Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Omia lapsia pitääkin tuolla tavalla miettien auttaa ja vähän paapoakin. Mutta ei puoliso ole kuin lapsi, johon pitäisi suhtautua kuin omiin lapsiin. Puolison olisi tarkoitus olla tasavertainen aikuinen."

Niinhän se ideaalimaailmassa menee. Mutta käytäntö on usein muuta. Kysymys siis kuuluu että haluaako sitä yrittää edes tehdä jotain oman liittonsa eteen vai ei. Jos ei niin sitten pitää etsiä uusi puoliso jossa ei ole isoja vikoja.

Minulla ainakaan omat kyvyt ei riitä ratkomaan toisen käytöksen syitä lapsuudesta alkaen. Hienoa, jos sinä olet niin kyvykäs. Varmaan olet ammatiltasi psykoterapeutti?

En minä ole koskaan sanonut että se olisi helppoa eikä aina edes mahdollista. Kysymys olikin siitä haluaako edes yrittää vaikka lopputulos on epävarma vai lyökö heti hanskat tiskiin? Vai mikä vielä pahempaa, jää vain loputtomiin valittamaan asiasta eikä tee mitään valintaa mihinkään suuntaan vaikka koko ajan itse kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Yli 12 kuukauden ikäinen lapsi ei enää tosiaan tarvitse vitamiineja, kun hän on siirtynyt samaan ruokaan muun perheen kanssa Eli yhden suoritteeen voi vähentää. 

Oliko muuta? 

Jos päiväkodissa on toistuvasti nakkeja ja ranuja, niin eikös se ole jo lasun paikka? 9 kk iässä lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen ja perheiden tulisi pitää tästä lapsen oikeudesta kiinni, vaikka niin moni nainen toisin ajattelee. Jos äiti ei halua töihin, hän voi jäädä kotiin, mutta lapsen paikka on varhaiskasvatuksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Omia lapsia pitääkin tuolla tavalla miettien auttaa ja vähän paapoakin. Mutta ei puoliso ole kuin lapsi, johon pitäisi suhtautua kuin omiin lapsiin. Puolison olisi tarkoitus olla tasavertainen aikuinen."

Niinhän se ideaalimaailmassa menee. Mutta käytäntö on usein muuta. Kysymys siis kuuluu että haluaako sitä yrittää edes tehdä jotain oman liittonsa eteen vai ei. Jos ei niin sitten pitää etsiä uusi puoliso jossa ei ole isoja vikoja.

Minulla ainakaan omat kyvyt ei riitä ratkomaan toisen käytöksen syitä lapsuudesta alkaen. Hienoa, jos sinä olet niin kyvykäs. Varmaan olet ammatiltasi psykoterapeutti?

En minä ole koskaan sanonut että se olisi helppoa eikä aina edes mahdollista. Kysymys olikin siitä haluaako edes yrittää vaikka lopputulos on epävarma vai lyökö heti hanskat tiskiin? Vai mikä vie

Kysymys kuuluu haluaako joku mies (tai nainen) joutua parisuhteessaan tuollaisen keittiöpsykologisoinnin kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaisen ihmisen kanssa pysty tekemään mitään yhteistyötä. Kuten kasvattaa lapsia.

Oletteko olleet pariterapiassa? Meinaan että onko miehesi toivoton tapaus, vai olisiko kehityskelpoinen?

Painu nyt jo 👵🏻vittuun terapioines!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Täydellinen valinta oli. Nyt on ok talo ihanan vaimon kanssa, ja lapsetkin jo aikuisia. Onneksi pääsin siitä perhehemmetistä ajoissa pois. Terapiassa jouduin käymään exvaimon henkisen vävallan takia, mutta onneksi elämällä oli tarjota vielä ihana nainen rinnalle, ja muutenkin hyvää elämää.

Jos olet ihan terapiassa käynyt niin ihmettelen miksi pidät silti tunteista puhumista "lässytyksenä" ja asiana joka ei ole tarpeellinen?

