Lue keskustelun säännöt.
Olisitko puolisosi kanssa jos tämä olisi köyhä?
31.05.2024 |
Eksällä on uusi naisystävä ja ajattelin ettei todellakaan olisi tämän kanssa, jos eksällä ei olisi talousasiat kunnossa. Tajusin siinä toki itsekin, että en olisi ollut itsekään.
Tässä kohtaa elämää kun sen rajallisuus on selkeänä mielessä ei puolison varallisuus oikeastaan enää kiinnosta.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä voisin olla hyväluonteisen lusmun kanssa, kun en hae työntekijää siitä kumppanista - mutta olenkin mies.
Eli otan ihmiset ihmisinä, enkä laskelmoi jotain hyötykertoimia, kuten jotkut ällötykset.
ei se ole hyötykerrointa, jos haluaa elää omalla tavallaan, eikä itsellä ole varaa elättää toista. Kyllä sen miehen pitää olla jotain ainutlaatuista, jotta suostun lopettamaan omat kalliit harrastukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex puoliso kävi töissä, mutta hän ei osannut käyttää rahaa.
Olimme yhdessä kolme vuotta ja hän ei tuona aikana saanut maksettua ensimmäistäkään laskua tai maksua.
Palkkarahat katosivat johonkin. Kovasti otti velkaa ja osteli uusia aitoja, nämä kaikki jäi lyhentämättä ja maksamatta.
Minä maksoin yhtiövastikkeet, ostin kotiin huonekalut yms kotiin kuuluvaa. Alkuun makselin näitä ex puolison luottoja ja vippejä; myin omaisuuttani saadakseni rahaa näihin maksuihin.
Lopulta oli säästöni ja omaisuuteni huvenneet. Oma palkkani ei riittänyt kaiken hoitamiseen.
Puolison omaiset luulivat hänen olevan rahamies, kukaan ei arvannut tai tiennyt todellisuutta.
En olisi. On niin vaikea luonne että koen saavani palkkaa siitä että jaksan hänen kanssaan.
Suoraan sanoen, en olisi. Puolison palkka mahdollistaa ulkoisesti mukavan elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä voisin olla hyväluonteisen lusmun kanssa, kun en hae työntekijää siitä kumppanista - mutta olenkin mies.
Eli otan ihmiset ihmisinä, enkä laskelmoi jotain hyötykertoimia, kuten jotkut ällötykset.
ei se ole hyötykerrointa, jos haluaa elää omalla tavallaan, eikä itsellä ole varaa elättää toista. Kyllä sen miehen pitää olla jotain ainutlaatuista, jotta suostun lopettamaan omat kalliit harrastukseni.
Miten niin elättää? Ja miksi pitäisi löpettaa omat harrastukset? Ihme kieroilua heti ekassa vastauksessa, olette todellakin valehtelijoiden klubi!
Vierailija kirjoitti:
En olisi. On niin vaikea luonne että koen saavani palkkaa siitä että jaksan hänen kanssaan.
Juuri näin, eihän sitä kyllä täyain edes rahalla korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis meitä on 2 köyhää, kumpikaan ei elätä toista, kumpaakaan ei haittaa toisen harrastukset, tykätään toisistamme ihan ihmisinä ilman ällöä hyödyn laskelmointia ja mielellään ollaan yhdessä - miksi tämä on teille vauvislaisille niin mahdoton yhtälö, että pitää kaivella koko valehtelulaari pohjia myöten vastauksiinne?
