Lue keskustelun säännöt.
Läheisen itsemurha
04.06.2024 |
Hän kuoli kuukausia sitten, mutta en pääse yli. Aurinkoisempaa ihmistä ei muille ollut. Aina ajatteli toisia ensin, välitti niin paljon läheisistään. Kertoi usein rakastavansa meitä, jokaisen tapaamisen/soiton jälkeen kertoi 'olet älyttömän rakas'. Kuulen vieläkin nuo sanat päässäni hänen äänellään. Hän oli välillä myös allapäin, mutta ei koskaan kertonut olevansa itsetuhoinen. Ei ikinä. En ymmärrän. Kukaan meistä ei ymmärrä miksi.
Kommentit (45)
Jos joku haluaa tappaa itsensä, hän tekee sen. Minusta olisi voinut sanoa myös, että iloinen, auttavainen ja kaikki hyvin, kunnes vahingossa löysivät minut yliannoksen lääkkeitä ottaneena. Ei sitä vieläkään näe päällepäin, etten tahdo elää. Olen taas kaikille se iloinen ihminen. Jotkut asiat pitää vain hyväksyä. Kenties asiat olisivat toisin, jos olisit ollut läsnä. Ehkä ei. Ihmiset tuudittautuvat helposti tunteeseen, että kaikki on hyvin, koska muun ajattelu aiheuttaa epämukavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hän oli teille, sukulainen, perheenjäsen vai ystävä? Tapasitteko usein? Tosipaljon voimia. Uskotko johonkin, oletko uskossa? Se varmaan auttaisi edes vähän.
Kaikilla on omat ongelmansa ja joskus ratkaisu on helpoin. Ethän sinä tiedä miten vaikeaa ihmisellä on ollut, ei kukaan moista ratkaisua tee muuten vaan. Oli helpotus hänellekin oletan. Ymmärrän ratkaisunsa mutta teillä menee aikaa sen ymmärtämiseen.
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei siihen auta mikään sun toiminta. Ainoa, mikä auttaisi, on, jos hän itse olisi apua hakenut. Olin 1 v tukena, mutta en onnistunut estämään. Sain hänet siirtämään päätöstään, mutta siinä kaikki. Ehkä se auttoi vaan minua, että olin edes yrittänyt. Ihmisellä on kuitenkin 'oikeus' tehdä itsemurha, niin raadollista, kuin se onkin. Elä syytä itseäsi, inhimillistä sekin ja kuuluu prosessiin. Kaikesta selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanotto
Suosittelen että otat yhteyttä Surunauha ry:hyn joka erikoistunut antamaan vastaavassa tilanteessa oleville tukea
Surunauha on perseestä. Siellä ei ymmärretä kuin yhdenlaista surua.
Surunauha on järjestö. Siellä huseeraavat maallikot. Eivät he ole mitään ammattiauttajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin kuulemma olen aina kaikille ystävällinen, kiltti ja empaattinen ja loputtoman avulias, jos olet surullinen niin mä istun sun kanssa.
Mulla on diagnoosina mm vaikea-asteinen masennus ja ahdistuneisuus paniikkihäiriön ja muun mukavan kera. Ei ole ihan helpoimmasta päästä. Ajattelen jatkuvasti vain pääseväni pois täältä, mutta kun "pitää ajatella muita".
Itseltä vierähti kivi sydämeltä näissä kun ystäväni kanssa juttelin asiasta ja hän totesi "että jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään". Tajusin että okei, kai mä edes joskus saan päättää itsestäni. Se vasta rankkaa on, kun täällä vastentahtoisesti roikotetaan ja syyllistetään ihmisiä kun "muille tulee suru, etkö sä yhtään ajattele muita??"
Tuossa vaiheessa ollaan jo pitkään oltu pohjalla, eikä siihen kukaan olisi mitään voinut tehdä. Anna anteeksi hänelle sekä itsellesi, se oli oma valinta.
Miksi koet syyllisyyttä?
Tahdon muistuttaa että jokainen täältä lähtee. Kukaan ei jää tänne loputtomiin. Joten normaalia poistumaa tämä on. Nyt ei muuta tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanotto
Suosittelen että otat yhteyttä Surunauha ry:hyn joka erikoistunut antamaan vastaavassa tilanteessa oleville tukea
Surunauha on perseestä. Siellä ei ymmärretä kuin yhdenlaista surua.
Surunauha on järjestö. Siellä huseeraavat maallikot. Eivät he ole mitään ammattiauttajia.
Eivät olekaan. Se kouluttaa kokemusasiantuntijoita. En saanut sieltä mitään tukea, koska en omassa surussani jaksanut kuunnella muiden surusta.
Vierailija kirjoitti:
Tahdon muistuttaa että jokainen täältä lähtee. Kukaan ei jää tänne loputtomiin. Joten normaalia poistumaa tämä on. Nyt ei muuta tällä kertaa.
Niin on, mutta normaaliakin poistumaa pitää saada surra, ja siitä pitää saada tuntea syyllisyyttä. Onko sinunkin lapsesi tehnyt itsemurhan? Minun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hän oli teille, sukulainen, perheenjäsen vai ystävä? Tapasitteko usein? Tosipaljon voimia. Uskotko johonkin, oletko uskossa? Se varmaan auttaisi edes vähän.
Miten niin uskossa oleminen auttaisi? Ja miksi toivotat voimia? Anna niitä!
