Kun ankarat vanhemmat muuttuu lelliviksi isovanhemmiksi.

Tämä.

Ne saa elää uudestaan sen hetken. Siitä se varmaan juontaa juurensa. 

Mä veikkaan, että aika monet isovanhemmat näkevät lapsenlapsissaan nimenomaan omat lapsensa pienenä. 

Se voi olla aika herättävä kokemus. Haluaa tehdä paremmin

Noinhan se usein menee, ja hyvä niin, isovanhemmat saakin lelliä, vanhemmat ei.

Ehkä polku vanhemmista isovanhemmiksi on ollut opin tie.

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Niiden ei tarvitse enää huolehtia seurauksista ja tavallisesta arjesta lasten kanssa. Voi poistua vähin äänin taka-alalle ennen kuin hemmotellut muksut alkaa hyppiä silmille. Tai katuvat jollain tasolla ankaruuttaan ja haluavatkin olla nyt kivoja.

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

Omat vanhempani yrittivät olla lastenlapsilleen yhtä ankaria kuin omille lapsilleen, mutta minun lapsiani ei lyöty, heitä ei tukistettu eikä heille annettu luunappeja tai selkäsaunaa Koivuniemen herralla, enkä hyväksynyt sitä kun isäni huusi 2-vuotiaana itkeneelle pojalleni etteivät miehet itke.

Välit jäivät sitten etäisiksi. En kerta kaikkiaan uskaltanut jättää lapsiani tuollaisten isovanhempien vastuulla.

Paskat vanhemmat ovat paskoja isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi kutsua remmillä perseelle antavia vanhempiaan turvallisiksi ja rakastaviksi? Oletko ap sitä mieltä että ansaitsit kaiken sen kurin? Ja oletko sitä mieltä että isovanhempien pitäisi soveltaa samoja kasvatuskeinoja lastenlapsiinsa, vai mitä oikein yrität sanoa?

Tämä. Itse en ainakaan koe kasvaneeni kovin turvallisessa ja rakastavassa perheessä mm. juuri tämän vuoksi.

Pääsääntöisesti isovanhemmat ei ole tavallisessa arjessa mukana, joten se lapsen satunnainen hemmottelu ei haittaa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

Kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet, esim puuttua jos lapset perseilee. 

Itse koen samaa tällä hetkellä. Olen salaa miettinyt mikä minussa on vikana. Vauvani on kohta 5kk, ja on saanut vanhemmiltani KAIKEN. 

En ikinä tuntenut tälläistä rakkautta vanhemmiltani, mitä lapseni saa. Olen kiitollinen ja säälittävää samalla kateellinen

Juu. Äitini oli huolissaan koululaisen "kaverittomasta" ajasta, kun kevätjuhlasta oli kulunut kolme tuntia. Että kun on niin yksinäinen ja voivoi. Itse taas sain kesällä viihtyä itsekseni, kun kaverit oli mökeillä ja reissussa ja vanhemmat töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse koen samaa tällä hetkellä. Olen salaa miettinyt mikä minussa on vikana. Vauvani on kohta 5kk, ja on saanut vanhemmiltani KAIKEN. 

En ikinä tuntenut tälläistä rakkautta vanhemmiltani, mitä lapseni saa. Olen kiitollinen ja säälittävää samalla kateellinen

Siinä mitä tunnet, ei ole mitään säälittävää! Päinvastoin on täysin luonnollista tuntea kateutta/surua siitä, että sinun lapsesi saa sellaista kohtelua, jonka sinäkin olisit ansainnut mutta et saanut. Millaiset välit sulla on vanhempiesi kanssa? Voisitko puhua heille rehellisesti oman lapsuutesi kokemuksista ja kysyä, mitä he siitä muistavat? Todella usein vanhemmat ja lapset muistavat lapsuusajan hyvinkin eri tavalla. Aikuisella ja lapsella on niin erilainen kokemusmaailma, se mikä on toiselle merkittävä asia, jonka muistaa vielä vuosien päästä, on toiselle pikkujuttu, joka unohtuu nopeaan.

Hieno juttu, jos vanhempasi pystyvät olemaan hyviä isovanhempia lapsellesi. Muista kuitenkin, että sinussa ei ole mitään "vikana", eikä sinun tarvitse tuntea minkäänlaista häpeää luonnollisista tunteistasi. Jos lapsuutesi kokemukset häiritsevät sinua arkielämässä, harkitse ihmeessä keskusteluapua. Voin lämpimästi suositella omasta kokemuksestani. Kaikkea hyvää sinulle ja muille, jotka olette vastaavassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

Kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet, esim puuttua jos lapset perseilee. 

Se on eri asia, jos joutuu silloin tällöin ohjeistamaan. Vanhemmat ovat lasten kanssa koko ajan ja jokaisessa tilanteessa täytyy miettiä, mikä on paras tapa toimia.

Samat tyypit kävelee kahdesti sen lapsensa yli. Paskapäitä.

Hyvä keskustelunavaus.

Ainakin omassa perhepiirissä asia on tuttu. Minusta kyse on siitä, että isovanhemmat itsekin tajuavat olleensa liian kovia ja ankaria ja ymmärtämättömiä itse aikoinaan nuorina vanhempina. Elämä kasvattaa, voi olla että monet asiat ja teot kaduttavatkin. Lastenlapset ovat uusi mahdollisuus, tilaisuus tehdä toisin ja paremmin, saada korjaava kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemman rooli ei ole kasvattajan rooli. Kasvattajan velvollisuus on huolehtia siitä, että lapsi pärjää aikanaan maailmalla. Isovanhemman rooli on vapaampi, koska tätä velvollisuutta ei ole. Isovanhempi voi vain olla läsnä ja rakastaa. Se on rusinat pullasta rooli ja siksi moni sitä odottaa. Olisihan se helppoa ja hauskaa, jos voisi vain lellitellä omiakin lapsia, mutta täytyy toimia toisin, koska lapsi tarvitsee vanhemmiltaan muutakin.

En osaisi paapoa lapsenlapsia noin. Luultavasti suhtautuisin melko samoin kuin omiini aikoinaan. Tietenkin mummona, en äitinä. Jotain sävyeroja olisi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelunavaus.

Ainakin omassa perhepiirissä asia on tuttu. Minusta kyse on siitä, että isovanhemmat itsekin tajuavat olleensa liian kovia ja ankaria ja ymmärtämättömiä itse aikoinaan nuorina vanhempina. Elämä kasvattaa, voi olla että monet asiat ja teot kaduttavatkin. Lastenlapset ovat uusi mahdollisuus, tilaisuus tehdä toisin ja paremmin, saada korjaava kokemus. 

Eli käytännössä se heidän oma lapsensa saa toisen kierroksen henkistä väkivaltaa. Nice.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani yrittivät olla lastenlapsilleen yhtä ankaria kuin omille lapsilleen, mutta minun lapsiani ei lyöty, heitä ei tukistettu eikä heille annettu luunappeja tai selkäsaunaa Koivuniemen herralla, enkä hyväksynyt sitä kun isäni huusi 2-vuotiaana itkeneelle pojalleni etteivät miehet itke.

Välit jäivät sitten etäisiksi. En kerta kaikkiaan uskaltanut jättää lapsiani tuollaisten isovanhempien vastuulla.

Paskat vanhemmat ovat paskoja isovanhempia.

Meillä vanhemmat onnistuivat paremmin isovanhempina. Elämässä oli hyvä vaihe meneillään, erityisesti kun ensimmäiset lapsenlapset syntyivät.