Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään

Rooliin kasvetaan hiljalleen. Onko siis pakko kommentoida? Tekemällä, esimerkillä voi saada saman tuloksen ja paremminkin. Niin että toinen kokee arjen mielekkääksi ja toisenne tiimiksi. Kenties sitten haluaa tulevaisuudessa lisääkin perheen kokoa kasvattaa. Joillekin herkempää myös palautteet vastaanottaa huonosti nukuttujen öiden jäljiltä

Ja sinäkö tiedät aina automaattisesti, että mikä on oikea tapa toimia? Vai kestätkö itse kritiikkiä tyynenä ja vastaanottavana? Taas tyypillinen palstan äitijuttu, jolla haetaan hormoneilla ohjelmoidun mammakatraan hyväksyntää omalle versiolle tapahtumien kulusta ja ehdottomalle oikeassa olemiselle vain sillä perusteella, että on äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieläkin sen tunteen, kun oltiin lähdössä synnäriltä kotiin esikoisen kanssa. Fiilis oli lähinnä se, että te siis annatte tämän vauvan meille ihan mukaan kotiin 🤣

Yhdessä sitten opeteltiin 😌

Neuvolassa ohjeistettiin, ettei äiti saa omia vauvaa itselleen vaan pitää antaa isänkin opetella hoitamaan vauvaa. Näin jo vuonna 2004.

Miten tämäkin oman elämäsi muistelo liittyy aloittajaan?

Siten, että lopettaa sen jatkuvan arviointi- ja palautekeskustelun. Ei itsekään sitä kestäisi, jos mies sellaisen aloittaisi. 

Miksi isät saa vain perseillä isyyden ja tehdä vähän sinne päin? Ja sekin on äidin vika? Pitäisi tukea kuin teiniä sen perseilyssä. Kasvavaa miehet aikuisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt seurannut muutamien kavereiden toimintaa ja tuntuu että miehet tekevät naisten mielestä aina asiat väärin. Jos vaikkapa vetää haalarit ensin ja pipo sitten niin väärin tehty, käyttää talouspaperia pyyhkeen sijaan, väärin tehty, jne. Pienen pieniä asioita, antoi eri ruokaa kuin äiti oli ajatellut jne. Niin aina väärin. Kuitenkin äidit ovat poissa myös kotoa ja lapset pärjäävät loistavasti isänsä kanssa. 

Olen seurannut muutamien kavereiden toimintaa ja kellään ei ole tuollaista. Olen myös terapeuttina tavannut paljon asiakkaita (miehiä ja naisia), ja asiakkaat puhuvat myös perhe-elämästään. Eipä ole tullut kuvaamasi kaltaista tilannetta työssänikään vielä vastaan.

"Muistan vieläkin sen tunteen, kun oltiin lähdössä synnäriltä kotiin esikoisen kanssa. Fiilis oli lähinnä se, että te siis annatte tämän vauvan meille ihan mukaan kotiin 🤣

Yhdessä sitten opeteltiin 😌"

Aivan sama kokemus. Tunsin itse asiassa että isä oli monessa suhteessa parempi vauvan kanssa aluksi kuin minä. Teki ja toimi sekä kokeili rohkeasti mikä voisi toimia ja mikä ei. Itse ajattelin että minun pitäisi äitinä jotenkin automaattisesti osata heti. Mutta eihän se niin mene. Vain tekemällä oppii ja onneksi annoin miehen oppia omat tapansa olla lapsen kanssa koska hän loi samalla todella läheisen ja hyvä suhteen lapseen joka on kantanut ihan lapsen aikuisuuteen saakka.

Ketju on täynnä lapsettomia miehiä antamassa lapsenhoito-ohjeita. Suorastaan surkuhupaisaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäkää joku keskusteluilta, jossa keskustelette elämästänne, molempien haaveista, nykytilasta, jaksamisesta, taloudesta, teidän välisestä vuorovaikutuksesta, vanhemmuudesta, arjen sujumisesta. Avoimesti, toista kunnioittaien ja kuunnellen, kuunnelkaa toistenne mielipiteet ja millaisia tuntemuksia arjessa on. Otat siellä sitten asian esiin.