"Kysymys kuuluu haluaako joku mies (tai nainen) joutua parisuhteessaan tuollaisen keittiöpsykologisoinnin kohteeksi."

No jos ei halua mutta toinen osapuoli suhteessa kaipaa tunteista puhumista niin sitten ollaan väärän ihmisen kanssa yhdessä. Ei kumpikaan ole oikeassa tai väärässä vaan molemmilla on oikeus haluta suhteessa niitä asioita kuin haluaa, myös tunteista puhumista.

Jos et itse halua tunteista lässyttää niin valitse puoliso joka ei myöskään sellaisesta perusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Täydellinen valinta oli. Nyt on ok talo ihanan vaimon kanssa, ja lapsetkin jo aikuisia. Onneksi pääsin siitä perhehemmetistä ajoissa pois. Terapiassa jouduin käymään exvaimon henkisen vävallan takia, mutta onneksi elämällä oli tarjota vielä ihana nainen rinnalle, ja muutenkin hyvää elämää.

Jos olet ihan terapiassa käynyt niin ihmettelen miksi pidät silti tunteista puhumista "lässytyksenä" ja asiana joka ei ole tarpeellinen?

 

Ei tuolla kirjoittajalla ole mitään exvaimoa eikä nyk vaimoa. Kunhan täällä räksyttää hämmentääkseen keskustelua, saa siitä nautintonsa.

Vierailija kirjoitti:

Lol, teinit on niin tyhmiä

Näitä näkee jatkuvasti ihan aikuisilla ihmisillä, ihan minkä ikäisillä vaan. Ehkä ovat sitten henkisesti teinin tasolla.

Aloittaja on ehkä jo huomannut, että tältä palstalta et tule saamaan asiallisia neuvoja etkä keskustelua. Palstan ovat vallanneet samat tyypit jotka riehuvat ylilaudan kaltaisilla tunkioilla ja näillä on loputtomasti aikaa häiriköidä kaikkia keskusteluja jotka liittyvät naisiin ja miehiin. Tulet saamaan pelkkää lokaa niskaasi ja samalla haukutaan alatyylisesti koko naissukupuoli. Sehän näillä on tarkoituksenakin: estää keskustelu tietyistä asioista. 

Suosittelen, että kysyt tätä joltakin sellaiselta palstalta joka ei ole vielä tietynlaisten miesten valtaama ja jolla mielellään on myös ennakkomoderointi. 

Entä jos isät antaisivat äideille palautetta äitiydestä vastaavalla tavalla? Miksi olet kammannut lapsen hiukset noin, miksi tällä on sininen pusero, kun on sovittu, että torstaisin on keltaisen vuoro, mitä oikein ajattelit, kun ostit lapselle nämä lenkkarit, miksi pitelet vauvaa tuolla tavalla jne.

Jos isyydestä pitää saada antaa palautetta, niin sama on äitiyden kanssa ja se palaute sattuu sitten todella pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos isät antaisivat äideille palautetta äitiydestä vastaavalla tavalla? Miksi olet kammannut lapsen hiukset noin, miksi tällä on sininen pusero, kun on sovittu, että torstaisin on keltaisen vuoro, mitä oikein ajattelit, kun ostit lapselle nämä lenkkarit, miksi pitelet vauvaa tuolla tavalla jne.

Jos isyydestä pitää saada antaa palautetta, niin sama on äitiyden kanssa ja se palaute sattuu sitten todella pahasti.

Mitä ihmettä nyt taas. Tämä keskustelu ei koske tuollaista torstain paidan väri -tyyppistä tilannetta ollenkaan. Joka muuten on sitäpaitsi lähinnä kuvitteellinen, ei todellisuutta tavallisissa suomalaisissa perheissä. 

