Lue keskustelun säännöt.
Mikä nepsyongelma lapsellamme on???
31.05.2024 |
Olen nyt viimein ymmärtänyt kunnolla, että kohta 5-vuotiaalla lapsellamme ei välttämättä ole neuropsykiatrisesti kaikki ihan "normaalisti", mutten ymmärrä, mistä voisi olla kyse. Päiväkodista ei ole ikinä tullut hänestä ns. negatiivista palautetta ja neuvolan ikäkausitarkastukset ym. hän on suorittanut ihan priimana. Päiväkodissa on ns. mallioppilas, kiltti ja tottelevainen.
Kuitenkin olen aina ajatellut, että hänessä on jotakin erikoista.
-Vauvana hän oli hyvin vaativa, herkkä ja tyytymätön. Hän ei nukkunut juurikaan päiväunia. Hän oli myös todella tarkkaavainen ja nopeasti uutta oppiva.
-Nyt isompana hän on usein hyvin "helppo", mutta aina kausittain käyttäytyy haastavasti:
-Ei meinaa totella ns. hyvällä, vaan vasta, kun uhataan jollakin loogisella seurauksella. Esimerkiksi leluja ei kerää, vaan joudumme samasta asiasta sanomaan n. 20 kertaa, kunnes ehkä suostuu jonkin lelun laittamaan laatikkoon.
-Välttelee muutenkin sellaisia vaatimuksia, joista ei niin välitä.
-Toisaalta toiminnanohjaus on todella hyvää, mutta jos hänen sisäinen halu ei ole käydä suihkussa, saattaa vitkastella riisuutumista ikuisuuden jonkin mieluisen asian parissa.
-On herkkä tunnetasolla. Voimakkaat tunteet.
-Välillä vähän kömpelö sosiaalisissa tilanteissa. Tarve tulla hyväksytyksi ikäistensä seurassa.
-Todella älykäs
-Välillä vaikea saada kontaktia. Vaikuttaa siltä, ettei kuuntele, mutta silti onkin ymmärtänyt sanotun.
-Huolehtii hyvin omista tavaroistaan, ei siis unohtelee tmv. tavaroitaan.
-Välillä tuntuu, että pomppii joka paikkaan ja juoksee sinne tänne, muttei kuitenkaan ole ihan sellainen adhd -tason yliaktiivinen.
-"Vaatii" jatkuvasti huomiota, apua ja mielenkiinnon osoittamista.
-Toisinaan tottelevainen, mutta hän ikäänkuin tottelee hänen mielestään järkeviä sääntöjä, mutta uhmaa niitä, joita ei hyväksy
-Saattaa kotona joskus suuttuessaan esim. lyödä, muttei impulsiivisesti.
Kuulostaako kenenkään mielestä tutulta? Mistä tässä voisi olla kyse. Adhd-nettitestejä olen tehnyt monta kertaa, mutta se ei tunnu täsmäävän häneen.
Kommentit (52)
Ihan hirveää miten pitää väkisin saada lapselle joku diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SI on yksi mahdollisuus, mutta käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin ainakin päiväkodissa niin tuskin on mitään vialla. Käytös yleensä ei riipu paikasta tai yleensä jopa päiväkoti/koulu kuormittaa enemmän kuin rauhallinen kotiympäristö. Onko motoriikassa pulmia. Tämä SI yleensä siihenkin viittaavaa.
Mikä tämä SI on? Ap.
Laiskoja vanhempia, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan.
Jos se lapsi ei sulle kelpaa niin myy tivoliin tai sirkukseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää miten pitää väkisin saada lapselle joku diagnoosi.
En halua lapselle diagnoosia. Päin vastoin! Haluan ymmärtää häntä paremmin ja auttaa häntä! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttö oli myös aika lailla tuollainen, mutta lisäksi hän oli hyvin itsepäinen ja sai "raivareita". Hän oli myös mestari välttelemään sellaista tekemistä mitä hän inhosi. Hänen kanssa on aina saanut vääntää asioista. Nyt hän on jo ihana teini joka osaa ajatella omilla aivoillaan ja uskaltaa olla oma itsensä. Hän on myös todella fiksu ja pärjää koulussa paremmin kuin hyvin.
