Mielialalääkkeet määrätään ensikertalaiselle hataralla tietämyksellä siitä, millaisia sivuvaikutuksia hänelle yksilöllisesti aiheutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljän hymiön lapselliselle vekkuliveitikalle tuossa aiemmin ylempänä voin infota että nämä lääkkeet aiheuttavat todella voimakkaita vieroitusoireita.

Monelle vieroitusoireet ei ole ongelma koska heille on ok syödä näitä lääkkeitä koko loppuelämänsä. Tuttu syö venlafaxiinia koska kuulemma pärisee sen verran mukavasti virtaa riittää. Oli feikannut oireet sen takia koska oli kuullut että kyseisellä lääkkeellä on tuon kaltaiset vaikutuksetkin ja kuulemma laihduttaakin...

Eihän noita lääkkeitä ole vaikea saada. Riittää kun täyttää masennuskyselyn ns oikein.

Huonoja huumeita ja kemialtaan yrittävät kopioida oikeita huumeita mutta lääketehtaat eivät voi valmistaa suoraan niitä parempia molekyylejä. MDMA keksittiin saksassa 1920-luvulla muistaakseni.

Luulen, että moni määrää myös ihan tietäen tuhoavansa sillä toisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljän hymiön lapselliselle vekkuliveitikalle tuossa aiemmin ylempänä voin infota että nämä lääkkeet aiheuttavat todella voimakkaita vieroitusoireita.

Monelle vieroitusoireet ei ole ongelma koska heille on ok syödä näitä lääkkeitä koko loppuelämänsä. Tuttu syö venlafaxiinia koska kuulemma pärisee sen verran mukavasti virtaa riittää. Oli feikannut oireet sen takia koska oli kuullut että kyseisellä lääkkeellä on tuon kaltaiset vaikutuksetkin ja kuulemma laihduttaakin...

Eihän noita lääkkeitä ole vaikea saada. Riittää kun täyttää masennuskyselyn ns oikein.

Huonoja huumeita ja kemialtaan yrittävät kopioida oikeita huumeita mutta lääketehtaat eivät voi valmistaa suoraan niitä parempia molekyylejä. MDMA keksittiin saksassa 1920-luvulla muistaakseni.

Tarkistin ja melkein onnistuin. Se keksittiin saksassa mutta jo 1912.

Mielialalääkkeet pelasti elämäni. Samainen lääke pilasi ystäväni elämän (mm seksiin liittyvät ongelmat, käsien pysyvä kouristelu).

Kun on kyse niinkin vakavasta sairaudesta kuin masennus joka johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan, on ymmärrettävää että tarjotaan lääkkeellistä apua josta kuitenkin suurelle osalle on hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni määrää myös ihan tietäen tuhoavansa sillä toisen elämän.

Hippokrateen vala estää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni määrää myös ihan tietäen tuhoavansa sillä toisen elämän.

Hippokrateen vala estää. 

Taidat olla aika pihalla maailmanmenosta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni määrää myös ihan tietäen tuhoavansa sillä toisen elämän.

sehän oli hullu jo ennestään. ei se enempää voi pilalle mennä

En ole koskaan ollut masentunut tai muitakaan mt ongelmia. Kysytäänkö vastaanotolla ruokavaliosta, elämäntavoista? Esimerkiksi päihteiden käytöstä tai unenlaadusta. Perhetilanteesta, parisuhteen kunnosta. Miten menee työpaikalla jne. Vai siis antaako ne heti noita lääkkeitä kun sanoo olevansa alakuloinen?

Olen huomannut ainakin sen että jos kahvia juo pari kuppia enemmän niin tulee kyllä itsellekin hieman paniikkiolo. 

Vierailija kirjoitti:

Psyykenlääkkeet kaikki kamalaa paskaa joista puhutaan liian vähän. Välttäkää viimeiseen tippaan saakka!

Ne on pelastaneet mut. Kokonaan. Ihan koko mun elämän. Luojan kiitos täysjärkiselle terveyskeskuslääkärille joka ymmärsi mistä oli kysymys. 

Ennen lääkkeiden kehittämistä masentuneiden kohtalo oli usein järkyttävä. Monelta lipui koko elämä ohi kun ei ollut voimia osallistua omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää mielialalääkekeskustelut av:llä on tuhoontuomittuja ihan joka ainoa kerta. Kuten nytkin. Nämä ei johda yhtään mihinkään.

