Lue keskustelun säännöt.
Hirveää tulla mummuksi vanhana, väsynyt jatkuviin pyyntöihin tulla auttamaan lasten hoidossa
04.06.2024 |
Saakeli, että ottaa päähän. Olen 70 v, jäin eläkkeelle kaksi vuotta sitten, ajattelin alkaa nauttimaan elämästäni. Katin kontit, kuopus löysi puolison vasta liki 40-vuotiaana ja nyt heillä on kolme pientä lasta ja kaksoset tulossa ja miniä soittelee jatkuvasti minua apuun. Poikani on töissä, miniä haluaa olla kotona lasten kanssa, toki poikani tienaakin huomattavasti vaimoaan paremmin. Ison talon rakennuttivat niin töissä on käytävä ja laina maksettava.
Eikä siinä, kukin elää halujensa mukaan, mutta en oikein jaksaisi olla kuvioissa koko ajan hoitajan roolissa. Kolme sinne tänne juoksevaa lasta väsyttää minut tunnissa, enkä muutenkaan enää tässä iässä ole innostunut leikkimään. Auttaa kyllä voin nk. pakollisista jutuissa, kun on neuvolat ja lääkärit jne., mutta kun pitäisi mennä ulkoiluttamaan lapsia ja viemään pyörälenkille ja leikkikentille jne.
Miniä on äkäinen jos sanon, että en jaksa ja koko ajan vihjailee, että Tauno, Bertta ja Niilo haluaisivat niin kovasti mummin luo leikkimään. Koko huusholli on sekaisin kun hetken ovat täällä.
Eilen lopulta sanoin, että ottakaa päiväkotia vaikka kolmena päivänä viikossa, koska en jaksa koko kesää juosta lasten perässä. Miniä suuttui oikein olan takaa ja huusi kuin palosireeni.
Sekin on jännä, että miniän veljet ja isä ovat ihan toimintakuntoisia ihmisiä, mutta eivät ole koskaan auttamassa. Ei talon maalauksessa, ei pihatöistä, ei yhtään missään.
Mietin jo kotini laittamista myyntiin, jos muuttaisi vaikka 500 kilsan päähän, saisi olla rauhassa.
Kaikille neuvo, jos isovanhemmista toivotte lastenhoitoapua tehkää lapset nuorina, minäkin olisin 15 vuotta sitten hyvin jaksanut, nyt en enää.
Huh, helpotti kun sain purkaa, nyt alan siivoamaan kotini.
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Terve 60-vuotias on yleensä vielä työkykyinenkin. Jaksaa tavallista arkea.&nb
Joo mutta kolme vilkasta lasta kerralla on liikaa. Mikseivät tule yksi kerrallaan? Onhan siitäkin apua.
Itse olen ainakin ihan loppu kun kolme juokseen edestakaisin vaikka ovatkin ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh ap, saat kaikki sympatiani. Ehkä kuitenkin sopuisin vaihtoehto ratkoa ongelmaa voisi olla rauhallinen, mutta rehellinen keskustelu poikasi kanssa, jotta saisit tuotuoa oman näkökulmasi esiin - sinullakin on täysi oikeus elämästäsi nauttimiseen.
Vähän ohihuomiona täytyy todeta, että olen hämmästynyt siitä, miten paljon monet isovanhemmat osallistuvat kavereideni perheiden tavallisen arjen pyörittämiseen. Ei siis vain normaalista poikkeaviin menoihin tai yökyläilyihin, vaan ihan jokapäiväiseen tarhaan, kouluun ja harrastuksiin viemisiin ja todella usein toistuviin (siis tyyliin joka viikonloppu) lapsenvahtikeikkoihin, kun vanhemmat ovat ravintolassa/viihteellä/reissussa. Itse olen ja tulen olemaan lapseton, mutta olen vain ollut yllättynyt siitä hengästyttävästä tahdista, jolla monet isovanhemmat osallistuvat tai jolla heitä edellytetään osallistumaan.
Tuo jaksaminen on henkilökohtaista. Tuttu sai lapsen 39-vuotiaana ja hänen omat vanhemmat auttoivat ihan mielettömän paljon. Pappa teki pitkiä vaunulenkkejä yms.
