Kuulin tänään kaverilta, että avoliittoni on outo

Vierailija kirjoitti:

Tässä vastauksessa juuri näkyy se, kuinka eri tavalla ihmiset ymmärtävät sanan riita. Minusta tuossa on jo selvästi riidelty, vaikka kirjoittaja on sitä mieltä, että ei ole riitaa. Olen ilmeisesti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta minulle negatiivinen ilmapiiri ihmisten välillä merkitsee riitaa. Minulle riita ei tarkoita rumasti toiselle puhumista eikä huutamista, ei mykkäkoulua eikä mitään muuta dramaattista kuviota. Minulle riita tarkoittaa jo sitä, että levollisuus puuttuu pariskunnan väliltä ja on kireyttä ilmassa.

Erimielisyys ei tarkoita riitaa tai kireyttä ilmassa. Tai kireys ilmassa ei tarkoita riitaa. Jos esim toisella on ollut huono päivä ja on kireä, meillä toinen tulee halaamaan ja keittää kaakaota. Erimielisyydet meillä korjataan ilman mitään kireyttä, mistä sellaista nyt edes tulisi kun tosiamme rakastamme ja kohtelemme hyvin? Esim keväällä oli tilanne että minä halusin Berliiniin lomalle katsomaan erästä mielenkiintoista näyttelyä mieheni halusi Pariisiin. Saimme oikein mukavan, molemmille kivan kompromissin aikaiseksi ja sen suunnittelu oli vielä mukavaakin.

Erimielisyyksien ratkomisen ei tarvi olla ikävää puuhaa, se voi olla mukavaakin. 

Aiempi kommentoija minunkin mielestäni oli riidellyt. 

Meilläkin riidellään, enkä pidä tätä hyvänä liittona. Riita syntyy silloin, kun keskusteluyhteys tai kyky puuttuu ja koetaan ettei tule kuulluksi, silloin korotetaan ääntä. Se ei kerro intohimosta, vaan siitä että ei osata/pystytä parempaan, eikä myöskään kunnioiteta toista. Te kaikki jotka olette liitossa,  jossa kumpikin osapuoli tulee kuulluksi ja kokee turvalliseksi keskustella vaikeatkin asiat, olkaa onnellisia!

Parisuhde, jossa on molemminpuolinen kunnioitus niin ei ole riitaisa. Epäkohdista pitää uskaltaa sanoa, mutta kun puoliso kunnioittaa niin siitä ei tule riitaa.

Huutaminen ei ole koskaan hyväksi. Jos toinen loukkaantuu jostain, johon toisen mielestä ei ole syytä niin se voi olla asia mikä vaikuttaa väleihin. Silloinkin mitataan sitä rakkautta voiko pyytää ja antaa anteeksi. 

35 vuotta yhdessäoloa takana. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei olla riidelty. Kunnioitamme toisiamme, mutta kyllä käämi silti käryää välillä. Ihmeen rauhallista väkeä palstalla,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vastauksessa juuri näkyy se, kuinka eri tavalla ihmiset ymmärtävät sanan riita. Minusta tuossa on jo selvästi riidelty, vaikka kirjoittaja on sitä mieltä, että ei ole riitaa. Olen ilmeisesti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta minulle negatiivinen ilmapiiri ihmisten välillä merkitsee riitaa. Minulle riita ei tarkoita rumasti toiselle puhumista eikä huutamista, ei mykkäkoulua eikä mitään muuta dramaattista kuviota. Minulle riita tarkoittaa jo sitä, että levollisuus puuttuu pariskunnan väliltä ja on kireyttä ilmassa.

 

Erimielisyys ei tarkoita riitaa tai kireyttä ilmassa. Tai kireys ilmassa ei tarkoita riitaa. Jos esim toisella on ollut huono päivä ja on kireä, meillä toinen tulee halaamaan ja keittää kaakaota. Erimielisyydet meillä korjataan ilman mitään kireyttä, mistä sellaista nyt edes tulisi kun tosiamme ra

Riippuu vähän erimielisyyksien laadusta, laskenko itse sen riidaksi vai ei. En minäkään laskisi riidaksi erimielisyyttä jostain niin mukavasta asiasta kuin siitä, mihin lähdetään lomalle. Ihan sama, kivaa on kuitenkin tiedossa, mitäpä siitä riitelemään. Jos tilanne olisikin sellainen, että toinen puolisoista haluaisi yllättäen lähteä reissuun kavereidensa kanssa ja haluaisi perua perheen kesken suunnitellun kesälomareissun kokonaan. Siinä vaiheessa erimielisyys olisi pikemminkin riita, koska ilmapiiri olisi todennäköisesti negatiivisesti latautunut asiasta keskusteltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mitään erimielisyyksiä ole koskaan, niin jompi kumpi joustaa. Luulin kans, että meillä oli täydellinen suhde kun ei riidelty koskaan, mutta lopulta se maton alle kerätty katkeruus tuli esiin. Toinen oli vaan ollu miellyttämisenhaluinen tossu. Kunnes ei enää jaksanut esittää.