Tai sitten muutoin vaan sopivana hetkenä sanot tyyliin "hei, olen huomannut, että kun esim kehun sinua onnistumisista, niin näytät siltä, ettet pidä siitä. Minua hämmentää tällainen, koska mielestäni on tärkeää kehua ja huomata toisen onnistuminen. Mitä mieltä olet asiasta? Häiritseekö sinua kehut?" ja sitten kuulet vastauksen ja jos miestä häiritsee niin jätä kehut vähemmälle.

Ja sitten voitte vaikka yhdessä miettiä tavan, että milloin ja miten vanhemmuudesta keskustellaan, mikä olisi

Parisuhteen eteen "työskentely" ei ole sitä, että nainen kasvattaa miestään joko suoraan veetuilemalla tai kiertäen manipuloimalla tekemään asioita juuri kuten hän itse. Ap on matkalla avioeroon (jonka hän itse laittaa alulle, kuten naiset useimmiten) ja syynä on se, että miehen isyys ei ollut sellaista, kuin ap oli kaavaillut. Miettikääpä tätä hetki. Taas uusi eroperhe, jossa nainen on täysin vakuuttunut omasta viattomuudestaan ja paremmuudestaan aina ja ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt seurannut muutamien kavereiden toimintaa ja tuntuu että miehet tekevät naisten mielestä aina asiat väärin. Jos vaikkapa vetää haalarit ensin ja pipo sitten niin väärin tehty, käyttää talouspaperia pyyhkeen sijaan, väärin tehty, jne. Pienen pieniä asioita, antoi eri ruokaa kuin äiti oli ajatellut jne. Niin aina väärin. Kuitenkin äidit ovat poissa myös kotoa ja lapset pärjäävät loistavasti isänsä kanssa. 

No entäpä jos se mies sanoisi suoraan että ei tykkää kun hänen tapaansa arvostellaan ja se on joko näin tai sitten ei ollenkaan? Tuntuu että miehet ovat kuin kusi sukassa sen naisensa kanssa eivätkä uskalla sanoa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Muistan vieläkin sen tunteen, kun oltiin lähdössä synnäriltä kotiin esikoisen kanssa. Fiilis oli lähinnä se, että te siis annatte tämän vauvan meille ihan mukaan kotiin 🤣

Yhdessä sitten opeteltiin 😌"

Aivan sama kokemus. Tunsin itse asiassa että isä oli monessa suhteessa parempi vauvan kanssa aluksi kuin minä. Teki ja toimi sekä kokeili rohkeasti mikä voisi toimia ja mikä ei. Itse ajattelin että minun pitäisi äitinä jotenkin automaattisesti osata heti. Mutta eihän se niin mene. Vain tekemällä oppii ja onneksi annoin miehen oppia omat tapansa olla lapsen kanssa koska hän loi samalla todella läheisen ja hyvä suhteen lapseen joka on kantanut ihan lapsen aikuisuuteen saakka.

Kuulostaa hyvältä. Aloittajalla vaan ei ollut tuota mahdollisuutta, koska miehensä päätti olla vauvan tultua päivät tekemässä uraa ja harrastamassa.

Parisuhde on nykyisin kuin työsuhde, on säännölliset kehityskeskustelut, yhdessä sovitut lomat suhteesta (joskus yksi ilta, joskus kokonainen viikonloppu), vuositavoitteet,kvartaalitarkastukset, linjaukset seuraavaksi 5 vuodeksi, budjetointi jne. On myös tietty määrä palavereja, joissa puhutaan tunteista ja sensitiivisesti kuunnellaan toista. Vastaavasti kalenteroidaan yhteistä aikaa, jolle määritellään etukäteen sisältö ja tavoitteet esim. nukkuminen lusikka-asennossa aamuun asti tai persepano ja lisäksi tehdään parisuhdebarometri 6 kk välein, jotta tiedetään, missä mennään.

Ei ihme, että elämä on hektistä

Kuinka monella tavalla turvaistuimen vyön voi laittaa oikein? Olen luullut, että vaihtoehdot ovat oikein tai väärin. Turvaistuimen mukana tulee kiinnitysohjeet, jotka on syytä lukea. Jostain syystä miehet ei niitä lue.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä lapsettomia miehiä antamassa lapsenhoito-ohjeita. Suorastaan surkuhupaisaa. 