 

Miten niin? Jos olisin syönyt tuputettuja mielialalääkkeitä terveenä ja pysynyt paskatyöpaikassa, voisinko nyt paremmin kuin irtisanoutuneena ja nyt hyvässä työpaikassa? Epäilen vahvasti.

Miten tuo työpaikassa pysyminen tai sieltä löhteminen ja masennus tai ei-masennus liittyivät toisiinsa? Mistä asiasta sä olet tässä vihainen ja kenelle?

Työnantaja lähetti mut työterveyslääkärille, koska en enää pokkuroinut, ollut kiva flikka ja nuollut persettä. En todellakaan syö mielialalääkkeitä sen vuoksi että toimisin työantajan marionettina. Päätökset terveydestäni ja lääkityksistäni kuuluu vain minulle. Vain minulle, ei ulkopuolisille, ei edes lääkärille.

Jaha, sitten vanhemmat syöttää ylivilkkaille lapsilleen (joille tehtailtu ADHD tai ADD) lääkkeitä jotka ovat oikeasti metamfetamiinia!

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että moni määrää myös ihan tietäen tuhoavansa sillä toisen elämän.

Tämä tästä ketjusta enää puuttuikin. Av:n "keskustelut" masennuslääkkeistä on aina yhtä kammottavaa luettavaa, harhaisten ihmisten synkkää huutelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää mielialalääkekeskustelut av:llä on tuhoontuomittuja ihan joka ainoa kerta. Kuten nytkin. Nämä ei johda yhtään mihinkään.

 

Miten niin? Jos olisin syönyt tuputettuja mielialalääkkeitä terveenä ja pysynyt paskatyöpaikassa, voisinko nyt paremmin kuin irtisanoutuneena ja nyt hyvässä työpaikassa? Epäilen vahvasti.

Miten tuo työpaikassa pysyminen tai sieltä löhteminen ja masennus tai ei-masennus liittyivät toisiinsa? Mistä asiasta sä olet tässä vihainen ja kenelle?

Työnantaja lähetti mut työterveyslääkärille, koska en enää pokkuroinut, ollut kiva flikka ja nuollut persettä. En todellakaan syö mielialalääkkeitä sen vuoksi että toimisin työantajan marionettina. Päätökset terveydestäni ja lääkityk

joku vahvahko lääkitys sinulle kyllä sopisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää mielialalääkekeskustelut av:llä on tuhoontuomittuja ihan joka ainoa kerta. Kuten nytkin. Nämä ei johda yhtään mihinkään.

 

Miten niin? Jos olisin syönyt tuputettuja mielialalääkkeitä terveenä ja pysynyt paskatyöpaikassa, voisinko nyt paremmin kuin irtisanoutuneena ja nyt hyvässä työpaikassa? Epäilen vahvasti.

Miten tuo työpaikassa pysyminen tai sieltä löhteminen ja masennus tai ei-masennus liittyivät toisiinsa? Mistä asiasta sä olet tässä vihainen ja kenelle?

Työnantaja lähetti mut työterveyslääkärille, koska en enää pokkuroinut, ollut kiva flikka ja nuollut persettä. En todellakaan syö mielialalääkkeitä sen vuoksi että toimisin työantajan mar

Valitettavasti ei ole tarvetta, kävin sen omin rahoin psykiatrilla toteamassa. Sulle ja kaltaisillesi sen sijaan olisi tarpeen hyvinkin vahva Leponex-lääkitys lepositeillä. Hyvää illanjatkoa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut masentunut tai muitakaan mt ongelmia. Kysytäänkö vastaanotolla ruokavaliosta, elämäntavoista? Esimerkiksi päihteiden käytöstä tai unenlaadusta. Perhetilanteesta, parisuhteen kunnosta. Miten menee työpaikalla jne. Vai siis antaako ne heti noita lääkkeitä kun sanoo olevansa alakuloinen?

Olen huomannut ainakin sen että jos kahvia juo pari kuppia enemmän niin tulee kyllä itsellekin hieman paniikkiolo. 

Söin lääkkeitä sosiaaliseen jännitykseen. Uuden parisuhteen myötä lopetin tupakoinnin jota olin harrastanut melkein 20 vuotta. En kokenut tarvetta enää lääkkeelle koska olo muuttui. Myöhemmin huomasin jos sorruin tupakkaan niin oireet palasi. Olen myöhemmin miettinyt että tuo sosiaalinen jännitys alkoi juuri niihin aikoihin kun aloitin tupakoinninkin. Mutta toisaalta taas, voihan se olla että kasvoin aikuiseksi, tai sitten lääke teki tehtävänsä. Aloitin tupakoinnin nuorena jolloin muutenkin tunne-elämä oli haasteellista ja kyllähän ihminen vanhemmiten sitten sopeutuu ja juurikin jännitys uusissa tilanteissa voi lievittyä.

