Uusperheen loma
Hei! Haluaisin kysellä vähän miten teillä vietetään lomaa uusperheessä ja miten olette järjestäneet lapsen/ lapsien hoidon jos kesällä töitä?
Miten lomalla aikaa parisuhteelle ja pidättekö aikuisten kesken lomaa ollenkaan?
Minulla itsellä ei tänä kesänä ole lomaa, puolisoni on taas koko kesän lomalla. Hänen lapsensa viettää meillä kesän ja minun lapseni silloin kun olen itse vapaalla, ovat siis suuren osan kesästä lähivanhemmalla. Minusta on mukavaa että puolisollani ja lapsella on nyt paljon yhteistä aikaa ja ilmatkin ovat mitä mahtavimmat mutta en voi sille mitään että minua harmittaa hieman tuo parisuhde ajan puute. Teen itse vuorotyötä joten aina iltaisin sitä yhteistä aikaa ei ole. Puoliso keskittyy päivisin vain lapsen kanssa viettämään aikaa; kyllä minäkin osallistun jos vain vapaalla olen mutta ei silloin voi oikein sitä parisuhdetta hoitaa kun lapsi on läsnä, on myös hyvin mustasukkainen.
Lapsi nukkuu puolisoni vieressä ollessaan meillä ja minä eri makuuhuoneessa, emme siis koko kesänä voi nukkua edes yhdessä. Lapsi on jo koululainen ja viettää meillä aikaa paljon muttei ole koskaan vielä nukkunut yksin.
Onko teillä vinkkejä miten voisimme järjestää parisuhde aikaa myös kesällä? Vai odotanko kiltisti koulujen alkua että meillä olisi aikaa myös parisuhteeseen.
AP nimimerkki harmissaan
Kommentit (25)
No koululainen on aika iso jo nukkumaan vanhemman kanssa, kyllä tuon voisi ottaa esille. Ja tosiaan miksei lapsi vietä aikaa toisen vanhemman kanssa? Tai isovanhempien? Kyllä tuo suhde äkkiä kuivuu kokoon jos ei yhteistä aikaa järjesty. Toki lapsen ehdoilla mennään, mutta kuulostaa nyt että liikaakin.
Ne lapset on sitä yhteistä aikaa silloin kun niitä lapsia.
Koska koululainen kyseessä ei syksyisin voi viettää kuin viikonloppuisin täällä aikaa. Oli vanhemman ja lapsen toive että on koko kesän täällä. Ainut lapsi, ero tullut jo kun ollut pieni. Lapsi on saanut nukkua aina vanhempien vieressä ja isovanhemmilla ollessaan nukkuu heidän vieressään. Ei ole siis koskaan oppinut nukkumaan tai nukahtamaan yksin. Isovanhemmat työssäkäyviä ja asuvat kaukana.
Ap
Miten olettekaan molemmat onnistuneet järjestämään itsenne etävanhemmiksi? Normaalisti teillä ei siis mitään muuta olekaan kuin parisuhdeaikaa.
Uusperhe ei ole mikään oikea perhe, kärsikää ny sitte eronneet ja karanneet!!!
Se ei tee vanhemmasta huonompaa tai vähemmän tärkeämpää jos on etävanhempi, välimatkat ovat pitkät joten vuoroviikko järjestely ei käy sillä koulussa käyvät jo kaikki. Kyllähän meillä kouluaikoina on enemmän aikaa olla yhdessä ellei työvuorot mene ristiin sillä kumpikin tekee vuorotyötä. Minulle vain tuli shokkina se että parisuhde jää "tauolle" kun lapsi on täällä sillä hänen täytyy saada jakamaton huomio. Kyseessä kuitenkin jo 9 vuotias. Yhdessä olemme olleet 3v
Ap
Minusta on ikävää tämä asenne että lasten takia täytyisi pysyä ydinperheessä, ei se ole lasten etu jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti tai parisuhteessa on alkoholismia tai narsismia. Koskaan ei voi tietää toisen taustoista miksi on erottu. Voi olla seksuaalista tai henkistä väkivaltaa. Silti täytyisi pysyä yhdessä lasten vuoksi? Tai jos eroaa pitäisi kuolla yksin eikä saa enää rakastua koska on lapset tehnyt? Aika tekopyhää minusta.
Hieno homma. Tuttavani ydinperheessä 14-vuotias poika nukkuu edelleen vanhempiensa kanssa samassa sängyssä. Vietä siinä sitten parisuhdeaikaa. Lapsi kyllä menee omaan huoneeseensa nukkumaan, ja vanhempien on nusaistava äkkiä ennen kuin hän tulee joka yö isin ja äidin viereen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ikävää tämä asenne että lasten takia täytyisi pysyä ydinperheessä, ei se ole lasten etu jos vanhemmat riitelevät jatkuvasti tai parisuhteessa on alkoholismia tai narsismia. Koskaan ei voi tietää toisen taustoista miksi on erottu. Voi olla seksuaalista tai henkistä väkivaltaa. Silti täytyisi pysyä yhdessä lasten vuoksi? Tai jos eroaa pitäisi kuolla yksin eikä saa enää rakastua koska on lapset tehnyt? Aika tekopyhää minusta.
