Kuulin tänään kaverilta, että avoliittoni on outo

En ymmärrä miten riitely liittyy siihen että ollaan niin niin rakastuneita. Itse olin ihastunut erääseen mieheen jonka kanssa tuli riita yms jota ei koskaan sovittu. Ihan hirveä tarina varsinkin jos sen päälle eletty elämä ja homma painaa mieltä yhä kun ei ole kunnolla sovittu ja selvitetty - tapahtuneeko koskaan?

25v yhdessä eikä ole riidelty. Ei ole ollut tarvetta moiseen. Että tiedä sitten. En tätä huonoksi parisuhteeksi sanoisi, miellyttäväksi enneminkin. 

Kaverisi on ilmeisesti sitä mieltä, että jos ei toimi kuten hän, on outo. Ei se niin mene. En mäkään ole riitelevää tyyppiä, ja onneksi olen löytänyt toisen samanmoisen ihmisen rinnalleni.

Kyllä minustakin on outoa, jos ette ole riidelleet kertaakaan. Tuntuu, että vähintään toinen myötäilee ja peittelee omia tunteitaan. Liiallinen draamakaan ei ole hyvän suhteen merkki eikä hullu mustasukkaisuus. Omassa nykyisessä suhteessani riitelimme ihan liikaa ensimmäisten parin vuoden aikana, mutta nyt on ollut jo vuosia tasaista. Silti pientä kärhämää syntyy joka kuukausi, niistä kuitenkin päästään yli minuuteissa. 

Erimielisyyksiä voi olla viikoittain, mutta riidellä ei tarvitse ikinä.

Mustasukkaiset riidat kuulostaa kyllä omistushalulta eikä rakkaudelta

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessä eikä ole riidelty. Ei ole ollut tarvetta moiseen. Että tiedä sitten. En tätä huonoksi parisuhteeksi sanoisi, miellyttäväksi enneminkin. 

Nuo tuollaiset väitetyt riidattomat liitot tarkoittavat yleensä vain sitä, että ihmisillä on erilainen käsitys siitä, mitä tarkoittaa riita. Moni pitää vaikka vuoden mykkäkoulua, mutta sanoo, ettei riitaa ole ollut, kun ei ole ääntä korotettu.

Jos ei mitään erimielisyyksiä ole koskaan, niin jompi kumpi joustaa. Luulin kans, että meillä oli täydellinen suhde kun ei riidelty koskaan, mutta lopulta se maton alle kerätty katkeruus tuli esiin. Toinen oli vaan ollu miellyttämisenhaluinen tossu. Kunnes ei enää jaksanut esittää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin on outoa, jos ette ole riidelleet kertaakaan. Tuntuu, että vähintään toinen myötäilee ja peittelee omia tunteitaan. Liiallinen draamakaan ei ole hyvän suhteen merkki eikä hullu mustasukkaisuus. Omassa nykyisessä suhteessani riitelimme ihan liikaa ensimmäisten parin vuoden aikana, mutta nyt on ollut jo vuosia tasaista. Silti pientä kärhämää syntyy joka kuukausi, niistä kuitenkin päästään yli minuuteissa. 

Ei ole tullut sellaista asiaa vielä eteen, että olisi pitänyt alkaa vääntämään. Kyllä mä riidellä osaan, siitä sain tarpeekseni ekassa liitossani

t.ap

29 v yhdessä eikä olla riidelty. Yleensä keskustellaan asioista jos ollaan eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin on outoa, jos ette ole riidelleet kertaakaan. Tuntuu, että vähintään toinen myötäilee ja peittelee omia tunteitaan. Liiallinen draamakaan ei ole hyvän suhteen merkki eikä hullu mustasukkaisuus. Omassa nykyisessä suhteessani riitelimme ihan liikaa ensimmäisten parin vuoden aikana, mutta nyt on ollut jo vuosia tasaista. Silti pientä kärhämää syntyy joka kuukausi, niistä kuitenkin päästään yli minuuteissa. 

Siis mistä tätä kärhämää syntyy? 

Jostain kumman syystä epävakaat persoonat luulee, että se jatkuva tunnemyrsky ja räyhääminen on normaalia. Sitten ne vielä tuputtaa muille elämäntapaansa normaalina. Se ei ole. Heillä on käsittelemättömiä traumoja ja ovat koukussa hormonitoiminnaltaan jatkuviin nousuihin ja laskuihin. Lapsuuden kodista tuo koukku jaelämisen malli tulee. Ap teillä on ihan normaali suhde ja sitä on vaikea saada sekoboltseja käsittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

25v yhdessä eikä ole riidelty. Ei ole ollut tarvetta moiseen. Että tiedä sitten. En tätä huonoksi parisuhteeksi sanoisi, miellyttäväksi enneminkin. 