En olisi. Nuorena naisena kannattaa miettiä sitä minkälaisen tulevaisuuden köyhä mies antaa.Jos miehelle on tärkeintä vain eläminen hetkessä ja hauskanpito eikä rakentaa sitä tulevaisuutta taloudellisesti, mikä vaatii varmasti uhrautumisen siitä hauskanpidosta ja vapaa-ajasta, niin sellaista miestä ei pidä ottaa.Nuorena naisena nämä miehet ikävä kyllä viehättävät, mutta näin ehtoopuolelle jo elävänä voin sanoa, että itse valitsin kyllä miehen hänen taloudellisen ja käytännön järkevyyden takia puhumattakaan hänen hyvästä luonteesta mikä oli iso asia.Nyt jo vanhana ja yksinelävänä(miehen kuoltua jo aikaa sitten) voin sanoa, että valinta oli oikea.Pärjään taloudellisesti hyvin ja minulla on ollut hyvä elämä ja hyvät muistot yhteisestä elämästä kantavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen ja köyhinä nuorina ollaan kumpikin aloitettu mutta en sellaisen kanssa olisi alkanut yhteiselämään joka ideologisesti välttelee töitä ja koulutusta.
Köyhä saa olla, mutta ei tuhlaavainen jolta rahat juoksee näpistä heräteostoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys oli varmaan ainakin alitajuisesti suunnattu naisille. Aika moni mies on puolisonsa kanssa, vaikka tämä on selvästi pienempituloisempi.
Tässä suhteessa miehet kokevat myös suurempaa velvollisuuden tunnetta. Naisen työttömyys ei ole parisuhteelle niin vaarallista kuin miehen työttömyys.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen ja köyhinä nuorina ollaan kumpikin aloitettu mutta en sellaisen kanssa olisi alkanut yhteiselämään joka ideologisesti välttelee töitä ja koulutusta.
Sinulle siis parisuhteen tarkoitus on saada toinen työhön/kouluun? Joku supertyökkärinannyko olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tietenkään olisi. en halua käydä töissä ja tykkään luksuksesta ja helposta elämästä. himoni ja haluni tyydytän sitten ihan muiden miesten kanssa.
Haluan, että varallisuus on suunnilleen samalla asteella, jotta voimme elää samaa elintasoa. En siis olisi sellaisen kanssa joka olisi ihan pa tai ei huolehtisi taloudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä voisin olla hyväluonteisen lusmun kanssa, kun en hae työntekijää siitä kumppanista - mutta olenkin mies.
Eli otan ihmiset ihmisinä, enkä laskelmoi jotain hyötykertoimia, kuten jotkut ällötykset.
ei se ole hyötykerrointa, jos haluaa elää omalla tavallaan, eikä itsellä ole varaa elättää toista. Kyllä sen miehen pitää olla jotain ainutlaatuista, jotta suostun lopettamaan omat kalliit harrastukseni.Miten niin elättää? Ja miksi pitäisi löpettaa omat harrastukset? Ihme kieroilua heti ekassa vastauksessa, olette todellakin valehtelijoiden klubi!
Olen tuo, jole vastaat.
Minun harrastuksenani on matkustelu. Olen siis kaikki lomat ulkomailla. Haluan, että mieheni on mukanani, kun ajamme autolla Eurooppaa ristin rastin neljä viikkoa. Mieheni ei varmaankaan tykkäisi, jos tekisin reissun jonkun toisen miehen kanssa. Eli joutuisin lopettamaan sen, koska en ole niin varakas, että voin maksaa molempien reissut.
Missä kohdin ajatteluni on kieroutunut?
Me ollaan oltu välillä rikkaita ja välillä köyhiä ja rahat ovat yhteiset. Mies on sitä mieltä että on ihan sama kenen kukkarosta rahat menee kun kaikki menee kumminkin :D
Tietenkin. Itse olen meistä se varakkaampi (sain hieman perintöä) vaikka köyhä olen minäkin. Emme siis ole naimisissa emmekä myöskään mene vaikka yhteiseloa on pian neljännesvuosisata takana. Olisi mahtavaa jos vähintään saman verran olisi vielä edessäpäinkin.
Eli otan ihmiset ihmisinä, enkä laskelmoi jotain hyötykertoimia, kuten jotkut ällötykset.