Mitään ydinperhettä ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Perhe, jossa on äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa, ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Mutta silti olen sitä mieltä, että lapset tulee ensin. Parisuhdetta voi rakentaa muullakin tavalla kuin muuttamalla esim yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi otit käytetyn puolison?
Ap:lla itselläänkin on lapsia
Vierailija kirjoitti:
Uusperhe ei ole mikään oikea perhe, kärsikää ny sitte eronneet ja karanneet!!!
Kaikki uusperheläiset eivät ole eronneita tai karanneita.
Ei ydinperheissäkään ole jatkuvasti vanhemmille omaa parisuhdeaikaa, ihme nillittäjä olet ap. Ei ihme, että olet eronnut, jos ajattelet noin, että kumppanin tulee järjestää lapset pois jotta sinä iso vauva saat huomiota.
Se on niiden lasten ainoa lapsuus.
No ydinperheissä parisuhdeaika on silloin, kun lapset menevät nukkumaan. Eikö teilläkin voi olla samoin. Ei kai lapsi valvo niin pitkään kuin aikuiset.
Valvoo myöhään kun on loma ja kun lapsi tosiaan nukkuu puolisoni kanssa ja minä eri huoneessa. Teen vuorotyötä eli aina iltaisin/ öisin ei ole sitä aikaa. Ymmärrän että lapsen ehdoilla mennään ja tottakai hänen tarpeet ja halut pitää huomioida ja lapset ovat pieniä vain hetken. Mutta kyllä itsestä tuntuu että parisuhde kärsii jos aina koko kesät parisuhde on tauolla ja olemme vain kämppäkavreita. Päivisin keskittyy täysin lapseen, ja yölläkin nukkuvat yhdessä. Olen yrittänyt päivisin ohimennen halata tai pyytää että juomme yhdessä aamukahvit mutta lapsi on mustasukkainen kuten sanoin aijemmin. Hän osallistuu keskusteluihin keskeyttämällä ja kertomalla omia juttujaan ja raivoaa ja kiukuttelee jos annamme läheisyyttä hänen nähden. Kyseessä siis 9v ja yhdessä olemme olleet jo 3v. Suuttuu toki myös jos annan läheisyyttä omille lapsilleni
Ap
Lapsella on vapaa kasvatus molempien vanhempien toimesta. Hyvä koulussa, reipas ja terve mutta todella temperamenttinen ja omaehtoinen. Tulee hyvin toimeen lasteni kanssa ja pitää minusta myös kovasti mutta on kovin omistushaluinen ihmisistä ja tärkeistä leluista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Tuttavani ydinperheessä 14-vuotias poika nukkuu edelleen vanhempiensa kanssa samassa sängyssä. Vietä siinä sitten parisuhdeaikaa. Lapsi kyllä menee omaan huoneeseensa nukkumaan, ja vanhempien on nusaistava äkkiä ennen kuin hän tulee joka yö isin ja äidin viereen.
Oikeasti? Tuosta pojasta kasvaa varmaan tosi järkevä ja itsenäinen, vahva aikuinen :D
Vierailija kirjoitti:
Valvoo myöhään kun on loma ja kun lapsi tosiaan nukkuu puolisoni kanssa ja minä eri huoneessa. Teen vuorotyötä eli aina iltaisin/ öisin ei ole sitä aikaa. Ymmärrän että lapsen ehdoilla mennään ja tottakai hänen tarpeet ja halut pitää huomioida ja lapset ovat pieniä vain hetken. Mutta kyllä itsestä tuntuu että parisuhde kärsii jos aina koko kesät parisuhde on tauolla ja olemme vain kämppäkavreita. Päivisin keskittyy täysin lapseen, ja yölläkin nukkuvat yhdessä. Olen yrittänyt päivisin ohimennen halata tai pyytää että juomme yhdessä aamukahvit mutta lapsi on mustasukkainen kuten sanoin aijemmin. Hän osallistuu keskusteluihin keskeyttämällä ja kertomalla omia juttujaan ja raivoaa ja kiukuttelee jos annamme läheisyyttä hänen nähden. Kyseessä siis 9v ja yhdessä olemme olleet jo 3v. Suuttuu toki myös jos annan läheisyyttä omille lapsilleni
Ap
Mitä se parisuhdeaika sinulle on? Jos se on pelkkää seksiä, niin kirjoita se tänne äläkä puhu peitellen parisuhdeajasta.
Surullisinta koko tarinassa on se, että siellä on nyt 9v ikäinen koko kesän ilman kavereita, ainoana seurana isä ja tämän äärimustasukkainen puoliso sekä satunnaisesti puolison lapsi, joka ei sekään tunnu ihan onnelliselta.
Eikö sun puolison lapsi tosiaan vietä yhtään aikaa toisen vanhemman luona koko kesänä? Asuuko hän sitten niin kaukana?