Miksi ihmeessä lapsettomia miehiä kiinnostaisi antaa lastenhoito-ohjeita? Ap:lta taas tuntuu äitiyden myötä kadonneen tilannetaju ihan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella tavalla turvaistuimen vyön voi laittaa oikein? Olen luullut, että vaihtoehdot ovat oikein tai väärin. Turvaistuimen mukana tulee kiinnitysohjeet, jotka on syytä lukea. Jostain syystä miehet ei niitä lue.

Jep. Ja jos äiti tai isä laittaa turvavyön väärin on siitä syytäkin huomauttaa.

" Ap on matkalla avioeroon (jonka hän itse laittaa alulle, kuten naiset useimmiten) ja syynä on se, että miehen isyys ei ollut sellaista, kuin ap oli kaavaillut. "

No kyllä minäkin olisi pettynyt mieheeni jos hän olisi ollut poissaoleva isä lasten ollessa pieniä ja senkin jälkeen se roolin otto olisi aika lailla hakusessa. Kyllä minusta on ihan normaali asia että odottaa sen oman kumppanin ottavan vastuuta yhdessä perustetusta perheestä.

Pettymys toiseen sitten syö suhdetta ja voi tosiaan johtaa eroon. Eikä se pettymys poistu sillä että kieltää sen olemassaolon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä lapsettomia miehiä antamassa lapsenhoito-ohjeita. Suorastaan surkuhupaisaa. 

Miksi ihmeessä lapsettomia miehiä kiinnostaisi antaa lastenhoito-ohjeita? Ap:lta taas tuntuu äitiyden myötä kadonneen tilannetaju ihan kokonaan.

Tuntuu kiinnostavan, kun he niin innokkaasti ovat kommentoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella tavalla turvaistuimen vyön voi laittaa oikein? Olen luullut, että vaihtoehdot ovat oikein tai väärin. Turvaistuimen mukana tulee kiinnitysohjeet, jotka on syytä lukea. Jostain syystä miehet ei niitä lue.

Tiesitkö edes sitä, että turvaistuimen turvavyöllä ei kiinnitetä istuinta autoon?

Sinulla on nyt menossa omituinen miesviha todennäköisesti siksi, että haluat ilmaista itseäsi ensisijaisesti negaation kautta. Etkö ole saanut riittävästi huomiota omalta isältäsi vai eikö hän edes ollut isäsi?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on nykyisin kuin työsuhde, on säännölliset kehityskeskustelut, yhdessä sovitut lomat suhteesta (joskus yksi ilta, joskus kokonainen viikonloppu), vuositavoitteet,kvartaalitarkastukset, linjaukset seuraavaksi 5 vuodeksi, budjetointi jne. On myös tietty määrä palavereja, joissa puhutaan tunteista ja sensitiivisesti kuunnellaan toista. Vastaavasti kalenteroidaan yhteistä aikaa, jolle määritellään etukäteen sisältö ja tavoitteet esim. nukkuminen lusikka-asennossa aamuun asti tai persepano ja lisäksi tehdään parisuhdebarometri 6 kk välein, jotta tiedetään, missä mennään.

Ei ihme, että elämä on hektistä

Ei ihme, että erotaan, jos elämä on yhtä suorittamista ja arviointia. Se ei tee hyvää myöskään lapselle. 

Lapsen synnyttyä joudun pohtimaan olenko kopio suorittajaäidistäni, joka suorittaa hampaat irvessä yli oman jaksamisen, josta kärsi koko perhe. Vai olisinko minä vain minä. 

Oletko puolisoni? Eli viisastelet, pädet ja tylytät mielipiteitäsi ja sitten ihmettelet miksi reaktio ei ole vastaanottavainen. Sen lisäksi on aina hyvä huomauttaa jokaisesta pienimmästäkin asiasta aina kun siihen tulee tilaisuus, eli esimerkiksi: miehellä puhelin kädessä "voitko laittaa puhelimen pois", mutta kuitenkin itse viestittelet kavereille juuri silloin kuin mieli tekee vaikka lapsi hakisi vieressä huomiota. Olen huomannut, että turhan usein naisten "sanoin kauniisti" on lähinnä kiertoilmaus kunnon pään aukomiselle. Tällaisesta avauksesta on mahdoton tulkita mitään teidän tilanteesta, koska kukaan ei suutu kehuista. Vai ovatko kehusi mallia "Olipas kiva kun kerrankin teit lasten kanssa jotain yhdessä".

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Onko miehesi biologinen isä vai onko vähän tummempi yksilö 'tuikannut' sinua?