Yle: ope-äipällä on lomalla rankkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen päivähoito oli kallista. Ei ollut tavallisella duunarilla varaa hoidattaa lastaan päivähoidossa kuin pakolliset hetket, kun oli itse töissä.

Silloin ei mietitty kyllä yhtään omaa jaksamista, vaan itse hoidettiin lapset oli sitten uhmaa tai mitä vaan ja vaikka ei itse olis millään jaksanut. 

Ei unelmoitu croisanteista ja jääkahvista aamulla terassilla linnun laulun säestyksellä. Silloin väännettiin puurot ja suodatinkahvit ja ne ehkä sai syödä/juoda lämpimänä.

Tappelevat lapset saatiin kuriin kasvattamalla, kiellettiin lyömästä ja rumia ei saanut puhua.

Mikä siinä nykyään oikein on kun mitään ei jakseta, lapsia ei saada kuriin ja kaikki unelmat pitää saada nyt heti toteutettua ja lasten pitää sopia niihin ruusuisiin unelmiin ja jos eivät siihen taivu niin kipataan päiväkotiin "kuntoutumaan"?<

Tämä on täyttä pötyä. Ei kipattu eikä alle kouluikäisiä laitettu yksin ulos avain kaulassa.

Kunnalliseen päivähoitoon puolestaan oli vaikeaa edes päästä kun sinne oli tulorajat. Opettajaperheen lapset olisi olleet todennäköisesti joutuneet menemään yksityiselle perhepäivähoitajalle tai joutuneet palkkaamaan kalliin hoitajan kotiin. Ei puhettakaan, että olisi pidetty lapsia yhtään ylimääräistä hetkeä hoidossa vaan vanhemmat hoitivat.

T. 70-luvun reliikki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän sen vanhemmuuden pitäisi olla helppoa, kun on mikrot, woltit, netit ynnä muut. Silti ei jakseta.

Sotket vanhemmuuden kotitöiden tekemiseen. Kaksi eri asiaa. Huomaa vaan ettet edes tiedä että se 70-lukuinen olematon canhemmuus ei nykyään riitä.

Kenellä oli olematon vanhemmuus 70-luvulla? En tiedä ainuttakaan perhettä, joka olisi toiminut kuten aloituksessa mainittu äiti. Joku keksii päästään nuo olemattomat vanhemmuudet.

Ei 70-luvulla noin toimittukaan, kuin nykyään. Nykyään on tätä olematonta vanhemmuutta, kun ei viitsitä hoitaa ja kasvattaa omia lapsia, vaan lykätään ne päiväkodin kasvatettavaksi. 1970-luvulla tuo ei olisi onnistunut. 

Harmi kun ei saa kommentoida suoraan artikkeliin. 

Vierailija kirjoitti:

Avainkaulalapsilla viitattiin koululaisiin, jotka oli yksin kotona koulupäivän jälkeen, kun iltapäivähoitoa ei ollut. Ilmiö liittyi siihen, että äidit menit töihin, mutta yhteiskunnalla ei palvelut olleet kunnossa lapsille.

Se ei siis todellakaan tarkoita kolmevuotiaita päiväkodissa!

Sekoitatko asioita tahallasi?

 

Ennen jo reilusti alle kouluikäiset oli ulkona itsekseen tai vanhempien sisarusten hoteissa. Eli silloin se 8-vuotias tyttö nakitettiin käytännössä hoitamaan sitä viisi vuotta nuorempaa jo heti kun nuorempi syntyi.

Vanhemmat eivät lastensa kanssa olleet yhtään. Jotain ruokaa oli tarjolla kahdesti päivässä. Muun ajan lapset pyöri yksin/keskenään.

Nykyään sillä sun mainostamalla entisaikain tyylillä lastensuojelu vie lapset saman tien.

En tiedä mistä ajasta puhut, mutta 70-luvulla noin ei ollut. Lapset oli hoidossa kun vanhemmat töissä ja koululaiset koulussa eikä hoitamassa pikkusisaruksiaan. Vanhempien lomalla ei oltu päivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän sen vanhemmuuden pitäisi olla helppoa, kun on mikrot, woltit, netit ynnä muut. Silti ei jakseta.

