Mieheni ei kestä mitään palautetta isyydestään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Tämä kommentti maurattaa kun tietää kuka käytännössä aina omistaa sen asunnon. 

Millä 1800-luvulla oikein elät? Ei juuri missään perheessä mies käytönnössä omista sitä asuntoa, vaan ihan puoliksi se on ostettu.

Ja nainenko lähärin tuloilla jää siihen asuntoon? Kyllä se insinööri siihen jää. 

Riippuu ihan siitä minkä hintainen asunto se on ja paljonko lainaa siinä on jäljellä. 

Aika yleistä on myös se että kumpikaan ei lunasta asuntoa vaan se myydään ja rahat laitetaan puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. En tiedä että minkä ikäiset henkilöt täällä ovat keskustelemassa... Meno on muuttunut ikäväksi, kaikesta pitää vääntää ja olla eri mieltä ja kommenttien sävy on ilkeä ja naljaileva. 

Monessa kommentissa on "mies ja hänen maailmansa" vastaan "nainen ja hänen maailmansa" - vääntö. Eikö nykyään enää ymmärretä, että parisuhde on kahden ihmisen elämän ja rakkauden yhteensovittamista, jossa joudutaan tekemään kompromisseja ja jossa myös etenkin pitkässä suhteessa erehdytään, opitaan, kohdataan uusia elämänvaiheita ja joudutaan uudelleenasennoitumaan? Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä ja lisäksi parisuhteen osapuolilla voi olla omat näkemyksensä tarpeistaan ja toimivasta perhearjesta. Apuna tässä toimii asiallinen ja toista kunnioittava keskustelu ja kuuntelu. 

Psykoottiset vanhatpiiat kiehuvat miesvihassaan ja trollaavat, ap on ihan tyypillinen sellainen. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja kommentteja osalla. Lapsen hoidolla ja huolenpidolla ei ole mitään väliä, kunhan lapsi jää henkiin? Sitä paitsi normaaliin kasvuun ja kehitykseen liittyvät asiat eivät ole mitään naisten päästä vedettyjä juttuja vaan tietämys asioista kehittyy koko ajan. Miksi tietoisesti laiminlyödä oman lapsen hyvinvointia? Miksi edes hankkia lapsia, jos tällaiset asiat ovat ylitsepääsemättömiä?

No, ollaan tässä sairasteltu ja iltaisin menty nukkumaan huokaisten, että ollaan hengissä. :D Ei se äitikään osaa tehdä kaikkea tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Lapsi on yksilö, ei vuosikausia akateemikkojen kirjoittamaan teoreettiseen humpuukkiin perustuva projekti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. En tiedä että minkä ikäiset henkilöt täällä ovat keskustelemassa... Meno on muuttunut ikäväksi, kaikesta pitää vääntää ja olla eri mieltä ja kommenttien sävy on ilkeä ja naljaileva. 

Monessa kommentissa on "mies ja hänen maailmansa" vastaan "nainen ja hänen maailmansa" - vääntö. Eikö nykyään enää ymmärretä, että parisuhde on kahden ihmisen elämän ja rakkauden yhteensovittamista, jossa joudutaan tekemään kompromisseja ja jossa myös etenkin pitkässä suhteessa erehdytään, opitaan, kohdataan uusia elämänvaiheita ja joudutaan uudelleenasennoitumaan? Kukaan ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä ja lisäksi parisuhteen osapuolilla voi olla omat näkemyksensä tarpeistaan ja toimivasta perhearjesta. Apuna tässä toimii asiallinen ja toista kunnioittava keskustelu ja kuuntelu. 

Psykoottiset vanhatpiiat kiehuvat miesvihassaan ja trollaav

MIten kuvailisit itseäsi?

Outoa keskustelua täällä.

t. Nainen, joka omistaa yksin perheensä asunnon, eikä penniäkään niistä varoista ole perittyjä. Jos meille tulisi ero niin mies ei myöskään saisi asunnosta mitään, koska emme ole naimisissa. Mutta ei, emme ole eroamassa eikä miestä haittaa että olen se varakkaampi osapuoli.

"Psykoottiset vanhatpiiat kiehuvat miesvihassaan "

Erikoinen käsitys miesvihasta kun on vain toivottu mieheltä kykyä kommunikoida ja halua suorittaa normaaleja yksinkertaisia lapsenhoitotöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

On se silti miehelle se parempi vaihtoehto, jos kenen tahansa naisen kanssa eläminen vaatii jatkuvan lässytyksen keskellä elämistä päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. 

