Läheisen itsemurha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei siihen auta mikään sun toiminta. Ainoa, mikä auttaisi, on, jos hän itse olisi apua hakenut. Olin 1 v tukena, mutta en onnistunut estämään. Sain hänet siirtämään päätöstään, mutta siinä kaikki. Ehkä se auttoi vaan minua, että olin edes yrittänyt. Ihmisellä on kuitenkin 'oikeus' tehdä itsemurha, niin raadollista, kuin se onkin. Elä syytä itseäsi, inhimillistä sekin ja kuuluu prosessiin. Kaikesta selviää.

Saa ja pitääkin itseään syyttää silloin kun siihen on aihetta. Väitän että kaikki itsemurhan tehneen läheiset ovat omalla tavallaan syyllisiä.

Mistä prosessista puhut?

Miten niin kaikesta selviää? Eihän selviä. Ihmiset tekevät itsemurhia, koska kaikki eivät selviä.

Voiko olla syyllinen, jos ei ole edes tiennyt että toisella on jotain ongelmia? Jos ihminen ei kerro mitään, niin vaikea on tietää.

Kantoi aikansa omia ja toisten murheita, sitten ei enää jaksanut. Tuhon tie. RIP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se oma lapsesi? Itse en kestäisi sitä

Miten kehtaat sanoa noin? Itsemurhan tehneiden lasten vanhempien on PAKKO kestää.

No ei kukaan pakota. Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa: joko meet mukana tai opettelet elämään asian kanssa. Kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama tilanne. Hirveä kriisi tämä on. Ja syyllisyys. Se kysymys tulee, että olisinko minä voinut estää tämän?

Eihän se sinun kriisisi ole. Itsemurhan tehnyt ihminen on ollut kriisissä. Syyllisyys on aina aiheellista, ja sen tunteminen kuuluu moraalin peruskäsitteisiin. Todennäköisesti et olisi voinut estää itsemurhaa, ja sitäkin on saatava surra.

Meinaatko tosissaan, että jäljelle jäänyt sureva ei kriisiydy?!

Vaikeista eroista tai muista menetyksistä podetaan vuosikausia. Fyysinenkin terveys voi romahtaa ja rapautua psyyken ohella.