Ja kyllä minulle äitinä saa antaa antaa palautetta, jos teen jonkun asian selvästi väärin. Enkä minä siitä palautteesta suutu.

Tiedän mistä puhut. Meillä se menee niin, että seuraa viikon mökötys jos jotain sanon. Hän saa kyllä kritisoida mua. Ei ymmärrä, että ei ole täydellinen kaikessa. Elää jossain harhassa, että vain hän on oikeassa. Ympärillä olevat ihmiset ovat huomanneet saman hänessä eli ei ole vain mun ajatus tämä. Osaa olla maailman ihanin ihminen, mutta myös maailman hirvein. On vaikeaa kun ei tiedä miten keskustella jostain niin ettei suuttuisi ja vaikka nätisti koittaa niin suuttuu joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Täydellinen valinta oli. Nyt on ok talo ihanan vaimon kanssa, ja lapsetkin jo aikuisia. Onneksi pääsin siitä perhehemmetistä ajoissa pois. Terapiassa jouduin käymään exvaimon henkisen vävallan takia, mutta onneksi elämällä oli tarjota vielä ihana nainen rinnalle, ja muutenkin hyvää elämää.

Jos olet ihan terapiassa käynyt niin ihmettelen miksi pidät silti tunteista puhumista "lässytyksenä" ja asiana joka ei ole tarpeellinen?

 

Harva muistaa, että tunne on asia, joka on hallittavissa. Voit tuntea suunnatonta surua, mutta päätät itse, millaisen ilmiasun sille annat. Sama ilon, kiukun jne. kanssa. Tunne on ihan omasi, et voi syyllistää muita omista tunteistasi ja siitähän tunteista puhumisessa pääosin on kyse. Toinen sanoo, että "tulen vihaiseksi, kun jätät pyyhkeet lattialle" ja toinen miettii, että haluat tuntea juuri noin, jotta voit syyllistää minua.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos isät antaisivat äideille palautetta äitiydestä vastaavalla tavalla? Miksi olet kammannut lapsen hiukset noin, miksi tällä on sininen pusero, kun on sovittu, että torstaisin on keltaisen vuoro, mitä oikein ajattelit, kun ostit lapselle nämä lenkkarit, miksi pitelet vauvaa tuolla tavalla jne.

Jos isyydestä pitää saada antaa palautetta, niin sama on äitiyden kanssa ja se palaute sattuu sitten todella pahasti.

Ero on siinä että naisen valinnoille on yleensä jotkut jollain tavalla rationaaliset perusteet. Lapsen hiukset on kammattu näin koska ne luonnostaan taipuvat siihen suuntaan, sininen pusero on päällä koska keltaiseen tuli mustikkatahra jota ei ole ehditty vielä positamaan, lenkkarit ostettiin koska ne olivat tarjouksessa ja toiset olisivat maksaneet tuplasti, pitelen vauvaa näin koska se onsuositusten mukainen tapa jne.

Mies taas tekee asioite jollakin tavalla siksi että se on ollut siinä tilanteessa se kaikkein helpoin ja nopein ratkaisu. Tämän tiedän koska olen itse kahden lapsen isä. Ja voin oikein hyvin myöntää että monien arjen ratkaisujen takana on silkka laiskuus. Ei vain jaksa tehdä asioita ihan parhaan lopputuloksen kautta vaan riittävän. Ja sekin on sinällään ihan ok mutta turha väittää että isät eivät aika usein niin tekisi. Äidit ovat usein paljon tarkempia ja pedantimpia. Ja saavat myös olla.

Se miten hyvin perhe toimii riippuu juuuri siitä hyväksyvätkö vanhammat toistensa erilaiset tavat olla vanhempia.

