Lue keskustelun säännöt.
Mikä nepsyongelma lapsellamme on???
31.05.2024 |
Olen nyt viimein ymmärtänyt kunnolla, että kohta 5-vuotiaalla lapsellamme ei välttämättä ole neuropsykiatrisesti kaikki ihan "normaalisti", mutten ymmärrä, mistä voisi olla kyse. Päiväkodista ei ole ikinä tullut hänestä ns. negatiivista palautetta ja neuvolan ikäkausitarkastukset ym. hän on suorittanut ihan priimana. Päiväkodissa on ns. mallioppilas, kiltti ja tottelevainen.
Kuitenkin olen aina ajatellut, että hänessä on jotakin erikoista.
-Vauvana hän oli hyvin vaativa, herkkä ja tyytymätön. Hän ei nukkunut juurikaan päiväunia. Hän oli myös todella tarkkaavainen ja nopeasti uutta oppiva.
-Nyt isompana hän on usein hyvin "helppo", mutta aina kausittain käyttäytyy haastavasti:
-Ei meinaa totella ns. hyvällä, vaan vasta, kun uhataan jollakin loogisella seurauksella. Esimerkiksi leluja ei kerää, vaan joudumme samasta asiasta sanomaan n. 20 kertaa, kunnes ehkä suostuu jonkin lelun laittamaan laatikkoon.
-Välttelee muutenkin sellaisia vaatimuksia, joista ei niin välitä.
-Toisaalta toiminnanohjaus on todella hyvää, mutta jos hänen sisäinen halu ei ole käydä suihkussa, saattaa vitkastella riisuutumista ikuisuuden jonkin mieluisen asian parissa.
-On herkkä tunnetasolla. Voimakkaat tunteet.
-Välillä vähän kömpelö sosiaalisissa tilanteissa. Tarve tulla hyväksytyksi ikäistensä seurassa.
-Todella älykäs
-Välillä vaikea saada kontaktia. Vaikuttaa siltä, ettei kuuntele, mutta silti onkin ymmärtänyt sanotun.
-Huolehtii hyvin omista tavaroistaan, ei siis unohtelee tmv. tavaroitaan.
-Välillä tuntuu, että pomppii joka paikkaan ja juoksee sinne tänne, muttei kuitenkaan ole ihan sellainen adhd -tason yliaktiivinen.
-"Vaatii" jatkuvasti huomiota, apua ja mielenkiinnon osoittamista.
-Toisinaan tottelevainen, mutta hän ikäänkuin tottelee hänen mielestään järkeviä sääntöjä, mutta uhmaa niitä, joita ei hyväksy
-Saattaa kotona joskus suuttuessaan esim. lyödä, muttei impulsiivisesti.
Kuulostaako kenenkään mielestä tutulta? Mistä tässä voisi olla kyse. Adhd-nettitestejä olen tehnyt monta kertaa, mutta se ei tunnu täsmäävän häneen.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 4-vuotiaana raivareita, vaikea puhevika, stimmailua, luennointitaipumuksia, pakonomaista tavaroiden järjestelyä, ei yhtään ystävää ja erityislahjakkuus. Minusta kasvoi ihan tavallinen aikuinen, joskin aika menestynyt.
Second opinion olisi kiva. Itse maskasin koko aikuisuuteni nepsypiirteeni piiloon. Olisi ollut tosi noloa saada leima. Onneksi en enää ajattele näin.
Mihin tarvitaan second opinion? Miksi sinulle on tärkeää määritellä minut vastoin omaa kokemustani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista! Olen aiemmin jo tutustunut erityisherkkyyteen ja siinä kieltämättä paljon yhtäläisyyksiä lapseemme. Ensimmäistä kertaa kuitenkin kuulin SI-häiriöstä. Olen aiemmin ajatellut aistiyliherkkyyksien olevan ikään kuin yksittäisiä herkkyyksiä enkä ole tajunnut niiden ilmenevän kokonaisuutena (hupsu minä!) ja vielä ilman muita nepsypoikkeamia. Tunnistin kuvauksesta heti lapseni! Kiitos siis todella paljon sinulle, joka tuohon viittasit.
