Mitä mieltä olette peruskoulujen päättäjäisissä jaettavista stipendeistä

Tietty joukko saa tosiaankin muita helpommin stipendejä. Mulla on pellavapäisiä suomalaisia poikia, jotka on kotona opetettu lukemaan kirjoja ja miettimään matemaattisia arvoituksia, ottamaan lippis pois päästä sisällä, sanomaan kiitos ja anteeksi. Vanhempi sai alakoulussa neljänä vuonna stipendin, vaikka kuulemma oli tarkoituksena palkita joka vuosi eri tyypit. Nuorempi vasta lopetti neljännen luokan ja on saanut jo kolmena vuonna stipendin.

Stipendit on ok mutta rahaa ei pitäisi jakaa, joku ruusu ja karkkipussi parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli paras keskiarvo, mutta stipendit meni kaikki aina erään paremman perheen tytölle. Hänkin kyllä sai hyviä numeroita.

 

Minunkin poika on tehnyt ahkerasti töitä. Esin koko matematiikan tehtävät, matematiikasta sai kympin ja useista muistakin aineista, mutta palkinto ahkeruudesta meni toiselle. Toinen hakikin sen ylpeästi kallis puku päällä. 😄

Mistä ihmeestä sinä tiesit, mitä kaikkea tämä toinen oli tehnyt? 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni sai stipendin hyvästä käytöksestä, esimerkkinä olemisesta ja posiitivisesta suhtautumisesta koulunkäyntiin (vaikka kokeista joskus tuleekin vitonen!). Miksi ihmeessa tuosta ei olisi saanut lasta palkita?

Tosi hienoa, että palkitaan muustakin kuin keskiarvosta, jos tosiaan selkeästi on se luokan positiivin ja parhaiten käyttäytyvä. Sen sijaan erilaiset tsempparistipendit on vähän outoja, kun joku palkitaan siitä, että on saanut vitosen korotettua seiskaan. Toki vaatii työtä, mutta onhan se vähän epäreilua sille tasaisen ahkeralle puurtajalle, joka on koko ajan tehnyt hommia 7-8 arvoisesti. Ei palkita menestyksestä eikä toisaalta tsemppaamisestakaan, kun on tehnyt aina töitä eikä päästänyt koskaan numeroa putoamaan viitoseen.

Seurasin eilen huvittuneena koulun päätöstä. 1-6 luokille jaettiin viisi stipendiä, joista kolme meni yhdelle oppilaalle.

7-9 luokkalaiset sai niin monta stipendiä, että kaikki ysit sai vähintään yhden, osa useamman. Yksi 8 luokkalainen sai omansa, 7 luokkalaisista ei yksikään.

Mielestäni tuo touhu on mennyt aivan hulluksi. Kun itse olen ollut koulussa, niin se oli hymytyttö ja -poika + viisi stipendiä koko koululle. Ei muuta.

Eikös niitä stipendejä jaa lähinnä säätiöt? Niillä on omat sääntönsä, joiden perusteella jakavat omia rahojaan. Ei siihen kenelläkään pitäisi olla valittamista.

"Olin isossa koulussa, ja kaikki istui auditoriossa silloin jakotilaisuudessa (yläaste). Kun nimeni kuulutettiin, niin minä suorastaan lamaannuin penkkiini. Siksi aikaa, kun ne kuulutti nimen uudelleen. Se oli järkyttävää ja kammottavaa mennä sinne eteen hakemaan se, kun kaikki tuijotti. Olen introvertti.

Ne voitaisiin jakaa luokassa vain oman ryhmän paikallaollessa. Mun luokalla oli silloin 32 oppilasta, ja se olisi ollut ihan tarpeeksi."

Menikö elämäsi täysin pilalle siitä? 

Ethän vaan ole mukana arvostelemassa curling-vanhempia kaiken tekemisestä liian helpoksi nuorille, ja kun mitään ei vaadita? Yhden kerran elämässä jouduit hakemaan stipendin. Olisiko se tapahtuma pitänyt "curlata" sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Eikös niitä stipendejä jaa lähinnä säätiöt? Niillä on omat sääntönsä, joiden perusteella jakavat omia rahojaan. Ei siihen kenelläkään pitäisi olla valittamista.

Jos säännöt ovat absoluuttisen selvät, niin ok, esim. parhain todistus numeroiden perusteella, mutta siinä vaiheessa kun opettaja tekee päätöksen säätiön ilmoittamien ehkä epämääräisten kriteerien mukaan ("mukavin oppilas"), ollaan kaltevalla pinnalla. 

Meidän lasten koulussa kutosille taidettiin jakaa stipendejä hyvästä koulumenestyksestä. Muille luokille jaettiin tsemppistipendejä niille, joilla koulunkäynti syystä tai toisesta takkuaa, mutta ovat silti yrittäneet. Tämä on ihan Ok, mutta kun sama lapsi saa tsemppistipendin kolmantena vuonna peräkkäin, käy väkisinkin mielessä, olisiko välillä muiden vuoro. Ne 7-8-oppilaat jäävät aina ilman.