Riita ja erimielisyys eivät ole synonyymejä. 

Olemme olleet lähes 30v yhdessä eikä meillä ole vielä riidelty. Monesta asiasta olemme olleet eri mieltä, mutta jokaisesta olemme selvinneet normaalisti keskustelemalla. Kumpikin voi perustella oman näkemyksensä enkä ymmärrä, että miten siitä edes voisi kehittyä riitaa.

Itse ajattelen, että jos riidellään, niin silloin kumpikin haluaa jyrätä toisen mielipiteen eikä edes etsitä kompromissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

29 v yhdessä eikä olla riidelty. Yleensä keskustellaan asioista jos ollaan eri mieltä. 

Minä en usko, että kumpikaan ei koskaan ärsyynny toiseen sellaisessa tilanteessa, jossa ollaan eri mieltä. Asioista voidaan hyvin keskustella ja sopia toimintatavoista ilman mitään nokkapokkaa, mutta se ei tarkoita, etteikö jompikumpi olisi ärsyyntynyt tilanteeseen. Se on minusta riita ja niitä on aivan varmasti kaikilla pariskunnilla. 

 

Ei, toisesta ärsyyntyminen ei ole riita. Jos ärsyyntynyt alkaa huutamaan ja/tai haukkumaan toista osapuolta, niin se on riita. Jos ärsyyntynyt osaa käyttäytyä niin mitään riitaa ei tule.

Jos ärsyynnyt ihmisestä, joka ohittaa kassajonon kaupassa, niin kerrotko kotona, että sinulla oli ohittelijan kanssaan riita? Vaikket olisi vaihtanut hänen kanssaan sanaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jotain lumihiutaleita, jotka pelkäävät, jos kumppanilla ääni vähän kohoaa riitatilanteessa?

Voi pieniä.

Kuuloni on oikein hyvä, joten en kuuntele kenenkään huutamista. Kyse ei ole pelosta vaan itseni arvostamisesta. Jos joku alkaa raivoamaan, niin minä poistun paikalta, vaikkei asia edes koskisi minua. Raivoava ihminen ei ole kykenevässä tilassa keskustelemaan mistään asiasta.

Ja kyllä, olen täysin erityinen. Ei ole missään olemassa toista minua.

Pieni riita ja mustasukkaisuus on hyväksi välillä. Ja se että osaa valita mistä kannattaa riidellä ja mistä ei. Se että osaa sopia asiat on myös hyvä juttu <3 

Mä olisin kyllä huolissani molemmista ääripäistä.

Mustasukkaisuus on mulle täysin ehdoton ei. Se on hulluutta ja omistushalua, johtaa eroon varmasti, luultavasti myös väkivaltaan.

Eräs ex-mies ei suostunut koskaan riitelemään, mistä syystä asiat ja tunteet patoutui, lopulta eräänä päivänä pato murtui ja kaikki sisään keräämänsä tuli kerralla ulos. Kävi kimppuun ja hakkasi mut ihan kunnolla. Naapurit soitti poliisit ja heidän avullaan pääsin pois.

Eikä ne asiat olleet mitenkään isoja. Ihan tavallisia arkielämän erimielisyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän erimielisyyksien laadusta, laskenko itse sen riidaksi vai ei. En minäkään laskisi riidaksi erimielisyyttä jostain niin mukavasta asiasta kuin siitä, mihin lähdetään lomalle. Ihan sama, kivaa on kuitenkin tiedossa, mitäpä siitä riitelemään. Jos tilanne olisikin sellainen, että toinen puolisoista haluaisi yllättäen lähteä reissuun kavereidensa kanssa ja haluaisi perua perheen kesken suunnitellun kesälomareissun kokonaan. Siinä vaiheessa erimielisyys olisi pikemminkin riita, koska ilmapiiri olisi todennäköisesti negatiivisesti latautunut asiasta keskusteltaessa.

Perheessä, jossa sitä molemminpuolista kunnioitusta on, ei yhteisiä menoja kevyin perustein peruta. Jos esim mieheni haluaisi perua lomamme, se ei olisi jonkun hupireissun vuoksi vaan esimerkiksi lähimmäisen vakavan sairastumisen vuoksi. Tietysti loma sellaisessa tilanteessa olisi ok perua.