Ap.
Vieläkö tämä sama nepsy hullu täällä jankkaa. En vastaa hullulle 👿👿👿👿👿👿👿
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TAAS HULLU LAPSIA. OPEROIMASSA... ÄLKÄÄ VASTATKO.. VASTAILEE ITSELLEEN. MUKA TIETOA.. 👿👿👿👿👿👿👿
Tämä sairas jatkaa vaikka koko illan. 🤮🤮🤮🤮🤮
On itse pahasti vialla..
Vierailija kirjoitti:
Hoitoon sekä äiti että lapsi
Juuri näin. Monesko tälläinen ketju mihin kopio yönseutuna juttuja ja luulee olevansa muka viisas..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä vähätteleviä vastauksia. Kyllä äidin vaisto on usein oikeassakin.
Tuon kuvauksen perusteella on mahdollista, että on esimerkiksi lievästi autismin kirjolla. Toisaalta nuo jutut ovat normaalejakin tiettyyn rajaan saakka. Tilannetta kannattaa seurata.
Läheskään kaikilla kirjolla olevilla ei ole diagnoosia vielä yläkouluvaiheessakaan, jos koulu on sujunut. Kuitenkin riskinä on maskaamiseen uupuminen tai komeroituminen tmv. Dg lisää itsetuntemusta ja voi auttaa tuen piiriin.
Opettajat eivät ala ehdotella tutkimuksia, jos oppilas ei aiheuta ongelmia koulussa. Älykkäät, lievästi autistiset ihmiset ovat edelleen väliinputoajaryhmä. Erityisesti tytöt, koska he oppivat esittämään neurotyypillistä seuraamalla muita.
T. Yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Terve lapsi teillä on, lapset irtautuu vanhemmistaan vähitellen aina sinne aikuisuuteen asti ja heille on tärkeää tuoda esiin oma tahtonsa ja omat mielipiteet. Ryhmässä lapsi yleensä toimii paremmin kuin yksin, koska ryhmän paine saa toimimaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Itsekin varmasti oot kotona vapautuneempi kuin töissä.
Kyllä ne nepsy ongelmat todellakin näkyy kotona ja koulussa.
Näkyy ja näkyy. Autistina, vahvan oikeudentunnon, rauhallisuuden, uteliaisuuden ja pohtimisteni takia minua käytettiin koulussa esimerkkinä kenestä muut voisivat ottaa mallia. Jos kirjolla olemisesta ei tehdä ongelmaa, niitä ongelmia ei näy kotona eikä koulussa. Enkä todellakaan toiminut samalla tavoin kuin muut lapset, vaan olin aina se vastuuhenkilö ryhmätöissä. Jos joku luokkalaiseni halusi päästä helpolla ja saada hyvän arvosanan, hän halusi ryhmääni. Koska osaan organisoida työt, eivät he mitään tekemättä niitä arvosanoja saaneet, vaan pääsivät helpolla kun annoin selkeät ohjeet mitä tehdä. Olin siis autistina täysin terve lapsi, pda-piirteisyydestäkin välillä tullut aikuisena hieman ongelmaa, mutta sitäkin käytän enemmän vahvuutena kuin ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä vähätteleviä vastauksia. Kyllä äidin vaisto on usein oikeassakin.
Tuon kuvauksen perusteella on mahdollista, että on esimerkiksi lievästi autismin kirjolla. Toisaalta nuo jutut ovat normaalejakin tiettyyn rajaan saakka. Tilannetta kannattaa seurata.
Läheskään kaikilla kirjolla olevilla ei ole diagnoosia vielä yläkouluvaiheessakaan, jos koulu on sujunut. Kuitenkin riskinä on maskaamiseen uupuminen tai komeroituminen tmv. Dg lisää itsetuntemusta ja voi auttaa tuen piiriin.
Opettajat eivät ala ehdotella tutkimuksia, jos oppilas ei aiheuta ongelmia koulussa. Älykkäät, lievästi autistiset ihmiset ovat edelleen väliinputoajaryhmä. Erityisesti tytöt, koska he oppivat esittämään neurotyypillistä seuraamalla muita.
