Unohdettu mummi

En jaksa tajuta näitä aikuisia ihmisä jotka itkee synttäreidensä perään. Siis oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Miksi erityisesti eilen olisi pitänyt soittaa?  

 

Mikset soittanut itse? Tai laittanut viestiä?  Viestittely on monille nykyään luontevampi tapa pitää yhteyttä, kun voi vasta sitten kun on sopiva väli.

Lue aloitus. Hänellä oli syntymäpäivä. Ei silloin päivänsankari soittele kerjätäkseen onnitteluja.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tajuta näitä aikuisia ihmisä jotka itkee synttäreidensä perään. Siis oikeesti?

Ahaa, sinä siis et muista äitiäsi ja isääsi heidän syntymäpäivänään, äitienpäivänä, isänpäivänä etkä jouluna. Muistavatko he sinua?

Taisit olla kettumainen lasten kasvattaja.

Toki keitit kahvit ja leivoit kakun, jonka jälkeen kutsuit ystäväsi kahville? 

Vierailija kirjoitti:

Taisit olla kettumainen lasten kasvattaja.

Miksi ilkeilet täällä?

Ap rahoitti kahden opinnot ja on hoitanut lapsenlasta. Ei kovinkaan kettumaista!   Kyllä muistaminen syntympäivänä on aivan normaalia  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tajuta näitä aikuisia ihmisä jotka itkee synttäreidensä perään. Siis oikeesti?

Ahaa, sinä siis et muista äitiäsi ja isääsi heidän syntymäpäivänään, äitienpäivänä, isänpäivänä etkä jouluna. Muistavatko he sinua?

Joskus muistetaan ja joskus ei. Joskus myös muistetaan vaikka ei olisikaan syntymäpäivä. 

Älä välitä. Kyllä lapsesi varmaan muistivat, että sinulla on syntymäpäivä. Eivät vaan halunneet onnitella.

Hyvää syntymäpäivää! Ystävyydellä: lapseton.

AP. Jos olisin tilallasi, laittaisin kaikille kolmelle viestin ja kertoisin miten pettynyt olen. Samalla kertoisin, että alat etsiä hyviä lahjoitus kohteita omaisuudellesi.  Rehellisyys on a ja o. Ole suora ja rehti. 

Oikein paljon onnea syntymäpäivänä!

Vierailija kirjoitti:

AP. Jos olisin tilallasi, laittaisin kaikille kolmelle viestin ja kertoisin miten pettynyt olen. Samalla kertoisin, että alat etsiä hyviä lahjoitus kohteita omaisuudellesi.  Rehellisyys on a ja o. Ole suora ja rehti. 

Ihan järjettömän epäkypsää. Omat lapseni muistavat ja onnittelevat minua, mutta en kyllä jaksaisi meteliä nostaa, jos joskus unohtuisi.

Onhan tuo ikävää. Oletko paljon heihin yhteydessä, soitteletko ja käytkö kylässä? Oma mummoni ei ikinä oma-aloitteisesti soittanut minulle eikä pyytänyt kylään. 

Ihmisillä on eri tapoja suhtautua merkkipäiviin. Itse en muista omaani, saati muiden. Anoppi ei muista poikansa tai lastenlastensa synttäreitä, mutta loukkaantuu, jos häntä itseään ei muisteta.

Jos välit ovat muuten kunnossa, en antaisi suurta painoarvoa merkkipäivien muistamiselle tai tekisi siitä kovin suuria tulkintoja.

Oletkohan käyttäytynyt huonosti heitä kohtaan? Ovat loukkaantuneet?

Vierailija kirjoitti:

Ai anteeksi, sulla oli synttärit, en heti huomannut.

Silti, ei aina ole helppoa soittaa. Voi oikeasti ruuhkavuosissa unohtua, tai sitten ei vaan ikäänkuin ehdi.

Olet sairastunut vahvuuteen.

Aikuinen ihminen on niin pettynyt, jos ei muisteta syntymäpäivää. En käsitä. Ei tulisi mieleenkään. Yleensä minä tarjoan lapsille synttärikahvit ja kakut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai anteeksi, sulla oli synttärit, en heti huomannut.

Silti, ei aina ole helppoa soittaa. Voi oikeasti ruuhkavuosissa unohtua, tai sitten ei vaan ikäänkuin ehdi.

Olet sairastunut vahvuuteen.

Ah miten kulunutta.

Minä niin ymmärrän sinua ap. KIITTÄMÄTTÖMYYS  on lasten ja lastenlasten palkka. Autoin pajon ,kun heillä oli ns, ruuhkavuodet. Omaisuutta olen antanut- paljonkin, en suinkaan siksi ,että minua paapottais. Olen terve vanhus ja palvet ostan mieluusti,kun on sen aika.

MUTTA, sen kerran kun tavataan ,olisi kiva ,jos ei moitittaisi joka keskustelussa kuinka vääränlainen olen. Ja nämä vääränaiset geenit ovat lapseni valitettavasti perineet. 

Onnea ja terveyttä tuleviin vuosiin.