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että ei siihen auta mikään sun toiminta. Ainoa, mikä auttaisi, on, jos hän itse olisi apua hakenut. Olin 1 v tukena, mutta en onnistunut estämään. Sain hänet siirtämään päätöstään, mutta siinä kaikki. Ehkä se auttoi vaan minua, että olin edes yrittänyt. Ihmisellä on kuitenkin 'oikeus' tehdä itsemurha, niin raadollista, kuin se onkin. Elä syytä itseäsi, inhimillistä sekin ja kuuluu prosessiin. Kaikesta selviää.
Saa ja pitääkin itseään syyttää silloin kun siihen on aihetta. Väitän että kaikki itsemurhan tehneen läheiset ovat omalla tavallaan syyllisiä.
Mistä prosessista puhut?
Miten niin kaikesta selviää? Eihän selviä. Ihmiset tekevät itsemurhia, koska kaikki eivät selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi-kysymykseen itse vastaisin että olemattomuus tuntuu ajatuksena paremmalta kuin jatkuva tuska jolle ei näe mitään loppua vaan pelkkää samaa kärsimystä vuosikymmenien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahdon muistuttaa että jokainen täältä lähtee. Kukaan ei jää tänne loputtomiin. Joten normaalia poistumaa tämä on. Nyt ei muuta tällä kertaa.
Niin on, mutta normaaliakin poistumaa pitää saada surra, ja siitä pitää saada tuntea syyllisyyttä. Onko sinunkin lapsesi tehnyt itsemurhan? Minun on.
ei minua kyllä hetkauta sun lapset. Sinua myös muistutan että tänne ei kukaan jää joten mitä tässä sen ihmeempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa.
Terveisin itsekin läheisen ihmisen itsemurhalle menettänyt
Vierailija kirjoitti:
Miksi-kysymykseen itse vastaisin että olemattomuus tuntuu ajatuksena paremmalta kuin jatkuva tuska jolle ei näe mitään loppua vaan pelkkää samaa kärsimystä vuosikymmenien ajan.
Minä niin samaistun sinuun. Nukkumaan mennessä kun vain toivoo, että eipä enää heräisi. Kun herää, niin ahdistus vaan kasvaa. Koko elämä on vain selviytymistä päivästä toiseen, eikä mitään iloa elämässä ole.
Jotkut eivät halua nähdä läheisensä hätää, koska joutuisivat tutustumaan itseensä paremmin.
Itsemurha herättää läheisissä sen empatian jota ei yleensä jaksa. Tavallaan se on "hyvä" herääminen, koska silloin ehkä olet jollekulle muulle se ihan oikea läheinen.
Kun ikää tulee ja sairaudet lisääntyy, (eutanasia ei ole sallittu) mielessä käy usein pelko: kuinka kestän niissä vaipoissa sängyn pohjalla, puolisokeana kuurona, ilman hampaita viikosta toiseen, kuukaudesta jne..
Olkaa läsnä rakkaillenne ja ystävillenne, ehkä he jaksavat loppuun asti.
Sen jälkeen kun joku on tehnyt omalähdön, voit vain antaa hänelle anteeksi, ja itsellesi myös.
Itsemurhasta seuraava suru on ihan omanlaistaan ja kestää kauan. En ole menettänyt ystäviä tai läheisiä muilla tavoilla ja uskon, että itsemurhan yllätyksellisyys tekee siitä jotenkin vaikeamman, kuin sellainen kuolema jota on osattu odottaa. Vaikka olen järjellä kohdannut asian ja tuntenut surun kovimmat kliimaksit, niin tuntuu että itsemurhaan liittyvä tietty epätietoisuus tai keskeneräisyyden tunne laimenee hyvin hitaasti, kun kaikki jäi jotenkin kesken. Kyllä suru lievittyy ajan kanssa kun jaksaa ahkerasti surra.
Se joka sanoi mitä uskossa oleminen auttaisi, niin minulla on kaksi läheistä tuossa tilanteessa. Toinen uskossa, toinen ei. Se joka ei ole toivoo olevansa koska auttaisi ihan hänen sanomansa mukaan, kun olisi toivoa ja uskoa jälleennäkemisestä. Hän ei voi uskoa Jumalaan joka tekisi noin.
Hän on aivan raunio siitä mitä oli, tapahtuneesta 3 vuotta ja hän romahtelee kaikkialla, ei nuku, ei syö ja pakko vaan jaksaa vaikka on täysin lohduton. Noh, toinen saman kokenut, aikaa reilu vuosi mennyt, hän on kyllä surullinen ja rikki tottakai, mutta uskossa.
Oman sanomisensa mukaan ainoa joka on estänyt ettei hänkin tekisi itsemurhaa on usko. Usko siitä, että jälleennäkeminen koittaa. On todella iloinen ja kiitollinen että on uskossa. Että ihan siksi :)
Niistä voimien toivotteluista niin nämäkin läheiset ovat sanoneet että muuta ei oikein voi tehdä kun toivottaa voimia. Niitä ei oikein voi noin vaan konkreettisesti antaa .. vai miten ajattelit sen tapahtuvan? Tiedostan tottakai ettei se mitään auta, mutta on silti kohtelias toivotus ihmiselle jolla ei voimia ole, osoittaa myötätunnon ja ettei ole yksin. Konkreettisesti tottakai läheisiä voi auttaa käytännön asioissa, ne eivät suruun auta mutta selviytymiseen kyllä.
Otan osaa pahaan oloosi 💔