Omat vanhemmat asuivat kaukana ja meillä anoppi kieltäytyi hoitamasta. Olin alussa tosi ihmeissäni ehdottomasta kieltäytymisestä. Mutta koska olin inhokkiminiä niin apuja ei tullut.
Olihan se kyllä rankkaa aikaa kun mies yrittäjä ja vuosikausiin ei pitänyt lomaa. Oli viikon joskus lomalla mutten tiennyt milloin.
Selvisin. Mutta raskasta oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Hei, alapeukuttajat. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että aloittaja on nyt joku lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Minusta hän on ihan toimiva subjekti, eikä mikään tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan.
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Keksi ap joku ns vaiva , ettei miniä hoidata sinulla lapsia. Voit sanoa , että huimausta aina yllättäin ,ottaa rinnasta jne . Kerro, että kävit lääkärissä , ei löytynyt syytä. Toki silti kuntoilet entiseen tapaan ja menet hauskat menosi, muttei niistä tarvitse heille kertoa. Et sä muuten pääse eroon niistä piikomispyynnöistä . Minulla on parikin tuttua, joilla on toisen perheessä 5 ja toisessa 7 lasta. Hyvin pärjäävät , mies tekee monta työtä ja lapset on päiväkodissa osan aikaa. Ei he ikinä välitä. Isovanhempansa ovat töissä ,joka vie niiden mehut.
Että sillä tavalla toiset jaksaa.
Kolme pientä lasta ja KAKSOSET tulossa?! Ovatko päästään sekaisin eihän niitä kolmea ensimmäistäkään olisi kukaan 70v jaksanut usein hoitaa!!! Ei voi mummon olettaa auttavan tuollaisen pesueen kanssa, joutuvat kyllä pärjäämään omineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ajatusleikkinä: jos ap vaikka sairastuisi, olisiko miniä silloin vastavuoroisesti hänelle avuksi? Vai onko apu vain yksisuuntaista?
Niin että viiden pienen lapsen kanssa vielä anoppia auttamaan? Ehkä kymmenen vuoden päästä miniäkin auttaa, jos mummo auttaa nyt. Jos ei niin tuskinpa auttaa miniäkään. Vaikkakin ymmärrän aloittajaa, ei kukaan 70v jaksa viittä pientä lasta hoitaa. Joudutte pärjäämään yksin kaikki. Myös aloittaja, ikävä kyllä.
Miniän raivokohtaukset. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää mitä kylvää.
Hei, alapeukuttajat. Oletteko oikeasti sitä mieltä, että aloittaja on nyt joku lapsen tasolle typistetty viaton uhri? Minusta hän on ihan toimiva subjekti, eikä mikään tahdoton olento vailla vastuuta miten häntä kohdellaan.
Minä olen ap, olen toimiva subjekti, mitä se sitten mahtaneekaan tarkoittaa ja juu sanoa osaa, lujasti sanonkin kun on pakko. Onegelmahan tässä on kun miniä ei osaa ottaa sanomista vastaa suuttumatta ja huutamatta. Poikani kyllä ymmärtää ja kysyy vain pakollisiin juttuihin hoitoavuksi, miniä haluaisi kodin tyhjäksi itseään varten. Miniä ei osaa katsoa asiaa kuin omalta kannaltaan ja haukkuu sitten lapsille minua, mummu on niin itsekäs kun ei vie teitä leikkimään.
Minun anoppia 68v huimasi mystisesti aina ja polvikin juili, ei pystynyt pomputtamaan polvella vauvaakaan. Noin vuoden päästä kyselin huimauksesta niin ei muistanut että on moista edes sanonut, ja koska veteli kymppikilsan lenkkejä ja kuntoportaita niin oletan että tuskin polvikaan kovin kipeä oli 😀
Lapsenlastaan näkee muutaman kerran vuodessa, ei kyläile ikinä.
Jaksaa vartin verran ihastella ja sitten alkaa muut jutut kiinnostaa mummoa.
Ei jaksa kuulemma kökkiä lattialla saati perästä juosta.
Ei tulis mieleenkään huutaa anopille, itse hän valitsee millainen mummo haluaa olla.