No jos siltä tuntuu niin sitten elää näiden omien valintojensa kanssa eikä valita siitä että "naiset aina sitä ja aina tätä".

Fakta nyt vain on se että jos haluaa parisuhteen niin se on kahden ihmisen välinen henkinen suhde joka edellyttää myös kommunikoin

Nalkuttaminen, joka on henkistä väkivaltaa, ei olenkoskaan ollut tunteiden jakamista. 

Eihän tuollaisen ihmisen kanssa pysty tekemään mitään yhteistyötä. Kuten kasvattaa lapsia.

Oletteko olleet pariterapiassa? Meinaan että onko miehesi toivoton tapaus, vai olisiko kehityskelpoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.

Eikö tuossa kannata jo lähteä lasten kanssa sen sijaan, että jää nalkuttamaan? Jos tietää täydellisesti, miten toimia, niin sitten toimii niin.

Isyys ei ole mikään työtehtävä, josta annetaan palautetta ja jota kehityskeskusteluissa arvioidaan. Jos äiti ottaa sen kannan, että hän tietää ja hän osaa ja isälle annetaan palautetta isyydestä, niin perheen aikuisten ihmissuhde (ei siis pelkkä parisuhde) on niin sairas, että kaikkien kannalta on parasta erota.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että miksi 'isyys' pitää vetää siihen, muistaako mies vitamiinit tai jotain muuta yksityiskohtaa.

Miehen tapa hoitaa lasta ja lapsen asioita voi olla puutteelista ja ärsyttävää, mutta on ihan eri asia kritisoida toisen lapsenhoitoa kuin toisen isyyttä.

Isänä olemisen tapaa voi arvostella silloin, jos toinen ivaa ja pilkkaa lasta tai on muuten haitallinen. Vitamiinien unohtaminen ei ole sellanen asia jonka perusteella toisen vanhemmuutta arvostellaan.

Jokin idea siinä on, että äidin- ja isävaistot ovat erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.

Eikö tuossa kannata jo lähteä lasten ka

Moni nainen nyt vain tietää lapsista ja kasvatuksesta enemmän, on ehkä opiskellut opettajaksi, lastenhoitajaksi, lääkäriksi, toimintaterapeutiksi jne. Minkäs sille voi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hänelle pitää olla tuputtamassa jotain palautetta isänä olemisesta. Eikö hänellä ole mahdollisuutta toteuttaa isyyttään ilman kommentointia. Ehkä hän pyytää palautetta, jos haluaa sitä. 

Jos ei pese kakaroiden hampaita, on syytäkin saada palautetta.

"Nalkuttaminen, joka on henkistä väkivaltaa, ei olenkoskaan ollut tunteiden jakamista. "

Ei olekaan eikä niin ole kukaan tässäkään ketjussa väittänyt. Sen sijaan ainakin yksi mies on kertonut miten hän ei halua tunteistaan mitään "lässyttää" eikä sellaista saa suhteessa edellyttää. Ja se on kyllä aika erikoinen näkemys.

Vierailija kirjoitti:

"Omia lapsia pitääkin tuolla tavalla miettien auttaa ja vähän paapoakin. Mutta ei puoliso ole kuin lapsi, johon pitäisi suhtautua kuin omiin lapsiin. Puolison olisi tarkoitus olla tasavertainen aikuinen."

Niinhän se ideaalimaailmassa menee. Mutta käytäntö on usein muuta. Kysymys siis kuuluu että haluaako sitä yrittää edes tehdä jotain oman liittonsa eteen vai ei. Jos ei niin sitten pitää etsiä uusi puoliso jossa ei ole isoja vikoja.

Minulla ainakaan omat kyvyt ei riitä ratkomaan toisen käytöksen syitä lapsuudesta alkaen. Hienoa, jos sinä olet niin kyvykäs. Varmaan olet ammatiltasi psykoterapeutti?

Äitejä lyödään tälläkin palstalla pienimmästäkin, mutta isien kohdalla pitäisi riittää kun välillä muistaa tehdä asiat vähän sinnepäin. Äitejä saa kritisoida ihan mistä tahansa ja vaikka kuinka armottomasti, isät nähdään reppanoina joille ei voi sanoa pienintäkään neuvoa vaan kaikki sellainen on näiden reppanoiden alistamista ja sortoa, miesvihaa ja mitä vielä. 

Kuinka miehet voivat olla missään sellaisissa töissäkään joissa täytyy hallita ja muistaa todella monimutkaisia asioita, jos jo oman lapsen päivittäiseen hoitoon liittyvät asiat ovat ylivoimaisia kuten täällä esitetään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että miksi 'isyys' pitää vetää siihen, muistaako mies vitamiinit tai jotain muuta yksityiskohtaa.

