Millainen olet muiden silmissä.

Puheliaana. Oikeasti en puhu kotona juuri lainkaan.

Outo, hiljainen ja erikoinen. Näin olen kuullut.

T: Tuntematon 

Ruma ja yksinkertainen 

En tiedä eikä kiinnosta.

Sellainen 7-kymppinen ketjupolttaja brunette mummeli pitää minua rumana, tyhmänä ja huonona ihmisenä. En polta, en juo, hampaani ovat hyvät, minulla on useampi tutkinto, olen korkeakoulutettu ja vieläpä niin sivistynyt, etten sano tuolle tomppelille päin naamaa kuinka kuvottava hän on.

En tietenkään voi muiden ajatuksia lukea enkä heidän puolestaan myöskään vastata, mutta olen saanut sen kuvan että olen joko täydellisen yhdentekevä, näkymätönkin tai sitten olen aivan v :tun ärsyttävä jolle pitää "näyttää paikkansa". Tosin sen jälkeen olen myös yhdentekevä ja näkymätön.

Se on tullut huomattua, että pelkkä olemassaoloni ärsyttää todella monia. Kaiketi sitten olen ärsyttävä muiden silmissä vaikken kyllä ymmärrä miksi. 

Ei luule, mutta jos tietäisin luulevani tietäväni millainen olen muiden silmissä, en siltikään pystyisi vastaamaan AP:n kysymykseen.

minuun yritetään usein peilata jokaisen omia asenteita ja piirteitä jotka ovat vähemmän viehättäviä. mm. mustasukkaisuutta ja kateutta. Myös intomielistä uskonnollisuutta vaikken liiemmin intoile uskonnosta. Eli kaiken kaikkiaan harvemmin saan olla toisten silmissä sitä mitä olen vaan paljon keskitytään näkemään minussa negatiivisia puolia ja muiden kertomia tarinoita ja lausahduksia. Menisivätpä sanomiset oikeisiin kohteisiinsa eivätkä minun taakakseni.

Vierailija kirjoitti:

🖕

Nätti sormi :)

Ihminen on kuin liikkuva ilmapuntari, halusimme tai emme, me kaikki olemme mukana luomassa ympärillämme olevaa ilmapiiriä: joko kielteistä, neutraalia tai myönteistä.

Tutkimukset osoittavat, että kun rakennamme hyviä suhteita ja olemme tekemisissä muiden kanssa positiivisella tavalla, tarjoaa se turvallisuuden tunteen, joka saa aivot luottamaan siihen, että ongelmiin löytyy yhdessä ratkaisu.

Kun saamme yllättävän kohteliaisuuden tai joku sanoo meille jotakin mukavaa ilman että olemme osanneet odottaa sitä, muistamme sen usein hyvinkin pitkään. Pitää panna hyvä kiertämään. Kaikilla on positiivisia asioita, joten miksi emme toisi niitä julki?

Vaikee sanoo kun nään vaan omilla silmillä

Ei kiinnosta. En tunne tältä paikkakunnalta ketään, eikä kiinnosta eikä tarvitse tuntea.

Vierailija kirjoitti:

minuun yritetään usein peilata jokaisen omia asenteita ja piirteitä jotka ovat vähemmän viehättäviä. mm. mustasukkaisuutta ja kateutta. Myös intomielistä uskonnollisuutta vaikken liiemmin intoile uskonnosta. Eli kaiken kaikkiaan harvemmin saan olla toisten silmissä sitä mitä olen vaan paljon keskitytään näkemään minussa negatiivisia puolia ja muiden kertomia tarinoita ja lausahduksia. Menisivätpä sanomiset oikeisiin kohteisiinsa eivätkä minun taakakseni.

 

Lapsesta olisi hyvä kasvattaa kriittinen, utelias mutta ennenkaikkea myös nöyrä. Ilman nöyryyttä ihminen on sokea omille ajatuksilleen: luulee olevansa aina oikeassa.

Ei vois vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Esitän aina tyhmempää ja hömelömpää kuin olen. Yritän olla myös heikompi ja kömpelömpi kuin oikeasti olenkaan.

Soluttaudun sillä tavoin korttipakkaan yhdeksi tylsistä numeroista, koska kuvakortit saavat kantaa täyden laidallisen

vastuuta ja muuta

Sillä tavoin voin yllättää ja kaataa koko pakan tarvittaessa tai soljua pelin valtameressä anonyyminä tylsänä "numerona".

 

Mä kanssa vedän vähän "söpö mutta tyhmä"-roolia helpompi näin päin kuin esittää kaikkitietävää ja osaavaa. Ihmisten hämmästys on hauskaa kun en olekaan ihan uuno.

Joku on mun hiljaisuuden ja ujouden tulkinnut joskus ylimielisyydeksi kun en vaan osaa seurustella supliikisti. Tosin siinäkin on jälkeenpäin kahden kesken jutellessa todettu että "mutta sähän oot ihan hiton hyvä tyyppi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

minuun yritetään usein peilata jokaisen omia asenteita ja piirteitä jotka ovat vähemmän viehättäviä. mm. mustasukkaisuutta ja kateutta. Myös intomielistä uskonnollisuutta vaikken liiemmin intoile uskonnosta. Eli kaiken kaikkiaan harvemmin saan olla toisten silmissä sitä mitä olen vaan paljon keskitytään näkemään minussa negatiivisia puolia ja muiden kertomia tarinoita ja lausahduksia. Menisivätpä sanomiset oikeisiin kohteisiinsa eivätkä minun taakakseni.

 

Lapsesta olisi hyvä kasvattaa kriittinen, utelias mutta ennenkaikkea myös nöyrä. Ilman nöyryyttä ihminen on sokea omille ajatuksilleen: luulee olevansa aina oikeassa.

Mistä vastauksesi nousi mieleen? Olen kohdannut huomattavasti enemmän omista tekemisistään ja olemisestaan ääntä pitäviä kuin minä. Itsevarmuus on aina positiivista eikä sitä pitäisi sekoittaa itserakkauteen tai nöyrtymisen tarpeeseen. Vaatimus nöyrtymisestä on vaatimus taipua tahtoon omaksi edukseen. 

Nykyisin ihan todella introvertti ja erakoitunut. En tapaa ketään enkä käy missään. Epäilen, että minun ajatellaan masentuneen. Sitä en ole, vaan vaikeasti fyysisesti sairas, enkä jaksa tavata/keskustella/jakaa/ajatella.

Olen varmaankin se, jolle ei kukaan uskalla tulla sanomaan suoraan, koska niin paljon kuulee selän takaa juttuja. Nolot luuserit, pissaatte housuunne ennen kuin uskallatte tulla sanomaan minulle suoraan yhtään mitään! Hahahaha! Housupyykille siitä mars ja katotaan sitten uudestaan :DDDDD