Tosin en tule kyllä syyllistymään yhtään jos tulee kymmenen vuoden päästä niitä viestejä joissa marmatetaan yksinäisyyttä.
Silloin meidän pesue lomailee Kreikassa ja eletään varhaisteinin kanssa menevää arkea! Siihen ei kuulu anopin omaishoito!
Tämä on sanaton sopimus, kunnioitetaan toisten valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko hoitaa jos et jaksa tai halua.
Ap, oikeasti, tee se mitä sanoit - muuta sinne 500 km:n päähän, niin saat olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa, täällä toimen yli 70 v mummu, tytär lykkäsi lasten tekoa, ekan sai 38 v ja toisen 41 v, nyt hän on aina väsynyt ja tuntuu, että on kyllästynyt lapsiinsa. Meillä meni välit kun kieltäydyin olemasta hoitoapuna jatkuvasti. Tuumasin tytölleni, että niin makaat kuin petaat. Itse tein lapset kun oli 23 ja 25 v, hyvin jaksoi nuorena itse hoitaa ja isovanhemmat olivat alle 50 v, ilolla hoitivat silloin tällöin.
ole lujana, tiukilla on poikasi perhe kun noin monta hankkivat, mutta valintahan se on ja itse pitää jaksaa hoitaa.
Siis sinä olit 60 v kun tulit mummuksi. Pitäisi vielä jaksaa.
Missä sanotaan, että pitäisi?
Ei missään, mutta turha keksiä tekosyitä e
60 vuotias on vielä työelämässä. Itse en ainakaan jaksa työnteon lisäksi mitään muuta. Huomatkaa nuoremmat tämä - eläkeikä nousee ja ne tulevat isovanhemmat ovat entistä pidempään työelämässä eivätkä tule jaksamaan pienten lasten hoitoa.
En ymmärrä miten jotkut kehtaa vaatia tuon ikäistä hyppäämään useamman pienen perässä jatkuvasti. Oma siskoni on tuollainen. Teki lapsen vanhoilla päivillään, kun vanhempamme olivat jo yli 70-vuotiaita. Nyt on koko ajan vaatimassa apua, vaikka lapsi käy päiväkodissakin. Mutta ei kuulemma vanhemmat voi vaan lopettaa elämistä, vaikka oliskin pieni lapsi. Itkupotkuraivareita on häneltäkin nähty.
Jaksaa myös koko ajan verrata, että vanhempamme ovat tehneet sitä tätä tuota minun lapsen kanssa. Eikä yhtään edes yritä ymmärtää, että minä sain lapseni nuorena, jolloin vanhempamme olivat alle 60-vuotiaita. Sen ikäiset jaksaa paljon enemmän pienten kanssa. Enkä minä koskaan vaatinut mitään, vaan isovanhemmat halusivat tehdä lapsen kanssa kaikkea. Ja mentiin sen mukaan, mitä he halusivat. Nykyisin tilanne on ihan eri, kun molemmilla on kremppaa kropassa ja muita vanhuuden vaivoja. Viettävät edelleen aikaa tyttäreni kanssa paljon, mutta tilanne on muuttunut niin, että teini käy siellä auttamassa. En tajua miten siskoni ei tajua tätä eroa, mitä on olla isovanhempi 60-vuotiaana ja mitä 70-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua että miniää. Voisitko tarjota apua, mutta asettaa sille selkeät rajat. Esim. "Voin auttaa 5 päivänä viikossa tunnin ajan kerrallaan". Miniä voisi sitten päättää, mihin aikaan päivästä hän haluaa tuon tunnin avun käyttää, ja mitä silloin tehdään. Toki niin, että jos sinulla on jokin tärkeä meno, niin sinun ei tarvitse joustaa, vaan voit ilmoitta, että nyt ei sovi. Näin miniä saisi arkipäivisin apua, ja sinä et rasittuisi liikaa. Miltä tällainen kuulostaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää nämä nykynuoret jotka vaativat vanhempiaan hoitamaan omia lapsiaan.
Jos ei nyt jaksa hoitaa omaa jälkikasvuaan, tuntuu mahdottomalta ajatella, että he kykenisivät osallistumaan millään tavalla omien lastenlastensa hoitamiseen.
Etukäteiskarma?