En usko että sinun lapsella on mitään neuropoikkeamaa, hän on vain vähän erilainen kun keskivertolapsi. Kannattaa tutustua erityisherkkyyteen. Suosittelen lukemaan kirjan erityisherkkä lapsi. Erityisherkkyys ei ole mikään neuropoikkeama vaan yksi ominaisuus muiden joukossa. Ehkä sinun lapsesi on sellainen.
Uskomatonta miten jokaiselle lapselle pitäisi joku diagnoosi saada. Täytyyhän sitä toki kulkea muodin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse yrittää diagnosoida, vaan yrittää ymmärtää, millainen lapsi persoonana on tarpeineen. Hän on esimerkiksi jo joutunut roolinmuutokseen esikoisesta isommaksi sisarukseksi. Varmasti kaipaa vielä paljon pikkulapsen huomiota, onhan hän vasta viiden. Rakkaus, huomio, hyväksyvä ja myönteinen palaute nostavat esiin hänen parhaita puoliaan. Ongelma-asioista voi puhua neuvolassa, mutta lapselle ei pidä alkaa tarjoilla mitään ongelmallisen ja nepsy-häiriöisen osaa ihan vain siksi, että niistä niin paljon puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SI on yksi mahdollisuus, mutta käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin ainakin päiväkodissa niin tuskin on mitään vialla. Käytös yleensä ei riipu paikasta tai yleensä jopa päiväkoti/koulu kuormittaa enemmän kuin rauhallinen kotiympäristö. Onko motoriikassa pulmia. Tämä SI yleensä siihenkin viittaavaa.
Mikä tämä SI on? Ap.
SI-oireista voi lukea googlehaulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SI on yksi mahdollisuus, mutta käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin ainakin päiväkodissa niin tuskin on mitään vialla. Käytös yleensä ei riipu paikasta tai yleensä jopa päiväkoti/koulu kuormittaa enemmän kuin rauhallinen kotiympäristö. Onko motoriikassa pulmia. Tämä SI yleensä siihenkin viittaavaa.
Mikä tämä SI on? Ap.
SI-oireista voi lukea googlehaulla.
Sensoristen integraation ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
TAAS HULLU LAPSIA. OPEROIMASSA... ÄLKÄÄ VASTATKO.. VASTAILEE ITSELLEEN. MUKA TIETOA.. 👿👿👿👿👿👿👿
Tämä sairas jatkaa vaikka koko illan. 🤮🤮🤮🤮🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää miten pitää väkisin saada lapselle joku diagnoosi.
En halua lapselle diagnoosia. Päin vastoin! Haluan ymmärtää häntä paremmin ja auttaa häntä! Ap.
Vedä luppu käteen.
Onneksi olkoon, teillä on aivan tavallinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan Asperger-tason autismia, siinä usein mukana patologinen vaatimusten välttely. Mulla itselläni on tämä. En vaikuta ulospäin mitenkään 'vammaiselta' ja olin aina kympin oppilas koulussa. Olin kumminkin pikkulapsesta asti jotenkin erilainen. Sain dg vasta keski-iässä(!)
Onko lapsella erityisiä mielenkiinnon kohteita, joihin hän keskittyy?
Rehellisesti sanottuna aspergeria olen epäillyt itsekin, mutta häneltä puuttuu sille muutama tyypillinen piirre. Toisaalta aspergeriin liitettyjä piirteitä löytyy myös esim. aistiherkkyyksiä ja ruokailuun liittyviä rajoitteita.
Hänellä on monia mielenkiinnon kohteita. Tuntuu, että hän on kiinnostunut ihan kaikesta. Haluaa tietää kaiken ja kaikesta. Kuitenkaan ei ole ihan sellaista, että tyyliin keräisi liitukauden eliöitä, tiedätkös?
Mutta erikoiseksi persoonaksi häntä kutsuisin kyllä.
Ap.
Sanot, että häneltä puuttuu muutama Aspergerille tyypillinen piirre. Mitä nämä ovat? Tiesithän, että tytöillä autismi näyttäytyy hyvinkin erilaisena kuin pojilla. Eikä kaikilla ole kaikkia tyyppipiirteitä. Esim. perinteisesti autisteilla ajatellaan olevan huono mielikuvitus - se ei pidä lainkaan paikkaansa!