Nuo tuollaiset väitetyt riidattomat liitot tarkoittavat yleensä vain sitä, että ihmisillä on erilainen käsitys siitä, mitä tarkoittaa riita. Moni pitää vaikka vuoden mykkäkoulua, mutta sanoo, ettei riitaa ole ollut, kun ei ole ääntä korotettu.

Ei tarvitse korottaa ääntä, kun osaa keskustella ja miettiä asioita myös toisen osapuolen näkökulmasta.

Öööö.. Okei. Musta riitely on lapsellista. Asioista voi keskustella juttelemalla. En tykkää riidellä. Rakastan naistani ja kunnioitan häntä sen verran, etten koe tarvetta riidellä

Vierailija kirjoitti:

29 v yhdessä eikä olla riidelty. Yleensä keskustellaan asioista jos ollaan eri mieltä. 

Minä en usko, että kumpikaan ei koskaan ärsyynny toiseen sellaisessa tilanteessa, jossa ollaan eri mieltä. Asioista voidaan hyvin keskustella ja sopia toimintatavoista ilman mitään nokkapokkaa, mutta se ei tarkoita, etteikö jompikumpi olisi ärsyyntynyt tilanteeseen. Se on minusta riita ja niitä on aivan varmasti kaikilla pariskunnilla. 

Vierailija kirjoitti:

Öööö.. Okei. Musta riitely on lapsellista. Asioista voi keskustella juttelemalla. En tykkää riidellä. Rakastan naistani ja kunnioitan häntä sen verran, etten koe tarvetta riidellä

Aika monelle tuntuu konsensus olevan täysin vieras käsite ja keskustelevat asioista vain voittaakseen tai päihittääkseen toisen. Näihin keskusteluihin kuuluu välineinä voimakas tunteiden ilmaisu ja äänen käyttö sekä eleet. Itse asia on sivuroolissa, siinä vain katsotaan kuka on suhteessa niskan päällä ja määrittelee vallitsevan totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Erimielisyyksiä voi olla viikoittain, mutta riidellä ei tarvitse ikinä.

Mustasukkaiset riidat kuulostaa kyllä omistushalulta eikä rakkaudelta

Tämä. Kyllä meillä on kinaa ja erimielisyyksiä ja keskusteluja mielipiteistä, mutta ei olla riidelty. Vai onkohan tässä taas terminologisia käsityseroja? Mulle riitaan liittyy äänenkorotusta (jopa huutamista) ja huonosti valittuja sanoja, yleisesti kiivaampaa käytöstä.

Ärsyyntyminen ja riitely on kaksi eri asiaa. Jos toinen ihminen ärsyttää niin sen voi hänelle sanoa ja asiallisesti keskustella miksi ärsyttää. Tosin 29 yhteiselon aikana ei ole edes toinen ärsyttänyt. Jotenkin menee arki hyvin yhteen ja kummallakin on omia juttuja mitä tekee. Mies tykkää puuhata pajassa ja minä tykkään luonnosta ja valokuvaamisesta. En pidä riitelystä.

Miksi sellaiset ovat yhdessä, jotka riitelevät, ei mitään järkeä, kumppanihan on se läheisin ja paras kaveri, eikä sitä koulussakaan sitä riitapukaria kaveriksi oteta vaan se kenen kanssa ei tule riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyyntyminen ja riitely on kaksi eri asiaa. Jos toinen ihminen ärsyttää niin sen voi hänelle sanoa ja asiallisesti keskustella miksi ärsyttää. Tosin 29 yhteiselon aikana ei ole edes toinen ärsyttänyt. Jotenkin menee arki hyvin yhteen ja kummallakin on omia juttuja mitä tekee. Mies tykkää puuhata pajassa ja minä tykkään luonnosta ja valokuvaamisesta. En pidä riitelystä.

Eivät ne ole eri asia. Jos toinen ärsyttää, silloin kotona on selvästi erilainen ilmapiiri kuin normaalisti. Minusta se on riita. Tällaisessa tilanteessa pitää puhua toisen kanssa asiasta. Onko kyseessä omasta olosta kumpuava ärsyyntyminen, vain onko kyseessä jokin asia, minkä todella toivoisi toisen tekevän toisin. Riitely ei tarkoita mitään kilpahuutamista, vaan riitelyä on jo se, että puolisoilla on negatiivinen ilmapiiri välissään. Jos väität, että puolisosi ei ole melkein 30 vuoden aikana koskaan ärsyttänyt sinua, valehtelet meille ja ehkä jopa itsellesi. 

Kuinka avonainen "liittonne" on? Toisaalta avo, toisaalta liitto. Semisti puolittainen liitto, fiiliksen mukaan, päivä kerrallaan?