Sotket vanhemmuuden kotitöiden tekemiseen. Kaksi eri asiaa. Huomaa vaan ettet edes tiedä että se 70-lukuinen olematon canhemmuus ei nykyään riitä.

Kenellä oli olematon vanhemmuus 70-luvulla? En tiedä ainuttakaan perhettä, joka olisi toiminut kuten aloituksessa mainittu äiti. Joku keksii päästään nuo olemattomat vanhemmuudet.

Ei 70-luvulla noin toimittukaan, kuin nykyään. Nykyään on tätä olematonta vanhemmuutta, kun ei viitsitä hoitaa ja kasvattaa omia lapsia, vaan lykätään ne päiväkodin kasvatettavaksi. 1970-luvulla tuo ei olisi onnistunut. 

Jännä juttu, että MLL sivuilla lukee, että 19601970-luvuilla lapsilla tuli vapaan kasvatuksen ideologian mukaan olla oikeus toteuttaa itseään lähes rajoituksitta. Että miten se meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainkaulalapsilla viitattiin koululaisiin, jotka oli yksin kotona koulupäivän jälkeen, kun iltapäivähoitoa ei ollut. Ilmiö liittyi siihen, että äidit menit töihin, mutta yhteiskunnalla ei palvelut olleet kunnossa lapsille.

Se ei siis todellakaan tarkoita kolmevuotiaita päiväkodissa!

Sekoitatko asioita tahallasi?

 

Ennen jo reilusti alle kouluikäiset oli ulkona itsekseen tai vanhempien sisarusten hoteissa. Eli silloin se 8-vuotias tyttö nakitettiin käytännössä hoitamaan sitä viisi vuotta nuorempaa jo heti kun nuorempi syntyi.

Vanhemmat eivät lastensa kanssa olleet yhtään. Jotain ruokaa oli tarjolla kahdesti päivässä. Muun ajan lapset pyöri yksin/keskenään.

Nykyään sillä sun mainostamalla entisaikain tyylillä lastensuojelu vie lapset saman tien.

En tiedä mistä a

Niistä sun entisistä ajoistasi, myös 70-luvusta. Lapset oli täysin omillaan.

En tiedä mutta kiukuttaa ja ärsyttää opettajien lomat ja valitus. Itse olen sosionomina päiväkodissa töissä. Minulla on 4vk lomaa, joka ollaan omien lasten kanssa kotona vaikka he pieniä ja uhmaiässä. 

Toivottavasti kersa muistaa äitiään vanhempana ja jättää akan yksin vanhainkotiin. 

En tiedä mistä ajasta puhut, mutta 70-luvulla noin ei ollut. Lapset oli hoidossa kun vanhemmat töissä ja koululaiset koulussa eikä hoitamassa pikkusisaruksiaan. Vanhempien lomalla ei oltu päivähoidossa.

No ei tarvinnut olla, kun ne isommat sisarukset hoiti. Minulla oli juurikin viisi vuotta nuotempi pikkusisko, jota hilasin aina mukanani. Terveisiä vaan 70-luvulta!

Vierailija kirjoitti:

Intensiivivanhemmuus 🤭

Jo on termi keksitty. Nykyäänhän lykätään lapset pois jaloista päiväkotiin heti kehdataan, ja loput ajasta viihdytään somessa.

Intensiivivanhemmuus eli pyritään intensiivisesti hoidattamaan lapset muilla eli päiväkodissa 07-17.00 kesät talvet.

Lapset eivät todellakaan olleet 70-luvulla omillaan. Muistan ikimuistoiset kesät samanikäisten serkkujeni, sukulaisteni, isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Nämä jää nykylapsilta päiväkodissa kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan olleet 70-luvulla omillaan. Muistan ikimuistoiset kesät samanikäisten serkkujeni, sukulaisteni, isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Nämä jää nykylapsilta päiväkodissa kokematta.

Oliko silloin vanhemmilla siis enemmän lomaa vai mistä tämä ero johtuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Intensiivivanhemmuus 🤭

Jo on termi keksitty. Nykyäänhän lykätään lapset pois jaloista päiväkotiin heti kehdataan, ja loput ajasta viihdytään somessa.

Intensiivivanhemmuus eli pyritään intensiivisesti hoidattamaan lapset muilla eli päiväkodissa 07-17.00 kesät talvet.