Meillä ei ikinä tuollaista tilannetta tulisi joten sellaisesta ei tarvitse riidellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän erimielisyyksien laadusta, laskenko itse sen riidaksi vai ei. En minäkään laskisi riidaksi erimielisyyttä jostain niin mukavasta asiasta kuin siitä, mihin lähdetään lomalle. Ihan sama, kivaa on kuitenkin tiedossa, mitäpä siitä riitelemään. Jos tilanne olisikin sellainen, että toinen puolisoista haluaisi yllättäen lähteä reissuun kavereidensa kanssa ja haluaisi perua perheen kesken suunnitellun kesälomareissun kokonaan. Siinä vaiheessa erimielisyys olisi pikemminkin riita, koska ilmapiiri olisi todennäköisesti negatiivisesti latautunut asiasta keskusteltaessa.

 

Perheessä, jossa sitä molemminpuolista kunnioitusta on, ei yhteisiä menoja kevyin perustein peruta. Jos esim mieheni haluaisi perua lomamme, se ei olisi jonkun hupireissun vuoksi vaan esimerkiksi lähimmäisen vakavan sairastumisen vuoksi. Tietysti loma sellaisessa tilanteessa

Tämä. Minä uskon että näissä riidattomissa parisuhteissa toista ei alunperinkään kohdella kusipäisesti...siksi ei tule riitojakaan...miksi kukaan suostuisi olemaan ihmisen kanssa joka peruu yhteisiä menoja ja viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa? Sitä mun on vaikea ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vastauksessa juuri näkyy se, kuinka eri tavalla ihmiset ymmärtävät sanan riita. Minusta tuossa on jo selvästi riidelty, vaikka kirjoittaja on sitä mieltä, että ei ole riitaa. Olen ilmeisesti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta minulle negatiivinen ilmapiiri ihmisten välillä merkitsee riitaa. Minulle riita ei tarkoita rumasti toiselle puhumista eikä huutamista, ei mykkäkoulua eikä mitään muuta dramaattista kuviota. Minulle riita tarkoittaa jo sitä, että levollisuus puuttuu pariskunnan väliltä ja on kireyttä ilmassa.

 

Erimielisyys ei tarkoita riitaa tai kireyttä ilmassa. Tai kireys ilmassa ei tarkoita riitaa. Jos esim toisella on ollut huono päivä ja on kireä, meillä toinen tulee halaamaan ja keittää kaakaota. Erimielisyydet meillä korjataan ilman mitään kireyttä, mistä sellaista nyt edes tulisi kun tosiamme ra

Tätä minäkin tarkoitan. Minä ymmärrän riidan sellaisena, että oikeasti riidellään.. en siitä, että on kireyttä ilmassa, esimerkiksi juuri sellaisissa tilanteissa, jos toisella on nälkä, huono päivä takana, huonosti nukuttu yö, ja siinä olo on kireä ja saattaa vaikkapa tiuskahdella toiselle. Negatiivinen ilmapiiri ei ole riita, koska riitelyyn tarvitaan kaksi. Jos vain toisella on paha olo ja se purkautuu kireytenä ja negatiivisena, ei ole kyse riidasta, vaan tunnetilasta, joka on toisella ihmisellä.

Hyvässä parisuhteessa toimitaan juuri niin, että silloin kun toisella on paha mieli, toinen tulee piristämään tai ilahduttamaan, tai ainakin ymmärtää. Huonossa parisuhteessa tuota aletaan tulkita, väännellä ja toisen huonosta hetkestä tehdään parisuhteen ongelma. Tietysti, jos niitä huonoja hetkiä on jatkuvasti, niin se on jo iso asia, mutta jos satunnaisista kireistä hetkistä aletaan vääntämään ongelmaa, on parisuhteessa tai tässä ylitulkitsijassa pahasti pielessä. Pitkässä parisuhteessa kireää ilmapiiriä ja huonoja hetkiä voi tulla, ja ne voivat olla pitkiäkin (johtuen vaikkapa ulkopuolisista ongelmista, toisen vaikeuksista tai yhteisistä haasteista; raskaista vauva/taaperoajoista, talonrakennuksesta, YT-neuvotteluista, läheisten menehtymisestä ym).

