odottaa toisen aikuisen paikkaavan jotain mistä jäi omilta vanhemmilta vajaaksi. Ei mitään järkeä.

Suhteet voi onnistua vasta kun on tunnistanut ja käsitellyt omat kipupisteet. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen.

tosi tyttö ajoi traktorilla mopo uhoojan mopon yli nyt tuli pojalle itku ja loppukin miehisyys meni. siinä on emäntä ehdokas vain todellisille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1976 syntynyt ja koskaan minua ei ainekaan ole kasvatettu, että minulla olisi jokin oikeus naisen kehoon. Voi olla että toisilla on erilaiset kokemukset.

Olen 60- luvulla syntynyt eikä meidän yhteisöissä eikä tutuissa mihinkään miesvaltaan ketään kasvatettu. Samoja töitä teki niin miehet kuin naisetkin, kukaan ei ollut kenekään vallassa, no ei kaikista tiedä mutta noin yleisesti. Toista opetettiin kunnioittamaan ja väkivaltaa vastustettiin. Ei sitä tosin juuri esiintynytkään meidän kylillä. Joku nyrkki- tai puukkosankari olisi eristetty täysin yhteisöstä, arvelen. Nuorempien ja kaupunkilaisten juttuja.

 

Minä myös 60-luvulla syntynyt. Ih

80-luvulla tytöt opetettiin sietämään ahdistelua, vähättelyä jne. Piti vain niellä pelko, kiukku jne. ja poistua paikalta tai alistua.

Osa miehistä on nyt hämmästyneitä kun tytöt /naiset eivät enää toimikaan noin vaan nousevat vastarintaan, vaativat muutosta, eivät hyväksy, eivät ole hiljaa. Mies tuntee olonsa uhatuksi: "miksi ei voi olla niin kuin 80-luvulla! Mies oli mies ja nainen oli nainen!" 

https://www.vauva.fi/keskustelu/5611075/miksi-niin-moni-suominainen-tam…

Tuon ketjun aloittaja ei varmasti edes itse ymmärrä, että on juuri sellainen mies, josta artikkeli kertoo. Kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan naisten kehoon.

Onpa aivan erinomainen malliesimerkki naisvihasta tämä ketju. Täynnä vähättelyä. 

Vierailija kirjoitti:

Feminismi vaatii tarinankerrontaa, missä patriarkka eli miehet ovat aina uhkaamassa.

Tällaisiin uskomista pidetään sivistyksen merkkinä. Vähän samaan tapaan joskus ennen vanhaan on voinut olla statussymboli, että pelkää kristinuskon jumalaa opeteltuaan raamatun kirjoja ulkoa ja toki näinhän tämä edelleen on joissakin piireissä puhumattakaan muista uskonnoista. 

Mies, joka ei tunnusta tuota uskomusjärjestelmää ja vilauttele sivistyneisyyttään toistelemalla epämääräisiä sloganeja kuten "pojilla on valtaa" ei pääse piireihin. 

Tällä hetkellä minua uhkaa lähinnä sinun pohjaton tyhmyytesi. Jos et pysty näkemään että naisia ja miehiä kohdallaan eri tavoin niin ehkä kannattaisi pitäytyä lukijan osassa tässä ketjussa, saattaisit oppia jotain. 

Naisten tarpeita, kipuja, huolia, mielipiteitä jne vähätellään. Ei pidetä yhtä tärkeinä kuin miesten. Sen näkee ilmiselvästi kun vain avaa silmät. 

HS mädättää jälleen kerran.

Yllättyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, oma kokemus taas nuoruudesta on että miehenä olen syyllinen kaikkeen. Kyllähän se itsetuntoon aikamoisen kolauksen teki vuosiksi kun kaikkialta sai kuulla kuinka *askoja miehet ovat. 

Silloin varmasti ymmärrät tässä asiassa erittäin hyvin naisia, mitä itsetunnolle tekee se kun kasvaa yhteiskunnasa joka pitää sinua sukupuolesi perusteella huonompana ja kuinka loputtoman pitkä historia noilla asenteilla vielä on ollut.

Tai ymmärtää varmaan sen ettei tässä asiassa naiset sen parempia ainakaan ole.

En todellakaan ymmärrä naisia jotka tuhosivat itsetuntoni pienenä poikana. Ymmärrykseni miehiä kohtaan vain kasvoi. Miehenä oleminen ei todellakaan ole helppoa, minulle on aivan sama mitä naiset väittävät. Kyllä minulla on pal

Olemassaoloon liittyy tuskaa, josta ihmiset ovat vuosituhansia yrittäneet löytää jotakin merkitystä. Kukaan, joka pysähtyy ajattelemaan asiaa, ei väitä että tietyn sukupuolen omaaminen tekisi elämästä automaattisesti helppoa. Eikä järkevä ihminen myöskään omien rajallisten kokemustensa perusteella noin vain tuomitse ja vierasta puolta maailman väestöstä. 

On kyllä ihan höpöhöpö-juttu. Hesari kaivanut jostain kolme kaveria jotka omien sanojensa mukaan eivät ole muuta nähneetkään kuin naisvihamielisyyttä miesten keskinäisissä jutuissa. 

Tämä EI YKSINKERTAISESTI PIDÄ PAIKKAAANSA.

Olen 50 vuotta viettänyt aikaa erilaisissa miesporukoissa, on sitten ollut teknisen alan koulutuslinjan opiskelijabileet yliopistolla, kaveriporukan saunaillat, armeijassa, metsästysseurueen jutut jahdin tauolla, urheiluharrastuksen ympärillä pukuhuoneen läpänheitto tai työpaikalla (miesvaltaisella alalla) käydyt keskustelut.

En ole yksinkertaisesti törmännyt tälläisiin naisia halventaviin tai naisvihamielisiin juttuihin elämäni aikana kuin muutamia kertoja, ja silloin puhujana on ollut joku täysi idiootti jonka juttuja kukaan ei muutenkaan jaksa kuunnella.

Joskus 30 vuotta sitten ehkä saattoi vielä liikkua jotain naisautoilijoista huumoria vääntäviä juttuja,  tai vastaavaa, mutta silloin kyllä vitsailtiin aika avoimesti monesta muustakin asiasta mitä nykyään pidettäisiin täysin asiattomana. 

Ehkö nämä Hesarin haastattelemat viettävät aikaansa idioottien kanssa. Sekin lienee mahdollista ja voi olla että jossain määrin elän omassa kuplassani missä ihmiset ovat fiksuja ja valveutuneita.

Oma kokemukseni on, että miehet arvostavat naisia ja pitävät näitä täysin tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina. Jos joku alkaisi väittämään jotain muuta omassa kaveriporukastaan niin hänet hyvin nopeasti laitettaisiin ruotuun. 

Suoraan sanottuna en ymmärrä miksi Hesari julkaisee tuollaista kuraa.