Harmi, kun tässä ei kysytä mielipidettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainkaulalapsilla viitattiin koululaisiin, jotka oli yksin kotona koulupäivän jälkeen, kun iltapäivähoitoa ei ollut. Ilmiö liittyi siihen, että äidit menit töihin, mutta yhteiskunnalla ei palvelut olleet kunnossa lapsille.

Se ei siis todellakaan tarkoita kolmevuotiaita päiväkodissa!

Sekoitatko asioita tahallasi?

 

Ennen jo reilusti alle kouluikäiset oli ulkona itsekseen tai vanhempien sisarusten hoteissa. Eli silloin se 8-vuotias tyttö nakitettiin käytännössä hoitamaan sitä viisi vuotta nuorempaa jo heti kun nuorempi syntyi.

Vanhemmat eivät lastensa kanssa olleet yhtään. Jotain ruokaa oli tarjolla kahdesti päivässä. Muun ajan lapset pyöri yksin/keskenään.

Nykyään sillä sun mainostamalla entisaikain tyylillä lastensuojelu vie lapset sam

Puhu vain omasta puolestasi, älä muiden 70-lukulaisten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän sen vanhemmuuden pitäisi olla helppoa, kun on mikrot, woltit, netit ynnä muut. Silti ei jakseta.

Sotket vanhemmuuden kotitöiden tekemiseen. Kaksi eri asiaa. Huomaa vaan ettet edes tiedä että se 70-lukuinen olematon canhemmuus ei nykyään riitä.

Kenellä oli olematon vanhemmuus 70-luvulla? En tiedä ainuttakaan perhettä, joka olisi toiminut kuten aloituksessa mainittu äiti. Joku keksii päästään nuo olemattomat vanhemmuudet.

Ei 70-luvulla noin toimittukaan, kuin nykyään. Nykyään on tätä olematonta vanhemmuutta, kun ei viitsitä hoitaa ja kasvattaa omia lapsia, vaan lykätään ne päiväkodin kasvatettavaksi. 1970-luvulla tuo ei olisi onnistunut. 

Uutinen: oikeus toteuttaa itseään ei tarkoittanut lapsia päivähoidossa vanhempien lomalla.

Naurattaa, kun toiset poimii asiaan liittymättömiä lauseita jotka ei liity päivähoitoon ja toiset on eläneet nuo ajat...

Tässä herää enää kysymys, että eikä muka yhteiskunta ja päiväkoti voi järjestää tälle lapselle kesäkuuksi ympärivuorokautista hoitoa?! Että äiti pääsisi hieman palautumaan myös ulkomaan matkoilla! Kiva viikko vaikka Kreikkaan ja kavereiden kanssa Lontooseen jne. Jossain Barcelonassa olisi mukava käydä.

 

Ja osa kesäkuusta toisaalta voisi viettää myös aikaa kivoilla ravintoloiden terasseilla valkoviinilasin kanssa koko päivän?! Nythän joutuu iltapäivästä olla jo lasta hakemassa kotiin ja terassitissuttelu katkeaa!

Uskomaton, miten huonot palvelut meillä on yhteiskunnassa!

Puhu vain omasta puolestasi, älä muiden 70-lukulaisten. 

Täällä keskustellaan yleisellä tasolla. Ei siis yksittäisistä ihmisistä.

Ennen lasten perään ei katsottu, eikä vanhemmat olleet lastensa kanssa. Lapset pantiin ulos leikkimään. Ruokaa oli sitten tiettyinä aikoina ja illalla piti mennä kotiin.

Mun eräs työkaveri kertoi (on syntynyt 1967), että hän meni taaperona itse päivähoitoon. Äiti laittoi vain oman potan matkaan. Tamara Lund kertoo muistelmissaan, miten hän meni nelivuotiaana itse ratikalla Turussa hoitopaikkaansa.

Vielä 90-luvulla lapset sai itse kulkea sinne päivähoitoon. Eräs kollegani kertoo katsoneensa ikkunasta, miten lapsensa taapersi samassa korttelissa olevaan päiväkotiin. Nykyäänhän ei edes lähihoitajaopiskelija-sisko saa lapsia ulos päivähoidosta, jos ei ole täyttänyt 18 vuotta.