Nykynuoret? 😂 kyllä silloin ennen vanhemmat hoidattivat paljon enemmän mummuloissa! Ei ole mikään vain nykyajan juttu.
Lapset hankittiinkin nuorempana. Olin päiväkodissa, myöhemmin koulussa vanhempieni ollessa töissä, muuten vietettiin vapaa-aika yhdessä. Lomalla käytiin mummolassa, ei hän meitä muuten hoitanut, itsekin oli työelämässä eläkeikään asti. Olin jo aikuinen ja itsellänikin yksi lapsi, kun mummuni kuoli 75-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ajatusleikkinä: jos ap vaikka sairastuisi, olisiko miniä silloin vastavuoroisesti hänelle avuksi? Vai onko apu vain yksisuuntaista?
No mutta miniähän hoitaa ap:n lasta päivittäin. 😏
Ei tule toimimaan tuollainen tunti päivässä. Turha kuvitellakaan. Eikä miniä suostu. Se on koko päivä tai ei sitten mitään ja mökötys päälle.
Itse sain lapset 29 ja 38 vuotiaina kun mieheni oli 40 ja 49 vuotias kun lapset syntyi.
Kuopuksen hoidossa aittoi äitini mutta kun huomasin, ettei enää jaksa loppui minun toiveistani hoitoapu. Nykyään minä ja muut sisarukseni auttavat iäkkäitä vanhempiani. Eli hoitosuhde on nyt kääntynyt toistepäin.
AP: Miniä käyttäytyy huonosti jos huutaa ja raivostuu jos kieltäydyt hoitamasta. Vanhemmilla on johtovastuu omista lapsistaan, ei sinulla. Jos et jaksa niin et jaksa.
Sun täytyy vain pitää omasta hyvinvoinnistasi huolta. Jos aikuinen hankkii lapsia niin aikuisella on myös 100% vastuu lapsistaan. Ei muilla. Palkatkoon vaikka lapsenlikkan tarvittaessa.
"Miniä huusi kuin palosireeni." Aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo jaksaminen on henkilökohtaista. Tuttu sai lapsen 39-vuotiaana ja hänen omat vanhemmat auttoivat ihan mielettömän paljon. Pappa teki pitkiä vaunulenkkejä yms.
Omat vanhemmat asuivat kaukana ja meillä anoppi kieltäytyi hoitamasta. Olin alussa tosi ihmeissäni ehdottomasta kieltäytymisestä. Mutta koska olin inhokkiminiä niin apuja ei tullut.
Olihan se kyllä rankkaa aikaa kun mies yrittäjä ja vuosikausiin ei pitänyt lomaa. Oli viikon joskus lomalla mutten tiennyt milloin.
Selvisin. Mutta raskasta oli.
Ensijaisesti sinun olisi pitänyt pyytää tukea lasten isältä eli mieheltäsi. Kukaan muu ei ole automaattisesti vastuussa teidän lapsista.
Entä kysyitkö koskaan appea apuun? Omia vanhempiasi tulemaan ja asumaan teillä hetken aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän teitä molempia, sekä sinua että miniää. Voisitko tarjota apua, mutta asettaa sille selkeät rajat. Esim. "Voin auttaa 5 päivänä viikossa tunnin ajan kerrallaan". Miniä voisi sitten päättää, mihin aikaan päivästä hän haluaa tuon tunnin avun käyttää, ja mitä silloin tehdään. Toki niin, että jos sinulla on jokin tärkeä meno, niin sinun ei tarvitse joustaa, vaan voit ilmoitta, että nyt ei sovi. Näin miniä saisi arkipäivisin apua, ja sinä et rasittuisi liikaa. Miltä tällainen kuulostaisi?
En voisi, viitenä päivänä viikossa tunnin ajan. Höpsistä, mikä ihmeen hoitaja minä olen. Autan kun on pakollisia menoja tai sairastumisia, pari kolme kertaa vuodessa sitten joku parin tunnin juttu. Mieti itse, joka päivä olisi pakko jaksaa lähteä, vaikka kuinka väsyttäisi.
Ihan ajatusleikkinä: jos ap vaikka sairastuisi, olisiko miniä silloin vastavuoroisesti hänelle avuksi? Vai onko apu vain yksisuuntaista?