Minä olen se, jolle vastasit. Erityisherkkyys on myös, ja muistan lapsena kiinnostuneeni kaikesta, mihin aloin perehtymään. Minua pidettiin 'yleisnerona'. Olen naispuolinen, vaikka en ole koskaan identifioitunut naisiin. Ulkonäöltä ja olemukseltani olen edelleen poikatyttömäinen (en tätimäinen).
Tavallinen lapsi ja vielä älykäskin. Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen lapsi ja vielä älykäskin. Hienoa!
Älykäs nepsylapsi on myös hienoa!
Vain junttitavikset dissaavat erilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SI on yksi mahdollisuus, mutta käyttäytyy pääsääntöisesti hyvin ainakin päiväkodissa niin tuskin on mitään vialla. Käytös yleensä ei riipu paikasta tai yleensä jopa päiväkoti/koulu kuormittaa enemmän kuin rauhallinen kotiympäristö. Onko motoriikassa pulmia. Tämä SI yleensä siihenkin viittaavaa.
Mikä tämä SI on? Ap.
Tunnistan lapsessasi paljon samoja piirteitä kuin itselläni oli lapsuudessa - ja on edelleen. Autismidiagnoosin sainkin vasta neljäkymppisenä, eikä sekään selitä läheskään kaikkea. Epäselvyyteen vaikuttanee se, että piirteeni ovat enemmän yhteneväisiä naisen autismikirjon ominaisuuksien kanssa, vaikka satunkin olemaan mies (enkä ole koskaan kokenut sukupuolestani epäselvyyttä).
Jos nyt voisin antaa omille vanhemmilleni neuvoja lähes neljänkymmenen vuoden taakse, niin pyytäisin heitä kysymään tunnetiloistani sekä jaksamisestani, ja yrittää kaikin tavoin kuunnella. Suljin ja sulkeuduin paljon etenkin kouluaikoina sisälle itseeni, joka aiheutti vakavia henkisiä vaurioita näihin päiviin saakka.
Näen kasvavalla lapsellasi valtavan potentiaalin mm. muiden ihmisten ymmärtämisessä. Valitettavasti tapa jollaiseksi maailma on rakentunut ei suosi neuroepätyypillisten ihmisten luontaisia kykyjä: Paljon raakaa, jalostamatonta mahdollisuutta menee hukkaan, koska "nepsyjen" synnynnäiset ominaisuudet ja herkkyydet eivät soi samalla nuotilla kuin valtaväestön.
Tukemalla ja kuuntelemalla häntä voit kuitenkin vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Monesti ei hänestä välttämättä välity mitään selkeitä huolenaiheita, mikäli hän, kuten itse tein, kääntää kaiken pahan olon sisäänsä. Toivon, ettei hän ajautuisi yhteenkään niistä kuopista, joihin itse putosin kauan aikaa sitten, ja joiden syvyyksistä en vieläkään ole päässyt kunnolla ylös.
Mulla oli 4-vuotiaana raivareita, vaikea puhevika, stimmailua, luennointitaipumuksia, pakonomaista tavaroiden järjestelyä, ei yhtään ystävää ja erityislahjakkuus. Minusta kasvoi ihan tavallinen aikuinen, joskin aika menestynyt.
Ennen kuin vaaditaan lapsilta liikaa niin mietitään miten me aikuiset toimintaan. Mä luulen että moni vitkuttelee aloittaa tehtävää joka ei ole mieluinen vaikka tiskaus.
Mä epäilen että monikaan ei ole aina sosiaalisesti niin taitava kuin voisi olla, jopa töissä aikuiset joskus esim huutaa toisilleen.
Aikuisetkin unohtaa asioita, on myöhässä töistä yms.
Kaikki nää asiat ovat inhimillisiä.
Lapsen kyky säädellä itseään ja tunteitaan ei todellakaan ole kehittynyt.
5v on sen verran nuori että tarvitsee oikeasti aikuisen läsnäoloa ihan kokoajan, ei tuon ikäinen pärjää vaikka yksin kotona tai ulkona, koska on impulsiivinen siinä mitä tekee, unohtaa ohjeet ja säännöt tai rikkoo niitä kun ei voi vastustaa kiusausta...