Kuulin, kuinka eräs hyvin koulussa pärjäävä lapsi tokaisi, että pitäisi varmaan olla huono koulussa, jotta voisi saada stipendin. Erikoiset on valintaperusteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös niitä stipendejä jaa lähinnä säätiöt? Niillä on omat sääntönsä, joiden perusteella jakavat omia rahojaan. Ei siihen kenelläkään pitäisi olla valittamista.

Jos säännöt ovat absoluuttisen selvät, niin ok, esim. parhain todistus numeroiden perusteella, mutta siinä vaiheessa kun opettaja tekee päätöksen säätiön ilmoittamien ehkä epämääräisten kriteerien mukaan ("mukavin oppilas"), ollaan kaltevalla pinnalla. 

Minä taas ajattelisin, että kaikkein tärkeimmät ja kauaskantoisimmat stipendit ovat niitä, jotka ovat sinun mielestäsi kaltevalla pinnalla.

Olin itse keskiarvoltani luokkani paras. Sen tiesivät kaikki oppilaat. Se, että kävin vuosittain hakemassa sen stipendin, ei ollut mikään yllätys kenellekään, se ei muuttanut minun käsitystäni itsestäni eikä muiden käsitystä minusta, eikä se rahasummakaan ollut sellainen, että sillä olisi ihmeitä tehnyt. Ysin keväällä ostin käytetyn nahkatakin ja otin pari reikää korviin stipendirahoilla.

Näin jälkikäteen mietittynä joku toinen olisi varmasti saanut itsetunnolleen isoja korjaavia kokemuksia, jos hän olisi saanut stipendin vaikkapa kovasta työnteosta.

Vierailija kirjoitti:

Seurasin eilen huvittuneena koulun päätöstä. 1-6 luokille jaettiin viisi stipendiä, joista kolme meni yhdelle oppilaalle.

7-9 luokkalaiset sai niin monta stipendiä, että kaikki ysit sai vähintään yhden, osa useamman. Yksi 8 luokkalainen sai omansa, 7 luokkalaisista ei yksikään.

Mielestäni tuo touhu on mennyt aivan hulluksi. Kun itse olen ollut koulussa, niin se oli hymytyttö ja -poika + viisi stipendiä koko koululle. Ei muuta.

Koulujen/kaupunkien välillä on eroja stipendeistä. Mies muisteli saaneensa muutaman stipendin, minä en saanut niitä koskaan. Olin parempi koulussa kuin mies. Minä kaupunkikoulussa ja mies maaseutukoulussa. Tytär on selkeästi parempi kuin me vanhemmat aikoinaan. Hänen keskiarvonsa peruskoulun  päättötodistuksessa oli  9,7 ja yksi stipendi yhdestä aineesta koko koulu-uran aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös niitä stipendejä jaa lähinnä säätiöt? Niillä on omat sääntönsä, joiden perusteella jakavat omia rahojaan. Ei siihen kenelläkään pitäisi olla valittamista.

Jos säännöt ovat absoluuttisen selvät, niin ok, esim. parhain todistus numeroiden perusteella, mutta siinä vaiheessa kun opettaja tekee päätöksen säätiön ilmoittamien ehkä epämääräisten kriteerien mukaan ("mukavin oppilas"), ollaan kaltevalla pinnalla. 

 

Opettaja ei tee yksin päätöstä stipendien jakamisesta.

Stipendien jakamisesta neuvotellaan kevään viimeisessä opettajankokouksessa, jossa on tietenkin myös rehtori mukana.

Kaikilla kouluilla on omat perusteensa stipendeistä. Yhteistä lienee se, että luokkien parhaat (keskiarvo) palkitaan. Muut jakoperusteet vaihtelevat, on hyvää kaveria, harrastuksia, ahkerointia jne. Sen sijaan nuo hymypatsaat voisi jättää jakamatta. Jo alaluokkalaiset, jotka muka saavat itse valita keskuudestaan patsaan saajan, osaavat painostaa valitsijoita. 

Mun lapseni sai tsemppari-stipendin. Itse ajattelen että oikeaan osoitteeseen meni. Saanut nostettua numeroitaan kovalla työllä. Ei ne huonommat numerot aina tarkoita sitä ettei yritystä olisi ollut jo aiemminkin, mutta jos esim lukusujuvuudessa tai hienomotoriikassa on hitautta muihin verrattuna, niin kyllä hyviä numeroita vaan on vaikeampi saada. Mutta kun opettaja tietää jokaisen koululaisen tason ja haasteet, niin kyllä pystyy helpostikin arvioimaan kuka todella tsemppaa ja ylittää itsensä. Kuulostaa aika ikävältä, että aikuiset arvottavat stipendejä eri arvoisiksi. Meidän aikuisten asenne vaikuttaa valtavasti myös siihen, kuinka lapset asioista alkavat ajatella. 

Joo. Mä sain pari ns. stipendiä. Pohjola-Nordenilta kerran ruotsinkielisen romaanin ja sitten yo-vuonna yhden reaaliaineisiin liittyvän stipendin. Tuossa jälkimmäisessä olisin ennemmin ottanut vaikka ruotsin kielestä sen stipendin.

Eipä se iso summa ollut, mutta ok.