Oli miten oli, en enää sorru tupakkaan koska en halua lääkkeitäkään syödä. Aiheuttivat oikeastaan koko ajan orgasmivaikeuksia ja tunne-elämän latistumista. Varsinkin kun on parisuhteessa on ihana tuntea kaikki tunteet kokonaisuudessaan.

Lääkeet auttvat  merkittävällä osa masentuista. Mutta se ei pidä olla ainoa hoito, vaan hoidon pitää pureutua juurisyihin. Psykoterapia mainitaan Käypä hoito - ohjeissa mutta ongelmana on se, että maksaa paljon. Tämä johtuu siitä, että psykoterapeutteja koulutetaan vain yksityisellä suurella kustannuksella. Tutkinnon hinta on monia kymmeniä tuhansia euroja. Kuka pääsee opiskekelemaan,?  Mutta Kela edelllyttää tietyt standardit.  Ongelma vaatii ratkaisua. Mutta käsiä levitelläään, Mm aisoista vastaava ministeri sanoo että vastuu on HyvinVointialueilla.

Lääkkeiden on tarkoitus olla kuten kainalosauvat tai vaikka pyörätuoli. Sitten katsotaan hoidon edetessä onko tarvetta enää pyörätuolille tai kävelykepeille, onnistuuko kävely vai onko krooninen vaiva. Yksilökohtaista.

Mutta kuitenkaan ihminen ei voi ryömiä ilman pyörätuolia tai keppejä. Johan se olisi vaikeaa edes viedä roskat jos on rappuset, eikä pysty kävelemään.

Jos on niin sekaisin että yrittää itse murhaa niin ei taida terapia auttaa. Lääkkeitä tarvitaan ja pitää löytää sopiva josta saa apua eikä tule haittoja. Toki taustatekijät paljon vaikuttavat mutta jos joutuu psykiatrin vastaanotolle niin ei hänellä oikein muita hoitokeinoja ole kuin lääkkeet, terapia ja sähköhoidot tms.

Pelkkä paijaaminen ja kädestä pitäminen ei auta. Toki puhutaan pajon avantouinnista, liikunnasta, luonnosta, ystävistä yms. mutta ei niillä taida kukaan pelkästää parannu vaikeasta psyyken sairaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää mielialalääkekeskustelut av:llä on tuhoontuomittuja ihan joka ainoa kerta. Kuten nytkin. Nämä ei johda yhtään mihinkään.

 

Miten niin? Jos olisin syönyt tuputettuja mielialalääkkeitä terveenä ja pysynyt paskatyöpaikassa, voisinko nyt paremmin kuin irtisanoutuneena ja nyt hyvässä työpaikassa? Epäilen vahvasti.

Miten tuo työpaikassa pysyminen tai sieltä löhteminen ja masennus tai ei-masennus liittyivät toisiinsa? Mistä asiasta sä olet tässä vihainen ja kenelle?

Työnantaja lähetti mut työterveyslääkärille, koska en enää pokkuroinut, ollut kiva flikka ja nuollut persettä. En todellakaan syö mielialalääkkeitä sen vuoksi että toimisin työantajan marionettina. Päätökset terveydestäni ja lääkityk

Nyt äkkiä eroon tuosta työpaikasta! Äläkä ikinä missään olosuhteissa aloita tuota lääkettä!

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin sekaisin että yrittää itse murhaa niin ei taida terapia auttaa. Lääkkeitä tarvitaan ja pitää löytää sopiva josta saa apua eikä tule haittoja. Toki taustatekijät paljon vaikuttavat mutta jos joutuu psykiatrin vastaanotolle niin ei hänellä oikein muita hoitokeinoja ole kuin lääkkeet, terapia ja sähköhoidot tms.

Pelkkä paijaaminen ja kädestä pitäminen ei auta. Toki puhutaan pajon avantouinnista, liikunnasta, luonnosta, ystävistä yms. mutta ei niillä taida kukaan pelkästää parannu vaikeasta psyyken sairaudesta. 

Jos yrittää itsemurhaa ja epäonnistuu siinä niin kannattaa seuraavalla kerralla pyrkiä tekemään se paremmin.