Miehen tapa hoitaa lasta ja lapsen asioita voi olla puutteelista ja ärsyttävää, mutta on ihan eri asia kritisoida toisen lapsenhoitoa kuin toisen isyyttä.

Isänä olemisen tapaa voi arvostella silloin, jos toinen ivaa ja pilkkaa lasta tai on muuten haitallinen. Vitamiinien unohtaminen ei ole sellanen asia jonka perusteella toisen vanhemmuutta arvostellaan.

Jokin idea siinä on, että äidin- ja isävaistot ovat erilaisia. 

Ei luonnolla ole mitään "ideoita" jotka tuottaisivat aina priimaa. Se luonto luo erilaisia lopputuloksia sattuman kautta joista osa ei ole ihan optimaalisia mutta parempaakaan ei nyt vain syntynyt tähän hätään.

Se että isänvaisto on erilainen kuin äidinvasto on totta mutta siitä ei seuraa että mies voisi aina vain mennä tämän taakse piiloon. Ihminen on paljon enemmän kuin pelkät vaistonsa vaan teemme joka päivä valintoja jotka ovat puhtaan rationaalisia eikä vain vaistonvaraisia.

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Täydellinen valinta oli. Nyt on ok talo ihanan vaimon kanssa, ja lapsetkin jo aikuisia. Onneksi pääsin siitä perhehemmetistä ajoissa pois. Terapiassa jouduin käymään exvaimon henkisen vävallan takia, mutta onneksi elämällä oli tarjota vielä ihana nainen rinnalle, ja muutenkin hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut ajattelemaan että olet se parempi vanhempi ja tiedät paremmin miten lapset tulisi kasvattaa? Eikö lapset ole teidän molempien? Aika ymmärrettävää että jos vanhemmuuttani koko ajan kritisoidaan en katsoisi sitä hyvällä.

Jos toisen toiminta vaarantaa lapsen terveyden eli ei pestä hampaita eikä muisteta antaa vitamiineja tai lääkkeitä, niin siitä saa sanoa. Samoin, jos toisen toiminta aiheuttaa toiselle vanhemmalle lisätyötä. Kun alkaa iltatoimet ja niihin rauhoittuminen, silloin ei aleta mitään riehumisleikkejä. Lapsia enemmän hoitava kyllä tietää, jos lapsen yöunien viivästyminen tietää sitä, että lapsi on seuraavan päivän kärttyisä ja väsynyt, niin sitten kummankin vanhemman pitää toimia niin, että lapsi pääsee ajallaan nukkumaan.

 

Toimintaterapeutiksi? 😆🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista valtaa määritellä millaista sen isyyden tulisi olla?

Ja et myöskään ole miehen äiti, joten sinun ei enää tarvitse kasvattaa häntä kehumaalla.

Pidä siis turpasi kiinni, miestäsi ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään. 

Ei kai se nyt vain aapeen mielipide ole, että vitamiinit pitää muistaa antaa.

Hohhoijaa, jos ruokavalio on tasapainoinen ei tarvita mitään lisävitamiineja.

Yli 12 kuukauden ikäinen lapsi ei enää tosiaan tarvitse vitamiineja, kun hän on siirtynyt samaan ruokaan muun perheen kanssa Eli yhden suoritteeen voi vähentää. 

Oliko muuta? 

Kuka huolehtii, että lapsen ruokavalio on terveellinen? Nakkeja ja ranuja joka päivä, käykö se? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kukaan mies ei halua joutua tuollaisen lässytyksen kohteeksi."

Sitten ei kannata ihmetellä kun vaimo lyö eropaperit pöytään. Tämä on ihan miehen oma valinta haluaako ryhtyä "lässyttämään" vai löytää itsensä kalustamattomasta yksiöstä. Yllättävän moni mies valitsee sen yksiön vaikka se ei kovin rationaalinen valinta olekaan.

Tämä kommentti maurattaa kun tietää kuka käytännössä aina omistaa sen asunnon. 

Millä 1800-luvulla oikein elät? Ei juuri missään perheessä mies käytönnössä omista sitä asuntoa, vaan ihan puoliksi se on ostettu.

Ja nainenko lähärin tuloilla jää siihen asuntoon? Kyllä se insinööri siihen jää.

Aika harvoin tehdään noin, erossa omaisuuden arvo jaetaan puoliksi eikä ajatella, että vain yhteinen omaisuus on jaossa mukana.