T. Yläkoulun opettaja
Kiitos viestistäsi! Nimenomaan pelkään tätä väliinputoamista, sillä lapsemme on todella suoriutuja ja välillä olenkin miettinyt, että olisiko kuitenkin autismiin viittaavaa, minkä vain kompensoi todella tehokkaasti älykkyydellään. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve lapsi teillä on, lapset irtautuu vanhemmistaan vähitellen aina sinne aikuisuuteen asti ja heille on tärkeää tuoda esiin oma tahtonsa ja omat mielipiteet. Ryhmässä lapsi yleensä toimii paremmin kuin yksin, koska ryhmän paine saa toimimaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Itsekin varmasti oot kotona vapautuneempi kuin töissä.
Kyllä ne nepsy ongelmat todellakin näkyy kotona ja koulussa.
Näkyy ja näkyy. Autistina, vahvan oikeudentunnon, rauhallisuuden, uteliaisuuden ja pohtimisteni takia minua käytettiin koulussa esimerkkinä kenestä muut voisivat ottaa mallia. Jos kirjolla olemisesta ei tehdä ongelmaa, niitä ongelmia ei näy kotona eikä koulussa. Enkä todellakaan toiminut samalla tavoin kuin muut lapset, vaan olin aina se vastuuhenkilö ryhmätöissä. Jos joku luokkalaiseni halusi päästä helpolla ja saada hyvän arvosanan, hän halusi ryhmääni. Koska osaan organis
Ihana kuulla! Saanko kysyä, miten sinut on kasvatettu? Näin vanhempana haluaisin tehdä mahdollisimman hyvää työtä lasteni kanssa. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve lapsi teillä on, lapset irtautuu vanhemmistaan vähitellen aina sinne aikuisuuteen asti ja heille on tärkeää tuoda esiin oma tahtonsa ja omat mielipiteet. Ryhmässä lapsi yleensä toimii paremmin kuin yksin, koska ryhmän paine saa toimimaan samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Itsekin varmasti oot kotona vapautuneempi kuin töissä.
Kyllä ne nepsy ongelmat todellakin näkyy kotona ja koulussa.
Näkyy ja näkyy. Autistina, vahvan oikeudentunnon, rauhallisuuden, uteliaisuuden ja pohtimisteni takia minua käytettiin koulussa esimerkkinä kenestä muut voisivat ottaa mallia. Jos kirjolla olemisesta ei tehdä ongelmaa, niitä ongelmia ei näy kotona eikä koulussa. Enkä todellakaan toiminut samalla tavoin kuin muut lapset, vaan olin aina se vastuuhenkilö ryhmätöissä. Jos joku luokkalaiseni halusi päästä helpolla ja saada hyvän arvosanan, hän halusi ryhmääni. Koska osaan organis
Joko tämä on täyttä tarua tai sitten jää totuudesta toinen puoli kertomatta.
Kuulostaa meidän pojalta pienenä. Hän oli joissakin asioissa ikäisiään vuoden jäljessä. Vuorovaikutus oli yksipuolista. Jumitti ja takertui etenkin äidin kanssa. Siirtymät olivat hankalia.
Pojalla todettiin tuottamishäiriö, eli aloittaminen on vaikeaa. Hän on myös ääniherkkä.
Päiväkodissa hän sai oman hoitajan ja pääsi lääkärin määräyksestä jumppaan. Myöhemmin harrastettiin taekwondoa ja sählyä. Koulussa sai tukea erityisesti yläluokilla. Älyssä ei ole ollut mitään vikaa, päinvastoin. Hänellä on myös teknistä ja taiteellista lahjakkuutta.
Molempien vanhempien suvuista löytyy nepsyjä ja hahmotusongelmia, kuten lukihäiriötä. Pojan isällä on lapsena saatu diagnoosi keskittymishäiriöstä.
Second opinion olisi kiva. Itse maskasin koko aikuisuuteni nepsypiirteeni piiloon. Olisi ollut tosi noloa saada leima. Onneksi en enää ajattele näin.