Muistan vieläkin sen tunteen, kun oltiin lähdössä synnäriltä kotiin esikoisen kanssa. Fiilis oli lähinnä se, että te siis annatte tämän vauvan meille ihan mukaan kotiin 🤣

Yhdessä sitten opeteltiin 😌

Neuvolassa ohjeistettiin, ettei äiti saa omia vauvaa itselleen vaan pitää antaa isänkin opetella hoitamaan vauvaa. Näin jo vuonna 2004.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Yli 12 kuukauden ikäinen lapsi ei enää tosiaan tarvitse vitamiineja, kun hän on siirtynyt samaan ruokaan muun perheen kanssa Eli yhden suoritteeen voi vähentää. 

Oliko muuta? 

Kuka huolehtii, että lapsen ruokavalio on terveellinen? Nakkeja ja ranuja joka päivä, käykö se? 

Päiväkoti...katsokaa mitä sontaa ne lapsille syöttää. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieläkin sen tunteen, kun oltiin lähdössä synnäriltä kotiin esikoisen kanssa. Fiilis oli lähinnä se, että te siis annatte tämän vauvan meille ihan mukaan kotiin 🤣

Yhdessä sitten opeteltiin 😌

Neuvolassa ohjeistettiin, ettei äiti saa omia vauvaa itselleen vaan pitää antaa isänkin opetella hoitamaan vauvaa. Näin jo vuonna 2004.

Miten tämäkin oman elämäsi muistelo liittyy aloittajaan?

Olen nyt seurannut muutamien kavereiden toimintaa ja tuntuu että miehet tekevät naisten mielestä aina asiat väärin. Jos vaikkapa vetää haalarit ensin ja pipo sitten niin väärin tehty, käyttää talouspaperia pyyhkeen sijaan, väärin tehty, jne. Pienen pieniä asioita, antoi eri ruokaa kuin äiti oli ajatellut jne. Niin aina väärin. Kuitenkin äidit ovat poissa myös kotoa ja lapset pärjäävät loistavasti isänsä kanssa. 

Minä en oikein ymmärrä, miksi parisuhteessa olevien aikuisten pitäisi antaa palautetta toiselle vanhemmuudesta. 

Ja ap:n miehen reaktioista päätellen ap on toistuvasti arvostellut miehen vanhemmuutta, jos kaikenlainen sanominen koetaan kettuiluna. 

Kannattaisi puuttua vähemmän ja antaa sen isän olla isä ihan omalla tavallaan. Ei tarvitse muistuttaa, neuvoa, puuttua ellei mies altista lasta hengenvaarallisesti (Huom! Vitamiinien unohtaminen ei ole hengenvaara).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos isät antaisivat äideille palautetta äitiydestä vastaavalla tavalla? Miksi olet kammannut lapsen hiukset noin, miksi tällä on sininen pusero, kun on sovittu, että torstaisin on keltaisen vuoro, mitä oikein ajattelit, kun ostit lapselle nämä lenkkarit, miksi pitelet vauvaa tuolla tavalla jne.

Jos isyydestä pitää saada antaa palautetta, niin sama on äitiyden kanssa ja se palaute sattuu sitten todella pahasti.

Mitä ihmettä nyt taas. Tämä keskustelu ei koske tuollaista torstain paidan väri -tyyppistä tilannetta ollenkaan. Joka muuten on sitäpaitsi lähinnä kuvitteellinen, ei todellisuutta tavallisissa suomalaisissa perheissä. 

Ja kyllä minulle äitinä saa antaa antaa palautetta, jos teen jonkun asian selvästi väärin. Enkä minä siitä palautteesta suutu.

Ahaa - suomalaisessa perheessä isät eivät siis mielestäsi saa antaa palautetta, koska se on sinusta kuvitteellista?

Ja kyllä sinäkin suutut, kun sinulle toistuvasti huomautetaan, että et osaa olla oman lapsesi kanssa. Pyydä lastesi isää kolme kertaa päivässä asiasta huomauttamaan ja kas, ensi viikolla olet valmiiksi suuttunut, kun mies sanoo, että älä laita sitä turvaistuimen vyötä tuolla tavalla, laita se näin.