Aikakauden leffoista näet myös tämän, samaten voit lukea kaunokirjallisuudesta. Ja niin edelleen.

Tämä nykyinen 24/7 läsnäolon vaatimus on ollut noin kymmenen vuotta - ja pahimpia siitä meuhkaavia on muuten just nuo vanhemmat, jotka itse eivät lapsiaan juuri nähneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät todellakaan olleet 70-luvulla omillaan. Muistan ikimuistoiset kesät samanikäisten serkkujeni, sukulaisteni, isovanhempieni ja vanhempieni kanssa. Nämä jää nykylapsilta päiväkodissa kokematta.

Kyllä oli. Tyypillisesti tosiaan myös serkukset mummoloissa, kun vanhemmat oli kaupungissa. Oli myös yleistä että vanhemmat matkusteli ilman lapsia. Ystäväni kertoo, miten heidän mummonsa keräsi lastenlapsensa junalla eri puolilta Suomea mummolaan Pohjanmaalle heti koulun loputtua. 

Vierailija kirjoitti:

Puhu vain omasta puolestasi, älä muiden 70-lukulaisten. 

 

Täällä keskustellaan yleisellä tasolla. Ei siis yksittäisistä ihmisistä.

Ennen lasten perään ei katsottu, eikä vanhemmat olleet lastensa kanssa. Lapset pantiin ulos leikkimään. Ruokaa oli sitten tiettyinä aikoina ja illalla piti mennä kotiin.

Mun eräs työkaveri kertoi (on syntynyt 1967), että hän meni taaperona itse päivähoitoon. Äiti laittoi vain oman potan matkaan. Tamara Lund kertoo muistelmissaan, miten hän meni nelivuotiaana itse ratikalla Turussa hoitopaikkaansa.

Vielä 90-luvulla lapset sai itse kulkea sinne päivähoitoon. Eräs kollegani kertoo katsoneensa ikkunasta, miten lapsensa taapersi samassa korttelissa olevaan päiväkotiin. Nykyäänhän ei edes lähihoitajaopiskelija-sisko saa lapsia ulos päivähoidosta, jos ei ole täyttänyt 18 vuotta.

Aikakauden leffoista näet myös tämän, samaten voit lukea kaunokirjallisu

Sekoitat nyt asiat. Nimenomaan päivähoitoon ei menty lomilla, mistä nyt on puhe. Eikä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu vain omasta puolestasi, älä muiden 70-lukulaisten. 

 

Täällä keskustellaan yleisellä tasolla. Ei siis yksittäisistä ihmisistä.

Ennen lasten perään ei katsottu, eikä vanhemmat olleet lastensa kanssa. Lapset pantiin ulos leikkimään. Ruokaa oli sitten tiettyinä aikoina ja illalla piti mennä kotiin.

Mun eräs työkaveri kertoi (on syntynyt 1967), että hän meni taaperona itse päivähoitoon. Äiti laittoi vain oman potan matkaan. Tamara Lund kertoo muistelmissaan, miten hän meni nelivuotiaana itse ratikalla Turussa hoitopaikkaansa.

Vielä 90-luvulla lapset sai itse kulkea sinne päivähoitoon. Eräs kollegani kertoo katsoneensa ikkunasta, miten lapsensa taapersi samassa korttelissa olevaan päiväkotiin. Nykyäänhän ei edes lähihoitajaopiskelija-sisko saa lapsia ulos päivähoidosta, jos ei ole täyttänyt 18 vuotta.

Aikakauden leffoista nä

Ei sille oäivähoidolle ollut edes tarvetta kun lapset saattoi laittaa ulos yksinänsä tai sisarusten riesoiksi.

entisaikaan tuo 8-vuotias olisi ollut pikkupiikanen jo vuosia ja kesänsä viettäisi veljeä vahtien.

ja kyllä niitä ihan kotirouvien lapsiakin mummoloissa hoidettiin ja oli heillä lastenhoitajia.

Mun serkunkin kotiäiti lähetti jokaikinen kesä kuudeksi viikoksi mummolaan. Ja oli muuten vielä ainoa lapsi eli äiti lomaili ihan kunnolla, mökkeili ja matkusti.