Huonon parisuhteen merkki on se, että toinen tai molemmat yrittävät olla väkisin positiivinen, että toinen osapuoli ei vain vahingossakaan tulkitsisi väärin. Hyvän parisuhteen merkki on se, että negatiivisina ja vaikeinakin hetkinä uskalletaan näyttää omat tunteet, pettymykset, turhautumiset, ilman että yritetään saada toiselle osapuolelle pahaa mieltä niistä; eikä tarvitse pelätä toisen ylitulkintaa. Ja tietenkin osataan pyytää ja antaa anteeksi, ja kiittää tuesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vastauksessa juuri näkyy se, kuinka eri tavalla ihmiset ymmärtävät sanan riita. Minusta tuossa on jo selvästi riidelty, vaikka kirjoittaja on sitä mieltä, että ei ole riitaa. Olen ilmeisesti vähemmistössä mielipiteeni kanssa, mutta minulle negatiivinen ilmapiiri ihmisten välillä merkitsee riitaa. Minulle riita ei tarkoita rumasti toiselle puhumista eikä huutamista, ei mykkäkoulua eikä mitään muuta dramaattista kuviota. Minulle riita tarkoittaa jo sitä, että levollisuus puuttuu pariskunnan väliltä ja on kireyttä ilmassa.

Et ole vain vähemmistössä, vaan sinulta taitaa puuttua tunneälyä.

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessä eikä ole riidelty. Ei ole ollut tarvetta moiseen. Että tiedä sitten. En tätä huonoksi parisuhteeksi sanoisi, miellyttäväksi enneminkin. 

Samoin.

Itsestäni on oudompaa, että pidetään riitelyä normaalina osana parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä epävakaat persoonat luulee, että se jatkuva tunnemyrsky ja räyhääminen on normaalia. Sitten ne vielä tuputtaa muille elämäntapaansa normaalina. Se ei ole. Heillä on käsittelemättömiä traumoja ja ovat koukussa hormonitoiminnaltaan jatkuviin nousuihin ja laskuihin. Lapsuuden kodista tuo koukku jaelämisen malli tulee. Ap teillä on ihan normaali suhde ja sitä on vaikea saada sekoboltseja käsittämään.

Tämä juuri.

Jännästi kaksi ensimmäistä parisuhdettani olivat ihan jäätävää riitelyä ja tunnemyrskyä, kunnes tajusin itse mallintavani niitä toimintatapoja mitä olin oppinut kasvaessani väkivaltaisessa alkoholistikodissa. Elin aika monta vuotta yksin keskittyen laittamani itseni kuntoon ja tasapainoon ja kas kummaa, nykyisessä suhteessa ei ole tarvinnut riidellä.

Ei tasapainoiset, Kypsät ihmiset riitele. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin kyllä huolissani molemmista ääripäistä.

Mustasukkaisuus on mulle täysin ehdoton ei. Se on hulluutta ja omistushalua, johtaa eroon varmasti, luultavasti myös väkivaltaan.

Eräs ex-mies ei suostunut koskaan riitelemään, mistä syystä asiat ja tunteet patoutui, lopulta eräänä päivänä pato murtui ja kaikki sisään keräämänsä tuli kerralla ulos. Kävi kimppuun ja hakkasi mut ihan kunnolla. Naapurit soitti poliisit ja heidän avullaan pääsin pois.

Eikä ne asiat olleet mitenkään isoja. Ihan tavallisia arkielämän erimielisyyksiä.

Kai sä tajuat, että eksäsi sekoaminen ei johtunut siitä, ettette riidelleet? Ei riidaton, kunnioitukseen ja hyviin sosiaalisiin taitoihin perustuva tasapainoinen parisuhde ole sellainen, missä "naksahdus" on vain ajan kysymys.

Ex-mieheni oli riitelijä, hän kehitti draamaa mitättömistä asioista ja otti tahallaan henkilökohtaisesena loukkauksena normaalitkin pyynnöt. Jos esimerkiksi pyysin laittamaan likaiset vaatteet pyykkikoriin eikä lattialle, hän saattoi alkaa huutaa, että hänkö ei muka täällä mitään tee ja eipä ole kiitosta kuulunut kun laittoi kahvikupin tiskikoneeseen. Jos korjasin hänen esittämänsä väitteen vaikkapa siitä, että missä suunnassa pohjoinen on, hän saattoi tölväistä, että sinä se muka tiedät aina paremmin ja minä en muka tiedä mitään. Todella rasittavaa. Hän oli kuulemma aina ollut sellainen lapsesta asti, ja on todennäköisesti edelleen. Nykyisen mieheni kanssa emme oikeastaan riitele koskaan, vaikka olemme eri mieltä monestakin asiasta. Arvostamme toisiamme ja itseämme, ja pystymme hyväksymään erilaisuutemme. Olemme temperamentiltamme molemmat rauhallisia ja luonteeltamme itsenäisiä, emmekä kaipaa riitelyn tuomaa tunnekuohua tai tarvitse kokemusta samankaltaisuudesta kaikissa asioissa. 

Olen kuullut saman sanottavan omasta avioliitostani. Yleensä niin sanovat ihmiset jotka ovat huolissaan siitä miten muut heidät näkevät